Olen tänään pohtinut kovasti sitä, mitä aito naiseus ja feminiinisyys on ja mitä se juuri minulle tarkoittaa... Aiemmin ajattelin naiseuden olevan jonkinlainen rooli yhteiskunnassa, ennemminkin kuin sisäinen tunne. Nyt olen huomannut sen olevan paljon muutakin, painottuvan ehkä enemmänkin henkisiin ominaisuuksiin kuin ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Samoin on ollut mielenkiintoista huomata oman naiseutensa muutokset eri ikävaiheissa ja elämäntilanteissa. Aiemmin olen pitänyt naiseuden tunnetta jotenkin stabiilina olotilana... Nyt huomaan, että itsetuntemuksen myötä myös naiseudestani on löytynyt valtavasti eri puolia, joista seksuaalisuus ja sukupuolisuus on vain yksi kapea osa-alue.
Okei, onhan tämä hieman "raskas" aihe, mutta olisin mielelläni kuullut ajatuksianne siitä, mitä naiseus ja sukupuoli teille merkitsee ja miten sen koette? Onko se enemmän kuin korkokengät ja minihame tai pullantuoksuinen äitiys? Millaista teidän mielestänne on hyvä ja tasapainoinen naiseus? Mitä naiseuden ulkoiset tunnusmerkit teille merkitsevät ja miten tuotte naiseuttanne elämässänne esille?
Miehetkin toki saavat kommentoida, kiitos!
Okei, onhan tämä hieman "raskas" aihe, mutta olisin mielelläni kuullut ajatuksianne siitä, mitä naiseus ja sukupuoli teille merkitsee ja miten sen koette? Onko se enemmän kuin korkokengät ja minihame tai pullantuoksuinen äitiys? Millaista teidän mielestänne on hyvä ja tasapainoinen naiseus? Mitä naiseuden ulkoiset tunnusmerkit teille merkitsevät ja miten tuotte naiseuttanne elämässänne esille?
Miehetkin toki saavat kommentoida, kiitos!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Milloin uskot että et osaa esiintyä/kirjoittaa vakuuttavasti naisena. Et vaikka (niinkuin epäilen) istut siellä koneesi ääressä rintaliivit ja hame päällä. Muutenkin olet kirjoittajana jäänyt "jyystämään" samaa oksaa. Kehitystä ei näytä tapahtuvan.
Niinkuin olen ennenkin sanonut, keksi jotain muuta puuhaa, käy joskus ulkona, hanki koira, tai edes hamsteri.
Olipas hilpeä viesti! Ihan tuollaista en ensimmäiseksi osannut odottaa... *virn*
Pyritkö viestilläsi siis viittaamaan siihen, että oikeasti olisinkin mies, joka vain haluaa esiintyä (syystä tai toistesta) naisena? Ihan viimeisimmän tarkistuksen mukaan peilistä katsoo edelleenkin aika tyypillinen nainen, jolla tosin ei ole tänään hametta päällä (rintaliivit kyllä on), mutta letit sentään...:D Ihan vielä en ole voinut jäädä "jyystämään" samaa aihetta, kun olen suht. tuore kirjoittaja täällä. Ehkä sekoitat minut johonkin toiseen?;)
Ulkoilen kyllä paljon ja se koirakin on jo hankittu (joka söisi sen hamsterin, jos sellaisen erehtyisin ottamaan). Näin rauhallisena työpäivänä tosiaankin tekemistä on vähempi, mutta onpahan aikaa ja tilaa ajatusten vaeltaa...
Saanko vielä tiedustella, että mikä aloituksessani oli epäuskottavaa tai sai sinut ajattelemaan, etten olekaan sitä mitä sanon olevani?
Olet mies.. Mies tekee juuri noin. Nainen ei koskaan. Jos olisit aito nainen näkisit naiseuden sisältäpäin monitahoisena, eikä ulkoa. Miesten provoaloitukset on huvittavia, mutta ehkä tässä voi myöntää, että ehkä luulet saavasi paremman vastauksen. Paremman vastauksen saisit jos rehellisesti myönnät miehisyytesi ja sen, ettet ymmärrä tätä asiaa naisissa ja haluat sen ymmärtää.
...väittelemään kanssasi siitä, olenko mies vain nainen. Mutta tämä sivujuonne tässä keskustelussa toi erittäin mielenkiintoisen pointin naiseuden ja naisellisuuden pohtimiseen:
Eli "aito" naiseus on siis sisältäpäin hahmottuva, monitahoinen tunne, jolla ei ole mitään tekemistä ulkoisten tunnusmerkkien kanssa? Nykyinen yhteiskunta kuitenkin kovasti arvottaa sukupuolisuutta ulkoisten tunnusmerkkien avulla ja ne auttavat myös yksilöä hahmottamaan oman roolinsa selkeämmin suhteessa muihin. Minusta nämä molemmat osa-alueet ovat naiseutta, niin ulkoinen kuin sisäinenkin. Naiseus on paitsi sisäinen olotila, myös sukupuoli ja sitä kautta myös yhteiskunnallinen rooli (jolloin nämä ulkoiset tekijätkin tulevat mukaan kuvioihin). Ja pelottavaa on, että joillakin on kova tarve määritellä, mitä on "aito" ja "oikea" naiseus, minkälaisia keskustelunavauksia sen pitäisi synnyttää ja mitä kautta kukin nainen saa omaa naiseuttaan tutkailla...
Mutta korjaan siis vielä, että tämä ei ollut provo:)
ei kai se provo ollutkaan, halusit vain samaistua muka naisen elämään ja sitä kautta herättä keskustelua. mutta naista sussa ei ole nimeksikään. Jos nyt saa jonkun miehisyyttä kehua hetken. Aitoa naiseutta on se, mikä ei ole mieheyttä. Mieheyttä on nimenomaan yrittää määritellä, järkeistää, lokeroida, laittaa naiseus mitattavaan muotoon, yrittää järjellä ymmärtää. Naiseus on kokemusta ja tuntemusta, fiilistä ja olemista tilanteiden mukaan. Ei määrittelyä tai lokerointia tai mittausta määrään x, joka on muuttumaton.
Naiseus ei monesti ole naiseutta itsessään, vaan sitä sen kautta, mitä naiseus ei nimenomaan ole. Naiseus korostuu siinä, missä sen rinnalla sitä ei ole.
Minusta syvä naiseus on itsensä hyväksymistä naisena(kin) ja sen myöntämistä ja siitä nauttimista, että naiset ja miehet on erilaisia.
Suomalaisessa kulttuurissa hyvien asioiden lisäksi ehkä poljetaankin tasa-arvon nimisssä naisista sitä parasta naiseutta, mikä heissä on.
Myöskin on naisia, jotka eivät koe olevansa naisellisia. Silti naiseutta heistä ei saa irti. He eivät ole naisia ja heissä ei ole naiseutta yhtään sen vähempää kuin niissä jotka kokevat olevansa naisellisia. On myös naisia, joissa ei ole naisellisuutta tai herttaisuutta tipan tippaa, eikä sitä tule ikinä olemaankaan. Ja toiset naiset ovat todella miesmäisiä, mutta minusta naiseus kestään senkin. Koska loppujen lopuksi se perustuu vain kokemuksiin ja tuntemuksiin.
tarkoitin, että kaikki naiset ovat naisia riippumatta naisellisuudesta.. Toiset hyväksyvät sen itsessään, toiset eivät. On naisia, joiden tytöksi ja naiseksi kasvamista on tuettu ja ihailtu ja korostettu, ja naisia, joiden on aina pitänyt olla kova jätkä ja osittain luonnostaan, mutta osittain myös odotetusti olla kovanaama tullakseen hyväksytyksi. Ne samat roolit ja toimintatavat saattaa jäädä aikuisenkin elämään. Mutta silti yhtä kaikki naisia.
No niin, saatiinhan tästä keskustelua aikaiseksi. Tietyllä tavalla oma sukupuoleni on tässä yhteydessä toisarvoinen seikka; jos haluat, voit ajatella minua miehenä. Mielenkiintoinen keskustelu on mielenkiintoista siitä huolimatta:) ja tämä olisi tosiaankin siinä mielessä ihan eka kerta...
Olen sitä mieltä, että meissä kaikissa on sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä. Itselläni maskuliinista on ehkä juuri tuo "järkeistäminen" ja "lokeroiminen" eli pidän sukupuolestani huolimatta analyyttisestä keskustelusta ja mielestäni myös kokemuksista ja tuntemuksista voi keskustella. Ei lähtökohtana tarvitse olla aiheen määrittely ja mittaus, vaan sen eri puolien tutkiminen ja ymmärtäminen. Tottakai naiseus on olemista tilanteiden mukaan, sillä eri tilanteissa se tulee esille eri tavalla, mutta se ei mielestäni sulje pois sitä mahdollisuutta, että sitä voisi tutkailla ja tarkastella eri näkökulmista. Naiseus on, kuten valo ja tilakin ovat. Ei valon tai tilan olemassaoloa vähennä se, vaikka niistä keskusteltaisiinkin taideanalyysin yhteydessä.
Tuo on mielenkiintoinen pointti, että naiseus on naiseutta sen kautta, mitä se ei ole. Tarkoititko, että se mikä ei ole maskuliinista, on feminiinistä ja toisinpäin? Tarvitseeko naiseus miehisyyden rinnalleen ollakseen todellista?
Naiseus on kyllä nimenomaan ensisijaisesti yksilöllinen ja subjektiivinen kokemus, mutta näistä erilaisista kokemuksista olisin nimenomaan kaivannut ajatuksia. Sillä tähän mennessä naiskuvani on muodostunut lähinnä omasta naiseuden kokemuksestani, eikä näkökulman laajentamisesta ole koskaan haittaa...;)
Hmm. mies olet silti. :) Kyllä mä sen verran miesten ajatusmaailmaa tajuan, ettei susta tule naista tekemälläkään. Tietysti kaikissa on feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä. Mutta niitä ei pidä sekoittaa feminiinisyyteen tai maskuliinisuuteen sinänsä. Naiseus sinänsä on naiseutta vahvasti silloin kun on myös miehisyyttä olemassa. Silloin naisesta näkyy ehkä ne parhaat puolet ja ne valottuvat aivan eri tavalla kuin pelkästään naisilla keskenään. Naiseus ei silti tarvitse miehisyyttä ollakseen naiseutta. Ja toiset kokevat olevansa naisia ennemmin kuin ihmisiä, jotkut toisinpäin.
Ja jos mies on ylpeä miehisyydestään ja omista ominaisuuksistaan, tai nainen naisellisuudestaan, niin se ei ole keltään pois, vaan jotenkin ne tukevat toisiaan. Ja elämä on niin monitahoista, että kaikkia piirteitä tarvitaan. Ja nainen voi löytää miehestä kadotettuja puoliaan ja toisinpäin.
... ilmeisen erikoinen nainen näine ajatuksineni, jos ne välittömästi herättävät niin voimakkaan mielikuvan miehisyydestä. Mutta eikös ihmisessä ole mielenkiintoista juurikin ne pienet ristiriidat (siis naisellinen ulkomuoto yhdistettynä miehiseen järkeilyyn)? Eli ehkä tuo on sittenkin kohteliaisuus...? *kiittää*
Minusta juuri nuo feminiiniset/maskuliiniset piirteet ovat niitä naiseuden/miehisyyden ilmentymismuotoja, jos siis aihetta analysoidaan puhtaasti ilmiönä, eikä niinkään naisena/miehenä olemisen kautta. Mielenkiintoista on juurikin se, että mitkä piirteet ihmiset yhdistävät juuri feminiinisyyteen (tai maskuliinisuuteen) ja onko naiseus enemmän sidottu esim. luonteenpiirteisiin ja tapaan toimia kuin vaikkapa sukupuolisiin tunnusmerkkeihin? Jos nainen kokee vaikkapa olevansa mies, mutta omaa naisen sukupuolielimet, kumpaa sukupuolta hän on? Määritteleekö oma kokemus vai yhteiskunnan näkemys tällöin naisen?
Ja itse olen kyllä törmännyt "aidoimpaan" naiseuteen nimenomaan naisten kesken. Miesten seurassa ja rinnalla naiseuden rooli on yksioikoisempi kuin esimerkiksi tyttöporukassa. Tyttöporukassa nimittäin naiseuden "vaietut" puoletkin pääsevät esille, eikä rooli ole luottamuksellisessa seurassa niin ulkoa ohjautuva.
Olen tosiaankin naiseudestani ylpeä - olkoon se merkki vaikkapa vahvasta seksuaali-identiteetistä. On vain mielenkiintoista pohtia, mitkä ominaisuudet ja tuntemukset kuuluvat minuun naisena ja mitkä minuun ihmisenä.
Miksi muuten analyyttistä pohdintaa pidetään maskuliinisena? Enemmän olen tavannut analyyttisiä ja pohdiskelevia naisia kuin miehiä. Tällaisten aiheiden parissa miehet lähes poikkeuksetta huokaavat "ei taas tätä..." ja vaihtavat keskustelun sujuvasti GTi-lehden viimeisimmän numeron vannearvosteluihin.
Mielenkiintoinen aihe, Pompidou. Mietin vain sitä, miksi sinä(kin) olet ehkä epähuomiossa liittänyt maskuliinisuuden järkeilyyn. Onko naiseus tuomittu olemaan hömppää tunteilua ja irrationaalista ajattelua? Miksi emme voi olla rationaalisia naisia liimaamatta "maskuliinisuutta" päälle?
En osaa itse käsitellä naiseutta _vain_ ulkoisten _tai_ psyykkisten ominaisuuksien osalta ja se tuskin oli tarkoituskaan. Uskon että jossakin määrin biologialla on näppinsä pelissä siinä millaisia olemme, mutta ei niin että ajattelumallit ja käytös kumpuaisivat sukupuolesta. Vaikutus on todennäköisesti hienovarainen ja yksilöiden välillä enemmän vaihtelua kuin sukupuolten.
Minua ollaan luultu mieheksi nettikeskusteluissa, livenä on sentään uskottu että olen nainen mutta muistetaan usein sanoa että olen erilainen/miesmäinen tjsp. Se ei kerro muusta kuin siitä, että naiselle tarjottu rooli on kovin kapea. Identifioidun naiseksi 100 %.
On jännää, miten helposti ihmiset järkyttyvät ja jopa loukkaantuvat kun toinen ei toimi kuten (naisen) normien mukaan tulisi, vaikka on ihan taviksen näköinenkin. :)
(Esimerkkinä oman mielipiteen esittäminen ja sen perustelu isommassa porukassa, suorasukainen tapa puhua ja muita vastaavia pieniä asioita joiden "väärinkäytöstä" saa miehekkään leiman. En edes tarvitse aggressiviseksi alkaa...)
Heh, nainen sä et ole, nainen ei hoksais vetästä tähän keskusteluun gti-lehden vannearvostelua ikimaailmassa, tuskin moni nainen sitä edes tietää, mitä niissä on, minä tiedän. Sä olet erikoinen nainen sitten,miehen ajatukset, munat ja kaikki löytyy. :)
Mut asiaan.. Naisellisuutta voi tietysti ilmetä monella tapaa, mutta on myös naisia, ja nimenomaan ulkonäöstä riippumatta joista sitä naisellisuutta saa oikein hakemalla hakea. Mutta toisaalta sellaisella saattaa sitten olla mies, jossa on jotain feminiinistä. En ota kantaa siihen, jos kokee olevansa joku muu kuin mitä on. Silloin voi olla jo melkoiset ongelmat muutenkin. Naiseuden määrittelee minun mielestäni nainen itsessään. Ja tarviiko sitä määritellä. naiseus on kaikkea sitä, miten on, millä tavalla on, millainen on, mikä on. Ei sitä, että mikä yksittäinen juttu on naiseutta.
Ehkä selviten sen eron huomaa, jos miettii erilaisia naisia, ulkonäöstä riippumatta toisilla tulee esille naiseus eri tavoilla. Voi olla gti-lehden kansikuvatytön näköinen, mitä joku mies kuolaa, mutta koko elämäntapa tai elämä, teot, puheet, tunne-elämä, kaikki korvien välissä voi olla jotakin, mistä naisellisuutta saa hakemalla hakea, eikä sitä löydy tikulla kaivamallakaan.
Mutta ehkä sulle selviää se juttu sitä mukaa mitä enemmän tunnet erilaisia naisia ja hyvin tunnet.. Ja jos kaikki tuntemasi naiset ovat käytännössä samaa muottia, jossa naiseus on vaatekaapin ja kosmetiikkapussin sisällä, niin kannattaisi tonkia vähän syvempääkin naisia.
Toisaalta on naisia, joista näkee, että miesten seurassa ne muuttuu täysin ja se on musta aika outo juttu. Sitten naisten seurassa ne on jotain aivan muuta. Miehet ei ehkä ikinä näe sellasesta naisesta kuin sen kuoren, mikä se on, jos on kyseessä tällanen tapaus enkä tarkoita sellasta, että tekis kaikki niinkuin mies haluaa, vaan niin kuin tietää, että miehille menee läpi. Ja jotka osaa kieputella miehiä pikkurillinsä ympärille. Se, mikä sitten on sitä aitoutta, on toinen juttu.
"Toisaalta on naisia, joista näkee, että miesten seurassa ne muuttuu täysin ja se on musta aika outo juttu. Sitten naisten seurassa ne on jotain aivan muuta."
Se voi olla aitoutta ja ihmisen eri puolia. Kaikilla meillähän on työminä, yksityisminä jne., ja itse olen huomannut sen, että miesten seura saa minusta esiin ne piirteet, jotka joudun pikemminkin tukahduttamaan jollain tapaa naisten seurassa. Onko se silloin epäaitoa? En koe itseäni vahvasti naisena, vaan yksilönä, enkä anna sukupuoleni määrätä tekojani tai sanojani, vaan toimin aina siten, mikä on minulle luonnollisinta, oli se sitten toisille miehekästä tai toisille naisellista. En halua sitoa itseäni mihinkään normeihin siinä, että jokin asia olisi epänaisellinen ja siksi vältettävä. Miesporukassa liikkuessa toisaalta on karissut omat luulot ja stereotypiat siitä, että mikä on miehekästä toimintaa ja mikä ei, ja sitä vähemmän vain tuntuu tämä ns. sukupuolten välinen raja-aita kaatuneen ja näen miehetkin enemmän yksilöinä kuin oman sukupuolensa lopputuloksena.
Mulla palaa päreet siinä vaiheessa aina, kun naiseus yhdistetään siivoamiseen, keittämiseen ja pyykinpesuun... sillä minulla todellakin on valitettavasti muodostunut kuva, että valtaosan miesten mielestä on naiseutta. Että ne kuuluvat minulle - ja miehet saavat asua täysihoitolassa.
Minun naiseuteni on kyllä jossain muualla. Ilmeisesti en ole pätevä tai oikea nainen.
Ai ponpidoukaan ei ole "oikea nainen"???
Onpa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aloitus. Puhumattakaan siitä että ensimmäiseksi epäiltiin aloittajan olevan mies?!
Olen pohtinut itse ihan samanlaisia, mitä on naiseus ja naisellisuus, miten sen itse koen ja miten ympäristö näyttää kokevan. Herättävä ajatus oli, kun juttelin yhden ammatti-ihmisen kanssa kokemastani yksinäisyydestä uudelle paikkakunnalle muuton takia, uusien ihmissuhteiden solmimisen vaikeudesta jne. Hän sanoi vaan reippaasti että laita kiharoita hiuksiin ja hame päälle kun lähdet ulos, kyllä noin fiksu nainen seuraa löytää. Ja rohkeni lisätä vielä, ettei miehiltä saa vaatia liikoja, että näkisivät ulkokuoren alle! Olin aivan äimistynyt tästä ohjeesta, näinkö naisellisuus määritellään, ja tätäkö naiselta odotetaan? Olen itse mieltänyt olevani naisellinen, mutta tämä keskustelu sai ajattelemaan, että naisellisuudella tarkoitetaankin enemmän ulkoisia avuja, seksikkyyttä, kuin sisäistä naisellisuutta. Mielestäni naisellisuus, tai naiseus, on tapa toimia, suhtautua maailmaan ja muihin ihmisiin. Enkä koe olevani susiruma, mutta enemmän ehkä pukeutumisessani olen farkku- ja arkityylinen. Nykyisin olen ostanut muutamat korkeakorkoisetkin, ja uusia koruja, ohjeesta viisastuneena :) Käytän niitä silloin kun luontevalta tuntuu, en silloin jos minulta odotetaan tai vaaditaan naisellisuuden korostamista.
Naisellisuuden määritelmä tosiaan muuttuu iän mukana, mutta luulen ettei minun määritelmäni ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen. Nykyisin, päälle kolmikymppisenä, pidän maailman tuulien pyörityksessä arvossa erityisesti naisten elämää ylläpitävää ja hoivaavaa otetta. En tarkoita marttyyriasennetta tai uhrautuvuutta, vaan naisten vakaata ja vahvaa elämisen taitoa, jonka suojissa perhe voi hyvin ja uutta elämää voi syntyä. Miehet näen enemmän testosteronin heitteleminä tuuliviireinä, jotka saavat halutessaan paljon hyvää aikaan, mutta valitettavasti myös paljon pahaa. Tämä siis kärjistetysti sanottuna. Kaikki kunnia silti miehille, molemmilla on omat roolinsa ja molemmat sukupuolet täyttävät omansa. Molemmilla on tärkeitä ominaisuuksia, mutta ne ovat erilaiset. Enkä ajattele että naiseus on vain hoivaamista, mutta sen arvo on korostunut mielessäni esim. sotia tai väkivaltaisuuksia seuratessani.
Naiseus ja mieheys toisaalta ovat täysin abstraktioita. Ihmisen ominaisuudet ovat jatkumo, ja jokaisen ominaisuuden suhteen yksilöt sijoittuvat johonkin kohtaan tätä jatkumoa. Yksilön yksi ominaisuus voi olla lähellä miehistä päätä, toinen taas naisellista, eiväthän ne toteudu reaalimaailmassa joko-tai -asetelmana. Mies voi olla hoivaava tai nainen tuhoava, sukupuolen perusteella ei voi määritellä ihmisen ominaisuuksia. Tässä mielessä roolit eivät myöskään rajoita, koska ne eivät pakota, tai niiden ei tarvitse pakottaa yksilöitä kumpaankaan ääripäähän, oli sitten mies tai nainen. Maailma vaan käyttää näitä ääripäitä luokitellessaan yksilöitä, ja siksi älähdetään kun nainen, tai mies, ei täytäkään kaikkia omalle sukupuolelleen asetettuja ääripäitä.
Koska tässäkin ketjussa naisia ei oikein taas uskonta naisiksi, niin tuon ajattelun kautta olen itse ymmärtänyt miksi mm. pohjoismaisia naisia pidetään femakkoina. Eli olemme kuitenkin melkoisen itsenäisiä ja tasa-arvoisia loppujen lopuksi. Eli kliseiset naisellisuusden määritteet avuttomuus, kikatus, 15 cm korot (Jaana Pelkonen tilasi Pariisista euroviisukenkänsä...) joilla ei pääse tarpomaan Suomen 20 cm hangessa tammikuussa töihin.. ym. puuttuvat meiltä. Koska olemme itsenäisiä ja osaamme elää ihan itse ja yksikseen (eli emme tarviste holjoojaa, huoltajaa, vastuunkantajaa, päättäjää ja neuvonantajaa... mikä on patriarkaalisen mieskultuuurin rooli naiselle). Eli tuo tekee meistä monen muun kulttuurin näkökulmasta miesmäisiä - tai ainakin femakkoja. Eihän naiset tuollaisia ole!!! (Heillä.)
Mitä olen jonkun verran ollut tekemisissä muulta maailmasta tulleiden naisten kanssa, niin juuri se pieni holhoojan tarve ja bimboilu tekee monista naisista aivan äärettömän seksikkäitä. Useimmissa kulttuureissa naiset vielä myöntävät, että eivät tulisi ollenkaan toimeen ilman miehiä.
Suomalainen nainen sen sijaan, se haluaa vaan aina voittaa miehen. Suomalainen nainen haluaa voittaa miehen, jotta voi sen jälkeen halveksia miestä. Mistähän mahtaa johtua Suomessa mm. maailman korkein avioeroprosentti?
No kuule, jos susta bimbonainen on seksikäs, niin ihan vapaasti.
Ehkä se sitten on kasvatuksen vika (että synnyin Suomeen jne.) mutta en todellakaan viitsi -edes miehen takia - esittää bimboa ja kikattaa avuttomana.
Ja enkä tosiaankaan usko, että perussuomalaisen miehen naisihanne on bimbo. Muuten me saatais kyllä olla ihan rauhassa täällä. :-)
Ja sitäpaitsi - miehet valittavat sitä, että heitä pidetään kukkaroina. Sitähän se sitten on, kun nainen on (tai esittää) avutonta, ei pärjää (muka) itse, ja tarvitsee apua. Sitä vahvaa olkapäätä, tukea ja turvaa. Joku joka johdattaa ja pelastaa.. ritaria valkoisella ratsulla.
Minusta on kivempi (ja luulisin nyt miehistäkin olevan) että tarvitsen miestä mieluummin kumppanina, rakastajana, tasavertaisena elämänkumppanina - kuin siksi, että en itse tulisi henkisesti ja taloudellisesti ilman tukea toimeen. Olisin joku elätti ja holhotti.
Mutta kukin tyylillään.
Minua käy naiset sääliksi; heillä on niin kauhea taakka tunteita ja huolia kannettavanaan. Siksi miehen pitää ymmärtää heitä.
ehkä me sittenkin ollaan bimboja miesten takia - tarkoitan tätä karvattomuusmuotia
nainenhan luonnostaan on karvainen, siis aikuinen nainen
nykyisin ei mitään karvoja saa jättää silleen - hiukset, kulmat on muotoiltava, ja kaikki loput ajeltava kokonaan pois
ihan naurettavaa