Kuinka nopeita avioeroja tiedätte lähipiiristänne?
Itse olen menossa kesällä naimisiin.
Elän tätä hetkeä. Pitkä on ollut avokin kanssa seurustelusuhde, liki 10 vuotta. Nyt H-hetki sitten tulossa.
Voi olla että avioliitto on pelkkä pätkä tai sitten ei, ei sitä tiedä helvetti.
Olen täysillä mukana elämässä, tämä on kokemu
s. Olen uskaltanut seurustella ja heittäytyä mukaan elämän eri kiemuroihin, en seurannut sivusta.
Omaisuus on suojattu molemmin puolin tiukalla avioehdolla.
Häät kustantavat täysin vanhemmat, 80 vierasta ja 10 000€ budjetti häämatkoineen.
Nyt nautitaan. Ikää pariskunnalla, molemilla tuo 30 vuotta.
Itse olen menossa kesällä naimisiin.
Elän tätä hetkeä. Pitkä on ollut avokin kanssa seurustelusuhde, liki 10 vuotta. Nyt H-hetki sitten tulossa.
Voi olla että avioliitto on pelkkä pätkä tai sitten ei, ei sitä tiedä helvetti.
Olen täysillä mukana elämässä, tämä on kokemu
s. Olen uskaltanut seurustella ja heittäytyä mukaan elämän eri kiemuroihin, en seurannut sivusta.
Omaisuus on suojattu molemmin puolin tiukalla avioehdolla.
Häät kustantavat täysin vanhemmat, 80 vierasta ja 10 000€ budjetti häämatkoineen.
Nyt nautitaan. Ikää pariskunnalla, molemilla tuo 30 vuotta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tapasin mieheni vuoden 2003 kesällä, mentiin naimisiin keväällä 2005 ja avioeropäätös(siis se virallinen ja lopullinen päätös käräjäoikeudelta)tuli tämän vuoden ystävänpäivänä. Aika nopeaa toimintaa siis. Olen vieläkin vähän hämmentynyt että miten tässä näin kävi. Kuin olisin vain unta nähnyt. Parempaa onnea teille toivotan...
Iselläni 1 vuosi ja 11 kk ja eropaperit lähti vetämään. Kaverilla 1 vuosi ja 9 kk. Itselläni seurustelua/avoliittoa takana ennen naimisiin erehtymistä 6 vuotta 10 kk ja kaverilla 4 vuotta. Molemmissa tapauksessa nainen lähti.
Naimisiin maaliskuussa, eri osoitteissa kesän päättyessä.
Eikä enää ikinä naimisiin :)
No jopas oli pikainen liitto. Mihin liittonne kaatui, jos saan olla utelias? Oliko pitkä seurustelu ennen aviota?
Häiritsee kirjoituksessasi tuo :vanhemmat kustantavat häät.
Eikö teillä itsellänne ole rahaa vai miksi vanhemmat maksavat? Maksavatko he tulevaisuudessa teidän laskutkin?
Kunhan kyselen, ihmettelen...
tulot meillä on hyvät, molemmilla hyvä koulutus ja työuralla tapahtunut etenemissä. Yhteiset bruttotulot pyörii siinä 7500€ /kk. Menot ovat kuitenkin olleet niin isot, että ei ole omista repiä häihin tuota vajaata 10 000€. Se on hyvä, kun joku maksaa.
Tuskin monella on täysin pakollisia menoja niin paljon ettei tuo
riittäisi, joten etteköhän te ole ihan oman mukavuudenhalun
takia hankkineet itsellenne noin suuret menot? Mahdollisimman uudet autot
ja asunnot on pakko olla, vaikka sitten joutuiskin muiden
rahoilla häitä juhlimaan? Noh, mikäs siinä, jos
kerran muut haluavat maksaa. Itsellä ei välttämättä ylpeys
antaisi periksi, kun on tottunut tulemaan omillaan toimeen.
Erikoista että kyselet nopeusennätyksiä ennen omia häitä. Pelkäätkö liiton epäonnistuvan? Etkö oikeasti halua naimisiin vaan kyse on enemmän naisen tahdosta? Pidätkö eroa itsestäänselvänä jossain vaiheessa ja valmistaudut siihen henkisesti?
Naimisiin ei kannata mennä, jos epäröi. Yhdessä voi olla muutenkin.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Naimisiin mennessähän pitää olla sellainen tunne, että ratkaisu on oikea ja liitto kestää!
Mutta kyllä fakta tuntuu valitettavan usein olevan se, että reippaasti yli kymmen vuottakin seurustelleet parit (ns. toisilleen ikuisiksi ajoiksi luodut) eroavat parin vuoden sisään papin aamenesta, kun yhteiselon pitäisi vasta alkaa.
Missä mättää? Sitä ei kai kukaan voi yksiselitteisesti kertoa, mutta kyllä ihmetyttää. Itselle kävi näin ja vieläkin silmät pyörii päässä...
Eli tällaisen kyselyn voitan kyllä kirkkaasti... Meillä isäntä lähti minua 10 vuotta nuoremman naisen matkaan 2,5 kk häistä. 3 kk häistä olivat jo avioeropaperit vetämässä...
Ero ei ollut minun toiveeni tai tahtoni, mutta minkäs teet kun toisella hormoonit hyrräävät ja uusi nainen on niin IHANA. Meillä suhdetta takana ennen avioliittoa 4 vuotta ja kaiken maailman myrskyt oli yhdessä läpi käyty. Kaiken muun tämä liitto siis kesti, mutta ei arkea ja todellisuutta.
Kaduttaa aivan älyttömästi, että menin halpaan. Jos mies olisi vähääkään vinkannut näistä tuntemuksistaan ennen häitä, olisin ehdottomasti keskeyttänyt järjestelyt heti. Mutta syynä eroon oli kuulemma se, että kuukaudessa (ennen eropäätöstä) asiat olivat exäni mielestä menneet niin huonoon jamaan, ettei muuta ratkaisua ollut. Ja minä elin tuon ajan kuvitellen olevani onnellisessa avioliitossa...
Joskus elämä on hyvin julmaa.
Wera78...Ihankuin itse olisin tekstisi kirjoittanut.Minulle kävi aivan samallalailla tässä keväällä.Meillä suhdetta takana ennen avioliittoa jo 6 vuotta.
Naimisiin viime kesänä ja erokriisi ilmassa jo jouluna kun mies ihastui työkaveriinsa.Mies ei enää halunnut pelastaa liittoamme.Muutti äskettäin tämän työkaverinsa kanssa jopa yhteen, minä jäin asumaan yhteiseen kotiin.Olen todella loukattu ja katkera varmasti pitkään. Vain aika parantaa.
Mies ei minullekaan tuntemuksistaan vinkannut.Ei saanut suutaan auki.Luulin eläväni myös onnellisesti avioliitossa,kunnes kaikki tämä tuli kuin puuntakaa.Kaduttaa,että menimme naimisiin asti ja mies osoittautui tuollaiseksi.Sitä luuli tuntevansa toisen,mutta toisin kävikin.
Nyt yritän elää uutta elämääni.Mieheen en halua pitää yhteyttä,kuin välttämättömissä asioissa.Muuten hän ei ole minulle olemassa enää ikinä.
Wera78...Haluan toivottaa sinulle jaksamista!Saman olemme kokeneet.Elämä on julmaa välillä,mutta toivottavasti me molemmat löydämme sen uuden onnen.
Suuri kiitos viestistäsi. On niin lohdullista huomata, että en ole tämän kanssa ainoa... Tässä on joutunut sellaisten pettymysten tunteiden, katkeruuden ja vihan eteen, että meinasin saada pahimpina hetkinä ihka oikean hermoromahduksen. No, nyt olen onneksi jo eron paremmalla puolella ja tosiaankin elämänhalu ja toivo ovat löytyneet jälleen.
Minäkin olen joutunut sulkemaan exäni tyystin maailmastani pois, enkä halua tavata häntä ikinä. Tai siis haluan, mutta itseni vuoksi en voi. Enkä siksikään, että toistaiseksi vihan tunteet ovat niin voimakkaat, että pelkään tekeväni tai sanovani jotain typerää. Siksi olen hänelle ilmoittanut, että virallisetkin asiat hoidetaan välikäsien kautta.
Elämä on tosissaan julmaa, mutta näin suurien kriisien keskellä ei auta kuin taipua ja nöyrtyä. Kriiseissäkin piilee mahdollisuus, mikä on lohduttanut minua viime aikoina ja auttanut löytämään elämästäni myös hyviä asioita. Vanhan pitää kuolla, ennenkuin uutta voi syntyä tilalle eli jossakin on meitä varten jotakin parempaa! Uusi onni tulee aikanaan. Elämän syklisyys näytti taas puolensa: ensin suunnatonta rakkautta ja onnea ja sen jälkeen mitä suurin pettymys. Mutta eikös tämän loogisena seurauksena ole onnea jälleen?:)
Voimia ja jaksamista myös sinulle. Kyllä me tästä selvitään - jos ei muuten niin vittuillaksemme!;)
Mietin, miten hemmetissä asiat voivat mennä toisen tietämättä kuukaudessa niin solmuun, että ero on ainoa vaihtoehto. Niin kävi itsellenikin. Tosin siihen meni 3 kuukautta, mutta kuitenkin.
3 kk:ssa kaatui 8,5 vuotta kestänyt suhteemme. Itse en ehtinyt huomata mitään peruuttamatonta. Ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ei elämä ole julmaa, ihmiset ovat.
Olen itse kanssa noin kolmekymppinen, naimisiin viime vuonna ja nyt melko tarkalleen vuotta myöhemmin en näe enää syytä jatkaa tätä suhdetta, kuten on tänään viimeistään käynyt selväksi. Ongelmiamme ei voi ratkaista, koska nainen ei halua niistä puhua, syyttelee vain minua jostain päähänsä pinttyneistä sivuseikoista kuin ne olisivat suuriakin kynnyskysymyksiä. En todellakaan tajunnut olevani menossa naimisiin ihmisen kanssa, joka ei lainkaan osaa käsitellä omia tunteitaan eikä olla niiden suhteen rehellinen itselleen eikä minulle.
Vielä meistä, ennen häitä oli seurusteltu kolmisen vuotta. Nainen halusi naimisiin, minä myönnyin vastahakoisesti. Sen siitä saa :)
"Ongelmiamme ei voi ratkaista, koska nainen ei halua niistä puhua, syyttelee vain minua jostain päähänsä pinttyneistä sivuseikoista kuin ne olisivat suuriakin kynnyskysymyksiä."
Voi sentään... Teillä on joku kommunikointiongelma ja luulisi että semmoisesta olisi mahdollista selvitä. Voi olla että naisesi on pettynyt sinuun jossain isossa asiassa ja keksii tekosyitä kun ei kehtaa sanoa mistä kenkä puristaa tai sitten nuo ns. sivuseikat ovat naisellesi oikeasti tärkeitä asioita, mutta sinä et ymmärrä häntä. Voisikohan joku ulkopuolinen (perheneuvoja) auttaa teitä ymmärtämään toisianne?
Se on minusta sääli, jos toisistaan ennen tosissaan pitäneet ihmiset eroavat kun eivät ymmärrä toisiaan.
Osut ihan naulan kantaan... Juuri näiden ongelmien kanssa painitaan. Mutta kun se kommunikaatio ja sovittelu ei toimi niin ei se toimi... Vaikka kummatkin haluaisivat toisaalta säilyttää sen kaiken hyvän mikä meillä on. Ja terapiassa ollaan käyty ihan äskettäin, siellä voidaan kyllä puhua enemmän rauhassa ja sanoa oma kantamme, ja terapeutti on auttanut asiassa, mutta ei siltikään ymmärretä toistemme näkemyksiä. Nyt ollaan muuttamassa kesäksi erilleen miettimään asioita. Kirjoittaessani tuon aiemman olin sillä asenteella että eroamme lopullisesti, mutta mahdollisesta yhteenpaluusta kuitenkin puhutaan vielä. Mutta siihenhän tässä on joka tapauksessa varauduttava, että lopullinen ero tulee, kun kaksi jääräpäätä ei saa kompromisseja aikaiseksi... :)
En tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta oman pienen otantani mukaan mitä suuremmat ja pidempään valmistellut häät, sitä todennäköisempää on, että liitolle tulee äkkiloppu. Tulee niin totaalinen väsymys ja henkinen kyllästyminen kaikkeen sen hössötyksen jälkeen, ettei jaksa nähdä edes puolisoaan silmissään ja haluaa jonnekin kauas pois?
Varsinkin morsiammilla tahtoo mopo karata siinä mielessä käsistä, että tulee paljon sellaisia asioita, joita on pakko olla, koska ne ovat jonkun normin mukaisia, vaikka olisivat täysin vieraita asioita sulhasen kannalta. Varmaan siinä tulee semmoinen olo, että morsiammelle on itse häätapahtuma tärkeämpi kuin naimisiinmeno ja on aivan sama kuka siinä on syöttövasikkana (anteeksi, tuo oli olevinaan huumoria;). Kun itse pidimme pienet ja yksinkertaiset häät, oli tosi vaikea saada otettua siihen mukaan vain niitä asioita, mitkä koimme itse tärkeiksi. Kun emme itse olleet tippaakaan kiinnostuneita hääkarkeista, nimikoiduista lautasliinoista sun muista hörhellyksistä, niin johon niitä tarjoutui jokainen sukulainen ja tuttu järjestämään meille. Huh huh! Omaa päätään ei ole välttämättä ollenkaan helppoa pitää näin traditionaalisessa tapahtumassa, mutta suosittelen kuitenkin yrittämään...