Mulla menee huonosti. Olen ensinnäkin todella ruma ja tarkoitan ihan syntymäruma jota ei voi parantaa millään konstein. Koulussa olin huono kun älyhoi ei riittänyt, hyvä kun armovitosin selvitin peruskoulun. Olen työtön, ei miestä puhumattakaan, että olisin koskaan seurustellut koska miehet kiertävät minut kaukaa ja sylkäisevät melkein päälle minut nähdessään. Olen yksinäinen eikä ystäviä joten olen myös todella surkea sosiaalisilta taidoiltani sen huomaa jopa netissä chattaillessa kun häipyvät kesken chattailun alle minuutiissa. Kaikkea olen yrittänyt ja ollut jopa yrittämättä, mutta yhä huonommin menee ja tässä ei auta enää yhtään mikään. Menen nukkumaan yksin ja surkeana, tyhmänä sekä elämääni taysin kyllästyneenä ja katkeroituneena.
Kurjuuden kurjuutta
Ruma Nainen hyi
4791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sori mä olen niin kännissä, että nakit ei osu nappuluihjin?
Mutta kauneus on katsojan silmissä!! Muista se! Kaverit haukku naista jota rakastin, ja kun uskoin kavereita, hylkäsin naisen :/ Vieläkin sattuu!!!
Sattuuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kovin tutulta tuo tarinasi minusta kuulosti.
Olin itse AIVAN samanlainen about 10 vuotta sitten.
Pidin itseäni todella rumana ja tyhmänä, varsinaisena luuserina.
Sun ongelma ei mielestäni ole niinkään rumuus,
vaan itsetunnon puute ja sen takana piilevä masennus. :-\
Eli masennuksen hoitoon sinun kannattaisi panostaa,
vaikka kuntasi / kaupunkisi mielenterveystoimistossa.
Kun itse sain aikoinaan masennukseni aisoihin, aloin
taas kiinnostua tulevaisuudesta ja itseni kehittämisestä.
Säkin voit vielä hyvin esim. työväen / kansanopistoissa
korottaa peruskoulun arvosanojasi. (opiskelu on mahdollista
myös iltaisin)
Myös työkkärit järjestävät joskus peruskoulussa huonosti
pärjänneille työllisyyskursseja. Työkkärin kursseilta saat
työttömyyspäivärahan verotonta koulutustukea.
Tsekkaa vaikka hyvänä esimerkkinä tuota linkin kurssia:
http://koulutukset.mol.fi/browseCourses.html?locale=fi_FI&searchType=direct&courseId=592435&sortBy=profession&professionId=X71&pageIndex=2
Niin, itselläni meni useampi vuosi että sain oman masennukseni
hoidettua kuntoon. Nykyään menee oikein kivasti. Tulevaisuus
näyttää taas valoisalta. En ole enää mielestäni ruma vaan
enemmänkin: persoonallinen ;)
Masennus on muuten nykypäivänä sairaus siinä missä muutkin fyysiset sairaudet.
Kuullosti niin synkeältä, että hetken mietin onko provo. No, lähdetään siitæ, että kirjoitit tosissasi. Allekirjoitan sen, että suurin osa oman pään sisällä, eikä tilanteesi toivotan. Ymmärrän kyllä:yhteiskunta odottaa meiltä kauneutta ja menestystä, joten on helppo tuntea ríittämättömyyttä. Itselläni on sama masennus ja kelpaamattomuuden tunne. Nuorena oli ulkonäköä, seuraa ja opiskelin maisteriksi suurin uraodotuksin. No, nyt olen 30, ulkonäkö ok, muttei enää kaunotartasoa, duuni on, mutta ylityöllistettynä alipalkalla pätkissä. Ei miesta ja ystävätkin imaissut elämä. Vaikka olen objektiivisesti ihan ok tai jopa sievä, niin tuntuu ettei kukaan mies kiinnostu. Pitäisi olla täydellisen kaunis ja täydellisen menestyvä. Tätä työstän terapiassa ja toista vuotta.
Muuttua.
Se on vain itsestäsi kiinni,ensin pitää tuo asenne muuttaa.
Ulkonäölle voi tehdä yllätävän paljon,
jos et ole ulkonäköösi tyytyväinen niin muuta se.