Olen pari päivää miettinyt tarkkaan, mitä kannattaisi tehdä, mutten oikein tunne löytäväni oikeaa vastausta. Olen naimisissa ja nyt tutustunut miespuoliseen henkilöön, jonka kanssa olen ystävystynyt ja olemme muutaman kerran jutelleet pitkät tovit. Hänen kanssaan on helppo jutella ja tuntuu siltä, että ymmärrämme toisiamme ihan poikkeuksellisen hyvin. Mitään romanttista tässä ei ole eikä minulla ole mitään tarkoitusta edetäkään siihen suuntaan. Olen tämän kertonut myös tälle ystävälleni, joka ymmärtää tilanteen, vaikka saattaakin olla (näin luulisin) vähän ihastunut.
Mieheni on välillä ärtyisän oloinen asiasta, mutta on sitten kommentoinut, ettei voi minua estää, vaan voin itse harkita tapaanko tätä ystävää niin kauan kuin mistään pettämisestä ei ole kyse. Pelkään kuitenkin, että toiminnallani jotenkin rikkoisin minun ja aviomieheni suhdetta, koska mitään sellaista en halua tehdä. Avioliittoni on kuitenkin tärkeämpi asia kuin mikään ystävyys. Toisaalta tämän ystävän kanssa keskustellessani koen, että olemme niin samalla aaltopituudella ja nämä yhteiset tapaamiset ovat olleet tosi antoisia ja olen miettinyt keskusteluitamme pitkän aikaa jälkikäteen. Nyt mietinkin, että tapaanko ystävääni enää vai pitäisikö lopettaa nämä tapaamiset sen vuoksi, ettei avioliitolle aiheudu mitään haittaa? Olisi mukava kuulla mielipiteinne tilanteeseen..
Mieheni on välillä ärtyisän oloinen asiasta, mutta on sitten kommentoinut, ettei voi minua estää, vaan voin itse harkita tapaanko tätä ystävää niin kauan kuin mistään pettämisestä ei ole kyse. Pelkään kuitenkin, että toiminnallani jotenkin rikkoisin minun ja aviomieheni suhdetta, koska mitään sellaista en halua tehdä. Avioliittoni on kuitenkin tärkeämpi asia kuin mikään ystävyys. Toisaalta tämän ystävän kanssa keskustellessani koen, että olemme niin samalla aaltopituudella ja nämä yhteiset tapaamiset ovat olleet tosi antoisia ja olen miettinyt keskusteluitamme pitkän aikaa jälkikäteen. Nyt mietinkin, että tapaanko ystävääni enää vai pitäisikö lopettaa nämä tapaamiset sen vuoksi, ettei avioliitolle aiheudu mitään haittaa? Olisi mukava kuulla mielipiteinne tilanteeseen..
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitä tapahtui viime elokuu syyskuun vaihteessa. oma avioliitto päättyi sitten lopullisesti maaliskuussa, että näin meillä. kannattaa siis olla varovainen kuitenkin, niin voi käydä teillekin. sitä vaan tykästyy niin kovasti toiseen, ettei voi hänestä olla enää hetkeäkään erossa.
Onko miehellä paljon vaihtoehtoja.
Ei voi tosiaan vaatia pysymään erossa.
Ainut on toivoa, että ymmärrät itse lopettaa.
Tiedät itsekin, että tuollainen jäytää.
Vai hyväksyisitkö miehellesi vastaavan sielunkumppanin?
Joka olisi vähän ihastunut, mutta mies kuitenkin kontrolloisi tilannetta ja nauttisi saamastaan huomiosta ja henkisestä yhteydestä.
Olisiko kiva odotella mahdollista lämpenemistä?
... lopettaa jos et halua satuttaa miestäsi.
Olen vaimo, jonka miehellä oli (toivottavasti voin käyttää imperfektiä) tällainen ystävä ja ystävyys eteni ihastukseksi, jolloin mies tunnusti minulle asian. Hän totesi perheen olevan tärkein. Jaittoi yhteydenpidon poikki tytön kanssa - eilen. Ei ole ollenkaan kiva tilanne, yritän ymmärtää ja sattuu niin pirusti. Toisesta vielä näkee kuinka ystävyyden lopettaminen surettaa.
Kiitos, kun olette jaksaneet kommentoida. Olen itse samoilla linjoilla ja olen sen varmaan koko ajan tiennytkin, mutta oli silti tärkeää kuulla ajatuksianne.
Luettuani tekstin, rivien välistä oli aistittavissa aika vahvasti se että haluaisti kuitenkin enemmän tätä toista miestä. Vähän niinkuin toivoiosit että jotain tapahtuisi, mutta niin ettei se olisi sinun "vika".
Yksi lause kiinnitti huomion eritoten: "Avioliittoni on kuitenkin tärkeämpi asia kuin mikään ystävyys."
Ja sitten toinen:
"ettei avioliitolle aiheudu mitään haittaa"
Käytit sanaa avioiliitto... Et sanonut että miehesi on tärkemäpi tai ettei miehelleni aiheudu mitään haittaa... Periaatteessahan tuo on sama asia, mutta kertoo kyllä mielestäni paljon.
Eli sinulla on oma mies, toinen mies ja avioliitto. Se miten kirjoitat viestii että avioiliitto on tärkein, sitten ehkä tuo toinen mies ja sitten oma mies...
Kysyppä itseltäsi mitä tekisit jos tuo toinen mies pistääkin sitten kaikki peliin? Sanoisitko ei? Ja jos sanoisit, sanoisitko pelosta vai rakkaudesta omaan mieheesi? Vai sanoisitko ollenkaan?
Tuo oli hyvä huomio, että kirjoitan avioliitosta enkä mainitse miestäni ollenkaan (niin kuin subjektina). Pohdin juuri asiaa ja on varmaan niin, että korostin tässä avioliittoa, koska pidän sitä itselleni tärkenä, mutta taustalla tarkoitan kuitenkin, että nimenomaan mieheni on minulle tärkein. Siksipä nyt saa jäädäkin nuo ystävämiehen tapailut ihan tykkänään. Minusta on ylipäätään ällistyttävä tilanne, että täällä palstalla tällaisia pohdiskelen, koska olen aina ajatellut, että en minä, vaan "ne jotkut muut" miettivät tällaisia. Nyt kun tiedän tämän niin osaan jatkossa jo ennakoida, jos joku ihmissuhde syventymässä liikaa.
Inhimillisyys onkin hassu juttu silloin kun se sattuu omalle kohdalle :-)
Minäkin kokemuksesta kehottaisin unohtamaan tämän ystävän. Itse en ollut naimissa asti, mutta avoliitossa 7 vuotta mieheni kanssa. Vuosi sitten tutustuin työpaikalla kivaan mieheen, jonka kanssa oli kiva jutella niitä näitä ja muutenkin hauskaa. Ystävämies taisi olla hieman ihastunut, itse en ollut hänestä romanttisessa mielessä kiinnostunut. Aluksi ajattelin, että kyllä minulla on oikeus pitää tällainen ystävä kun pettämisestä ei ole kyse.
Asia vaivasi kuitenkin omaa miestäni hirveästi vaikka ei sitä suoraan halunnutkaan myöntää ja se löi sellaisen kiilan väliimme, että mieheni halusi erota puoli vuotta sen jälkeen kun tutustuin ystävääni. Jos olisin asian ajoissa tajunnut, niin kyllä olisin unohtanut ystäväni, niin paljon asia miestäni satutti.
Nyt olen onneton...
tilannettasi todella hyvin.ja kyllä tekstistäsi huomaa että tämä toinen olisi aviomiestäsi tärkeämpi mutta se voi siinä että te ymmärrätte toisianne paremmin ja se jaksaa kuunnella sua.kuitenkin päätös on sun.kyllä ystäviä olla saa sitä ei saa unohtaa.