Vanhanen sanoi kerran eräässä haastattelussa:
"Kristillinen moraali on tullut arvo-vaihdoksen seurauksena. Alkuperäinen arvojen asettaminen perustuu siihen, että ihminen sanoo kyllä omalle itselleen ja kehittää itseään rajoituksetta piittaamatta kenestäkään muusta, aristokraattinen arvoasettaminen.
Ihmiset, jotka kehittävät itseään rajoituksetta muista piittaamatta, aristokraatit, ovat hyviä. "Hyvällä" en tarkoita samaa kuin "eettisesti oikea" ja sen vastakohtaa "pahaa"/"väärin" vaan tarkoitan sillä "hyvää" ja sen vastakohtaa "huonoa". Ihmiset eivät ole "hyviä" tai "pahoja" vaan "hyviä" tai "huonoja". Hyvät ihmiset (merkityksessä huonon vastakohtia, hyviä) ovat ne, jotka kehittävät itseään rajoituksetta muista piittaamatta. Huonot ihmiset taas eivät kehitä itseään rajoittamattomasti toisista piittaamatta ja ovat huonoja. Huonot ihmiset ovat elämään kelvottomia, orjia.
Valtion rakentaminen merkitsee sitä, että heikkojen vietti kehittää itseään (sanoa kyllä itselleen) painetaan alas. On tervettä painaa toisia alas, mutta heikkojen kohtalla tämä terve vietti on kääntynyt destruktiivisesti heitä itseään kohtaan. Heidän pitäisi painaa alas itseään heikompia. Huono omatunto on yksi itsekidutuksen muodoista, joka ilmenee epäitsekkyytenä, itsensä uhraamisena ja itsensä kieltämisenä.
Heikot, orjat, ovat kostonhimoisia. Jeesuksen saaraaminen on yksi kostonhimon yksi muoto. Jeesus kohdisti saarnaamisensa heikoille.
Koska heikot tekivät vallankumouksen, voitti heidän orjamoraalinsa. Mutta länsimainen kulttuuri on ihmisvihamielistä, koska kristillinen rakkauden moraali perustuu itsehalveksuntaan (destruktiivisuus on kääntynyt heitä itseään kohtaan). He sanovat ei ihmiselle ja elämälle.
Hyväntekeväisyyden näen eräänä tapana kokea onnea, koska hyväntekeväisyys antaa tekijälleen ylemmydentunteen, mikä liittyy kaikkeen hyväntekeväisyyteen.
Vallanhalu ohjaa ihmistä ja on sen luonteessa oleva ominaisuus."
Ei vaisinkaan! Nämä olivat Friedrich Nietzschen ajatuksia eivätkä Vanhasen! Narrasin vaan!
"Kristillinen moraali on tullut arvo-vaihdoksen seurauksena. Alkuperäinen arvojen asettaminen perustuu siihen, että ihminen sanoo kyllä omalle itselleen ja kehittää itseään rajoituksetta piittaamatta kenestäkään muusta, aristokraattinen arvoasettaminen.
Ihmiset, jotka kehittävät itseään rajoituksetta muista piittaamatta, aristokraatit, ovat hyviä. "Hyvällä" en tarkoita samaa kuin "eettisesti oikea" ja sen vastakohtaa "pahaa"/"väärin" vaan tarkoitan sillä "hyvää" ja sen vastakohtaa "huonoa". Ihmiset eivät ole "hyviä" tai "pahoja" vaan "hyviä" tai "huonoja". Hyvät ihmiset (merkityksessä huonon vastakohtia, hyviä) ovat ne, jotka kehittävät itseään rajoituksetta muista piittaamatta. Huonot ihmiset taas eivät kehitä itseään rajoittamattomasti toisista piittaamatta ja ovat huonoja. Huonot ihmiset ovat elämään kelvottomia, orjia.
Valtion rakentaminen merkitsee sitä, että heikkojen vietti kehittää itseään (sanoa kyllä itselleen) painetaan alas. On tervettä painaa toisia alas, mutta heikkojen kohtalla tämä terve vietti on kääntynyt destruktiivisesti heitä itseään kohtaan. Heidän pitäisi painaa alas itseään heikompia. Huono omatunto on yksi itsekidutuksen muodoista, joka ilmenee epäitsekkyytenä, itsensä uhraamisena ja itsensä kieltämisenä.
Heikot, orjat, ovat kostonhimoisia. Jeesuksen saaraaminen on yksi kostonhimon yksi muoto. Jeesus kohdisti saarnaamisensa heikoille.
Koska heikot tekivät vallankumouksen, voitti heidän orjamoraalinsa. Mutta länsimainen kulttuuri on ihmisvihamielistä, koska kristillinen rakkauden moraali perustuu itsehalveksuntaan (destruktiivisuus on kääntynyt heitä itseään kohtaan). He sanovat ei ihmiselle ja elämälle.
Hyväntekeväisyyden näen eräänä tapana kokea onnea, koska hyväntekeväisyys antaa tekijälleen ylemmydentunteen, mikä liittyy kaikkeen hyväntekeväisyyteen.
Vallanhalu ohjaa ihmistä ja on sen luonteessa oleva ominaisuus."
Ei vaisinkaan! Nämä olivat Friedrich Nietzschen ajatuksia eivätkä Vanhasen! Narrasin vaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.