Olen tuntenut ystäväni kohta 3 vuotta ja meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä. Olen yksinhuoltaja ja mies suhteet ovat olleet takkuisia ja pitkiä aikoja olen ollut yksinkin. Nyt on toinen kerta ystävyytemme aikana kun olen oikeasti onnellinen ja toinen kerta kun tämä kaveri suoraan sanoen kettuilee päin naamaa joka tilanteessa. Hän asuu itse avoliitossa joka ei ole onnellinen, mutta ilmeisesti sen kestää niin kauan kun minäkään en ole onnellisessa liitossa. Miesystävänikin aikana on ollut ihan käsittämätöntä nälvimistä, ihan kun tarkoitus olisi saada minut näyttämään idiootilta. Olen sen verran kiltti luonne, etten sillä hetkellä osaa antaa takaisin vaan sitten jälkeenpäin mietin mitä olisi pitänyt sanoa. Mitä voin tässä tilanteessa tehdä, mieleen on tullut katkaista välit kokonaan, ei tuppaa hermot kestämään? Jos jollain on ollut samanlaisista "ystävistä" kokemusta, niin olisi mukava kuulla onko tilanne saatu jollainlailla raukeamaan.
Kateus ja ystävyys
hemuli1977
5493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kysy silta suoraan, että miksi se nälvii ja varsinkin silloin kun sä olet löytänyt kivan miehen. Sanot sille myös, että ei sen ole mikään pakko itse roikkua huonossa suhteessa.
Kateus ilmenee paikalla lähes jokaisessa ystävyys suhteessa aina kuin toisella kuvitellaan menevän paremmin kuin itsellä.
Kateus ilmenee jossain muodossa:
>Nälvimisenä
>Takana päin puhumisena
>Ajatuksissa
Olen huomannut että parilla keinolla sitä saa vähennettyä lähipiiristä.
Keino 1.
Vältät puhumasta mistään itsellesi tapahtuneesta kivasta asiasta,salailet kaiken kivan.
"kel onni on,se onnen kätkekööt".
Keino2.
Välttelet tälläisen henkilön seuraa ja annat hänen sitä kautta huomata ettei ystävyytenne kestä kateellista käytöstä
Juu, kuulostaa aika tutulta tuo tilanne. Itselläni
on ollut kuutisen vuotta "ystävänä" henkilö, joka
yhtäkkiä muutti käytöstään, kun meillä näytti
menevän liian hyvin. Hän alkoi siinä sivussa
nälvimään tytärtämmekin, joka ei ole ihan niin
kamala rämäpää kuin heidän tyttärensä..Onneksi...
Huomasin vain, että joka kerta kun tavattiin oli
minusta kaikki mehut imetty. En jaksanut sitä
enää vaan aloin pikkuhiljaa vähentämään tapaamisia
ja nyt emme ole enää juurikaan tekemisissä ellei ole aivan pakko.
Olen siis vakaasti sitä mieltä, että mikäli hän
aina aiheuttaa pahaa mieltä, on syytä katkaista
välit kokonaan tai sitten pitää ne vain sopivan
asiallisina.
Kävi niin että ystävyys loppui kun poikaystävälleni nauro päin namaa...joka asiasta valitti..oli tosi ilkee..mutta kun sillä oli joku mies piti kuunnella kaikki surut ja ilot mutta sama ei pätenyt sitten toisin päin..onneksi valitsin näin.
No mielestäni kannattaisi kertoa suoraan ja rehellisesti tuntemuksistasi ystävälle. Kerro miltä sinusta tuntuu ja kerro myös suoraan, että olet jopa ajatellut haluatko pian enään tavata ollenkaan, jos tilanne jatkuu samanlaisena.
Itse en näe järkevänä, että lähtisit jotenkin "antamaan takaisin" muuten kun asiallisella tyylillä. Se ei muuten johda mihinkään, ainakaan oikeaan suuntaan. Eikä mielestäni paranna tilannetta päinvastoin.
Ehkä joissain tilanteissa tapauskohtaisesti tuo edellinen ohje, että älä kerro kaikkia mikä on hyvin voi pitää paikkaansa. On opittava tuntemaan kenen kanssa kannattaa puhua mitäkin.
Ihmiset saattavat olla kateellisia eri asioista ja monesti olemme kateellisia niistä asiosta mitä meiltä itseltä puuttuu tai mikä meillä on huonosti.
Esim. jos ystävälläsi itsellä on huono suhde hän karehtii, jos toisilla menee hyvin. Jos jollakin on vähän rahaa saattaa olla kateellinen jollekkin paremmin menystyvälle. Kun taas ihminen kenellä on rahaa ei välttämättä edes pidä sitä niin tärkeänä. Se saattaa olla itsestäänselvyys jne.
Tietysti itse päätät mikä on mielestäsi paras tapa ratkaista tilanne.