Siis ei tuu mitään tosta sokeroinnista!! Miten ihmeessä se onnistuu teiltä??
Tein keitoksen ohjeiden mukaan, annoin jäähtyä sen verran että juuri ja juuri kärsin laittaa iholle, mutta eihän se siihen tartu ollenkaan! Kovettuu heti ihan koppuraksi, ennenkuin olen saanut edes levitettyä... Kuumana tarttui ihoon mutta poltti samalla eikä ottanut repäistessä yhtään karvaa irti. Ja haaleena siis on niin kovaa ettei levity eikä siis toimi mitenkään.
Voi että harmittaa, luin monta positiivista kokemusta täältä mutta eipä onnistunut minulta!
Tein keitoksen ohjeiden mukaan, annoin jäähtyä sen verran että juuri ja juuri kärsin laittaa iholle, mutta eihän se siihen tartu ollenkaan! Kovettuu heti ihan koppuraksi, ennenkuin olen saanut edes levitettyä... Kuumana tarttui ihoon mutta poltti samalla eikä ottanut repäistessä yhtään karvaa irti. Ja haaleena siis on niin kovaa ettei levity eikä siis toimi mitenkään.
Voi että harmittaa, luin monta positiivista kokemusta täältä mutta eipä onnistunut minulta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ehkä keittänyt seosta liian pitkään, jos se on liian kovaa sopivan lämpöisenä. Itse kun sokeroin, tökötti oli kyllä lämmintä käytettäessä, mutta kun sitä veti puulastalla iholle (ohuelti!), se ei tuntunut yhtään kuumalta.
Yksi vinkki sokeroinnin helpottamiseen on, että ihon pitää olla todella kuiva. Itse käytin maissijauhoa "talkkina" iholla - näin sokeri ei jämähtänyt ihoon, vaan tosiaan irrotti ne karvat.
Ihan saman huomasin ja kirjoitinkin siitä tänne. Tein koko homman viimeistä piirtoa myöten ohjeen mukaan, otin liuoksen pois liedeltä heti kun se oli kullanruskeaa, annoin jäähtyä ja sit siitä tuli niin kovaa kuin kova karkki. Sit lämmitin sitä vähän mikrossa jolloin siitä tuli notkeaa ja yritin levittää säärelle. Sanotaan että sokeriliuos kuorii ihoa... se todella pitää paikkaansa. Koko epiteeli lähti pois ja jäljelle jäi pelkkä veresliha sekä joka ikinen karva. Onneksi kokeilin vain pienelle alueelle... ;-P
Keksin sille tökötille parempaa käyttöä. On muuten hyvää! Nam.
Sitä vain en vielä tiedä miten noista karvoista pääsis siten eroon että tilalle ei ilmaantuisi noita pirun näppylöitä. Vahat tulehduttaa aina karvatupet.
Sen täytyy olla jäähdyttyään (lämpimänä) selaista ettei se ala kiteytymään. Tiputa sokeriliuosta vaikka altaaseen ja lusikalla levitä, että se jäähtyy, sen jälkeen näet minkälaista se on jäähdyttyään (lämpimänä). Lisää nestettä sen mukaan, että sokeri ei ole enään jäähdyttyään (lämpimänä) kiteytyvää.
keität sen sokeri mössän.
Eileen keitin 3dl sokeria ja noin 3 rkl vettä, vain että justtinsa kastuu se sokeri ja sitten keität. Ainakin 7:stä 10:neen minutiin ja puolenajan aikaan puristat sinne puolet sitruunasta mehun mukaan kattilaan.
Kun keitos on valmis ja vielä aivan kuuma niin laita tiskipöydälle kourallinen kylmää vettä ja siihen 3-4 rkl sokeri keitosta ja pökit sen kasaan koko ajan sormilla ja kun se on tullut niin haaleaksi että voit otaa sen käteen alkaat VENYTTELEMÄÄN sitä niin kauan että siitä tulee sitkeä pallo, melkein kuin paksu purukummi, vain tiiviimpi ja sitkeämpi. Jos se tulee liian löysäksi (kostea) kosketa vähän sitruunassa niin se kovetuu ja voit jatkaa venytttelyä. Sitten alkaat levitää sitä karvoille, levität myötäkarvaan ja revit sen irti äkkinäisesti vastakarvaan. Revit sillä palalla irti niin kauan että se on täynnä kavoja ja sitten otat uuden palan jonka taas venyttelet kuten sen ensimmäisen.