Itselläni ei parisuhdetta ole ja luultavasti sellaisen saannin esteenkin tiedän. Minä kaipaan vaan seksiä kuten jokainen normaali mies kaipaa. Sen sijaan tunnepuolen asioissa minä olen täysin impotentti. Minkäänlaista hellyyttä en voi sietää. Juontaa juurensa varmaan lapsuudesta. Meillä ei kotona paljon halailtu. Isäpuoleni on englantilainen ja hänen kasvatusmetodinsa ovat hyvin perienglantilaiset eli inhimillistä heikkoutta ei ulospäin saa näyttää vaan täytyy säilyttää tietynlainen arvokkuus joka tilanteessa. Toisin sanoen, minusta on tullut tunnekylmä tai joku voisi sanoa, että tunnevammainen.
Joskus kun olen ollut naisten kanssa niin homma on kaatunut tähän että minä en pysty mihinkään julkisiin hellyydenosoituksiin, esim halailuihin, käsikädessä kävelemiseen ym, joita monet muut pitävät ihan itsestäänselvyytenä.
Ymmärrän kyllä, että minä olen varmaan jollain lailla vähän sairas mutta tällainen minä vaan olen. Muutamat naiset, joita olen tapaillut ovat sanoneet, että olen kylmin ihminen ketä he ovat koskaan tavannut. En minä oikeasti kylmä ole mutta minä vaan en pysty muiden ihmisten seurassa näyttämään tunteitani. Esim kun sain kuulla että rakastamani mummoni kuoli niin kun seurassa oli muita ihmisiä niin sanoin, että anteeksi minun täytyy nyt mennäja kun pääsin kotiin niin itkin silmät päästäni.
Joskus kun olen ollut naisten kanssa niin homma on kaatunut tähän että minä en pysty mihinkään julkisiin hellyydenosoituksiin, esim halailuihin, käsikädessä kävelemiseen ym, joita monet muut pitävät ihan itsestäänselvyytenä.
Ymmärrän kyllä, että minä olen varmaan jollain lailla vähän sairas mutta tällainen minä vaan olen. Muutamat naiset, joita olen tapaillut ovat sanoneet, että olen kylmin ihminen ketä he ovat koskaan tavannut. En minä oikeasti kylmä ole mutta minä vaan en pysty muiden ihmisten seurassa näyttämään tunteitani. Esim kun sain kuulla että rakastamani mummoni kuoli niin kun seurassa oli muita ihmisiä niin sanoin, että anteeksi minun täytyy nyt mennäja kun pääsin kotiin niin itkin silmät päästäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se ei ole aina helppoa näyttää toisille miltä oikeasti tuntuu..
Osaan kuvitella osin käymiäsi ajatuksia läpi, sillä oma "nuoruuteni" meni siinä, että kovetin itseni, en näyttänyt edes lähimmille ihmisilleni (=vanhemmat, ystävät) oikeita tunteitani. Itkin itkuni ja nauroin nauruni itsekseni. Yleiskuva tosin minusta oli silloin iloinen ja kaikkien kaveri. Se oli vaan tehty illuusio. En ole ihan varma, mistä omalla kohdallani tämä johtui, että käänsin tunteeni sisäänpäin, ehkä huonosta äiti tytär suhteesta tai jotain, mutta usko tai älä, nykysin olen varmaan liiankin herkkä ja tunteellinen, ja vielä ihan julkisesti :D
Luulen että et ole vain tavannut vielä sitä "oikeaa", jolle avautua ja jolle uskaltaisit näyttää heikkoutesi. Ei se muutos hetkessä käy, mutta pikkuhiljaa kun uskallat murentaa sitä muuria ympäriltäsi, luulen että se kannattaa.
Anna itsellesi aikaa, äläkä pakota itseäsi tekemään sellaista mistä et pidä, mutta uskon että kun tapaat oikeanlaisen tytön, jolla on piiiitkä pinna ja kärsivällisyyttä :D niin, kyl se siintä paremmaksi muuttuu. Tsemppiä ;)
Mutta et tunteeton.
Sä tiedostat asioita todella paljon ja laajasti, ei siis ole ollenkaan mahdotonta, ettetkö sä oppisit näyttämään tunteitasi myös julkisesti ja kykenisit ns. normaaliin parisuhteeseenkin vielä joku päivä.
Sä tarvitset vain kumppanin, joka ymmärtää sun erilaisuuttasi ja osaa antaa sulle aikaa muovautua sun omaan tahtiisi.
Et sä ole sairas etkä omituinen, sä olet vain toiminut ehkä isäsi antaman mallin mukaan ja ilmeisesti nykyinen tapasi olla naisten kanssa on susta myös helpointa, koska se ei velvoita sua mihinkään. Riittää kun selität syyksi, että "mä nyt vaan olen tällainen"...
Mutta ei sun tarvi ajatella, että sä ole loppuikäsi samanlainen.
Elämä on sikäli hauskaa, että se muovaa meitä meidän huomaamattammekin. : )
Mukavaa kesän odottelua vaan sullekin!
Minun mieheni (15 v yhdessä, 12 naimisissa) on samanlainen kuin sinä, ei liene ikuna minuakaan suudellut julkisella paikalla, ylipäätään mitään hellyydenosoituksia ei spontaanisti jakele, ulkopuolisen silmin on varmasti jäykkä ja varautunut, mutta onneksi hyvä rakastaja ja loistava isä. Itse olen aivan toisenlainen, avoin, spontaani, hyvin sosiaalinen. Kieltämättä joskus jurppii, mutta olen yrittänyt ajatella että se ettei näytä tunteitaan ei tarkoita sitä etteikö niitä olisi.