1.5-vuoden ystävyyden ja tapailun jälkeen kysyn äijältä: mitä mä oon sulle?
Ja vastaukseks saan "hyvä frendi tai siis vähän enemmänki!!!Eikai sitä osaa enempää määritellä ku ei oo vielä mitään erikoista tapahtunu!"
omasta mielestäni on kyllä aika paljon tapahtunu! Hän kyllä sen itse kans tietää! On tunnustanut pari kertaa miten hyvältä tunnun hänen sydämessään. luulin jo että tää juttu oli kehittymässä eteenpäin..
mutta mikä ihme hänelle nyt tuli???
Kannattaako häntä nyt odottaa??
Ja vastaukseks saan "hyvä frendi tai siis vähän enemmänki!!!Eikai sitä osaa enempää määritellä ku ei oo vielä mitään erikoista tapahtunu!"
omasta mielestäni on kyllä aika paljon tapahtunu! Hän kyllä sen itse kans tietää! On tunnustanut pari kertaa miten hyvältä tunnun hänen sydämessään. luulin jo että tää juttu oli kehittymässä eteenpäin..
mutta mikä ihme hänelle nyt tuli???
Kannattaako häntä nyt odottaa??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä sitten odotit vastaukseksi? Olisiko hänen pitänyt todistella rakkauttaan, vai mitä?
Ainakin tuosta sinun kirjoituksestasi sai sellaisen käsityksen, ettette te ole menneet normaalista kavereitten yhdessä olosta pidemmälle. Eiköhän kaikkien miesten mielestä silloin tilanne ole vielä täysin avoin. Seuraavaan vaiheeseen tarvitaan vähintään sanoja, mutta ei mitään vihjailuja. Sano suoraan vaan jos haluat kehitystä.
Hän tietää mitä minä tunnen häntä kohtaan...
Ja mitkä ne suudelmat sitten oli??
No joo, suutelu ei taida kuulua normaaliin kavereitten yhdessäoloon :)
Vaikea sanoa mikä hänellä on, mutta kannattaisi hieman jututtaa häntä. Ei se taida muulla tavalla selvitä. Minä en ryhdy mitään arvauksia latelemaan, koska ne eivät olisi mitään muuta kuin arvauksia ilman minkäänlaisia perusteluita.
Jeps yrittäny oon puhua sen kans...
Hän ei kuulemma tiedä vielä mitä meinaa, että tässä on vielä niin monenlaista..
Enemmän en saanut selvää hänestä!:(
Mutta sanoo kyllä että tykkää paljon ja välittää..
Veit sanat suusta:)
Just samoin meillä siis..kerro enemmän suhteestanne/kaveruudestanne? ja missäpäin suomea olette tai hän on???
No mikäs siinä oltiin alussa kavereita vaikka meillä on kyllä aina ollu jotain säpinää alusta asti..ainakin minun mielestä..
Mä nyt sitten ihastuin siihen..kerroin asiasta hänelle. en kuitenkaan koskaan saanut tietää mitä hän tuntee siinä vaiheessa.
mutta hän ei halunnut aloittaa mitään suhdetta koska meillä on 100km välimatkaa. lisäsi kuitenkin lopuks "mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.."
no me sitten vaan jatkettiin ystävinä.. ei nähty siihen aikaan niin usein..soiteltiin enemmän.. kunnes äijä sitten yks päivä halus nähdä.. sillon me suudeltiin ja hän kerto miten hyvältä tunnun hänen sydämessään..
sen jälkeen olla nähty joka v-loppu.. tää on ihan kun mikä tahansa parisuhde. olin itse niin varma asiasta että tämä on jo jotain vakavaa niin en edes kysynyt missä mennään.
Nyt kuitenkin tein sen ja vastaus lukeekin siinä ensimmäisessä viestissä.. ja hän ei kuulemma vielä tiedä mitä haluaa "kun on vielä niin paljon kaikenlaista tässä ennenku tietää.."
en sitten enemmän kysynyt mitä hän sillä tarkoitti.. mutta meidän kesksutelun jälkeen hän sanoi että välittää ja pitää minusta todella paljon.. mutta ei halua sanoa rakastavansa vielä.. koska ei halua tehdä lupauksia joita hän ei ehkä voi vielä pitää...
niin ja olemme molemmat pohjanmaalta..
Kuulostaa jokseenkin tutulta, lukuunottamatta sitä että tunnen ehkä miehen paremmin kuin sä sun tapauksessa.
Siis meillähän on ystävyys/seksi suhde, jota olen pariin kertaan yrittänyt lämmittää seurusteluksi.
Aivan aluksi vastaus oli että katsellaan eteenpäin mitä tapahtuu. Siinä oli sellaisiakin juttuja että mies oli rakastunut/ihastunut johonkin muuhun, ainakin mun käsityksen mukaan.
No sitten itse asiassa seurusteltiin vähän aikaa.
Sitten me oltiin "liian erilaisia" ja hän halusi "jotain muuta", joten erottiin.
Sitten alettiin kaveriseksisuhde, jota yritin välillä kieltämättä lämmittää seurusteluksi, mutta vastaus oli että en ole Se Oikea. Tämän olen kuullut niin monta kertaa että uskon.
Sitä ilmeisesti olen edelleen, vaikka kumpikin myöntää rakastavansa toista. Mutta ei vain sillä tavalla.
Osaan vain kertoa tämän tarinan, en neuvoa sen paremmin.
Nykyisen ihanan mieheni opin tuntemaan jo kolmisen vuotta sitten ja siitä vuosi on asuttu jo yhdessä. Aluksi kävimme porukalla tanssimassa ja vietimme aikaa kotibileissä. Tekstiviesteilyt olivat välillä tosi kuumia ja nautimme ihanasta jännitteestä. Mutta meni puolitoista vuotta ennenkuin kumpikaan meistä halusi sen kummempaa ja sitten kun asioista alettiin puhua, huomasimme että olemme kertakaikkiaan hyvä pari. Pikkuhiljaa on edetty molempien ehdoilla. Sanoisin vain, että jos sinusta tuntuu siltä, niin ota härkää sarvista ja kysy mitä mieltä mies ystävyyssuhteestanne on. On itsesi kiusaamista jos vain kuvitelmissasi teillä on muutakin kuin ystävyyttä. Voihan sitä tietysti niinkin tehdä jos pelkää vastauksen olevan sinun kannaltasi väärä. Näistä asioista ei koskaan tiedä.
Joka tapauksessa minun kohdallani ystävyys kasvoi joksikin suuremmaksi. Muutenkin on mukavaa kun tuntee toisen jo ennestään ja voi hieman varautua toisen ei niin miellyttäviin puoliin. Loppujen lopuksi suhde on kiinni siitä mitä on valmis toisessa sietämään. Kaikissa kun on omat pikku erikoisuutensa...