On siitä jo kaksi vuotta kun yhtäkkiä päätit kertoa etten ole oikea sinulle, sitä ennen yritit kylvää riitaa ja saaa minut suuttumaan että olisi ollut helpompi jättää, mutta sinusta kun välitin oikeasti niin en sinua satuttaa halunut. Jälkeenpäin tajusin olit minulle korvike vain ja koekaniini edellisen rikkimenneen jatkuneen on off suhteen. Olisi se heti pitänyt tajuta ettet minusta oikeasti välittänyt, vain entistä haikailit, et minuun koskea päivänvalossa halunut etkä minulle rakkautta julistanut, olisi minun pitänyt se jo silloin tajuta, sinun takiasi syvään umpikujaan ajauduin, kovaan masennuksen ja helvetin jouduin läpi käymään, jälkeesi en ole ketään löytänyt, en luottanut kehenkään, mieli on vieläkin vihainen ja katkera, tämä tunne ei laantuakseen ota, sydän huutaa vihaa.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
näppikseltäni toi teksti. Niin totta. Jotkut ihmiset ovat k-päitä, ja jonakin päivänä sen myös tälle miehelle kerron. Ehkä sitten saan itselleni mielenrauhan.
Minut on myös jätetty ja nyt olen lohdutukseksi alkanut etsiä itselleni uutta, mitä pikemmin löydän sen parempi. Ainoa asia mikä tässä tilanteessa mietityttää, on juuri tuo mitä itsekin olet kokenut. Että on yhdessä juuri niin, että unohtaa exänsä. Näinkö meistä uskollisista vaimoista tulee niitä hyväksikäyttäjiä, joita ennen itsekin inhosin. Onko ihmisen selviymisvietti niin voimakas, että se ajaa itsekkäästi vain omaa etuaan, silloin kuin itsekin on kaikista heikoimmillan. Joutuuko omasta moraalistaan tinkimään, ettei itse ajaudu syvälle masennuksen kuoppaan.