Moikka! Avaanpa minäkin nyt hieman sydäntäni.
Aloin seurustelemaan 7 vuotta sitten aivan ihanan kundin kanssa, oli komee ja mukava ja huomaavainen, hienot autot ja aina osteli mulle kaikkea ja vei elokuviin jne.. Ja sänkykammarissaki meni paremmin kuin hyvin. Olin onneni kukkuloilla. Äijäni kuitenki tonki puhelintani ja poisti sieltä kaikkien kavereideni numerot, niin muijien kuin äijienkin. Ja oli tosi mustasukkainen kun niitä olin siellä säilytellyt. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin vaan että se rakastaa mua niin paljon ja pistin välit kavereihini poikki. Olin vain kundini ja hänen kavereidensa kanssa siitä lähin.
Meni vuosi ja oltiinkin kihloissa. Minusta jotenkin liian nopeesti mutta kai meillä meni niin hyvin. Äijäni ei mielellään enää päästänyt mua yksin esim. shoppailemaan tai hurja kysely miksi olin 2 min. myöhässä esim. töymatkalta kotiin jne.. Edes vanhemmillani en saanut käydä ilman tappelua ja tenttaamista olinko varmasti ollut siellä. aloimme muutenkin tapella enemmin ja usein minä olin se joka jäi 4 seinän sisään itkemään ja äijä saattoi lähteä ja pistää puhelimen kiinni ja kadota vaikka 6 tunniksi jne.. Mutta silti olin niin rakstunut etten huomannut, että tämähän on ihan sairasta. Päiväni kuluivat odottaen äijääni töistä, treeneistä jne. Minä olin aina sisällä, ettei tarvitsisi tapella siitä missä olin ollut.
Aikaa kului ja minä olin masentunut ja aina itkuinen jo todella yksinäinen. Äijäni hakkasi minua, mutta en vain päässyt irti hänestä ja syyttelin itseäni. Sitten hän jäi kiinni pettämisestä, hänen oma kaverinsa kertoi sen minulle. Silloinkin äijäni kielsi kaiken ja häipyi. Nyt minäkin jätin hänet ja muutin takaisin vanhemmilleni. Olin aivan hajalla ja laihduin viikossa 6 kiloakin, koska oli niin paha olla, että oikeasti sydämeen sattui. No äijähän tietysti alkoi kinuta minua takaisin, ja lupasi muuttua ja minä tyhmä menin ansaan.
Puoli vuotta menikin ihan hyvin. Sitten se helvetti taas alkoi, hakkaamista ja sitä samaa kuin ennenkin. sain myös tietää että äijälläni ei silloin aiemmin ollut ollutkaan vain yhtä muijaa vaan monta kymmentä, nimetkin löytyivät hänen vihkostaan jonne hän oli kirjannut panojensa nimiä, ilmeisesti hän ei koskaan ollut edes rakastanut minua, vaikka olimme olleet 4 yhdessä ja olin elänyt vain hänelle.
Menin ihan shokkiin ja paha olo oli aivan kamala, kuinka kukaan voi valehdella noin toiselle ja viedä toisen elämästä 4 vuotta. Äijäni oli vain tarvinnut sievän vaimokkeen kotiin joka näytti hyvältä ja antoi sekä hoiti kodin. Tajusin että kaikki muuta olivat tienneet hänen pettämisistään paitsi minä. Hänellä oli myös liittymiä eri nimillä, joilla hän pystyi pitämään yhteyttä panoihinsa minun tietämättäni. Hän ei myös esiintynyt eri nimillä muijilleen ja huijannut näitäkin.
Kyllä... Äijäni, siis ex, käytti aineita ja hormooneja ja ilmeisesti hänen maailmaansa ei mahtunut kuin hän itse ja hänen alapäänsä. Kai hänellä on toisaalta huono itsetuntokin. Mutta minun elämäni hän tuhosi täysin, en parane koskaan. Nyt hän seurustelee uuden eukon kanssa ja pettää häntä samoin, eikä tyttö tiedä mitään. Tuollaiset äijät pitäisi viedä saunan taakse ja pum!
Aloin seurustelemaan 7 vuotta sitten aivan ihanan kundin kanssa, oli komee ja mukava ja huomaavainen, hienot autot ja aina osteli mulle kaikkea ja vei elokuviin jne.. Ja sänkykammarissaki meni paremmin kuin hyvin. Olin onneni kukkuloilla. Äijäni kuitenki tonki puhelintani ja poisti sieltä kaikkien kavereideni numerot, niin muijien kuin äijienkin. Ja oli tosi mustasukkainen kun niitä olin siellä säilytellyt. Ihmettelin hieman, mutta ajattelin vaan että se rakastaa mua niin paljon ja pistin välit kavereihini poikki. Olin vain kundini ja hänen kavereidensa kanssa siitä lähin.
Meni vuosi ja oltiinkin kihloissa. Minusta jotenkin liian nopeesti mutta kai meillä meni niin hyvin. Äijäni ei mielellään enää päästänyt mua yksin esim. shoppailemaan tai hurja kysely miksi olin 2 min. myöhässä esim. töymatkalta kotiin jne.. Edes vanhemmillani en saanut käydä ilman tappelua ja tenttaamista olinko varmasti ollut siellä. aloimme muutenkin tapella enemmin ja usein minä olin se joka jäi 4 seinän sisään itkemään ja äijä saattoi lähteä ja pistää puhelimen kiinni ja kadota vaikka 6 tunniksi jne.. Mutta silti olin niin rakstunut etten huomannut, että tämähän on ihan sairasta. Päiväni kuluivat odottaen äijääni töistä, treeneistä jne. Minä olin aina sisällä, ettei tarvitsisi tapella siitä missä olin ollut.
Aikaa kului ja minä olin masentunut ja aina itkuinen jo todella yksinäinen. Äijäni hakkasi minua, mutta en vain päässyt irti hänestä ja syyttelin itseäni. Sitten hän jäi kiinni pettämisestä, hänen oma kaverinsa kertoi sen minulle. Silloinkin äijäni kielsi kaiken ja häipyi. Nyt minäkin jätin hänet ja muutin takaisin vanhemmilleni. Olin aivan hajalla ja laihduin viikossa 6 kiloakin, koska oli niin paha olla, että oikeasti sydämeen sattui. No äijähän tietysti alkoi kinuta minua takaisin, ja lupasi muuttua ja minä tyhmä menin ansaan.
Puoli vuotta menikin ihan hyvin. Sitten se helvetti taas alkoi, hakkaamista ja sitä samaa kuin ennenkin. sain myös tietää että äijälläni ei silloin aiemmin ollut ollutkaan vain yhtä muijaa vaan monta kymmentä, nimetkin löytyivät hänen vihkostaan jonne hän oli kirjannut panojensa nimiä, ilmeisesti hän ei koskaan ollut edes rakastanut minua, vaikka olimme olleet 4 yhdessä ja olin elänyt vain hänelle.
Menin ihan shokkiin ja paha olo oli aivan kamala, kuinka kukaan voi valehdella noin toiselle ja viedä toisen elämästä 4 vuotta. Äijäni oli vain tarvinnut sievän vaimokkeen kotiin joka näytti hyvältä ja antoi sekä hoiti kodin. Tajusin että kaikki muuta olivat tienneet hänen pettämisistään paitsi minä. Hänellä oli myös liittymiä eri nimillä, joilla hän pystyi pitämään yhteyttä panoihinsa minun tietämättäni. Hän ei myös esiintynyt eri nimillä muijilleen ja huijannut näitäkin.
Kyllä... Äijäni, siis ex, käytti aineita ja hormooneja ja ilmeisesti hänen maailmaansa ei mahtunut kuin hän itse ja hänen alapäänsä. Kai hänellä on toisaalta huono itsetuntokin. Mutta minun elämäni hän tuhosi täysin, en parane koskaan. Nyt hän seurustelee uuden eukon kanssa ja pettää häntä samoin, eikä tyttö tiedä mitään. Tuollaiset äijät pitäisi viedä saunan taakse ja pum!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo onhan tuo kurjaa että joku pilaa elämän, tiedän sen kyllä. Mutta siitä täytyy vaan selvitä. Aika selventää päätä, mutta sisäisiä haavooja ei kukaan pysty. Oletko käynyt ammatti auttajalla, voisi auttaa puhuminen?
Koeta et menetä mitään, älä häpee turhaan, sillä se ei oo sun syy. Vaan ota kissa pöydälle ja ala käymään läpi, ettet samanlaisia juttuja kohtaa uudessa suhteessa, että et kanna mukana sitä suurta taakkaa uuteen suhteeseen kun joskus selviät tästä.
nyt sulle haluan olla turva ja tuki kun sun puolesta vaikka miten mulle kävisi silti haluan olla sun turva niin kuin mulla on pitkä ja vaikea ero se sattuu siksi etsin pian uutta naisystäävää laitannumeroni että saat soittaa 0449398625 ..
ikävältä.. Ja osa muistuttaa mua mun exästäni. Erottiin 3kk sitten. Vihdoin alan tajuamaan, että oli onni minulle, että hän jätti minut. Kerrompa oman tarinani..
Vuoden 2005 tammikuussa tapasin tämän exäni. Hän oli silloin pelastus minulle, minulla meni silloin todella huonosti elämä. Mm.. Minun paras kaveri oli valehdellu minulle puoli vuotta KAIKKI. Olin pari kuukautta aiemmin tajunnut asian. Huomasin että ei mulla ole enää ystäviä. JA sitten käräytin kaverini kaikista valheista. Ja sen jälkeen laitoin välit lopullisesti poikki. Ja kuukausi siitä, exäni raiskasi minut. Eli voi kuvitella että meni todella huonosti!!
No niin tosiaan sitten tutustuin nykyiseen exääni. Ja jotenki sitä kummasti pysty luottaaa häneen heti. Hän ymmärsi minua tosi hyvin, ja oltiin niin samanlaisia. Ja hän jakso minua odottaa, jos en johkin ollut valmis. Olinhan kokenut kaikenlaista kamalaaa. No sitten exäni alkoi kulkea juopottelemassa lähes joka viikonloppu isoveljeni kanssa(Joka oli eronnut tyttöystävästänsä) Seinäjoella. Niillä meni se yks vuosi todella kovaa. Paljon oli minulla epäilyjä. Ja aina poikaystäväni osas selitää asiat, ja minä tyhmänä sinisilmäsenä uskoin aina hänen selityksensä. Itkin todella usein pahaa oloa. Hän aina suuttui jos aloin kyseleen häneltä jostain asioista. Enkä sitten enään jaksanut kysellä. Vaikka monta kertaa kuulin kaikenlaista hänestä, että hän olisi pettänyt, mutta en uskonut. Hän väitti paskapuheiksi.
No sitten tuli vuoden 2006 kevät. Exäni, veljeni ja jotain muita niitten kavereita lähti taas juopottelemaan toinen isoveli kuskina. Ja seuraava päivänä kuulin että ne olivat olleen eräällä paikkakunnalla jonku tytön kotona juopottelemassa. Ja exäni oli todella outo taas.. Ja minä en sitten ottanut mitää suurempia siittä.
Nooh sitten koitti yksi perjantai. Minä olin kavereilleni kuskina ja pikkuveljelleni. Ja exäni otti omalla kämpällänsä isoveljeni ja isoveljeni kavereitten kanssa, ja parin tytön kanssa, joihin oli paikkakunnalla tutustunut. Toisella tytöistä oli isoveljeni kanssa juttua. Ja näin. Ja minä en saanut mennä yöks exäni kämpälle, koska niillä tytöillä ei ollut kyytiä kotiin, niin ne jäisivät sinne yöks. No minä suutuin sitten asiasta.
Illan mittaan ku ajeltiin kavereitten kanssa ja pikkuveljeni, niin mulle tuli semmonen tunne että mun täytyy mennä hakee sieltä exäni kämpältä jotain. Joku hiivatti veti mua sinne. No minä menin sitten hakemaan takkia sieltä pikkuveljeni kans. No siellähän se minun mieheni(exäni) pussas sitä toista tyttöä. Ja minä olin iha kiukusta sekasin ja itkin. pikkuveljeni meni sanoon miehelleni (exälleni) että Tiina(nimi muutettu) sitte näki! exäni oli vaan sanonut, et voi hitto, mee ny sen perään.
Hetken päästä sitten menin takas ja haukuin molemmat. Ja lähin sieltä ovet paukkuen. Exäni lähti sitten perään, ja tuli raivoon mulle, että anna kämpän avaimet tänne. ja että "Ei sitte ku se on niin vaikeeta sulle! Et erotaan." Se ei tuntunu ees tajuavan, et mitä se on tehnyt. No me sitten lähettiin meneen.. Ja puolentoista kuukauden päästä palattiin takaisin yhteen.
Nyt sitten erottiin tammikuussa lopullisesti! Ei kuulemma jaksanut enää mun rutinaa. Ja tiedän että aiheesta "rutisin". Ja tiedän että se ekan eron jälkeen oli vieläkin pettänyt minua. Hän piti toista puhelintaki itellänsä. Ja tekstaili siittä toisille ämmille. Nyt sitten isoveljeni oli lipsauttanut miniälle, että exäni oli pettänyt mua ihan mennen tullen silloin ennen ekaa eroo. Ja sen jälkeenki. Siinä vaiheessa minä tunsin todella että MITÄ TYHMYYS ON! Sanoin exälleni että tiedän nyt kaikki. Ja hän kyllä pyysi anteeksi. Mutta ehkä joskus voin anteeks antaa mutten koskaaa UNOHDA! Minä uskon että minulle löytyy joku sellainen, joka osaa minua arvostaaa kaikellalailla ja eikä PETÄ! Koska ite en voi sietää pettämistä! Jätän exäni ihan omaan arvoon. Sen se myönsi, että tämä ei ollut mitenkää minun vikani. Että hän pilasi kaiken. Ja se on totta! Koska minä yritin sitä aina ymmärtää asioissa ja rakastin häntä ja arvostin ihmisenä. Voimia sinulle!:)
..vaan kohti kauniimpia asioita, kohta voit jo tollekkin naureskella että kaikenlaisten hullujen bimbojen kelkkaan sitä on lähtenyt ja voit ottaa se hyvänä elämänkokemuksena.
Miten sitä muuten mitään oppis ellei kokemuksen kautta. Tiedät ainakin mitä et missään nimessä halua ja mitä sinun pitää jatkossa varoa.
Muista aina että et todellakaan tarvitse elämääsi ketään, joka ei kykene hyväksymän sinua sellaisena kuin olet, tukemaan sinua tai kommunikoimaan kanssasi. Unohda exä ja keskity itseesi.
Katso tulevaisuuten ja näe siellä itsesi tekemässä asioita joista olet aina unelmoinut, tuntemaan tunteita joista haaveilet ja saamaan kunnioitusta, tukea ja hyväksyntää jonka ansaitset.
Pidä ne mielessäsi ja tee työtä ja toimi ainoastaan niiden tavoittamiseksi. Olet oikealla tiellä kun teit ratkaisun lähteä epätyydyttävästä suhteesta. Älä suostu tekemään mitään mikä tuntuu epätyydyttävältä. Ansaitset olla elämässäsi onnellinen.
Voit yrittää katsoa itseäsi, elämääsi, tekojasi ja valintojasi mahdollisimman totuudenmukaisesti, mitkä ovat olleet esimerkiksi todelliset motiivisi luottaa valehtelevaan ja sinua hyväksikäyttävään ja melkeinpä sairaaloisen sadistiseen mieheen? MIkä siinä veti puoleensa.Mitä olet oikein kuvitellut? Ja miksi?
Yritä tunnistaa harhaluulosi ja kuvitelmasi ja ottaa niistä opiksesi.Elämän tarkoitus on kasvu ja kehitys. Jokainen ihmissuhteemme opettaa meille jotain uutta itsestämme ja ne kasvattavat meitä ihmisenä kokonaisemmiksi.
Et voi menettää mitään mikä on sinulle todella tarkoitettu.
Pidä huolta itsestäsi ja vain itsestäsi.Sinussa ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Luota siihen että tämäkin kokemus vain valmistaaa sinua johonki parempaan. Valise tietoisesti nähdä ja etsiä vain positiivset asiat joita elämä sinulle valmistelee ja tarjoaa . Uskalla ottaa ne vastaan!