Onko sinulla

nousseet ja arvostan.

180 astetta. Tai no, siis ne asiat, jotka vaikuttavat kriteereihin. Kriteerit ovat sinällään pysyneet samana.

Siis teoriassa...George Clooney..Käytännössä kuitenkin Otso Mesikämmen - iso,karvainen,tavallinen,nallekarhumainen suomalainen mies..

Mielstäni ikä ei muuta kriteereitä,se vain selkeyttää niitä..

kyllä - noususta ja laskusta en tiiä. Nuorempana pidin tärkeänä samoja harrastuksia, mutta heräsin ja totesin ettei sillä ole juurikaan merkitystä kunhan pystyy arvostamaan ja ymmärtämään mitä toinen tekee. Ja keskustelun merkityksen itselleni oivalsin oikeasti vasta myöhemmällä iällä.

Tosi korkeaksi on rima noussut... Ennen teinina homma oli kylla ennemmin sita heilastelua ja kokeilua, nyt haluaa enemman jotain pysyvaa jos hommaan lahtee. Ja kun sita on oppinut hieman omaakin paata kayttamaan ja saanut elamassaan aikaiseksi asioita, niin kylla sita edellyttaa mieheltakin enemman nykyaan. Ei mitaan ylitsepaasematonta, vaan ihan perussettia.

Olen nyttemmin ryhtynyt haaveilemaan naisesta joka ei puhua pälpätä koko ajan.

Naisesta joka ei jatkuvasti rutkuta jostain mikä on hänen mielestään vialla.

Naisesta joka tietää mitä laittaa ylleen mihinkin tilaisuuteen eikä esittele minulle kaikkia vaihtoehtoa mielipidettäni kysellen.

Naisesta joka kykenee pitämään painonsa kurissa.

Naisesta jota seksi kiinnostaa oikeasti eikä vain vallan välineenä ja kiitoslahjana.

Naisesta jolla ei ole migreeniä.

Naisesta joka ei syö mielialalääkkeitä eikä käy terapiassa.

Naisesta jonka mielestä mies ei aivan aina ole automaattisesti syyllinen kaikkeen mahdolliseen.

Naisesta joka on iältään 45-50 vuotta.

Mahdottomia vaatimuksia ainakin tuon ikäisille naisille tiedän mutta ainahan on lupa haaveilla tästä ja paremmasta maailmasta :))

Todellakin kriteerini ovat nousseet. Itsenäisyyttä arvostavana yksinhuoltajana en voi huolia ketä tahansa vosua.

tuntuu minusta oudolta kun kyse on ihmissuhteista. Mutta arvostukset ovat kyllä iän ja etenkin kokemusten myötä muuttuneet, eiköhän tuota ole tapahtunut muidenkin kuin parisuhteeseen liittyvien arvostusten kohdalla.

Arvostan tätä nykyä sitä, että saisin elää jonkun ihmisen kanssa tasaista ja levollista arkea. Jännityksestä, vauhdista ja vaihtuvista tilanteista olen saanut tarpeekseni. Tasainen ei ole sama asia kuin tylsä ja puuduttava. Tärkeintä olisi, että pystyisi tekemään kaksin arjesta kaikkine rutiineineen ja velvollisuuksineen suht kelvollisen. Haluaisin toisin sanoen kohdata ihmisen, joka kykenee olemaan rauhassa, vailla hoppua mihinkään sekä itsensä että toisen kanssa. Joka uskaltaisi rakentaa yhdessä hiljalleen suhdetta vailla täsmällisiä ennakkokuvitelmia ja päämääriä.