Miksi anopit ja miniät eivät voisi keskustella keskenään asiat halki? Ystäväpiirissäni on monta onnetonta anoppi-miniä -suhdetta saatu kuntoon vilpittömällä keskustella. Tällöin ei tarvitse enää mietiskellä, mitä "anoppi tarkoitti sanoessaan sitä ja sitä..." vaan asiat puhutaan halki. Ja jatkossakin asiat selvitetään heti etteivät jää mieltä painamaan. Eivätkö aikuiset ihmiset voisi keskustella keskenään?
keskustelu
reija
161112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä olen yrittänytkin oikein keskustella anoppini kanssa. Ja nykyään yritän aina puuttua johonkin asiaan, mikä jää epäselväksi. Mutta mutta... Aina sekään ei toimi, millä tarkoitan sitä, että anoppi saattaa edelleen sanoa jotain, mikä jää epäselväksi.
Tai sitten käy esim. niin, että anoppi kyllä kertoo kantansa hyvinkin suoraan. Mutta hänen näkemyksensä saattaa tietenkin poiketa täysin minun näkemyksestäni, enkä sitten välttämättä jaksa alata korjaamaan sitä hänen näkemystään.
Esimerkki.
Lapseni on 9kk. Olen hoitanut lastani koko ajan ns. lapsentahtisesti, imettänyt silloin kun nälkä. Lopetin imetyksen lapsen ollessa 5kk, siitä lähtien saanut 3-4-5 ateriaa päivässä, vähän vaihdellen. Mitään tarkkoja kellonaikoja ei ole, lapsen heräämisen ja nälän mukaan, joustavasti. Meillä mennään pikemminkin myöhään klo 22-24 nukkumaan kuin aikaisin. Päiväunet nukutaan kun nukuttaa.
Anoppi tossa kerran keskustellessamme lapsenhoidosta kommentoi näin, että kun minä olen "niin kauhean tarkka ja kaikki pitää mennä teorian mukaan ja aikataulun mukaan syömiset, vaipanvaihdot ja nukkumiset".
Tämä kommentti oli niin päinvastoin mitä minä teen, niin en sitten oikein jaksanut ruveta korjaamaankaan. Ja jos anoppi näin ajattelee, niin siinähän ajattelee. Ei kyllä ole hajuakaan kenen teoriasta puhui, eipä varmaan tiedä itsekään.
Tietenkin sitä voi miettiä mistä anoppini on tuollaisen käsityksen saanut? Nähdään yleensä joka vkl tai joka toinen vkl, joten ei hänellä ole oikein käsitystä meidän arkipäivästä. Yleensä nähdään klo 14-19 välisenä aikana, jolloin yleensä on ollut ainakin yhdet (jopa kahdet) vauvan unet sekä lämpimän ruuan aika. Ja joskus sitten tietenkin sen ruuan jälkeen on tullut kakka tai toinenkin, ja vaihdettu vaippaa useammin.
Anoppini on muuten ihan mukava, välillä nyt sitten tulee näitä kommentteja, mutta ei niistä aina jaksa välittää.
Miten 9kk ikäinen nukkuu klo 14-19 PÄIVÄUNIA? Jopa kahdet.
Hullu oot. Päiväunet nukutaan päivällä ei illalla ja lapset nukkuvat öisin, eivät valvoklo 22-24. Sä olet sekopää ja anoppisi on sen huomannut, lapsesi otetaan kohta huostaan varo vaan.
kommentti!
Älä välitä, aloittaja, täällä on tosi merkillisiä kirjoittajia!
Sinunlaisellesi ei kannata sanoa muuta kuin:
OLET IDIOOTTI!
Meillä valvoo koko perhe öisin aina kahteentoista tai kolmeen vuoden vanha mukaan lukien. Tyhmät vanhat pierut luulevat että lapset nukkuvat öisin, ehei, niiden kanssa valvotaan. Päivällä on aikaa nukkua yllin kyllin ja meidän lapsi saa nukkua milloin sitä huvittaa. Ja sitä ei todellakaan huvita mennä nukkumaan ennen kahtatoista. Tyhmä ämmä tajuu jo.
Kannattaisi lukea ap:n tekstiä ennenkuin heittää typerän kommentin.
Kuin tuulesta temmattu tuo....
Taidat itse olla hullu tai sitten vain vähemmän fiksu.
Katsopa ap ihan vain ylläolevia muutamia vastausviestejä, tuntemattomankaan kanssa ei voi keskustella järkevästi, takerrutaan epäolennaisíin, saati sitten anopin.
Luulen, että nämä hölmöt kommentit ovat muiden kuin anoppien kirjoittamia.
Jos miniän pitää "korjata anopin näkemyksiä" tai päinvastoin, on turha keskustella.
Pohojalainen ystäväni neuvoi:
minoon oikias
sinoot vääräs
seoon vääräs
meoomma oikias
teootta vääräs
jne. tuntuu olevan täälläki miniöillä vallalla.
siksen oio pohjalaisten näkemyksiä.
Eikö keskustelussa, jos se on asiallinen, eikä ehdottajalla ole pakonomainen tarve saada oma kantansa hyväksyttyä, ole sallittu vastakkaiset mielipiteet? Muutenhan se olisi myötäilyä, tosin en oikeasti keskustele anoppini kanssa, en perheestäni, en omista, enkä mieheni mielipiteistä, eikä hänkään minun kanssani omista näkemyksistään. Olemme vain hyvän päivän tuttuja, tuona hyvänä päivänä tapasin mieheni, en anoppiani.
Miniä ei saa korjata anopin näkemyksiä, eikä anoppi miniän? Useimmissa tapauksissa varmaankin anoppi ei ole ehdottanut mitään rakentavaa, vaan vain arkea sekoittavaa, ja miniä korjaa näitä näkemyksiä parhaiten tekemällä juuri niin kuin haluaa. Tämä on helvetti maan päällä anopeille, että miniä siivoaa, kokkaa, hoitaa lapset kuten itse haluaa omassa kodissaan, eikä kuuntele miehen äidin mielipiteitä, miksi pitäisi kuunnella, ei miniä ole lain silmissä edes sukua anopille, edes tuon niin parjatun avioliiton kautta.
Ehkä juuri siksi näitä ongelmia on. Anoppi yrittää vedota olemattomaan liitokseen. ja raivostuu ulkopuoliselle siitä syystä. Meille hän raivostuu, ei siksi, että on anoppi, vaan siksi koska on hän.
Uskon, että suurimmat ongelmat anoppi/miniä suhteissa syntyvät juuri näistä tietoisesti tuhoavista, ikään ja arvoon vetoavista keskusteluista. En ymmärrä, miksi anopit, ja luulen, että suurimmat anoppiongelmat tulevat juuri miehen suvun puolelta, tuppaavat miniän sukuun, ehdottamaan että näin pitäisi tehdä, astuvat silloin miniän vanhempien reviirille?
Mikä suojeluvaisto, toisin sanoen tuppaantumisvaisto useimmilla ongelma-anopeilla on? Minun oma anoppini viis välittää meistä, ja hyvä niin. Soittoja tulee silloin kun tarvitsee apua, vaikka on oma mies vierellään, jolta pyytää, mutta kun ei saa tätä hievahtamaankaan, pyytää pojaltaan.
että molemmat osapuolet haluavat aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei riitä, että vain toinen yrittää tai on jo lakannut yrittämästä, koska on huomannut sen turhaksi.
Tuollainen toisen mollaaja ja jatkuvasti arvosteleva ihminen on tietyllä tavalla luonnevikainen ja ne ovat ihmisiä, jotka yleensä näkevät vikoja vain toisissa ihmisissä, mutta eivät itsessään.
Tsemppiä miniälle - olet fiksu nainen ja ole onnellinen. Miehesi rakastaa sinua, sinut hän on valinnut vaimokseen ja lastensa äidiksi.
keskustella halki, vain jos meöemmat osapuolet ovat siihen oikeasti ja rehellisesti valmiita. JOs vain toinen yrittää ja toinen esittää yrittävänsä, ei se mitään auta. Itse yritin keskustella anoppini kanssa rehellisesti ja vain hullummaksi meni. Itse neuvoisin tällä kokemuksella miniöitä pyrkimään etäisen kohteliaisiin väleihin appivanhempiensa kanssa, samaan tyyliin kuin esim työtovereiden tai asuinnaapureiden kanssa. Jos suhteet sitten vuosien mittaan lämpenevät ja tulevat läheisiksi, se tapahtuu kyllä luonnostaan. Yleensa anopit eivät nimittäin lähtökohtaisesti pidä naisesta, joka alkaa elää hänen poikansa kanssa. Jutella voi, keskustella ei.
En ymmärrä, miksi muuten heitä kutsutaan appi"vanhemmiksi". Minulla on omatkin vanhemmat, anoppi ja appi ovat mieheni vanhempia, eivät minun. Jos appi"vanhemmat" eivät koettaisi olla terminsä vanhempia, ehkä ongelmia ei olisi. He koettavat omia kaksi roolia kerralla, olla sekä mieheni vanhempia että minun. Ei onnistu oikeasti, eivätkä lain silmissä ole minun vanhempia. Termillä yritetty pönkittää anopin ja apen roolia, annettu enemmän arvoa heille kuin ansaitsevat.
kommentti, joskin katkerasävyinen (mistä lie johtuu) Mutta, muistathan omat ajatuksesi sitten aikanaan kun teistä tulee appi"vanhemmat" että muistat sitten olla vaatimatta minkäälaista arvoa itsellesi.
Normaalit ihmiset eivät pyri vanhemmiksi vieraille ihmisille, kyllä omien kasvatuksessa on ollut enemmän kuin tarpeeksi työtä.
Eiköhän nämä ongelmat aiheudu usein juuri sen anopin puolelta, koska nuorimmille on koulusta asti toitotettu sitä vanhimman sukupolven kunnioitusta? Suurimmat ongelmat aiheutuvat juuri siitä, että anoppi yrittää neuvoa miniää, ´(en puhu nyt itsestäni, koska anoppi ei yritä neuvoa meitä) ei pidä siitä, miten tämä viettää vapaa-aikaansa, hoitaa lapsensa jne? Tämä neuvominen, paremmille tavoille opettaminen, eikö tämä ole juuri nimenomaan "vanhempien" tapa opettaa?
Eli anoppi ja appi koettavat ainakin muille tämän palstan miniöille opettaa, aivan kuin olisivat heidän vanhempiaan? En ainakaan koskaan ole kuullut, että ystävät, työtoverit, harrastuspiiriläiset, koettavat kasvattaa toisiaan, sitä yrittävät ne sukulaiset, jotka ovat jo vanhempia olleet, useita vuosikymmeniä enemmän kuin ne uudet miniät ja vävyt? Tästä elämänkokemuksesta ammennetaan sitten ne neuvot. Mutta maailma oli erilainen 40 v sitten, kun mieheni äiti hoiti lapsiaan.
Kumma että eräät täällä sanovat, että muista sitten asenteesi, kun tarvitset apua muutamien vuosikymmenien päästä. Samaa voisi sanoa niille tämän palstan tunkeileville anopeille.
sairaalloisen kateelliseen ja pojastaan mustasukkaiseen anoppiin.
Kosto noista ikävistä tunteista on miniän systemaattinen nujertaminen.