Olen joutunut pettymään itseeni monesti. Ikävöin sinua ja yhteisiä hetki. Tartun kännyyn ja pistän sulle viestin. Olen itsekäs ja kohtelen edelleen sinua huonosti. Itse päätin suhteen, kun tilanne 'kuumeni' liikaa ja olisi pitänyt tehdä suhteesta pysyvämpi. Pelkäsin.
Ilmeisesti kävit kuitenkin minussa liian syvällä ja jätit jälkesi. Onneksi kaikki jäljet ovat muistamisen arvoisia ja toivon, että ymmärrän pyyntöäsi, ettei olla yhteyksissä: et kykene olemaan kanssani minun tavallani...
Olen pahoillani, mutta ero oli silti oikea...En rohjennut elää elämääni kanssasi.
Tuokoon uusi kevät ja kesä uuden onnen sinulle ja toivon, että itsellenikin: meillä molemmilla on mahdollisuus. Pyydän anteeksi, että olen häirinnyt sinua viestilläni, mutta onneksi vain kerran...ja odotinpa, että vielä vastaisit. Anteeksi ajattelemattomuuteni. Minulla ei ole oikeutta tehdä näin...
Ilmeisesti kävit kuitenkin minussa liian syvällä ja jätit jälkesi. Onneksi kaikki jäljet ovat muistamisen arvoisia ja toivon, että ymmärrän pyyntöäsi, ettei olla yhteyksissä: et kykene olemaan kanssani minun tavallani...
Olen pahoillani, mutta ero oli silti oikea...En rohjennut elää elämääni kanssasi.
Tuokoon uusi kevät ja kesä uuden onnen sinulle ja toivon, että itsellenikin: meillä molemmilla on mahdollisuus. Pyydän anteeksi, että olen häirinnyt sinua viestilläni, mutta onneksi vain kerran...ja odotinpa, että vielä vastaisit. Anteeksi ajattelemattomuuteni. Minulla ei ole oikeutta tehdä näin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole kysymys siitä "kenen tavalla" ollaan, vaan kaksi ihmistä on omalla tavallaan sekä rakentaa yhteistä.
Älä jaksa jauhaa... viesti
sitä vaan kaipaa ja rohkeus puuttuu tarttua asiaan eli kumota sanotut sanat! Joten eletäänpä tätä päivää ja kannetaan vastuu teoista.
kovin, kovin, kovin tutun kuuloista tekstiä.
Tosin itsellänihän tämä tilanne jatkui loputtomilta tuntuvat miltei puoli vuotta, jona aikana asia ei edennyt mihinkään. Sovittiin loppuvaksi useita kertoja, eikä kuitenkaan päättynyt.
Alunperin mies jäi itkemään minun perääni, minun ensin elettyä siinä käsityksessä, ettei siinä mitään ollutkaan. Siinä vaiheessa tilanne kääntyi toisinpäin, yritin selvittää asiaa, tuloksetta. Siltikään yhteydenpito hänen(kään) puoleltaan ei loppunut pitkään aikaan, kuukausiin.
Itselleni jäi hampaankoloon paljonkin, edelleenkään en voi kuvitella kiinnostuvani kenestäkään muusta, mutten enää tiedä, miten lähestyä.
Uhkailu, kiristys ja lahjonta on käyty läpi... Olen jopa kaivamalla kaivanut edes toivotusta painua hornan tuuttiin, ei onnistu.
Lopulta sovittiin, että annetaan olla. Tosin olen kovin arka tekemään mitään suoranaista aloitettakaan, eikä sellaista hänenkään puoleltaan ole tulossa. Puhelimessakin tuntui, että paljon jäi vielä sanomatta, puolin ja toisin.
puhukaa asiat halki poikki puhki ja pinoon, ainoastaan sen jälkeen tietää, onko suhteella vielä mahdollisuutta. Ja jos ei ole, olette kuitenkin saaneet selvitettyä vaikeatkin asiat ja molempien on helpompi jatkaa elmäänsä eteenpäin! Puhumattomuus ja asioiden puinti yksin vain estää teitä elämästä!
onneksi en ole ainut.. Ihan samanlaista täs on itsellä ollut viimeisen vuoden!!!
Hulluksi tässä tulee jos ei kohta lopu, joka helvetin päivä päätän et nyt en ota enää koskaan yhteyttä, en kaivele, kysele tai muuta. Mut jotenki se vaan aina menee päin persettä. Ku jaksais vaan yrittää lopettaa. Tiedän et haluan sen loppuvan, oon vaan liian heikko..