Todellakin...
Siitä on nyt n. kuukausi kun poikaystäväni jätti mut. Pisti vaan tekstarin et tää meijän juttu ei enää toimi. Shokki. Järkytys oli kauhistuttava. Melkein 9 kuukautta yhdessä, eikä mielestäni mikään ollut vialla. Olin rakastunut häneen, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni rakastin jotakuta niin syvästi. Ensirakkaus ja sydämeni särkyi tuhansiksi palasiksi.
Luulin, että hänkin rakasti minua syvästi. Hän puhui kauniisti, oli hellä. Osoitti rakkautta kaikin tavoin. Näin jälkeenpäin ajatellen suhteemme todella taisi mennä alamäkeä loppuvaiheessa. Mutta hänessä ei ollut miestä yrittämään, hän ei halunnut keskustella. Keskustelu olisi voinut auttaa ja saada suhteen taas raiteilleen, mutta ei.
Hän alkoi iskeä toista jo silloin kun olimme vielä yhdessä. Ja n. viikko sen jälkeen kun hän jätti minut, hän alkoi olla sen toisen tytön kanssa. Joku blondi joka näyttää epäilyttävästi pissikseltä.
Ja kaiken lisäksi hän alkoi haukkua minua. Olin muka liian vanha, vaikka hän on vain vajaa vuotta nuorempi kuin minä. Minulla oli vääränväriset hiukset ja olin liian lyhyt... Ihan kuin tunteet muka riippuisivat ulkonäöstä. Hän ei todellakaan taida tietää miten naisia tulisi kohdella, miten tulisi rakastaa. Nyt hän vain tunnustaa rakkauttaa uudelle tytölle, pyrkii mahdollisimman pian sänkyyn. Ja tuo tyttö on kokematon... *naurahdus*
Mutta silti kaipaan häntä. Kaipaan yhteisiä hetkiä. Elokuvan katselua sohvalla, hänen käsivartensa minun ympärilläni. Vaniljajäätelöä ja mansikoita hänen mummolassaan. Suudelmia, halauksia. Tiedän, ettei hän ole minun arvoiseni. Mutta silti. Kaipaan häntä.
Siitä on nyt n. kuukausi kun poikaystäväni jätti mut. Pisti vaan tekstarin et tää meijän juttu ei enää toimi. Shokki. Järkytys oli kauhistuttava. Melkein 9 kuukautta yhdessä, eikä mielestäni mikään ollut vialla. Olin rakastunut häneen, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni rakastin jotakuta niin syvästi. Ensirakkaus ja sydämeni särkyi tuhansiksi palasiksi.
Luulin, että hänkin rakasti minua syvästi. Hän puhui kauniisti, oli hellä. Osoitti rakkautta kaikin tavoin. Näin jälkeenpäin ajatellen suhteemme todella taisi mennä alamäkeä loppuvaiheessa. Mutta hänessä ei ollut miestä yrittämään, hän ei halunnut keskustella. Keskustelu olisi voinut auttaa ja saada suhteen taas raiteilleen, mutta ei.
Hän alkoi iskeä toista jo silloin kun olimme vielä yhdessä. Ja n. viikko sen jälkeen kun hän jätti minut, hän alkoi olla sen toisen tytön kanssa. Joku blondi joka näyttää epäilyttävästi pissikseltä.
Ja kaiken lisäksi hän alkoi haukkua minua. Olin muka liian vanha, vaikka hän on vain vajaa vuotta nuorempi kuin minä. Minulla oli vääränväriset hiukset ja olin liian lyhyt... Ihan kuin tunteet muka riippuisivat ulkonäöstä. Hän ei todellakaan taida tietää miten naisia tulisi kohdella, miten tulisi rakastaa. Nyt hän vain tunnustaa rakkauttaa uudelle tytölle, pyrkii mahdollisimman pian sänkyyn. Ja tuo tyttö on kokematon... *naurahdus*
Mutta silti kaipaan häntä. Kaipaan yhteisiä hetkiä. Elokuvan katselua sohvalla, hänen käsivartensa minun ympärilläni. Vaniljajäätelöä ja mansikoita hänen mummolassaan. Suudelmia, halauksia. Tiedän, ettei hän ole minun arvoiseni. Mutta silti. Kaipaan häntä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
inhimillistä kun on kokenut hyviä asioita toisen kanssa. Ei ole helppo luopua vaikka ymmärtäisikin sen välttämättömyyden.
Käyt vain rauhassa asian läpi ja nostat sitten pääsi pystyyn. Tökeröä oli hänen tapansa sinut jättää ja heti uutta pyöritykseen. Ei hän ollut sen arvoinen että kovinkaan isoja tunteita kannattaa haaskata. Muutaman viikon päästä olet jo hyvällä mallilla päässyt ylitse ja valmiina uuteen ja parempaan.
Arvosta itseäsi, älä tyydy vähempään. Sitä odotellessa hemmottele itseäsi. Tsemppiä!
exmiehesi huomaa kuten minäkin ennen pitkää, että vaihto oli väärä valinta. itse olen tajunnut tämän liian myöhään, vaan oman mussuni kiintymys minuun sai minut tajuamaan mitä olin menettämässä. ONNEKSI, sillä näistä ajoista on jo jonkin aikaa, eikä meillä koskaan aikaiasemmin mennyt näin hyvin...
No me oltiin avoliitossa 5v ja meillä oli pikku poika. Ex-avovaimoni oli jo kerran eronnut ja vaihtanut paikkakuntaa etukäteen ilmoittamatta silloin. Hän oli ottanut nuorimmaisen poikansa mukaan ja 3 tyttöä oli jäänyt isälleen entiselle paikkakunnalleen. Isä haki oikeuden kautta viimeisen lapsensakin itselleen, joten meille jäi vain yhteinen pikkulapsemme. No nyt äiti lähti sukulaisilleen kylään eri paikkakunnalle ja parin päivän päästä ilmoitti txt-viestillä että haluaa miettiä mitä elämältään haluaa ja että muuttaa sinne ja talosta hänen pitää saada osuutensa ym.. en ole kuulema paha ihminen.. vaan hän haluaa tosiaan miettiä mitä haluaa elämältään. No oli puhe että mietitään kun on pikku lapsikin jonka jätti minulle(3v). Elämän tarkoitus ilmeisesti selvisi tälle kahdelle eri miehelle 5 lasta tehneelle äidille.. Uusi suhde parissa kk.. sitä vaan ihmettelen mitä tällaisen miehen mielessä liikkuu joka haluaa tällaisen naisen,kun tämä oli jo toinen kerta exäni elämässä, ensimmäinen meni sen piikkiin että hän kertoi asian olleen pakonsanelemaa..nyt ei ainakaan ollut mitään väkivaltaa, eikä alko-ongelmaa tms.. toiset ovat vaan niin menevää sorttia.. 5v ja tuosta vaan lähti ja tekstarilla ilmoitti!
juu mulle kävi tänään samoin.... se alkoi haukkumisella jo pari kk sitten.tänään tuli tekstarilla , et ei halua nähdä enää ja hae kamasi. No syyt oli just tosi hienot ;) lihava ,ruma , saamaton ,laiska---vaikka ei asia ole näin . Joillakin on itsellä isoja ongelmia pääkopassaan.
katkeruutta on, sen huomaa tosta viestistäs niin hyvin.. haukut uuden naisen.. vaikka se ei todellakaan ole sen naisen vika, vaan sinun entisen miehesi! iästä ei ollut kysymys, mutta nuoria olette.. uusia miehiä tulee ja menee :) tuskin se jokatapauksessakaan olisi ollut sulle se oikea. nuorena on hyvä katsoa ja kokea.. sittenhän sen tietää että minkälainen ihminen on oikea! tsemppiä!! miehet ovat miehiä -- sikoja.
Ihminen on saanut sellaisenkin lahjan kuin kyvyn kiintyä. Kun pitempään ollaan yksissä, varsinkin intiimisuhteessa, on vaikea kiskoa itseään irti, vaikka järki käskisi niin tehdä.
On varmaan hyvä olla hiukan kokemusta, eikä heti ensinmäiseen jäädä kiinni. Suhteesta tulee helposti liian tiivis, siinä ei voi hengittää.
Mutta sitäkin saisi varoa, ettei käy kuin paljon nuolluksi tulleelle postimerkille; ei ole tarttumapintaa ollenkaan.
Samalla tavalla poikiinkin sattuu, kun tulevat jätetyiksi. Luultavasti ihmistä pitää tälläkin tapaa karaista kestämään elämän paineita.
Mun jätkä teki myös 9 kk jälkeen saman tempun. Tekstarilla vaan ettei enää rakasta mua ja haluu olla vapaa. Sit myöhemmin ilmotti että on kiinnostunu toisesta. Siit on koht 2 viikkoo enkä oo nähny poikaa tänä aikana. Netin välityksellä meidän suhde näyttää nyt olevan ystävyyden tasolla (en todellakaa haluu menettää, hän mitä ihanin ihminen!).
Ite nyt en alkais sen kanssa mihinkään, vaikka kuinka haluan sen takas. Nyt me tarvitaan aikaa todella paljon. Ja aika sen näyttää hiipuuko tää ystävyyskin. Minun osaltani ei, pojasta en todellakaan tiedä (kun kerran jättikin).
muttamutta.. jos kaipaat kuuntelijaa tai keskusteluu aiheesta (ja aiheen vierestä) niin...
[email protected]
Mää on vuoden ollu "kaverina" jätkän kanssa jota rakastin kuukauden verran, sitten hän pani poikki. Kenelle tahansa, joka kysyy miten menee, sanon suoraan että elämäni on perseestä. Syytä en sano, mutta te tiedätte sen nyt. Kauheinta on tavata miestä ystävyyden merkeissä, kun päivä sen jälkeen alkaa hirveät sydämentuskat...
en halua neuvoa mutta saman kokeneena voin kertoa että ihastukseni kohde tulee viellä 10kk loppumisen jälkeenkin välillä uniini en voitavata häntä koska silloin sitä tilannetta voisi kuvata samanlaiseksi kun joku ottaisi sydämmen käteen ja puristaisi ja kuristaisi samalla kurkkua hirveetä kaipuu on niin lohduton mahdankohan päästä yli ikinä
voivoi :/ mulla kans aika sama tilanne,että oon ystävä yhen jätkän kanssa jonka kanssa en o koskaan ollu yhdessä,mutta tunteet on voimakkaat.ja jossain vaiheessa meillä oli jotain juttua...tai sen käsitin herran käytöksestä.yhtenä pvänä hän kuitenkin sano ihan päinvastasta mitä olin ymmärtäny,ei kuulema halua olla yhdessä kanssani ja haluaa vain pysyä pelkkinä kavereina.Noh olen suostunut tähän kaverikuvioon,mutta pelkään että alan taas kuvittelemaan välillemme jotain ja taidan jo kovaa vauhtia olla menossa niiden tunteiden sekaan jotka lopulta vain satuttavat.Mulle on sanottu,että olisi parempi jos unohtaisin koko jätkän,mutta se ei ole helppoa enkä ikinä vois tehdä niin...Pakko vain elää siinä toivossa,että ehkä joku pvä ollaan vielä yhdessä.
jos ei pysty lopettamaan suhdetta kasvotusten niin ei pidä alkaa suhteisiin minun mielestä ongelmat pitää ratkoa kasvotusten sillon kuin kaikki on hyvin niin pieni viesti " mä tykkään susta " tmv piristää mutta kun alkaa ns vanne kiristään päätä niin sillon pitää kyllä hoitaa asiat kasvotusten koska ei ikinä tiedä missä tilanteessa toinen ihminen on kun lähettää viestin jälki voi olla rumaa olen tehnyt 2 bänät pidemmistä suhteista ja kummatkin on hoidettu kahdenkesken niinkin ikävästä tilanteesta voi tulla helpottunut ja hyvä olo
kävi mulle muutama päivä sitten. tekstarilla vaan jätkä ilmoitti 1,5 v. suhteen olevan ohi. olen aivan rikki. ei pysty nukkumaan ei syömään,mikään ei huvita.
Kahdelle tutulleni kävi niin, että vuosien avioliitto pantiin poikki tylysti tekstiviesti-ilmoituksella. Pelissä oli yhteiset lapset ja talo yms. Molemmissa tapauksissa miehellä oli jo toinen nainen kiikarissa ja ei ollut pokkaa selvittää välejä naamatusten. Tällaiset miehet ne raukkoja on, heti toisen naisen helmoissa, eikä ole munaa eroaikeista puhua elämänkumppanin kanssa suoraan.
mulle, ei mitään eikä millään tavalla ilmoitettu että súhde on loppu. Mun vaan annettiin tajuta itse kun tyypistä ei kuulunut mitään vähän aikaan enkä saanut yhteyttä. Vaikka tekstari on raukkamainen tapa ilmoittaa erosta, olisin hyväksynyt edes sen kuin ei mitään....
Olin kakkonen.Mitään kiintymystä ei pitänyt tapahtua,mutta niin vain kävi.Minä onneton rakastuin siihen tyttöön,vaikka tiesin hänen miehestään.Puoli vuotta oltiin yhdessä ja rakasteltiin hulluina.Sitten hän yllättäen ei enää vastannutkaan viesteihini,oli vaan aivan hiljaa.Epätietoisuus oli raastavaa.Vihdoin sain häneen yhteyden ja hän sanoi kaiken olleen vain erehdystä ja että nyt hän omistautuu miehelleen.Olin kyllä varautunut eroon,mutta silti nyt vituttaa niin kovin,että tekisi mieleni onkia hänen miehensä henkilöys esille ja soittaa sille tyypille totuus.Sanokaa poltanko tuon pettävän tytön,vai en? Ärsyttää tavallaan sen miehenkin puolesta.Petä kerran,niin petät kohta uudelleen..
Olet ihan ymmärrettävistä syistä pettynyt ja katkera naiselle.
Mieti haluatko heille tulevan ero vai ei. Mitä sillä voitetaan?
Paljon mahdollista että vielä pettää tai sitten ei. Se ei enää ole sinun asiasi.
Itselläni oli 4v. suhde kakkosena ja rakastuimme.
Sitten mies päärrikin satsata perheen kulisseihin.
Samassa rytäkässä vaimo sai tietää kaksoiselämästä luettuaan minun miehelle kirjoittaamani kirjettä.
Ero siitä seurasi. Sitä en olisi missään nimessä halunnut. Olsisivat saaneet pitää kulissinsa.
Eron vielä ollessa kesken niin mies löysikin ihka uuden naisen eikä suostunut edes tapaamaan ja lopettamaan kokonaan. Annoin nimittäin tukeni avioeron aikana, koska rakastin häntä.
Sinunan en kertoisi miehelle vaikka kuinka nyt koskee ja olet vihainen. Sillä et nimittäin voita mitään, mutta saatat tuhota jotain.
Mieti tarkkaan ja tee sitten omantuntosi mukaan.
Olen pahoillani puolestasi. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista ja toimimme vastuuttomasti.
Naisen olisi ehdottomasti pitänyt jutella kanssasi eikä jättää aivan tyhjän päälle. Hän ei lainkaan ajatellut sinun tunteitasi eikä edes yrittänyt lieventää pahaa oloasi. Kunpa vain oppisimme olemaaan lisäämättä jo aiheutettua tuskaa.
Onnea sinulle elämässäsi eteenpäin.
Uskon että kohta alkaa helpottaa.
Näin se on. Ainakin ensimmäisessä menetetyssä rakkaudessa voi mennä sirpaleiksi ja miksipä ei menisikään. Seuraavissa hiukan sen mukaan, miten elämä on kovettanut tai kuinka syvää se ihastuminen tai rakastuminen on. Missä se ero menee. Ja kuka tunnistaa sen eron.
Eikä aika välttämättä paranna haavoja, kuten sananlaskumme kuuluu. Ja jotkut voi lykätä lisää suolaakin haavoihin. Vahvoja ihmisiä se inspiroi valtaviin suorituksiin, uusissa ihmissuhteissa, opinnoissa, työelämässä, suhteessa sukuunsa, taiteen saralla...
Mutta muista, kaikki mitä täällä sanotaan, on keittiöpsykologiaa, joka on aivan eri juttu kuin asiantuntijat. Ellei joku tunnusta täällä huseeraavansa ammatti-ihmisenä, joko vapaaehtoistyöntekijänä, tai muuten siten, että sattuu olemaan kyseisten ammattien harjoittaja.
Ei vertaisryhmät korvaa asiantuntijoita jotka hallitsevat ihmismieltä.
Eikä esim. sosiaalityöntekijät - sorry vaan - ole psykologeja, mielenterveystoimiston/YTHS:n työntekijöitä tai lääkäreitä, jotka ovat niitä ainoita oikeita, joiden kanssa kannattaa puhua, ja silloinkin kannattaa pitää mielessä, että jutut voivat levitä, ainakin pienellä paikkakunnalla. Tapauksista puhutaan, vaikkei nimillä, joskus niilläkin eli Suomessa tietosuoja on puutteellinen.
Yhteenveto I: mitä teet nyt?
Yhteenveto II: mistä olet saanut tiikerinraitasi?
Mistä olet kuullut, että hän on alkanut haukkua sinua. Vai onko sillä yhtään väliä. Outo käänne.
- vain vajaa vuotta nuorempi kuin minä
Vielä oudompi käänne. Mitä nuorempi on, silloin ikäero tuntuu älyttömältä! 15 v. voi pitää 14-vuotiasta nuorena.
- vääränväriset hiukset ja olin liian lyhyt
Tuohan on tekosyy. Oleellista on, ettei hän vain pitänyt sinusta. Tämänkö halusit kuulla ja minun sanovan.
- Ihan kuin tunteet muka riippuisivat ulkonäöstä
Voi ne riippuakin. Se on sellaista Ali-Tajuista.
- tyttö on
No niin... ei ole sinun murheesi. Joskus ihmiset kasvaa ja he voivat onnistuakin.
Tiikerit kuuluvat eläinkunnan selviytyjiin. Pitäisi nyt valittaa, että olet chatissa, etkä ihmisten ilmoilla. Tätäkin kautta tietysti uusi frendi voi ilmaantua, Suomen mainoslauseen mukaan melko varmastikin. Jollei heilaa helluntaina, oletko kokeillut Suomea. Käsityikseni mukaan jokaiselle vastataan täällä, treffien puolella, vai onko sellaisia tarinoita, ettei kenellekään ole ehdotettu tapaamista, kun on julkaissut Profiilinsa.
*soveliasta tirskahtelua*
Toisia enemmän kuin toisia. Näin se vaan menee.
Minä olin lentäjän poika ja sankari kai itsekin... Olet kai edelleen?
ihan hämmästyin kun aloitin tuon viestin lukemisen.
oli nimittäin tuttua materiaalia. >:l
mulla kävi samoin, paitsi että oltiin oltu vähemmän virallisesti yhessä vuosi, ja virallisesti 3kk.
jätkä alko käyttäytyä kummasti, ja yks päivä tuli tekstiviesti että ei tää juttu toimi.
heti sen jälkee alko lääppimään yhtä tyttöö, jonka takia meillä aikasemminki oli menny poikki.
:/ surullista.
onneks kuitenkin ollaan nykyään ystäviä. :)
Heips.. Olen kokenut samanlaisia inhottavia kohtauksia elämässäni, mutta joka kerta huomannut kuitenkin murehtivani turhaa. Maailmassa on miehiä niin paljon, että jos yhden perään haikailet jää muut huomaamatta!
Tuo mies ei todellakaan ansaitse sitä, että edes ajattelet häntä enää. Yritä vaan jatkaa eteenpäin niin tulet huomaamaan, että se ei ole sen arvoista. Ole iloinen ja avoin niin muutkin huomaavat sen. Sanoit olevasi lyhyt - minä taas olen hirmu pitkä ja olen myös saanut kuulla siitä, mutta on oltava ylpeä siitä mitä on ja tyytyväinen itseensä, niin olet onnellinen ihan vaan itsesi kanssa. Lykkyä tykö!
Toki rakastan omaa naistani. Parempaa hoitoa saa hakea. Jos ei paneta niin käyn vain syömässä. Itsekin uutta kattelen, Mut jo sormitestin jälkeen olen varma Rakkaudesta Joka Meillä Jo On.
Itselleni kävi lähes samoin, paitsi että en saanut edes tekstaria. Lähes vuoden seurustelun jälkeen n. parin viikon ajan silloinen kaverini kertoi, että häntä kysellään koko ajan vapaa-aikanaan ylitöihin, joten hän ei pidä vapaalla ollessaan toistaiseksi kuin satunnaisesti puhelinta auki. Uskoin häntä, koska hänellä oli työsuhdepuhelin ja tiesin mikä tilanne oli työpaikalla. Yhteydenpito oli siis sen parin viikon ajan satunnaista, ja jälkeenpäin ajatellen hänen puoleltaan ehkä vähän väkinäisen tuntuista (sitä en tietenkään silloin huomannut). Parin viikon kuluttua puhelut loppuivat kokonaan, eikä hän vaivautunut vastaamaan puheluihini ja tekstareihin lainkaan.
En vieläkään tiedä mikä oli homman nimi, koska kertaakaan ennen tuota episodia en huomannut että mitään olisi ollut vialla. Eikä kaverini sanonut kertaakaan sanallakaan haluavansa lopettaa tms. Voin vain arvailla mitä tapahtui, oletan että toinen nainen oli kiikarissa kun en muutakaan selitystä keksi. Sen tapauksen jälkeen olin todella maassa pitkän aikaan ja itseluottamus pohjalukemissa, Ei todellakaan auta vaikka kuinka ajattelisi että parempi päästäkin moisesta. Luottamus miehiinkin kärsi melkoisen kolauksen, vaikka ei pitäisikään yleistää...
Naiseni jätti minut samaan tyyliin. Ilmoitti vaan että tää homma on nyt ohi ja että mulla ei oo enää mitään puhuttavaa asiasta.
Se oli mulle sellainen pommi että sen kanssa on mennyt kauan selvitessä ja parantuessa. Se isku oli tosi kova ja haavat syvät.
Rakastin häntä todella paljon. Olin häntä kohtaan hellä ja halusin tehdä hänelle aina hyvää. Mä olisin halunnut taistella meidän suhteen vuoksi ja olisin ollut valmis tekemään kaiken sen eteen.
Hänkin sanoi että rakastaa mua ja että me ei koskaan erota. Sitten hän yks kaks ilmottaa että juttu on ohi.
Jos haluat kirjoitella niin voin jakaa tuntemuksia kanssasi. Tiedän aika pitkälti miltä susta tuntuu.
Tekstarilla jätettty mies.
seurustelin tytön kanssa 4 vuotta kunnes lopetti yhteydenpidon, kyselin asiaa niin teki tekstarilla asiat selviksi. ei voinut soittaa ,ei tavata vaan tekstarilla...raukkamaista ehkäpä, tiedä häntä.
tämän lisäksi 2 muutakin suhdetta päätetty viestillä...
kai se on tätä nykyaikaa..