Mieheni kohtelee minua kuin itsestään selvää kodinkonetta! Olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta ja meillä on 1v lapsi ja toinen tulossa. En saa minkäänlaista arvostusta mieheltäni. Joskus,kun valitan hänelle,että "Voisit sinäkin joskus siivota!",hän ottaa nokkiinsa ja häipyy! Hän ei kerro minne menee,ei vastaa puhelimeen ja saattaa olla kadoksissa parikin vuorokautta! Minä sitten lapsen kanssa kotona mietin missä hän mahtaa olla. Mielestäni on väärin,että hänellä on oikeus lähteä koska vaan sanomatta mitään! Lapsi on meidän molempien,mutta tuntuu,että minä olen yksin vastuussa hänestä. Ei tulisi kuuloonkaan,että minä häipyisin ja jättäisin lapsen kotiin isänsä kanssa.
Lisäksi seksin harrastamisesta on tullut minulle aivan kamala,suorastaan kuvottava asia. En haluaisi mistään hinnasta tehdä sitä. En tiedä mistä se johtuu,se alkoi,kun esikoisemme oli syntynyt. Mieheni ei ymmärrä tätä ollenkaan ja on sanonut monta kertaa,että käyn vieraissa ja haukkunut sen takia! Olen sitten välillä väkisin suostunut,että saisin sen jälkeen olla rauhassa. Mieheni ei edes koske minuun ilman,että hänellä on "se" mielessä. Normaaleja halauksia en saa ollenkaan.
On sellainen olo,kuin olisin joku kotiorja! En jaksa enää... En osaa purkaa pahaa oloani mihinkään ja kohta se kaikki kasautuu ihan ylitsepääsemättömäksi... En voi puhua miehelleni,sillä hän suuttuu joka asiasta ja häviää taas päiväkausiksi...
Olisin kovin kiitollinen jos joku vastaisi,kertoisi vaikka omia samankaltaisia kokemuksia.
Lisäksi seksin harrastamisesta on tullut minulle aivan kamala,suorastaan kuvottava asia. En haluaisi mistään hinnasta tehdä sitä. En tiedä mistä se johtuu,se alkoi,kun esikoisemme oli syntynyt. Mieheni ei ymmärrä tätä ollenkaan ja on sanonut monta kertaa,että käyn vieraissa ja haukkunut sen takia! Olen sitten välillä väkisin suostunut,että saisin sen jälkeen olla rauhassa. Mieheni ei edes koske minuun ilman,että hänellä on "se" mielessä. Normaaleja halauksia en saa ollenkaan.
On sellainen olo,kuin olisin joku kotiorja! En jaksa enää... En osaa purkaa pahaa oloani mihinkään ja kohta se kaikki kasautuu ihan ylitsepääsemättömäksi... En voi puhua miehelleni,sillä hän suuttuu joka asiasta ja häviää taas päiväkausiksi...
Olisin kovin kiitollinen jos joku vastaisi,kertoisi vaikka omia samankaltaisia kokemuksia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
eli vastaan mitä osaan.Ensiksi ottaisin yhteyttä vaikka neuvolaan.Siellä varmaan osataan neuvoa mihin sinun kannattaisi ottaa yhteyttä.Olisiko se perheneuvola,lääkäri tms.Varmaan oletkin miettinyt näitä vaihtoehtoja.Ja ystävistäkin voisi olla jotain apua,kuuntelijana,kotitöissä ja lapsenhoidossa. Lähde lomalle jonnekin,kirjoita vaikka lappu pöydälle että olet lähtenyt lomalle ja että olet loman tarpeessa etkä jaksa yksin nyt hoitaa kotia jne. Toiv.tästä oli jotain apua sulle.Kaikkea hyvää elämällesi.
Heippa, enpä minäkään ole moista kokenut, mutta huolestuttavalta kuulostaa. Miksi ylipäätään aloit seurustelemaan miehen kanssa, mihin ominaisuuksiin ihastuit, puhuitteko silloin miten lapset muuttavat elämää ja miten hän suhtautui lapsen tuloon...tällaisia kysymyksiä herää. Elät tunnekylmässä parisuhteessa, eikä miehesi ilmeisestikään ole kypsä isäksi, kantamaan vastuuta perheestään, eli sinä olet vain tiettyjen tarpeiden täyttäjä, et tasavertainen kumppani? Mitenköhän vakavat keskustelut parisuhteenne tilasta mahtavat onnistua, että suht. avoimesti kertosit tunteistasi ja millaisena näet suhteenne tulevaisuuden, jos tilanne jatkuu samanlaisena? Saisitkohan houluteltua miehesi esim. parisuhdeterapeutille, tuskin? Itse ainakin kyllä nyt tukea tarvitset, hae sitä, muuten menee tooodella raskaaksi. Voimia sinulle elämääsi, toivottavasti lapset tuovat sinulle iloa!
Minulla ei ole vastaavia ongelmia, mutta parin kolmen vuoden aikana on ollut oman seksuaalisuuden ja seksin kanssa ongelmia. Mutta nämä ongelmat ovat olleet pään sisällä ennen raskautta ja raskauden jälkeen. Vauvan tulon jälkeen mieheni pelkäsi, että meidän seksielämä ei muutu koskaan paremmaksi ja oli sen takia ahdistunut ja painosti minua tietämättään. Tuntui siltä kuin olisi vauvan ja miehen välillä ristitulessa, että olisi eräänlainen ongelmanratkaisija ja kaikkivoipa äiti sekä miehelle että vauvalle.
En yhtään ihmettele, jos seksi kuvottaa. Meillä seksielämä on alkanut toimimaan vasta nyt yhteen ja vieläkin on parantamisen varaa. Raskauden jälkeen on niin älyttömän tärkeätä, että ensinnäkin puoliso antaa toiselle aikaa parantua tukemalla toista ja osoittamalla rakkautta muuten. Ja se, että teillä on muutenkin vuorovaikutus solmussa ei auta asiaa yhtään. Itse en edes halua rakastella, jos jotain riitaa ei ole selvitetty. Ja se että odotat lasta, voi viedä halut kokonaan.
Mutta yritä keskustella ja valita ilman syyttämistä. Luultavasti miehesi kaipaa sinua paljon, mutta ei vaan osaa luoda kontaktia. Joillakin miehillä on sellainen jännä käsitys siitä, että äidille äitiys on helpompaa kuin isälle isyys ja lastenhoito on luonnollista aina ihanaa puuhaa.
Joillekin miehille seksi on ilmeisesti hyvin tärkeää ja tapa osoittaa hellyyttä. Hae kirjastosta naisen raskautta käsitteleviä kirjoja ja seksuaalisuutta. Ehkä niistä löytyy faktatietoa miehellesi siitä mitä nainen käy läpi, niin ei tarvitse syytellä turhia. Hanna Hirvosen Isä syntymässä -kirja kertoo odotusajasta, synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä elämästä miehelle kirjoitettuna. Ostin omalle miehelleni teoksen raskausaikana ja hän piti sitä hyvänä kirjana.
Kun nyt vielä uudestaan luin tekstisi läpi, siitä paistaa parisuhteen takkuisuus huonon vuorovaikutuksen vuoksi. Mieti, mutta älä syyllistä itseäsi, miltä miehestäsi tuntuu, kun vaimo ei halua läheisyyttä niin kuin ennen. Toisaalta teidän pitäisi keskustella ihan seksistä. Mutta suosittelen kirjojen etsimistä ja edes itse niiden lukemista, ei kannata väkisin tyrkyttää toiselle.
Tuo ennenkaikkea ilmi, että ihan tosissasi haluat parantaa teidän suhdetta, et vain saada miestäsi ottamaan vastuuta vauvastanne.
Onnea yritykselle :)
itseasiassa meillä on tällä hetkellä aikamoinen kriisi meneillään tällä hetkellä.
Samaa mieltä olen kuin muutkin vastanneet, teillä on kommunikoinnissa häikkää.
Mun mielestä ensimmäiseksi pitäisi saada sun miehesi ymmärtämään se, ettei asioita selvitetä häipymällä paikalta pois.
Täältä netistä löytyy paljon tietoa parisuhteesta, kannattaa tutkiskella...ainakin minä ja mieheni ollaan aihetta tutkimalla vasta tajuttu mikä on ollut juuri meidän parisuhteessamme ongelmana, nyt vaan koetetaan rakentaa uutta yhteistä tulevaisuutta...oltiin kovaa kyytiä menossa eroamaan, tsemppiä teille, tahtoa yhdessä olemiseen tarvitaan molemmilta ja ihan aluksi se on tuntunutkin "raskaalta työltä", nyt kuukausien päästä alkaa pikkusen tuntumaan että kait se tästä vielä :-)
meillä on 9kk vanha poika....
noh..mies on ollut nyt 2, melkein 3 kk kotona kun sai potkut(onneks sai just uutta duunia)mutta eipä ole tikkua ristiin laittanut kodin hoidon tai lapsen kanssa. Onkohan kerran imuroinut ja muutaman kerran laittanut ruokaa...ja silloinkin jos laittaa ruokaa niin "tehään yhessä, tuu auttaa"..onhan se kiva tehä yhessä ruokaa mutta tekis mieli vaan löhötä kerrankin ja tulla valmiiseen ruokapöytäään...ei siin mitään, mä tykkään siivoilla ja huolehtia kodista mut perkele jos toinen on kotona niin sais sekin tehä jotain...vaikka onhan se varmaan vaikeeta kun ei ennen ole tarvinnut kun minä olen tehnyt..
Lapsen kanssa leikkii mielellään mutta jos pitäisi pukea, laittaa nukkumaan, syöttää, kylvettää, vaihtaa vaippa niin ei meinaa saada aikaseks..Jos minä olen kotona ja pyydän jotain em asioista, vastaus on "kai mä sit teen" tai "no mä just meinasin että meen vessaan/pelaan/tekisin leivän" tms...jos minä en ole kotona, niin soitetaan perään että koska sä tuut ja oletko tulossa, vaikka olisin sanonut että tulen tunnin päästä, tulen kolmelta tms.
Mulla on todella huono itsetunto ja itsekuri ja oon päässyt l'skistymään synnytyksen jälkeen. Mun kyllä tekis mieli seksiä mutta tuntuu että miehen päivä päivältä vähemmän...ennen sanoi että stressas kun ei oo töitä, ei ollu rahaa, ollaan just muuttamassakin jne...asiat sänkypuuhissa ei ole muuttunu vaikka töitä on, rahaa on..muutto vielä tosin edessä..en tiedä johtuuko se musta ja mun epämiellyttävästä ulkonäöstä(pornoa kun kuitenkin katselee monta kertaa viikossa, mun kanssa rakastelee ehkä kerran viikossa)..alotetta en uskalla ite enää tehä koska masennun niin paljon pakeista(em syyt)ja pelkään että pakit tulee aina... Ja hellyyttä..hmm..no siis meillä on tapana antaa yöpusu ennen kuin mennään nukkumaan..samaan aikaan ei olla aikoihin menty nukkumaan vaikka ennen mentiin lähes aina, oli kiva nukahtaa toisen kainaloon..pakolliset yöpusut annetaan, ne on tapa, mutta muuten ei paljo enää mies pussaile..empä pussaile minäkään kun ei tee mieli kun ei hänkään sitä tee..joudun itse kysymään, saanko tulla viereen löhöilee, voitko pitää kiinni yms. kädestä ei olla kaupungillakaan pidetty kiinni pitkään aikaan...Oon sanonut että ois kiva kuulla jos näytän hyvältä, ois kiva jos vaikka kesken siivouksen tulis antaa pusun tai halauksen tai ihan vaikka ohimennen antais pusun yms yms..mutta ei...näin ei oo ollu aina..näin on ollu vasta lapsen syntymän jälkeen..ja tuo lapsesta vastuu...meilläkin jos ollaan lähdössä jonnekkin ja on kiire...mies laittaa ittensä valmiiks sitte seisoo tumput suorina eteisessä ja hoputtaa kun minä yritän samassa ajassa kun hän laitta itsensä, laittaa minut lähtökuntoon, lapsi lähtökuntoon ja vielä kasata hoitolaukkukin..ja tottahan minulla itsellänikin menee kauemmin laittautuessa kuin hänellä(meikit ja hiukset).
Jos joskus tapellaan rajusti, niin meillä se on hän kuka lähte kaljalle..ja tulee yölä kotiin, minä, kun huomasin että alkoi valmistella lähtöä..menin kävelemään tunniksi..mutta perkele, kun palasin, hän täällä odotti ja lähti samantien kun olin ovesta astunut sisään..ei sentään katoa moneksi päiväksi ja vastaa yleensä puhelimeen(jos tekis niin, niin varmaan jättäisin sen!)
On tosi paska fiilis täälläkin ja oon miettiny eroa jo mooooonta kertaa...tai siis kauan...mut en ole vielä lähteny...ja kun keskustellakkaan ei voi koska hän aina suuttuu vaikka minä yrittäisin kertoa rauahllisesti miltä minusta tuntuu ja puhua niinkuin aikuisten kuuluisi..parisuhdeterapiaa olen ehdottanu mutta meillä ei kuulemma mene niin huonosti...en sitten tiiä kuinka huonosti sitä pitäis mennä että sinne vois mennä juttelemaan...
Taas oli eilen ryyppäämässä ja aion tänään keskustella ihan vakavasti...ja tällä kertaa sanon:
"Minä olen arvokas nainen. Jos et sinä ymmärrä kuinka arvokas ja ihana olen, niin siinä tapauksessa en halua olla sun kanssa, varmasti löydän jonkun kuka ymmärtää kuinka hieno ihminen olenkaan"
Kannattaisiko sunkin?
En tiäonks yhtään sulle lohduttavaa, mut jotenkin itseeni lohduttaa etten oo ainoo huonossa suhteessa elävä... Mitäpä tohon sun viestiis sanois...ite oon yrittäny vaan ymmärtää ja ymmärtää. Välillä tunnen oloni ihan marttyyriksi, kun saarnaan ett mä YKSIN joudun kaiken tekeen ja pälä pälä. Nyt on menny pidempään inan paremmin, mut eräänkin kerran tuli riita tv:n volyymitasosta, ja mies otti ja lähti 2 vrk:ksi pois kotoa eikä puhelimeen vastannu. Seuraavan kerran löytää kyllä tavaransa terassilta, mutta vielä ei oo onneks mitään sellasta sattunu. Se ei tunnu arvodtavan mitään sitämitämä päivällä täällä teen...en viitsi luetella kun jokainen kotona oleva äiti tasan tarkkaan tietää mistä päivä koostuu. Onhan se hänen kiva tulla illalla vasta klo 21 jälkeen yleensä vasta kotiin töistä, syödä valmistamaani ruokaa ja oikaista sohvalle tv
Mutta niin mies kohtelee sua kun annat kohdella...Se ei lopu ennenkuin sanot STOP ja pidät huolen että se loppuu. Miehesi ei arvosta sinua äitinä eikä naisena, pitää sinua itsestään selvyytenä ja lapsia laittaa alulle lisää että saa sinut pidettyä kotona ilmaisena piikanaan. Jos olisin sinun asemassasi, istuttaisin miehen pöydän ääreen ja pitäisin pitkän puhuttelun joka toimisi viimeisenä varoituksena. Sen jälkeen jos tahti ei muuttuisi se ois good bye... Jos mun mies tekis "katoamistempun" kerrankin, takaisin ei ois tulemista. Anna hänen maistaa omaa lääkettään ennenkuin pistät ukon pihalle. Selvähän se on että kovin pitkäikäinen juttu teidän tarina ei tule olemaan noilla eväillä. Helpommalla pääsisit yksin, ois yksi lapsen tasolla oleva vähemmän. Arvosta itseäsi, älä siedä mitä tahansa. Varmasti sullekin löytyy vielä joku jota voi mieheksi sanoa, nykyinen ukkosi on kypsymätön pikkupoika. :(
..pakkaat kimpsut ja kampsut ja lähet lapsen kanssa "lomalle" muutamaksi päiväksi johonkin missä mies ei tiedä teidän olevan. Huomaapahan sitten että se ruoka ei itsestään ole tullut pöytään eikä villakoirat (jos miehet nyt edes huomaavat pölyjä) itsestään juokse ovesta ulos. Jos yrittää soittaa niin et joko vastaa tai sitten lyhyesti sanot olevasi lomalla. Tsemppiä sulle, toivon että tilanteenne vielä joskus lastenkin takia selviää!!
Eikö sulla ole ketään ystäviä? Voisiko lapsen kummi vaikka ottaa hänet muutamaksi tunniksi tai yöksi, pääsisit yksin jonnekkin tai saisit hengähtää. Kun mies tulee joku ilta kotiin, vedä äkkiä lenkkarit jalkaan ja sano että lähdet nyt lenkille. Viivyt ihan rauhassa tunnin pari.
Nyt vielä on helpompaa kun lapsia on yksi, sinun pitäisi levätä. Jätä siivoukset vähemmälle ja nuku silloin kun lapsikin nukkuu. Kun lapsia on kaksi, toinen on aina hereillä... Jos miestä sotkut häiritsee, sano että sen kun siivoaa itse. Älä jäkätä "voisit sinäkin joskus siivota" vaan sano, että kumman teet, siivoatko vessan vai tiskaatko mieluummin?
Kuulostaa pahalta. Jos mies häipyisi vuorokausiksi, en ottaisi takaisin enää. Tai häipyisin lapsen kanssa sillä aikaa jonnekkin.
itse mietin, MISSÄ kummassa mies voi olla öitä poissa kotoa? Kadulla vai?
Luulen, että sun mies on pikkupoika, joka pettää sua jonkun muun kanssa. Tämä on julman suoraan sanottu, mutta siltä tuntuu.
Toivotan itsellesi oman voiman löytämistä. Ehkä mies ei edes ansaitse sua?
kaikille jotka vastasivat. Siitä oli paljon apua.
Tulostin miehelleni netistä yksinhuoltoon ja yhteishuoltoon liittyvät asiat ja säännöt.
Sitten kysyin haluaako hän talon myyntiin,olin ottanut selvää tämän seudun kiinteistö valittäjistä ja minulla on heidän numerot.
Hain ja myös sain töitä lapsen hoitopaikan läheltä (ennen isä on hoitanut kuljetukset hoitopaikkaan,kun olin töissä 30 kilometrin päässä,väärässä suunnassa ja isä hoitopaikan vieressä).Nyt voin hoitaa lapsen hoitoon viemisen/hakemisen itse.
Kaiken suunnittelin valmiiksi ja istutin miehen pöydän ääreen. Olin pudota tuolilta,niin eri ääni oli kellossa,kun olin saanut kaikki asiani sanottua. Hän sanoi,ettei ole lainkaan ymmärtänyt,että asiamme ovat näin huonosti. Sanoi,että tuli oikein paha olo,kun tajusi miten on minua kohdellut. Lupasi,ettei enää ikinä lähde menemään ja kuluttaa loppuelämänsä korjatakseen virheensä ja kohtelee minua kuin prinsessaa.
Saa nähdä pitääkö lupaus,mutta itsellä on vihdoin helpottunut olo,kun sai kaiken puhuttua! Joten kiitän teitä kaikkia jotka vastasitte kirjoitukseeni! Sain niistä kirjoituksista rohkeutta avata suuni ja tehdä asioille jotain!
ylpeä!Hienoa!!
Toivottavasti mies otti opikseen..minä vasta mietiskelen että mitenkä sen asian ottaisi puheeksi, kun olen tällänen nössö...
IHANAA että sait avattua suusi ja kerrottua kuinka paha on olla!!
Onnellista jatkoa!
Jos mies ei saa tuntea itseään halutuksi, ei mikään toimi. Vituttaa ja viina maistuu. Ei huvita siivoilla, ei laittaa ruokaa eikä tehä mitään muutakaan. Siis kun ei seksiä, niin ei mitään muutakaan ja vitutuksessa tekee mieli vain kadota jonnekin. Puute laittaa myös himoitsemaan vierasta ja kerta kerran jälkeen aita madaltuu. ANTAKAA NAISET SEKSIÄ NIIN KAIKKI TOIMII PAREMMIN JA RAKKAUTTAKIN LÖYTYY !!
ja jos miehellä ei kotihommat ja romantiikka toimi ei mamma tykkää ja jos mamma ei tykkää ei ole kenelläkään hauskaa.
Sinkkumies voi rauhassa paneutua seksin salaisiin syövereihin, mutta ei vakiintunut mies jolla on lapsia voi tuollain ajatella. Sovinistisika !
Käyppäs katsomassa peilistä itseäsi pitkään ja mietippäs oletko tehnyt kaikkesi, että nainen (joka kantoi ja synnytti sekä useimmiten myös hoitaakin lapsesi) tuntee itsensä arvostetuksi ja saa sen kaiken tuen ja hellyyden mitä kuuluukin saada. Nimittäin ilman niitä ei sitä seksiä heru...
Eiköhän se mene niin että ANTAKAA MIEHET SEKSIÄ NIIN KAIKKI TOIMII PAREMMIN JA RAKKAUTTAKIN LÖYTYY !!
Meillä myös minua kohdeltiin huonosti ja välinpitämättömästi suhteessa, oltiin yhdessä parisen vuotta. Seksi mieheni kanssa ei tullut enää kysymykseen, alkoi oikeasti yököttää koko homma. En tiedä olisiko tätä samaa ongelmaa jonkun muun miehen kanssa ollut, mutta lapseni isä ÄLLÖTTI (!!!!) minua. En tosiaan halunnut että hän saa koskea minuun kaiken sen välinpitämättömyyden jälkeen.
No, meilläkin nyt siitä huolimatta toinen lapsi tulossa ja avioeropaperit lähteneet postissa maistraattiin. Luulen, että ymmärrän, miltä sinusta tuntuu.
Oletko itse minkä ikäinen? Voisin koittaa 'kuunnella' sua enemmänkin, luulen että tajuan tilanteesi täysin. Jos jotenkin sais vaikka mailiosot vaihdettua.
Jaksamista Sinulle!
..olis kai pitänyt lukea nuo loputkin viestit ennen vastaamista. No, hienoa, toivotaan että mies tajusi nyt!
Oletko miettinyt miksi olet valinnut aikanaan tollasen kumppanin rinnallesi? Kyllä varmasti jotain merkkejä moisesta välinpitämmättömyydestä on ollut ilmassa ja tunnusmerkkejä mikä on miehiään jo silloin alussa kun olette tavanneet. No kuitenkin olet jatkanut yhä,,,??? tehnyt lapsen ja vielä toisenkin. Täytyy olla myös sinussa paljon vikaa. Ihmiset on kummallisia, aina etsitään ja syyllistetään toisia, mutta ei itse katsota peiliin.
Jos haluat pelastaa elämäsi, keskustele miehesi kanssa ja tehkää aivan uudet pelisäännöt suhteellenne mihin sisältyy myös lapset ja yhteinen vastuu, molemmilla on samat oikeudet, eli mies ei todellakaan voi olla kotoa pois päiväkausia ilmoittamatta mitään eikä se ole edes normaalia, eikä kukaan joka perheestään ja kumppanistaan välitää ja rakastaa edes halua tehdä sellaista. Jos se ei käy miehellesi, ota ero. Säilytät itsekunnioituksesi ja sitä kautta sinulla on mahdollisuus vielä löytää itsellesi elämänkumppani. Älä vaan hyväksy tota tilannetta vaan toimi ennenkö on liian myöhäistä!