Syy yksi: USKOMATON PELKO. Pelko, että jos lähtee, mies tappaa minut, tai tappaa/hakkaa lapsemme, ampuu minut sillä pyssyllä jolla uhkaili, tai polkee mun pään paskaksi lattiaan, niinkuin on uhannut ja yrittänyt tehdä. Tai toteuttaa uhkauksensa ja polttaa mun kasvoni hellan levyllä, selkäni jo poltti.
Syy kaksi: ITSETUNNON PUUTE. Ei ole ystäviä, tuttavia eikä ketään joka välittää. Kaikki ovat miehen "pyynnöstä" lähteneet. Ei ole enää yhtään muuta ihmissuhdetta kuin suhde mieheen. Kukaan ei tajua tilanteen vakavuutta, koska mies puhuu aina itsensä ulos tilanteesta, ystäväni uskoivat häntä, eivätkä minua. Tämän mies teki siksi, että en uskaltaisi/haluaisi enää kertoa tilanteesta kenellekään. Koska kukaan ei usko alun pieniä läimäyksiä, tai ei ota vakavasti, ja väkivalta saa pahentua kokoajan, "huomaamatta"
Lopuksi en uskalla kertoa kenellekään, koska kuulen vähättelyä. "No, sä varmaan ärsytit sitä jotenkin" "No ei se lyönyt nyrkillä" "Eihän sun naamassa edes oo mitään"...
Niin. Miksi sitten jäin ekan lyönnin jälkeen? Koska se oli pieni läimäys, ja olin rakastunut palavasti. Se oli helppo unohtaa. Seuraavaksi se olikin vähän kovempi läimäys... jne... Kunnon hakkaaminen alkoi vasta sitten kun itsetunto oli viety, uhkailemalla, haukkumalla yms...
Eli tässä syitä miksi nainen jää.
Itse erosin tästä miehestä, ja kostoksi siitä minut hakattiin rautaputkella sairaalakuntoon, lapselle tehtiin pahaa, ja eron jälkeen mies vaani joka paikassa, uhkaili yms. Että kova oli erosta hinta. Varsinkin lapsellemme.
Syy kaksi: ITSETUNNON PUUTE. Ei ole ystäviä, tuttavia eikä ketään joka välittää. Kaikki ovat miehen "pyynnöstä" lähteneet. Ei ole enää yhtään muuta ihmissuhdetta kuin suhde mieheen. Kukaan ei tajua tilanteen vakavuutta, koska mies puhuu aina itsensä ulos tilanteesta, ystäväni uskoivat häntä, eivätkä minua. Tämän mies teki siksi, että en uskaltaisi/haluaisi enää kertoa tilanteesta kenellekään. Koska kukaan ei usko alun pieniä läimäyksiä, tai ei ota vakavasti, ja väkivalta saa pahentua kokoajan, "huomaamatta"
Lopuksi en uskalla kertoa kenellekään, koska kuulen vähättelyä. "No, sä varmaan ärsytit sitä jotenkin" "No ei se lyönyt nyrkillä" "Eihän sun naamassa edes oo mitään"...
Niin. Miksi sitten jäin ekan lyönnin jälkeen? Koska se oli pieni läimäys, ja olin rakastunut palavasti. Se oli helppo unohtaa. Seuraavaksi se olikin vähän kovempi läimäys... jne... Kunnon hakkaaminen alkoi vasta sitten kun itsetunto oli viety, uhkailemalla, haukkumalla yms...
Eli tässä syitä miksi nainen jää.
Itse erosin tästä miehestä, ja kostoksi siitä minut hakattiin rautaputkella sairaalakuntoon, lapselle tehtiin pahaa, ja eron jälkeen mies vaani joka paikassa, uhkaili yms. Että kova oli erosta hinta. Varsinkin lapsellemme.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Väkivalta alkaa niin salakavalasti, että sitä ei ensin huomaakaan. Pieniä tönäisyja ja muita vahinkoja. Toisin sanoen ensin nujerretaan henkisesti ja eristetään muista ihmisistä. Ei edes omien lähisukulaisten kanssa saa olla tekemisissä.
Minäkin kuulemma huorasin siskoni miehen kanssa jos kävin heillä. Mies oli asiasta täysin vakuuttunut. Silti piti minua ihan hulluna, kun kysyin, tekisikö hän niin veljensä vaimon kanssa. Puhuin kuulemma aivan sairaita.
Minä pääsin ajoissa pois ennen varsinaista hakkaamista. Mies lupasi pitää huolen, että minun oveni takana riittää jonoa. Taas sellaisia puheita, vaikka koskaan en edes ajatellut pettää häntä.Hän lupasi myös hankkia Virosta tappajan minulle.
Minun exäni ei toteuttanut uhkauksiaan kun lähdin, mutta valitettavasti moni joutuu sen jälkeen vielä pahempaan ahdinkoon, kuin jos pysyisi hullun miehen kanssa yhdessä.
Tuollainen miestyranni yleensä tunnetaan mukavana ja leppoisana ihmisenä ja voi voi jos nainen menee raottamaan totuuden verhoa. Ammattiauttajatkin menevät halpaan ja pitävät julmuria paljon tasapainoisempana ihmisenä kuin hänen uhriaan.
Lähteminen on tosiaan epäinhimillisen vaikeaa. Mutta siitä huolimatta tuollaisesta suhteesta on päästävä.
ettet uskaltanut lähteä?
Tuttuni on vastaavanlaisessa
tilanteessa ja ei uskalla
lähteä, olen hakenut hänet pois.
Mutta hän menee aina takaisin ja
nyt on kaksinkertainen pelko, kun
heillä on alta kahden vuoden vanha
lapsi. Pelko, jos mies käy lapsenkin
päälle.
Naisen pitää itse rohkaista itsensä
ja ajateltava itseään ja lastaan. Mutta
ei ihmistä voi väkisellä voi kiskoa pois.
Aika näyttää.Rukoilen hänen puolestaan, mutta
turhaa kai se on.
niin tyhmä, että jää, kun hän ei uskalla lähteä.
Häntä on nöyryytetty ja peloteltu. Hänen itsetuntonsa on tallattu pohjamutiin. Hänet on eristetty muista ihmisistä ja hänen tekemisiään vahditaan kaiken aikaa. Hän on lamaantunut ja toimintakyvytön.
Hänet on saatu uskomaan että hän on niin huono ja surkea, että hän saa vain sitä mitä on ansainnutkin.
Tämä kaikki tapahtuu niin nopeasti, että hän on loukussa ennen kuin itsekään ehtii tajuta.
Sitten on vielä ihmisiä, jotka syyllistävät ja syyttävät ja hän painuu entistä syvemmälle.
Miten se voi olla noin vaikea tajuta?
Harvemmin ihminen toimii shokissa järkevästi.
Kokeilepa elää tunnevammaisen luonnehäiriöisen ihmisen kanssa. Tule sitten kertomaan millaista se oli ja miksi sinä et millään meinannut selvitä pois sellaisen ihmisen otteesta.
...yrität järkeistää asian. Mietit järjellä ja logiikalla syitä jäämiseen ja päätös jäädä väkivaltaiseen suhteeseen perustuu tunteeseen, ei järkeen. Se perustuu niin suureen pelkoon tai häpeään tai epäuskoon, että se lamaannuttaa järjen ja loogisen ajattelun "lähde" äänen. Jos oikeasti HALUAT YMMÄRTÄÄ miksi joku jää tämmöiseen suhteeseen, sinun tulee ymmärtää ne tunteet, joita jääjä tuntee.
Tuossa nyt on ehkä jotain logiikkaa.
Eniten ihmetyttää ne ihmiset, jotka palaa hakattavaksi kerta kerran jälkeen. Esim. ne ystävät ja sukulaiset oikein hakee pois, mutta ei - pitää vaan palata - kun "niin rakastaa". Ok, mun ymmärräys ja empatia loppuu tuolla kohtaa ja ajattelen, että itsepähän valitsee hakkaamisen. Ihan vapaaehtoisesti.
Ei mua nyt ole löyty, mutta olen läheltä nähnyt montakin perheväkivaltajuttua. Yhdessä ihan akuutissa ollut välissäkin - rauhoittelijana. Mun mielestä ihmisillä on mahdollisuuksia lähteä, mutta ne tyhmät vain jää.
Kyllä vaan ! Nämä kieroutuneet tyypit ovat uskomattoman hyviä manipuloijia ja puhuvat enimmäkseen puuta heinää - siis valehtelevat työkseen.
Todellakin yksi keskeinen toimintatapa on eristää uhri ympäristöstään (ystävät, kaverit, sukulaiset),koska uhri on tälle kieroutuneelle väärintekijälle vain väline,jolla ei ole (muka) ihmisarvoa.
Häntä voi siis kohdella miten vaan. Lyödä, alistaa, nöyryyttää, kiusata, pahoinpidellä. Ja onpa niitä uhreja tapettukin.
Muistelkaa vain viime aikojen uutisia.
Uhrin ainoa keino on päästä pois (turvakotiin, lapsuudenkotiin ystävien luo - mihin vaan)
Ja jättätä kieroutunut puolisonsa taakseen lopullisesti. Muuten ei hyvää seuraa!
miten olet voinut antaa tilanteen kehittyä noin pitkälle?
poltti selkäsi? mikä sinua vaivaa?
en usko hetkeäkään ettet olisi tiennyt minkälaiseen mieheen olit suhteen alkuvaiheessa tutustumassa...
tuohan on täys hullu, ei sellaista voi olla huomaamatta.
sait mitä tilasit, en voi muuta sanoa.
rumia ei huolita vaikka hakattaisiin hengiltä
Ymmärrän tosi hyvin syyt miksi nainen jää, kun uhkaillaan väkivallalla ja joutuu väkivallan kohteeksi. Kaikkein pahinta on että uhataan tehdä lapsille pahaa.
Lähtemistä voi vaikeuttaa se, ettei ole paikkaa mihin lähteä. On myös ajateltava sitä miten saisi asunnon ja mihin saisi tavaransa. Varsinkin jos tavarat uhataan hävittää. Vähillä varoilla on hankala järjestää uutta asuntoa ja uusia tavaroita. Lapsille olisi hyvä saada mukaan tuttuja ja turvallisia asioita.
Olisikin parasta, jos pystyisi järjestämään eroa etukäteen, että saisi järjestettyä asunnon johon muuttaisi yllättäin, että olisi muutossa turvaihmisiä mukana.
Mutta hirveätä on jos uhka seuraa perässä. Tai ettei saa apua viranomaisilta ennen kuin jotain tapahtuu. Poliisi voi puuttua sitten kun kotona tapahtuu jotain, täytyy olla syy poistaa tekijä vasta jonkin tapahduttua. Esimerkiksi jos toinen uhkaa tehdä jotain ja uhri estää tätä tulemasta kotiin.... ei poliisi voi auttaa.
Puhumattakaan, että usein käy niin, että pyydettäessä apua sosiaalitoimelta perheväkivaltaan, otetaankin lapset huostaan. Ei auteta asunnon järjestämisessä tai taloudellisesti muutenkaan.
Joten yksin on uhri näissä tapauksissa viime peleissä.
Aina kehotetaan naista lähtemään, vaikka ongelma on miehen väkivaltaisuus. Etenkin lasten kanssa lähteminen voi tuntua vaikealta tutusta kodista. Miksi uhri pitäisi ajaa pois kodistaan? Milloin päästään niin pitkälle, että yhteiskunta/poliisi turvaa väkivallan uhrille oikeuden jäädä kotiinsa ja se ongelmien aiheuttaja eritetään tai määrätään lähtemään? Tuntuu kohtuuttomalta että useinkin pitkälti naisen hoitama ja laittama koti olisi jätettävä sille, joka siellä terrorisoi muita. Sen lisäksi että on kärsinyt vääryyttä ja pelkoa, on lyöty itseä ja lapsia, joutuu menettämään kotinsakin! Onko siitä lähestymiskieltopykälästäkään mitään apua? Miksi toisia hakkaavaa ihmistä ei saada lain toimesta järjestykseen? Onko vika systeemissä vai ovatko naisten oikeudet vieläkin niin heikot?
hakkaavaan hulluun!
Ei ole mitään mahdollisuutta jäädä yhteiseen kotiin, koska silloin miehen raivoa lisää vielä se, että hänet on heitetty pellolle.
Eikä pellolle heittäminen onnistu muuten kuin poliisien retuuttamalla. Heti kun mies on päässyt putkasta, hän tulee astalon kanssa takaisin olipa mitkä lähestymiskiellot tahansa!
Ainut keino on itse lähteä yhteisestä kodista. Silloin miehelle jää edes asunto ja hänen raivonsa ei lisäänny asunnonmenetyksen takia.
Kaikista paras olisi, jos nainen pystyisi muuttamaan kokonaan toiselle paikkakunnalle, tai esim. lapsuudenkotiinsa tai vaikka ystävättärensä naapuriin tai johonkin kommuuniin, jossa olisi turva lähellä toisista ihmisistä.
Yhteiskunnan keinot suojella ovat rajalliset. Eivät poliisit voi koko ajan istua oven takana, milloinka hullu tulee. On järjetöntä syyllistää naisia, jotka eivät uskalla lähteä mielipuolen pelossa!
Tarkoitukseni ei ole syyllistää naisia jotka eivät uskalla lähteä, vaan minusta oikeusjärjestelmää olisi kehitettävä niin että väkivallantekijä olisi saatava pakolla pois ja vaikka vankilaan ja ne jotka haluavat asua rauhassa kotonaan, saisivat jäädä. Miksi on mietittävä että miehelle jää edes asunto, ettei raivonsa lisäänny? On kai sitä kaikenlaisia raivopäitä aina ollut ja joku laki on heillekin löydyttävä. Jos asia on niinkuin sanot, eipä paljon toivoa yhteiskunnan avusta taida nykyisin olla.
mutta lasteni kanssa selvisimme elävinä.
Voi jos tietäisit ja jos jaksaisin kertoa, miten pielessä naisten ja lasten oikeudet voivat ollakkaan, jos Exä sattuu olemaan "kravatti kaulassa ja attaseasalkku kädessään" eli ei mikään juoppo/kylähullu tapaus!
No, ei tosin tarvinnut enää itseään syyllistää, ettei tunnistanut luonnehäiriöistä psykoa. Kun ei kaikki lastensuojelutyötäkään tekevät kyenneet siihen, elim täydestä meni monelle, niinkuin väärennetty raha.
Mitä lisä traumoja saimme lasten kanssa, kun huoltajuus meni oikeuteen asti. Todistustaakka oli kohtuuton ja traumatisoiva.
Irtiotosta meni kolme vuotta, että yksinhuoltajuus päätös valvottuine tapaamisineen tuli viralliseksi.
Mutta kiusantekohan ei loppunut siihen. Tuli siinä tutuksi Suomen maa, kun muutimme muuttamisesta päästyämme, jotta perusturva olisi säilynyt.
Poliisit ja lastensuojelu ovat hampaattomia, jos vastassa on aito psykopaatti.
Rauhan saimme vasta, kun lapset kasvoivat isommiksi kieltäytymään edes tapaamisista. Lisäksi heidän ulosantinsa parani, eikä enää minuunkaan syyllistämiset tehonneet.
Lisäksi exä löysi uusia uhreja, joista saa vastinetta. Voi miten tunnenkaan myötätuntoa heitä kohtaan, vaikka juuri osaksi heidän tähden saimme jäädä rauhaan, mutta kuka nyt pahaa kenellekkään toivoisi?
Erosta on 7 vuotta, traumaterapiat auttavat käsittelemään sitä mielipuolisuutta jota koimme sekä parisuhteessa että eron jälkeen joidenkin ns. asiantuntijoiden ja osaajien kourissa.
Onneksi minulla on myös vahva usko Jumalaan ja hänen apuunsa. Rukous vahvisti silloin ja vahvistaa hoitaen tänäänkin haavoja, joita sisäisesti ja ulkoisesti koin. Luottamus siihen, että Jumalalla on " homma hanskassa" ja " hanska tallessa". Eli viimeisen sanan sanoo Jumala, kun häneen turvaa.
Nyt voin siis jo huokaista, sillä juuri niin selvisimme. Mahdottomat tilanteet hoiti Luoja armostaan näin.
Voinkin lohduttaa ja rohkaista jokaista kärsivää, joka jostain syystä lukee tätä.
Älä suostu makaamaan tulessa. Olet arvokas, lapset ovat arvokkaita. Meidän tehtävänämme on puollustaa tätä arvoa.
Häpeä ei ole hakea apua. Minäkin hain ensin perheneuvolasta, turvakodista, poliisilta ja lastensuojelusta. Palkkasin asianajajan ja lapset saivat terapiaa myös.
Mutta toisinaan tuntui, että seinä nousee vastaan joka puolelta. Silloin luonnollisesti avasin lapseni rippiraamatun, josta avautui psalmi 91. Lisäksi luin, että hädän päivänäsi huuda avuksesi Herraa.
Päivä kerrallaan mentiin, ja kyllä pelotti. Psyko todella teki kaikkensa, että meitä ei olisi uskottu, saati kuunneltu. Oksettaa vieläkin, miten muuttaessamme, hän verkottui joiden tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa naapuriimme ja työpaikoilleni.
Aina löytyy hovihalukkaita, tärkeintä kuitenkin oli, että pohdin pohjamutia myöten omia valintojani. Motiivejani olla tekemisissä itseään ihailevan kaikkivoivan kanssa.
Mikään muu ei muuttunut, paitsi omat ajatukseni, sitten muuttuikin kaikki.
Siis yhteiskunnan apu? Tärkeämmäksi itse koin kuitenkin oman arvomaailman pohtimisen ja oivaltamisen. Nyt sitten toivon hartaasti, että tämä arvokeskustelu tulisi sanoista tekoihin myös jokaisen yksilön elämään.
Sillä onhan tämä nykyinen toiminta suosinut juuri minäkeskeisyyttä, rahasta on tehty itseisarvo, lapsille kuuluva ikäkausi minäminäminulleensin on anastettu aikuisille. jne.
Tästä tulikin pitkä puheenvuoro. Toivoisin todella, että kokemukseni ovat kaikille lukijoille tarpeettomia ja kuin vieraalta planeetalta.
Mutta jos yksikään rohkaistuisi tästä, saisi voimaa jaksaa taas yhden päivän, vaikka vain lastenkin tähden, kirjoitukseni ei ollut turha.
Vielä kerran, älä pelkää usko vain!
Varmaankin lähestymiskiellon perimmäinen tarkoitus on hyvä ja joihinkin henkilöihin tehoaa jo lähestymiskiellon saaminen.
Valitettavasti on myös ihmisiä, jotka yllyttyvät saatuaan lähestymiskiellon. Lähestymiskiellon voimassaollessa uhri voi ottaa poliisiin yhteyttä ja saada tekijän kiinni lähestymiskiellon rikkomisesta. Jossain vaiheessa lähestymiskiellon rikkomisesta voi saada vankilatuomion.
Aukko kohta on siinä, että kukaan ei turvaa uhria. Kauanko kestää poliisin tulo? Mitä on ehtinyt tapahtua ennen avun saamista?
Tunnistan nuo asiat erittäin hyvin, itse olen saannut kymmeniä kertoja (jollen satoja jo..) turpaan, silmä musta, huuli auki ym. ym.
Mieheni on tosi väkivaltainen ja kaiken lisäksi viinaan menevä ja aina kun meille tulee rahaa niin "mäyristä" lähdetään hakemaan..
Kaikkein pahin tässä on se että meillä on kaksi lasta ja mieheni kohtelee myös esikoistamme todella huonosti, mätkii, tönii ja välillä jopa lyö. Hän tosin huolehtii siitä ettei jää mitään jälkiä minnekkään sekä kannustaa kuopustamme lyömään koska esikoinen kuulemma "ärsyttää".
Ja kuopuksemme on kolme vuotias ja isänsä silmäterä joten hän myös käy esikoisemme kimppuun vähän väliä.. Raapii, repii hiuksista ja lyö.
Esikoisemme on sanonut isälleen että hän kertoo tarhassa tädeille ja mieheni sanoo hänelle sitten että "jos sen teet niin sinut haetaan pois täältä etkä näe äitiä ja sisarustas enään koskaan"..
Tämän avulla hän on onnistunut pitämään esikoisemme hiljaisena.
Tämä tilanne on tosi kamala enkä tiedä mitä teen..
Voisinhan mennä viranomaisten juttusille mutta asiassa on yksi tosi paha mutka..
Mieheni on varmaan maailmankaikkeuden pahin ja taitavin valehtelija!!!
Olen sanonut ottavani yhteyttä viranomaisiin johon hän vaan tokaisee "ei ne sinua usko, mene vaikka kokeilemaan".
Mitä jos hän on oikeassa ja asia meneekin niin ettei minua tai lapsia uskota (alaikäisten sanahan ei esim oikeudessa paina mitään) ja koko juttu menee siihen että olen itse syypää tilanteeseen ja painetaan villasella..
Sen jälkeen olen melko varma että hän hakkaa minut sairaalaan jos edes jään henkiin.
Jos jollain on jokin varma ja luotettava keino miten saisin oman sekä lasten elämä tasapainoon ja ukko ulos elämästämme niin olisin neuvoista todella kiitollinen..
Sinun oikeudentajusi on vielä jäljellä ja ymmärrät miehesi tekevän väärin lapsiasi kohtaan. Tiedän perheen missä pahoinpidelty vaimo on mennyt mukaan miehensä väkivaltaisuuteen ja kääntynyt omia lapsiaan vastaan ja uskoo lyömisten olevan hyödyllistä kasvatusta. Lapset on myös yllytetty toisiaan vastaan ja 'raportoimaan' toisistaan isälle. Eli vanha tuttu: 'hajoita ja hallitse' -meininki. Samanlaisia uhkauksia poislähettämisestä ja lastenkotiin/koulukotiin joutumisesta käytetään lasten hiljentämiseen. Valehtelu on äidillä ja isällä tuossa perheessä niin normaalia käytäntöä, etteivät he enää edes ymmärrä että joku voi puhua totta. Ja kun isovanhemmat yrittävät puolustaa lapsia vanhempien väkivaltaa vastaan viranomaisille, he syyttävät näitä valehtelusta.
Niin kauan kuin sinulla on järki tallella, eroa miehestä, hän tuhoaa teidät kaikki, jos jatkat hänen kanssaan. Se on surullista jälkeä.
, mutta miksi ihmeessä henkilöt joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta perheväkivallasta tulevat tänne jakamaan kommenttejaan. Kukaan ei voi sanoa tietävänsä asiasta mitään jos ei ole itse kokenut sitä, se että on silminnäkijänä todistanut jotain tapausta ei tee kenestäkään "asiantuntijaa" tässä asiassa. Tässä on kyse paljon enemmästä eikä sitä voi ymmärtää ja käsittää ennen kuin on kokenut sen itse ja toden totta toivon näiden kommentoijien vuoksi etteivät he koskaan siihen paskaan joudukkaan sillä se ei ole kokemisen arvoista. Se raastaa ihmistä, kaivaa sisintä, jos on tälläinen paikka missä voi saada hieman helpotusta tuskaansa, jakaa pahaa oloa toisten saman kokeneiden kanssa, niin miksi oi miksi jonkun asiasta tietämättömän pitää vielä tulla tänne viisastelemaan? Me olemme kestäneet aivan tarpeeksi liikaa, ilman teidän lapsellista kritiikkiänne. voimia kaikille perheväkivallasta kärsineille, emme ole yksin vaikka joskus niin luulemmekin!
Perheväkivalta koskettaa myös muita kuin juuri sitä perhettä, missä se on arkipäivää. Mielestäni myös vanhemman tai isovanhemman huoli lapsestaan tai lapsenlapsesta jota tietää pahoinpideltävän on hyvin henkilökohtainen ja raskas kokemus. Varmasti se on toisenlainen kuin sillä jota mitätöidään tai lyödään, mutta pelko ja ahdistus läheisten puolesta ja huoli heidän turvallisuudestaan ovat silti todellisia ja hyvin henkilökohtaisia kokemuksia. Luulen että myös väkivaltaperheessä fyysinen kipu voi olla pienempi kuin kaikki muu painostava ja pelottava siinä ilmapiirissä.
Ei ole helppoa lähteä pois omasta kodista, jos ei ole rahaa eikä paikkaa minne mennä. Etenkinkin kun pelkää kostoa.
Kirjoittaja, joka otti oleellisen asian esiin, miksi tosiaankin pahoinpitelyn uhrin tulisi lähteä pois kodistaa.
Hankkikoot mies itselleen asunnon.
Ei ole ketään jonka luo voisi mennä.
Hävettää kertoa ystäville, sukulaisille.
Pelkää kertoa yhteisille tuttaville. Ei kukaan kuitenkaan usko.
En minä ainakaan ota riskiä ja lähde puhumaan kenellekään. Miehelläni on reilun ihmisen maine.
Aina voi hakeutua turvakotiin. Sijaintitiedot löytyvät netistä.
Voit mennä sinne taksilla ja he maksavat laskun. Kannattaa kuitenkin soittaa sinne ensin, siis ennen kuin menet.
Turvakodissa ammattitaitoinen henkilökunta huolehtii sinusta ja alkaa miettiä miten saisit elämän taas uuedstaan hallintaasi. Älä huolehdi rahasta, kaikki kyllä hoituu.