Eilen rakastelimme Iiriksen kanssa ensimmäistä kertaa. Vaikka kyllähän aikaisemminkin olimme näiden viikkojen aikana tehneet jo oikeastaan kaiken muun - sängyssäkin. Se oli mukavaa, lämmintä ja kiihkeää. Ei ehkä täydellistä, mutta oikein hyvää. Siinä oli tunnettakin. Hän sanoi minua rakkaaksi. Jotain siinä on mitä minun suhteissa ei ole aikaisemmin ollut. Se ei toisaalta kerro juuri mitään, minulla on ollut kokemuksia aika vähän vakavasta seurustelusta. Niin, kyllä me nyt seurustellaan. Jotenkin joku kaihertaa mieltä silti, en ole varauksetta onnellinen. Aivankuin surisin jo nyt edessä olevaa menetystä, mitä vaikkapa Iiris ei varmaan pidä mitenkään selvänä - eikä minullakaan pitäisi olla syytä siihen. Vastahan me tutustellaan, kuinka nyt voisi vielä ero olla mielessä! Onko sitten jotain epäsopivuutta, joka kertoo minulle, että me emme tulisi olemaan pitkään yhdessä ja siksi ero olisi asia johon pitäisi valmistautua. En tiedä varmasti. Onhan meillä eroavaisuuksia, paljonkin. Mun pitää muistaa, että minä olen oikeasti helvetin hyvä tyyppi. Onko vain huonoa itsetuntoa ajatella, että minä en kelpaa kuitenkaan? On. Toki voi vaikuttaa myös se, että tulin edellisessä suhteessa jätetyksi, vaikkakin myös minusta niin oli lopulta paras. Siitä minun pitää päästä eroon. Minun pitää ajatella, että tämä on mun ainutlaatuinen elämä, jota elän omalla tavallani. Se tapa on ihan ok! Minussa on paljon sellaisia ominaisuuksia, joista moni voi vaan uneksia. Minun pitää elää omaa elämääni onnellisena eteenpäin, muiden ihmisten kanssa. Jos ja kun Iiris haluaa siihen tulla mukaan, hän on tervetullut, mutta minun pitää nauttia elämästä myös ilman häntä. Mutta ennenkaikkea minun pitää nauttia elämästä kun olen hänen kanssaan. On hänessä kyllä sellaisia ominaisuuksia, joihin olen ihastunut! Toki arvelluttaa, tuleeko ongelmia taustamme erilaisuudesta. Helsinkiläinen ylimmän 5%:n elintason perhe ja mun palkka- ja urakehitys on ollu aikalailla keskimääräistä.. No, voin ihan hyvin nähdä tämän mahdollisuutena. Onhan niin, ettei suhteen varaan voi asettaa utopistisia toiveita siitä, kuinka jopa työelämäni paranisi suhteen myötä, mutta tokihan hvyä suhde antaa itseluottamusta, joka heijastuu kaikkeen muuhunkin elämään! Voin ajatella, että tulevaisuuteni ei ole vielä määrätty, jollen itse sitä määrää. Selvää on se, että Iirikselle on tärkeintä että nautin ja viihdyn työssäni, eikä liksa.
En minä ole kuori. En minä ole huijaus. Minä olen lihaa ja verta. Toteutan asioita. Teen toimimattomasta toimivaa. Kirjoitin tänä keväänä kuinka minun itsen pitää antaa itselleni kaikki: kiinnostava työ, uusia kavereita, kiva asunto, jota pidän kotina. Niin olen jo tehnytkin! Nyt minulla on juuri sellainen asunto ja näen kuinka pystyn tutustumaan kiinnostaviin ihmisiin. Ei se kaikilta onnistu, mutta minä tein niin. Tein itseni onnellisemmaksi. Se on elämisen taitoa.
Minä onnistun myös tässä uudessa ihmissuhteessa jos vain uskallan ja annan itseni onnistua. Jos vain itsekin ajattelen, että Iiriksen kannattaa elämänsä kalleimmat pelimerkit sujauttaa mun taskuun. Minun on oltava sen arvoinen, hän on todella arvokas ihminen. Tulevaisuus jota odotan, on tulevaisuus joka todennäköisimmin myös toteutuu. Nyt siinä tulevaisuudessa saa olla Iiris ja minä yhdessä.
En minä ole kuori. En minä ole huijaus. Minä olen lihaa ja verta. Toteutan asioita. Teen toimimattomasta toimivaa. Kirjoitin tänä keväänä kuinka minun itsen pitää antaa itselleni kaikki: kiinnostava työ, uusia kavereita, kiva asunto, jota pidän kotina. Niin olen jo tehnytkin! Nyt minulla on juuri sellainen asunto ja näen kuinka pystyn tutustumaan kiinnostaviin ihmisiin. Ei se kaikilta onnistu, mutta minä tein niin. Tein itseni onnellisemmaksi. Se on elämisen taitoa.
Minä onnistun myös tässä uudessa ihmissuhteessa jos vain uskallan ja annan itseni onnistua. Jos vain itsekin ajattelen, että Iiriksen kannattaa elämänsä kalleimmat pelimerkit sujauttaa mun taskuun. Minun on oltava sen arvoinen, hän on todella arvokas ihminen. Tulevaisuus jota odotan, on tulevaisuus joka todennäköisimmin myös toteutuu. Nyt siinä tulevaisuudessa saa olla Iiris ja minä yhdessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan kauheeesti, älä nyt suutu hih, hih, hiiiiiiiih eeeeeeiii voi olla totta hihi, hiiih
suo päiväkirja on kyllä sit ihan toisenlainen kuin minun.ei se mitään ai tuonkaltaisiakin tarinoita kirjoitetaan (ei millään pahalla)nauran vieläkin ja ainoastaan sentakia kun päiväkirjat ja niitä on monta ei kyllä noin hohdokkaita ja romanttisia ole.