itse rakastan miestäni yli kaiken... suhde ei ehkä ole täydellinen, mutta sellaisen suhteen haluaisin nähdä. mieltä vaivaavat miehen tunteet. hän sanoo rakastavansa minua, mutta kuitenkin ei pidä minua parhaana ja ihanimpana naisena maan päällä. hän sanoo, ettei aio mua jättää, mutta jos kerta olen ihan kiva ja ihan hyvä, niin ainahan löytyy parempi.
mietinpä tässä siis, että tyytyäkö tähän, mies on ihana ja sellainen kenen kanssa voisin perustaa perheen jne, vai pistää pillit pussiin ja etsiä mies joka oikeasti pitää mua ihanimpana. nykyinen sanoo että oon itserakas kun haluan olla ihanin, mutta kukapa ei haluaisi olla puolisonsa mielestä ihanin? ja olen ollut suhteessa, jossa mies on saanut minut tuntemaan oloni ihanaksi ja kauniiksi, joten tiedän että niinkin voi olla.
en haluaisi "tuhlata" aikaani suhteeseen, jossa ei ole niin suuria tunteita, mutta toisaalta mietin riskeeratako se mikä on hyvää muuten... kertokaapas jooko mielipiteitänne
mietinpä tässä siis, että tyytyäkö tähän, mies on ihana ja sellainen kenen kanssa voisin perustaa perheen jne, vai pistää pillit pussiin ja etsiä mies joka oikeasti pitää mua ihanimpana. nykyinen sanoo että oon itserakas kun haluan olla ihanin, mutta kukapa ei haluaisi olla puolisonsa mielestä ihanin? ja olen ollut suhteessa, jossa mies on saanut minut tuntemaan oloni ihanaksi ja kauniiksi, joten tiedän että niinkin voi olla.
en haluaisi "tuhlata" aikaani suhteeseen, jossa ei ole niin suuria tunteita, mutta toisaalta mietin riskeeratako se mikä on hyvää muuten... kertokaapas jooko mielipiteitänne
Vastaukset 4
Vanhimmat
"ei pidä minua parhaana ja ihanimpana naisena maan päällä."
HALOOOOOOOOOO!!! Jalustallekko sut pitäisi laittaa? Tehdä patsas pihalle, niemtä auto ja vene mukaasi, maalata muotokuvasi joka huoneen seinälle?
Ei Tziisus... VÄHÄN nyt sitten itseluottamusta kehiin.
Mäki haluun miehen jonka mielest oon ihanin, ja niin mul nyt onki. :)
Itelläni on sun ongelma toisin päin: mä en ite pidä miestäni ihaninpana (ainoastaan ihanana), mutta en tiie pitäiskö lähtee vai ei sillä haluun et mies pitää mua ihaninpana.
Mun mielestä jos mies pitää sua ihan kivana ja niin pois päin ni se ei OIKEASTI rakasta sua niin intohimokkasti ylikaiken, vaikka varmasti rakastaa kyllä. Tavallaan se on ehkä vaan tyytynyt suhun. (vaan mun mielipide en oikeesti tunne miestäs)
Jos sä lähet ni sun täytyy varautuu siihen että joudut huonompaan tilanteeses: päädyt loppuelämäksi sellasen kanssa jota et oikeasti rakasta ja kuka ei oikeasti rakasta.
Sulla on kolme muutakin vaihtoehtoa:
- Päädyt samanlaiseen tilanteesen kuin nyt
- Päädyt tilanteeseen jossa mies on hulluna sinuun, mutta sinä et
- Päädyt tilanteeseen jossa olette molemmat hulluina toisiinne.
Mikä vaan noist voi tapahtua, kaikilla on yhtä suuri riski tapahtua eli 25% riski.
Eli oikeastaan sinulla on 25% mahdollisuus löytää intohimoinen suhde ja 50% OK suhde ja 25% päätyä suhteeseen joka on tuomittu tuhoon.
On sun päätökses mitä teet kukaan ei voi tehä sitä sulle.
tämä nyt oli arvattavissa... mutta aina voi miettiä itse, miltä tuntuisi jos toiselta saisi kuulla olevansa ihan ok.
kyllä löydän omista eksistänikin monta asiaa mitkä heissä oli paremmin kuin nykyisessä, mutta en tuo niitä julki. tässä tyypissä on kuitenkin moni asia paremmin kuin eksissä ja olen täysillä rakastunut.
Heippa vaan. Aivan kamalaa. Sanooko sun miehesi todella, että ole "ihan ok". Siis noin sanotaan kylmästä pizzasta, tai keskinkertaisesta leffasta! Minusta ainakin tuntuisi todella kamalalta kuulla noin laimeita sanoja rakastamani ihmisen suusta.
Elän parisuhteessa, jossa molemminpuoliset sanallisetkin rakkaudenosoitukset ovat arkipäivää. Tosin meillä molemmilla on sen verran ikää ja parisuhteita takana, että olemme oppineet kantamaan oman vastuumme parisuhteesta. Parisuhde alkaa voida huonosti, jos ei voi olla varma toisen rakkaudesta tai kunnioituksesta itseä kohtaan. Miten sen voi muuten paremmin tiedottaa, kuin sanomalla ääneen ja osoittamalla myös teoin!
En osaa yhtään järkevää neuvoa antaa sinulle, muuta kuin että sinuna ehkä ottaisin asian puheeksi ja kertoisin miehelle, että itselle tulee epävarma olo, kun ei tiedä, mitä toinen ajattelee. Sanoisin varmaan, että olen itse kamalan rakastunut, mutta tämä epävarmuus huolestuttaa, ja suhteen tulevaisuus huolestuttaa, sillä ei voi olla varma toisen tunteista. Ja kysyisin, että mitä hän ajattelee tästä. Sitten tekisin omat johtopäätökseni siitä, mitä hän vastaa. Eli joko hän ymmärtää asian ja ottaa onkeensa ja muuttaa käytöstään. Tai sitten hän yksinkertaisesti vain ajattelee, että olet "ihan ok" ja asiaan ei tule muutosta. Sitten pitäisi miettiä, että voiko sellaisen epätasapainoisen tunnesuhteen kanssa elää, vai ei. Joo, noin mä tekisin.