Etenkin minut on isä hyljännyt. Olen arvoton tytär, joka ei ole koskaan osannut tehdä mitään oikein.
Läpi lapsuuteni kuulin, ettei minusta tulisi mitään, joten ei kannata edes yrittää. Avioliittoni oli typerä temppu ja avioero kertoi vain minun pahuudestani. Eikä lapsia olisi pitänyt tehdä, jos kerran eroaa.
Minut hyljättiin emotionaalisesti jo pienenä. Saman kohtalon koki veljeni. Emme haluaisi olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan, mutta olen kuitenkin armollinen.
Miksi he tekivät niin? Siksi että heidän onneton ja katkeruuden täyttämä avioliitto oli tärkein. Nyt he hehkuttelevat siillä, että heidän liittonsa on kestänyt.
En lähettänyt onnitteluja, en muistanut heidän 50 vuotis hääjuhlaansa millään tavoin. Tunnen vain surua. En pysty arvostamaan heidän avioliittoaan millään tavoin, koska se tuhosi meidän lasten lapsuuden ja nuoruuden. Jätti pahat arvet joita kannamme veljemme kanssa jokainen hetki vieläkin.
Läpi lapsuuteni kuulin, ettei minusta tulisi mitään, joten ei kannata edes yrittää. Avioliittoni oli typerä temppu ja avioero kertoi vain minun pahuudestani. Eikä lapsia olisi pitänyt tehdä, jos kerran eroaa.
Minut hyljättiin emotionaalisesti jo pienenä. Saman kohtalon koki veljeni. Emme haluaisi olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan, mutta olen kuitenkin armollinen.
Miksi he tekivät niin? Siksi että heidän onneton ja katkeruuden täyttämä avioliitto oli tärkein. Nyt he hehkuttelevat siillä, että heidän liittonsa on kestänyt.
En lähettänyt onnitteluja, en muistanut heidän 50 vuotis hääjuhlaansa millään tavoin. Tunnen vain surua. En pysty arvostamaan heidän avioliittoaan millään tavoin, koska se tuhosi meidän lasten lapsuuden ja nuoruuden. Jätti pahat arvet joita kannamme veljemme kanssa jokainen hetki vieläkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monesti toivoimme mekin, että äiti olisi ottanut eron ja olisimme saaneet elää hänen kanssaan lapsuutemme ja nuoruutemme rauhassa vailla jatkuvaa jännitystä ja pelkoa. Meillä oli kotona nk. virtahepo olohuoneessa ihan todellisena. Mutta ei ottanut ja vetosi aina siihen, että mihin isä sitten joutuu. Ainoa aikuinen oli siis äiti ja isä lapsen asemassa, joka ei pystynyt olemaan isä edes omille lapsilleen. Elimme siis nk. ehjässä perheessä, joka noin ilmaistuna saa irvikuvallisen merkityksen. Siksi en pysty kauhistelemaan nykyajan eroja enkä ihailemaan entisajan pysyviä avioliittoja tyyliin kunnes kuolema erottaa.
..menee. Mutta itsesäälissä rypeäminen ja ruikuttaminen on typerä. Et saa sääliä mitä niin paljon toivot koska maailma on kylmä ja julma. Ota itseäsi niskasta, anna vanhemmillesi anteeksi ja unohta että olet heidän tytär. Aloita elämä uudelleen ja ole ylpeä, että olet pärjännyt niin hyvin. Aina ei voi onnistua kerrallaan, mutta ei voi myös epäonnistua jos jaksaa jatkaa. Ryhtistautu!
ala elaa omaa elamaasi viimeinkin. mulle kun alettiin nalkuttamaan niin en pitanyt mitaan yhteytta, loppu nalkutukset lyhyeen.
Nayta niille, etta sina olet vahva, vahvempi kuin han/he, se se kuule luteita rassaa.
Olen elänyt omaa elämääni 16 vuotiaasta saakka. Olen ollut vahva, välillä jopa sairastuin siihen. En luottanut kehenkään, mutta en osannut rakastaakkaan.
Olen valinnut täysin toisen tien, ja löytänyt todellisen elämän. En vain ole kyennyt tekemään sitä samaa heille, en hyljännyt. Onhan lasteni ja lastenilasten saatava tuntea myös isovanhempansa.
Käyn vain kerran vuodessa heitä tapaamassa, näin on ollut viimeiset 20 vuotta. Nyt vain sukulaiset ovat saaneet päähänsä kuinka itsekäs ja välinpitämätön olen vanhempiani kohtaan. Minua on edelleen helppo syyllistää. Eivät he usko meidän lasten puhetta - meidän tulee olla kiitollisia siitä että olemme saneet elää ehjässä perheessä. Vanhempani säestävät heitä!
En usko vihaan, en katkeruuteen enkä kostamisiin. Yritän jaksaa heidän kuolemaansa saakka. Sitten on minun vuoroni kertoa todellisuus. Sen aion tehdä niin lapsilleni kuin sukulaisilleni.
Opin että pelkkä avioliitto ei ole mikään arvo.
Älä täällä inise vaan elä omaa elämääsi.
Omaan elämään ei tarvita anoppeja appeja äitejä isiä siskoja veljiä sukusukulaisia oman täys-ikäisyyden jälkeen. Jollei niiden kanssa tule toimeen niin ei tule.
Nokka tuulta päin, omaan elämään!
kommentti. Kuulostat varsin omavoimaiselta ja omahyväiseltä. Uskot voivasi elää umpiossa ja luoda yksin oman todellisuutesi. Ette vain ole sairastunut omavoimaisuuteen? Sinulla ei ole, tai on vain kuviteltu menneisyys?
Em tiedä onko sinulla lapsia tai lapsenlapsia, mutta jos on, he ilmeisesti kasvavat ilman isovanhempia, tätejä ja serkkuja. Vai miten olet selittänyt heille sen ettei heillä ole oikeutta sellaisiin vain koska sinä olet niin päättänyt?
En inise vaan kerron mielipiteeni siitä, ettei lapsia uhrattaisi avioliiton alle. Että lasten takia jatkaminen on joskus vain itsekästä eikä suinkaan välittämistä.
Omaan elämään tarvitaan kaikki tuo luettelemasi, samoin ystäviä ja tuttuja. Ihmisten kanssa on opittava tulemaan toimeen eikä nakeltava niskojaan omaa ylimielisyyttään. Voi tulla muuten ikävä ja yksinäinen vanhuus...
kanssasi. Se, että tunnustaa tapahtuneen ja tosiasiat, ei suinkaan tarkoita itsesäälissä rypemistä ja vanhojen vatkaamista. Olen omasta kokemuksestani tullut siihen tulokseen, että selvitettyäni välini menneisyyteeni ja lapsuudenkotiini, vasta silloin alkoi oma elämäni. Mitä sitä mennyttä kaunistelemaan. Näin on tapahtunut, sitä ei muuksi muuta.