Hei!
Seurustelimme mieheni kanssa vajaa parikymmentä vuotta ja viime kesänä päätimme virallistaa suhteemme. Luulin, että mies olisi muuttunut ja eikä enää pettäisi eikä myöskään käyttäisi väkivaltaa enää minua kohtaan mutta toisin kävi. Olen itsekkin kerran pettänyt miestäni joten on minussakin vikaa. Pari kuukautta sitten huomasin etten ole tällaisessa suhteessa onnellinen mutta välitän edelleen miehestäni mutten rakasta häntä enää. Tein päätöksen ja sanoin miehelleni etten jaksa enää tätä. Kuukausi sitten tapasin ravintolassa ihanan miehen joka on kaikkea sitä mistä olen vain aina haaveillut eli pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja tämän miehen haluan pitää. Olen todella onnellinen tällä hetkellä mutta äitini ja minun välit ovat todella tulehtuneet koska hän on ex-mieheni puolella ja syyttää minua tästä kaikesta joten tuntuu tosi pahalta vaikka olenkin onnellinen tästä nykyisestä miehestä =)
Seurustelimme mieheni kanssa vajaa parikymmentä vuotta ja viime kesänä päätimme virallistaa suhteemme. Luulin, että mies olisi muuttunut ja eikä enää pettäisi eikä myöskään käyttäisi väkivaltaa enää minua kohtaan mutta toisin kävi. Olen itsekkin kerran pettänyt miestäni joten on minussakin vikaa. Pari kuukautta sitten huomasin etten ole tällaisessa suhteessa onnellinen mutta välitän edelleen miehestäni mutten rakasta häntä enää. Tein päätöksen ja sanoin miehelleni etten jaksa enää tätä. Kuukausi sitten tapasin ravintolassa ihanan miehen joka on kaikkea sitä mistä olen vain aina haaveillut eli pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja tämän miehen haluan pitää. Olen todella onnellinen tällä hetkellä mutta äitini ja minun välit ovat todella tulehtuneet koska hän on ex-mieheni puolella ja syyttää minua tästä kaikesta joten tuntuu tosi pahalta vaikka olenkin onnellinen tästä nykyisestä miehestä =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
se baarikarpanen on vapaana juuri siksi, etta se on tehnyt saman tempun edelliselle. saat kuonoosi silta viikossa kun muutatte samaan osotteeseen, koska hapeaisit palata entiseen.
"Luulin, että mies olisi muuttunut ja eikä enää pettäisi eikä myöskään käyttäisi väkivaltaa enää minua kohtaan mutta toisin kävi."
Mies joka lyö ja pettää kerran, tekee mitä todennäköisimmin niin jatkossakin ellei hakeudu pitkään ja perusteelliseen terapiaan. Sellaisen miehen kanssa kaveeraava nainen kaivaa verta nenästään.
"Kuukausi sitten tapasin ravintolassa ihanan miehen joka on kaikkea sitä mistä olen vain aina haaveillut eli pitää minua kuin kukkaa kämmenellä ja tämän miehen haluan pitää."
Jos tutustuu uuteen ihmiseen siinä vaiheessa kun on itse lähtenyt onnettomasta liitosta, on yksinäinen, onneton ja surullinen, totta kai kuka tahansa tuntuu ihanalta!
Toivon että et heti syöksyisi muuttamaan yhteen uuden ihastuksen kanssa. Sinulla on taipumusta tehdä huonoja valintoja (monet naiset joilla on väkivaltainen tai alkoholisoitunut mies hakeutuvat vaistonvaraisesti samanlaisten miesten seuraan jatkossakin) ja nimenomaan silloin kannattaa hoitaa vanhat haavat ensin ja aloittaa rauhallisesti uusi suhde. Ei lupaa hyvää, jos jo erovaiheessa on uusi lohduttaja katsottuna.
"Mies joka lyö ja pettää kerran, tekee mitä todennäköisimmin niin jatkossakin ellei hakeudu pitkään ja perusteelliseen terapiaan. Sellaisen miehen kanssa kaveeraava nainen kaivaa verta nenästään."
Poikkeuksia löytyy. Kyse on siitä jaksaako kumpikin rakastaa, ja mistä väkivaltaisuus johtuu.
Minun ja mieheni suhde alkoi hyvin erikoisissa merkeissä. Mies oli aivan loppuun palanut työssään ja avioliitossaan. Olimme pitkään pelkkiä ystäviä. Sitten mies sai itseään niskasta kiinni ja erosi. Hänen mielialansa koheni. Sitten koitti meidän aikamme.
Mutta miehellä olikin avioliitosta ja yhteiselämästä jäänyt asioita käsittelemättä. Muutettuamme yhteen hän alkoi suhtautua minuun epäilevästi. Totuttuaan yhdenlaiseen liittoon hän luuli minun alkavan samanlaiseeksi kuin ex vaimonsa. Epäluottamus aiheutti monenlaisia vaikeuksia välillemme. Työasiatkin siinä sotkivat. Mies alkoi juoda alkoholia liikaa ja pari kertaa riidellessämme mies suuttui ja satutti minua. Myönnän kyllä itsekin heitelleeni tavaroita seinille kun en muuta keksinyt.
Toisella kerralla minulta murtui kylkiluu. Olin jo eroamassa ja muuttamassa pois. Se ei tapahtunutkaan nopeasti (muutto siis) ja mies teki kaikkensa voittaakseen luottamukseni takaisin. Terapiassa hän ei käynyt. Hänellä oli vahva tahto selviytyä. Töissään hän teki ratkaisunsa ja siirtyi toisenlaiseen tehtävään, joka aiheutti vähemmän stressiä. Hänen alkoholinkäyttökin väheni ja mies alkoi kuntoilla. Meidän välimme paranivat. Yhteiselämä oli suorastaan ihanaa. Enkä siis sitten muuttanutkaan.
11 vuoteen mies ei enää ollut väkivaltainen, ja opimme selvittämään riitamme oikein. Eipä niitä enää juuri ollutkaan. Mutta kyllä kummankin piti vähän katsoa peiliin ja nöyrtyä, eikä aina lähteä ajamaan omaa tahtoaan läpi harmaan kiven.
Meidän suhteemme kariutui minun töpeksintään. Aivan mitättömän erimielisyyden seurauksena petin miestäni kerran. "Petin ja petin"... se oli typerä teko (ei seksiä), mutta en enää voinut jatkaa liittoamme. Mies tietysti suuttui (ei raivostunut eikä lyönyt eikä vetänyt känniä), mutta olisi jatkanut suhdetta. Ajattelin asian tulevan kuitenkin joskus riidoissa esiin, enkä halunnut lähteä sille tielle. Pidin kiinni eropäätöksestä.
Missa mahtanee olla sinun jarki?
parinkymmenen vuoden jalkeen sina aivan varmasti tiesit mika mies on pohjimmiltaan. Oleko aivan tosissasi sanoessasi etta suhteen virallistamisen jalkeen yhtakkia - hokkus pokkus - kissa muuttuu koiraksi.
Sitten lavertelet etta jossain viinapaikassa tapaat taivaallisen miehen!
Tuo sinun viestisi on oikeastaan hyvin lukijoita loukkaavaa, sina luulet etta lukijat ovat taydellisen typeria!
Ei saatana! Ei näin tyhmää ihmistä ei oikeasti ole olemassa.
Provo, mutta vähän liian selvä.
Syyllisiä tai ei. Yhteinen taipaleenne joka on sisältänyt pettämisiä puolin ja toisin, ja myös väkivaltaa, ei kerro kovinkaan hyvästä suhteesta.
On aina hienoa jos tekee töitä alkaakseen luottaa toiseen vielä niin että päätyy avioon. Siis luottaa yhteiseen tulevaisuuteen. Ette sitten kuitenkaan olleet kumpikaan muuttuneet. Miksi pitäisikään? Kummankin pitäisi tulla hyväksytyksi omana itsenään, muuttumatta. Ainoa mitä voi muuttaa, on väkivaltaisuus ja pahantahtoisuus, kosto ja provosointi.
On oikein puhaltaa peli poikki sitten kun toteaa kaikki polut käydyksi läpi. Muita ihastuksia tai ei, tiedät varmaan tunteesi miestäsi kohtaan? En tiedä teidän väkivaltaisuuksienne syitä ym., mutta jos jotain rakastaa, häntä ei halua loukata henkisesti eikä fyysisesti. Jatkuvissa väkivaltajutuissa voi olla sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, ja molempien taholta.
Mitä äitiisi tulee, on ikävää, ettei äiti ole lapsensa tukena elämän vastoinkäymisissä. Sinä siinä liitossa kuitenkin olet elänyt - ei äitisi. Kukaan ulkopuolinen ei ole oikea arvostelemaan kahden ihmisen keskinäistä suhdetta. Ulkopuolisilla on vain osatotuudet käsissään, ja sekin perustuu heidän omiin tulkintoihin. Kannattaa yrittää säilyttää äitiin välit siten, ettette puhu avioliitostasi ja erostasi. Jollei se onnistu, voit hyvin "katkaista" välit äitiisi, tai viilentää ne kunnes äitisi ymmärtää että olet aikuinen ja itsenäinen ihminen.
Ennen seuraavaan suhteeseen astelua suosittelen pientä väliaikaa tutustuaksesi itseesi ja itsenäistyäksesi, jotta et kanna ongelmia seuraavaan suhteeseen. Mutta se on vain suositus. VOi olla mukavaa saada huomiota ja hyväksyntää osaksesi, mutta saatko sitä omana itsenäsi vai käyttäydytkö poikkeavasti ollaksesi hyväksyttävä, ja käytöksesi muuttuu siinä vaiheessa kun suhde on pysyvämpää.
Parempia jatkoja toivottaen kuitenkin.
Hei!
Nyt olen saanut elämääni vähän järjestykseen eli olen muuttanut oman katon alle ja erosin myöskin siitä ihanasta miehestä jonka tapasin baarissa. Otan nyt päivän kerrallaan ja opettelen tuntemaan itseni ja totuttelen tähän yksin elämiseen joka tuntuu nyt vähän oudolta mutta hyvältä =)