Telkussa oli dokumentti, missä kerrottiin perheestä/miehestä joka oli menettänyt(ilman omaa syytään) konkurssissa kaiken. Vaimo kuvaili, miten kiltti,iloinen, positiivinen mies oli muuttunut täysin eri ihmiseksi. Katkeraksi, kyyniseksi, vihaa täynnä olevaksi. Ymmärrän häntä.
Näin myös minulle on käynyt, mutta yksinäisyyden vuoksi. Olen aina ollut optimistinen, avoin, eloisa, kiltti, sosiaalinen. Iloinen seurassa, enkä syrjäänvetäytyvä. Yrittänyt etsiä ystäviä, miestä/elämänkumppania. Elämä on vain koko ajan potkinut minua päähän, todella julmalla tavalla. Lähelläni olevat ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet petollisiksi, narsisteiksi, hyväksikäyttäjiksi. Avoimena ihmisenä olen luottanut, ja saanut vain kärsiä siitä.
Vanhat lapsuudenajan ystävät ovat kauan sitten muuttaneet ympäri Suomen, ja uusia ystäviä en ole löytänyt. Miehestä puhumattakaan. Olen kulkenut baareissa, taidenäyttelyissä, museoissa, kesätapahtumissa, risteilyillä, konserteissa AINA YKSIN. Jo monen vuoden ajan. Kukaan ei soita, kukaan ei lähde kanssani minnekään, vaikka pyydän, kutsun kylään, kutsun jopa itse itseni kylään muiden luo.. Seurani ei kiinnosta ketään. Juhannukset, ja muut pitkät juhlapyhät olen itkenyt kotonani, koska muut ovat mökillä/bailaamassa/pitämässä hauskaa. Olen yrittänyt lähestyä ihmisiä esim. baareissa, mutta naiset kulkevat siellä kaveriporukalla ja katsovat kummeksuen jos joku nainen yrittää heille jutella. Miehet taas haluavat vain yhden yön huvia. Joillekin miehille olen antanut puh nroni, ja sanonut että voin mieluusti tavata kahvin merkeissä jonakin päivänä, mutta baarista en tuntemattoman mukaan lähde. Jokainen on seuraavalla viikolla ilmoittanut "en juuri nyt etsi mitään vakavampaa suhdetta..."
Nyt on tullut raja vastaan. Olen katkera ja väsynyt ihmisiin. Etsimään ystävää, miestä. Olemaan kiltti, avoin ja iloinen. Olemaan aina yksin baarissa, tapahtumissa. Tuijotettavana ja kyselyjen kohteena "miksi noin nätti tyttö on täällä yksin...?" MIKSI MIKSI kysyn itsekin! Mitä voin heille vastata? Kun kaikki lähestymisyritykseni torjutaan, ystäviä en löydä, ja miehet haluavat minusta vain seksiä, niin en todellakaan enää jaksa. Olen luullut, että ihmisen perusluonne ei voi muuttua, mutta kyllä se voi. Esimerkkinä olkoon ainakin tuo TV-dokumentin mies ja minä.
Kaikki ihmiset eivät viihdy yksin; kaipaavat ihmisiä ympärilleen, juttukaveria, rakkautta. Kun perusluonteeltaan sosiaalinen ihminen joutuu vasten tahtoaan olemaan aina yksin, lopputuloksena on väistämättä masennus ja katkeruus. Ja katkera, masentunut ihminen ei sitten enää kelpaa kenellekään. Kun en iloisena ja optimisena omana itsenäni kenellekään kelvannut, niin miksi kelpaisin nyt. Turha on kenellekään vakuutella, että en ole ollut koskaan ennen katkera, vaan nyt vasta viime vuosina.
Minä muutuin lopullisesti, ja nyt kaikki toivo on menetetty.
Näin myös minulle on käynyt, mutta yksinäisyyden vuoksi. Olen aina ollut optimistinen, avoin, eloisa, kiltti, sosiaalinen. Iloinen seurassa, enkä syrjäänvetäytyvä. Yrittänyt etsiä ystäviä, miestä/elämänkumppania. Elämä on vain koko ajan potkinut minua päähän, todella julmalla tavalla. Lähelläni olevat ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet petollisiksi, narsisteiksi, hyväksikäyttäjiksi. Avoimena ihmisenä olen luottanut, ja saanut vain kärsiä siitä.
Vanhat lapsuudenajan ystävät ovat kauan sitten muuttaneet ympäri Suomen, ja uusia ystäviä en ole löytänyt. Miehestä puhumattakaan. Olen kulkenut baareissa, taidenäyttelyissä, museoissa, kesätapahtumissa, risteilyillä, konserteissa AINA YKSIN. Jo monen vuoden ajan. Kukaan ei soita, kukaan ei lähde kanssani minnekään, vaikka pyydän, kutsun kylään, kutsun jopa itse itseni kylään muiden luo.. Seurani ei kiinnosta ketään. Juhannukset, ja muut pitkät juhlapyhät olen itkenyt kotonani, koska muut ovat mökillä/bailaamassa/pitämässä hauskaa. Olen yrittänyt lähestyä ihmisiä esim. baareissa, mutta naiset kulkevat siellä kaveriporukalla ja katsovat kummeksuen jos joku nainen yrittää heille jutella. Miehet taas haluavat vain yhden yön huvia. Joillekin miehille olen antanut puh nroni, ja sanonut että voin mieluusti tavata kahvin merkeissä jonakin päivänä, mutta baarista en tuntemattoman mukaan lähde. Jokainen on seuraavalla viikolla ilmoittanut "en juuri nyt etsi mitään vakavampaa suhdetta..."
Nyt on tullut raja vastaan. Olen katkera ja väsynyt ihmisiin. Etsimään ystävää, miestä. Olemaan kiltti, avoin ja iloinen. Olemaan aina yksin baarissa, tapahtumissa. Tuijotettavana ja kyselyjen kohteena "miksi noin nätti tyttö on täällä yksin...?" MIKSI MIKSI kysyn itsekin! Mitä voin heille vastata? Kun kaikki lähestymisyritykseni torjutaan, ystäviä en löydä, ja miehet haluavat minusta vain seksiä, niin en todellakaan enää jaksa. Olen luullut, että ihmisen perusluonne ei voi muuttua, mutta kyllä se voi. Esimerkkinä olkoon ainakin tuo TV-dokumentin mies ja minä.
Kaikki ihmiset eivät viihdy yksin; kaipaavat ihmisiä ympärilleen, juttukaveria, rakkautta. Kun perusluonteeltaan sosiaalinen ihminen joutuu vasten tahtoaan olemaan aina yksin, lopputuloksena on väistämättä masennus ja katkeruus. Ja katkera, masentunut ihminen ei sitten enää kelpaa kenellekään. Kun en iloisena ja optimisena omana itsenäni kenellekään kelvannut, niin miksi kelpaisin nyt. Turha on kenellekään vakuutella, että en ole ollut koskaan ennen katkera, vaan nyt vasta viime vuosina.
Minä muutuin lopullisesti, ja nyt kaikki toivo on menetetty.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tiedän tunteen,olla hyväksikäytetty,ja kun ei kenellekkään seura kelpaa.
tuo,miten kuvailit miehen muuttuneen konkurssin jälkeen,sopii myös tavallaan itseeni,vaikkei mitään firmaa ole koskaan ollutkaan. mutta ystävät kun osoittautuvat petollisiksi,tulee sama tunne. minua on petetty,jätetty,käytetty henkisesti,fyysisesti ja rahallisesti hyväksi,ja se tekee sen muutoksen. silti en osaa kuitenkaan vihata näitä ihmisiä. miksi? en tiedä.
mutta muista,että aina on toivoa,ei kannata heittää sitä. vaikka itsekin olen peruspessimisti,se,että uskoo että jossain on parempaa,on jo suunta parempaan. lippu vain korkealle. :)
Kuulostat masentuneelta. Hirveän ikävää, että tilanteesi on tuollainen, ettei sulla ole ystäviä. En täysin tilanteeseesi pysty eläytymään, kun itselläni on aina ollu ystäviä. Ymmärrän silti, miten pahalta voi tuntua se, jos tuntee olonsa irralliseksi. Tää nykymaailma kun on vähän sellainen, että eteenpäin on aina mentävä kuin höyryjyrä. Ihmiset menevät ja heidän on pakkokin mennä ja muuttaa ympäri maata ja maailmaa jos minkä työpaikkojen jne. perässä. Uskon, että sen vuoksi ihan kuka tahansa saattaa joutua kokemaan yksinäisyyttä, jos huono tuuri käy. Ei sun sosiaalisissa kyvyissäsi ja luonteessasi varmasti mitään sellaista ole, että sen takia olisit yksinäinen.
Varmasti ikävät ihmissuhdekokemukset muuttavat ihmistä, ja muut vastoinkäymiset myöskin. Älä kuitenkaan itsestäsi hae vikaa. Ihan varmasti sua kunnioittavia kavereita ja niitä miehiäkin on olemassa. Sun kannattais lopettaa syyn hakeminen itsestäsi. Esim. netti on varmaan siitä hyvä, että saattaisit tätä kautta löytää seuraa muista yksinäisistä. Jotkut baarit on varmaan oikeasti hyvin huonoja paikkoja tutustua ainakaan omaa sukupuoltaan oleviin uusiin ihmisiin.
Ole avoimella mielellä. Kyllä se siitä. Musta sun suurin ongelmasi nyt vaikuttais olevan nimenomaan masennus. Sen poishoitaminen olis kannaltasi ehkä nyt oleellinta.
Sama juttu täällä, paitsi olen mies. Ehkä jos lakkaa etsimästä, se oikea tulee vastaan. Pitää ainakin toivoa niin.
ja voi hyvin.
Oon nähny sen Nurmeksessa.
Elä pidä turhaa kiirettä.
Oletko etsinyt täältä:
http://treffit.suomi24.fi/
Kannattaa olla sitten varovainen.
Olen löytänyt ne viimeisen toivonkipinän minulta vieneet miehet nimenomaan netistä.
Valehdellaan silmät suut täyteen "kilteille" naisille, että saataisiin seksiä, ja sitten kadotaan. Enkä tarkoita seksiä ENSItreffeillä, vaan että tapaillaan puolikin vuotta, ja uskotellaan että suhteella on jotakin toivoa. Yksinäisyydessäni turvauduin nettiin, ja se oli lopullinen tuhoni.
En suosittele kenellekään yksinäiselle naiselle nettideittailua!
ap.
Sellaisen käsityksen ainakin olen saanut, että täällä juuri helpommin törmää niihin kaikkiin petollisiin, narsisteihin ja hyväksikäyttäjiin. Oikeassa elämässä voi ihmisten kohdalla hiukan sentään käyttää sitä vaistoaankin, mutta netissä se harvoin toimii.
itselläkin on tuolla profiili,joten turhaan yleistät.
"miehet sitä,miehet tätä". aivan kuin naisissa ei koskaan olisi mitään vikaa.
naiset ovat jopa pahempia kuin miehet,ja miehet saavat useimmiten syyt niskoilleen.
en ole sovinisti,siitä minua on turha syyttää. mutta miettikää,kuinka usein naiset tekevät sen,että ollaan niin kiinnostuneita,ja sitten vain kadotaan tietyn pisteen jälkeen? ehkä tämä on epätoivoisen miehen känniavautuminen,mutta silti. pistää miettimään.
Vastaan sinulle näin, vaikka monet nostavat nyt maitonsa tästä.. Ikäluokassa 20 naiset "pelaavat" ja ikäluokassa 30 miehet "pelaavat".
Me olemme molemmat oikeassa. Tiedän mistä puhun. Maailma muuttui nopeasti 80-90 lukujen taitteessa, ja ihmiset siinä mukana. Arvot ja elämäntavat 20 ja 30 ihmisillä ovat aivan erilaiset. Suurin muutos tapahtui nuorten naisten ajatusmaailmassa. Tämä menee nyt sosiologian/ sosiaalipsykologian puolelle, joten en ala enempää asialla spekuloimaan. Mieti asiaa, seuraa tuttavapiirisi 20 ja 30 naisia ja miehiä, ja heidän elämäänsä, niin näet että olen oikeassa.
Netissä on paljon pelureita, sekä miehiä, että naisia. Miehet katkeroituvat naisille, ja naiset miehille... En suosittele nettideittailua kenellekään.
Olen sinua paljon vanhempi, kuten varmasti arvaat.
mutta itseäni tuollainen yleistys hiukan loukkaa,koska henkilökohtaisesti en tykkää pelureista. haluaisin vain sen yhden,jonka kanssa olla ja viettää aikaa,toisinsanoen jakaa elämääni.
ja olet oikeassa kyllä,että elämänarvot ja muut ovat muuttuneet vuosien saatossa,joka toisaalta on ikävä asia.
noh,turha sitä on kummankaan vääntää puukkoa haavassa. kuten totesitkin,molemmat sukupuolet pelaavat. pelatkoon yksinään. pääasia,etteivät satuttaisi ketään.
Ei netistä....
Mistä sitten.
Mitä eroa luulet olevan ihmisissä joita tapaat
"oikeassa" elämässä verrattuna netissä oleviin.
SAMAT ihmiset on molemmissa.
Mikä siinä "naisen vaistossa" on kun se ei toimi..
Ei tarvisi kuin tervettä järkeä vähän.
Siis juuri ne tyypit jotka on kaikista "ihanampia"
ja söpöimpiä ja jotka osaavat sanoa juuri oikeat asiat,NE ON PELIMIEHIÄ..ei sellaiset ole todellisia.
Herätkää typeryydestä,ajatelkaa nyt joskus itte.
Olen menettänyt vuosia sitten kaiken uskon ihmisiin. Ihmiset ovat sanoinkuvaamattoman tyhmiä ja vaistonvaraisia eläimiä. Jos ihminen poikkeaa jollain tavalla vallitsevan ihanteellisen ihmistyypin rajoista, ja varsinkin jos hänen kaltaisiaan persoonallisuuksua ei ole, ihminen jää yksin. Ihanneihmistypillä tarkoitan vallitsevaa enemmistöä, joka on määritellyt itsensä normaaliksi ja luonut tavat, normit, arvostukset, asetukset ja lait tukemaan tämän ihmistyypin henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Tämä vallitseva ihmistyyppi lisääntyy tehokkaasti, joka on nykyään enenevässä määrin kielellistä, ryhmäorinetoitunutta ja hölösuista porukkaa.
Ihminen, joka poikkeaa tästä kusipäiden suuresta ryhmäitsekkyyden joukosta luokitellaan kuuluvaksi johonkin ryhmään, jolle annetaan jokin lääketieteellinen termi kuten ADHD, Asberger jne ja sitten nämä ihmiset pyritään samankaltaistaa vallitsevaan ruotuun, mikä on täysin yhteiskunnan rakenteen ohjaamaa sadismia. Toisaalta yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät asetu käyttäytymisnormien ja -tapojen sisään tai eivät ole sosiaalisessa yhteisössä arvostettuja, syrjitään esimerkiksi parin valinnassa, koska tyhmä ihminen haluaa tyhmän ihmisen ja toimii sokeasti sosiaalisen hyväksynnän ja evolutionaaristen pelisääntöjen ohjaamana.
"Mene pois, mene pois, mene pois; sinä typerä apina meidän laumasta."
Esikerkiksi jos pajulintu laulaa ja käyttäytyy kuin tiltaltti, se jää suurella todennäköisyydellä yksin pajulintujen joukossa, vaikka linnut ovatkin aivan saman näköisiä ja kokoisia.
Tyhmät ihmiset kannattaa kiertää kaukaa ja olla sanomatta mitään. Vähemmän haittaa on puille puhumisesta kuin ihanneihmisille.
No, olis paljo muutakin kirjoitettavaa asiasta, mutta nyt alkaa yötyö pokerin peluu. Mukava harrastus: Joskut tulee suuria summia, joskus menee hermot.
Voi vitsi sentään. Ei ole elämä näköjään aina kovin reilua. Kuulostat kuitenkin niin kivalta ja fiksulta tyypiltä. Toivon vaan kovasti että jaksaisit olla vielä positiivisella mielellä, vaikka eihän se kuitenkaan taida olla päätettävissä. Ja hyvä että kuitenkin olet käynyt kaikennäköisissä tapahtumissa ja muissa.
Mulla on sellanen säkä käynyt, että kouluaikaset kaverit asuu vielä kaikki samoilla kulmilla. Aikuisiällä pari kaveria olen saanut opiskellessani. Muuten se on kyllä mullekin mysteeri, miten aikuisena ystävystytään. Töissä ehkä? Sen kyllä voin sanoa, että itsekin kummeksuisin jos baarissa tulisi viears ihminen kaveeraamaan, en osaa olla kenenkään kaveri luontevasti, jos en yhtään tunne tyyppiä.
Toivon sulle todellakin nyt onnea tässä puuhassa. Jos vielä et täysin ole katkeroitunut, niin koita pitää vanhasta minästäsi kiinni! Tosin puhut jo vuosista, mutta kuitenkin. Ainakin uskon siihen, että jos tilanteesi muuttuu, sinä voit muuttua uudelleen, eikä sinun tarvitse olla katkera loppuelämääsi. Kaikkea hyvää!
Vähän samanlainen tilanne kuin minullakin paitsi, että olen mies. Koska olen muuttanut vieraalle paikkakunnalle niin ystäviä ei oikein ole. Työpaikalla tulen työkavereiden kanssa ihan hyvin juttuun mutta vapaa-aikani vietän lähes täysin yksin. Joskus kun käyn entisellä kotipaikkakunnallani niin tapaan vanhoja kavereitani mutta tpttakai heidänkin elämänsä on vuosien varrella muuttunut.
Naissuhteita minulla ei ole ollut koskaan vaikka ikää on 33v. Sen asian suhteen olen heittänyt toivon jo ajat sitten. Olen sellainen luonne, josta on mahdotonta pitää saatikka rakastaa. En olekaan katkera naisille että eivät minua huoli, ymmärrän heitä varsin hyvin. Itse asiassa, jos joku nainen kanssani suhteeseen haluaisi niin pitäisin häntä varmasti jollain lailla jälkeenjääneenä. No, vitsit sikseen, mutta omalta kohdaltani olen 100% varma että minulla ei koskaan yhtäkään naissuhdetta tule koskaan olemaan. On se jännä kun tietää elämästään etukäteen noin paljon oleellista.
Sinun kohdallasi tilanne ei varmasti ole yhtä toivoton. Suurin osa ihmisistä, joilla ei tärppää parisuhdemarkkinoilla, ovat vain epäonnisia. Kaikilla ihmisillä on jotain huonoja puolia, jotka ärsyttävät muita ihmisiä mutta suurimmalla osalla on sitten niiden kompensoimiseksi hyviä puolia.
Koska olet nainen niin kohdallasi yksinäisyys on sittenkin tietyssä määrin valittu olotila mutta kannattaa pitää kiinni periaatteistaan jos esim ei halua miehen kanssa ensi tapaamisella sänkyyn mennä. Jos mies moisesta suuttuu ja haihtuu niin eipä ole suuri menetys.
Toivottavasti sulla on valoisampi tulevaisuus. Itse olen täysin keskittynyt muihin asioihin elämässä ja yritän ajatella siten, että minulle ei tässä maailmassa onnea olla suotu. Minua ärsyttää suunnattomasti nuo kliseet, "Jokaiselle löytyy se oikea", tai "kun ei etsi niin löytää". Pelkkää paskapuhetta!
Joskus ihminen on niin "erilainen" luonteeltaan kuin valtaväestö, että hänen on vaikea löytää "lajitoveria". Ehkä sinunkin lajitoverisi on jossakin piilossa. Ehkä juuri minä olen Sinun Lajitoverisi, ja siksi olemme yksin..Emme löydä toisiamme.
"Koska olet nainen niin kohdallasi yksinäisyys on sittenkin tietyssä määrin valittu olotila"
Tuo ei pidä paikkansa, koska ne miehet joita olen tavannut ovat halunneet vain seksiä tai "turvapaikan" minne hakeutuvat, kun maailma kolhii. Aikansa luonani levättyään lähtevät taas uusin voimin etsimään toista naista. En halua olla jonkun hyväksikäytettävänä! Yleistää en halua, mutta vapailla markkinoilla on paljon ns.ongelmaisia miehiä(myös naisia toki!)ja minun kohdallani on ollut niin, että ne muutamat miehet jotka olisivat halunneet vakavan suhteen(käytännössä turvapaikan) ovat olleet alkoholisoituneita. Siihen rumbaan en lähde, koska lapsuuttani varjosti äidin alkoholiongelma. En ala hoitamaan ketään tuosta vaivasta pois. Usein se on mahdotonta.
En oikein enää tiedä uskonko kohtaloon, vai en. Tavallisesta epäonnesta ei minun kohdallani ole kyse. On tilastollisesti täysin mahdotonta, että kaikki minulle sattuneet ikävät asiat tapahtuisivat vain yhdelle ihmiselle. Tämän ovat myöntäneet kaikki minut tuntevat ihmiset, mukaanlukien "ammattiauttajat" joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Olen kanssasi samaa mieltä noista paskapuheista, että "etsivä löytää" ja "saat sen mistä luovut" ja "kun et etsi, niin löydät". Kaikkea on kokeiltu. Olen ollut vuosikausia etsimättä, ja odottanut. Olen ollut täysin "luovuttaneessa" olotilassa, ja unohtanut koko parisuhteen, keskittynyt muuhun. Ja kun vuodesta toiseen olin yksin, aloin etsiä, mm. netistä. Mikään ei auta; onnea ei suoda kaikille.
Minullakin aivan sama ongelma kuin alkuperäisellä kirjoittajalla - tosin ihan yhtä oma-aloitteinen ja rohkea en ole. Ja tiedän, että meitä on monta. Nostan todella sinulle hattua, että jaksat liikkua yksiksesikin. Todennäköisyys tavata joku on täysi nolla, jos jää kotiin kyhnäämään (kuten minä). Jatka siis valitsemallasi oikealla tiellä katkeroitumatta! Ehkä helpottaa tietää, että sinussa ei tosiaan ole mitään vikaa, ja että muitakin samassa asemassa olevia on.
"Koska olet nainen niin kohdallasi yksinäisyys on sittenkin tietyssä määrin valittu olotila"
Samaa mieltä, tämä ei todellakaan pidä paikkansa!
Sanoisinkin jopa niin, että kolmekymppisiä nättejä, mukavia, fiksuja, elämässään menestyneitä naisia on Suomessa vapaalla jalalla enemmän kuin vastaavanlaisia miehiä. Monet kolmikymppiset miehet ovatkin sitten juuri niitä "ongelmatapauksia", jos ovat sinkkuna säästyneet. No, puhun vain omasta kokemuksestani. Voisin summata omalle kohdalleni ikävuodesta 27 eteenpäin (nyt 30 v) sattuneet miehet:
No 1: Sulavakäytöksisestä unelmien prinssistä kuoriutui ihka oikea narsisti, joka syytteli kaikesta jokaista muuta kuin itseään ja sai käsittämättömän pelottavia raivareita. Yhteistä taloa oltiin ostamassa ja sukulaiset moneen kertaan tavattu nopeasti edenneen alun jälkeen, kunnes mies vain "katosi" kuvioista, eikä vastannut yhteydenottoihini.
No 2-5: Nettideiteillä tavattuja miehiä, joiden kanssa tuntui synkkaavan, mutta maagisten 1,5 -2 kk jälkeen jokainen ilmoitti, ettei kykene sitoutumaan niin paljon, että voisi harkita seurustelua tai muiden naisten jättämistä kuvioista. Yksi antoi syyksi "kolmenkympinkriisin".
No 6-8: Baarissa tavattuja miehiä, joiden kanssa tapailtiin joitain viikkoja, mutta ilmeisesti joku muu sivussa tapailtu nainen vei minusta voiton, koska heistä ei enää kuulunut.
No 9: Tutun tuttu, joka lähestyi baarissa. Aivan lutuinen ja komea kaveri - nimenomaan ystävämielessä. Ei vaan ollut 30 ikävuoteen mennessä koskaan seurustellut, joten alkeellisimmatkin parisuhdetaidot puuttuivat. Puoli vuotta tapailimme kerran viikossa,kuitenkin tietääkseni yksinoikeudella. Läheisempi suhde häntä ahdisti.Kun ei juttu ottanut onnistuakseen, niin minun oli pakko tehdä ero.
No 10: Komea hurmuri baarissa, jonka kitaransoittoon ja muihin hurmauskikkoihin vajosin, kunnes tajusin, että mies haki vain seksiä. Voitte kuvitella miten tyhmäksi tunsin itseni tämän tajuttuani.
Numerot 11- olen huonoista kokemuksista johtuen päättänyt jättää kokonaan väliin. Antaa tuttujen ja sukulaisten siinä kilvan spekuloida mikä salainen "vika" minussa on vai olenko peräti lepakko, kun ei paria löydy.
" Todennäköisyys tavata joku on täysi nolla, jos jää kotiin kyhnäämään (kuten minä)."
Ja kotona nyhjäämällä suhde 10 miehen kanssa viimeisen 3 vuoden aikana?
"Ja kotona nyhjäämällä suhde 10 miehen kanssa viimeisen 3 vuoden aikana?"
Niin, pointti olikin, että vaikka jonkun tapaisikin, niin harvoin miehet haluavat mitään sen vakavampaa. Noista kymmenestä tapauksesta vain yhdessä tein itse ratkaisun lopettaa - ja sekin siksi, ettei mies kyennyt seurusteluun.
Ja muutaman viikon tapailu ei mielestäni ole mikään suhde. Se, että itse olen aina katsonut juttua vakavissani, mutta miehet eivät tekeekin minut ilmeisesti kevytkenkäiseksi, niin kuin vihjaat? Tämä on vain osoitus siitä, että vaikka kuinka yrittäisi löytää suhteen, se ei välttämättä tule toteutumaan.
Olen yhä sitä mieltä, että kotoa ei kukaan tule hakemaan. Silti olen niin lopen kyllästynyt tällaisiin peleihin, että olenkin viimeiset kuukaudet aika tarkkaan nyhjännyt kotona. Ja tältä ajalta saldo on puhdas nolla.
Mielestäni mies 12346 sanoit hyvin:
"Mitä eroa luulet olevan ihmisissä joita tapaat
"oikeassa" elämässä verrattuna netissä oleviin.
SAMAT ihmiset on molemmissa."
Kukaan tässä ketjussa ei huomioi asiaa lainkaan.
Netti on hyvä paikka saada ensikontakti ihmiseen. Itse pystyy jo profiilista valikoimaan huonoimmat pois. Kymmenennellä treffille ehkä saattaa napsahtaa se oikea vastaan, jos tuuri käy. Ei siis ole helppoa!!!
Onnea ja voimia tulevaan kesään!
kysymys aP:lle. minka ikainen olet ja missa pain suomea asut? Jos asut isommalla paikkakunnalla, oletko kokeillut hakea naispuolisia kavereita netin kautta?
Ei kannata peraantya, tiedan monta jotka ovat sita kautta heti loytaneet hyvia tuttuja uudella paikkakunnalla tai erottuaan/muutettuaan takaisin ulkomailta.
Toimii, mikali antaa itsestaan ihan ok -kuvan, eika esimerkiksi heti tuntemattomalle avaudu syvallisesti.. (no eikohan taman tajua kuka tahansa)
Laita joku ilmoitus tyyliin haetaan sinkkuna seuraa siiderille tai lenkille, ja muista mainita etta olet hetero.