anoppi-suhde

Kun tapasin anoppini, en ollut hakemassa riitaa. Olin tullut tutustumaan mieheni vanhempiin. Mutta en ollut tykätty miniä. Suoraan päin naamaani sanottiin, että ulkonäössäni on vikaa. Kun loukkaannuin tästä, yritettiin asiaa selittää, että se on anopin huumoria, siihen on tottuminen. Mutta siitä anopin "huumorista" tuli niin rankkaan, että en minä jaksanut. En kyennyt enää kohtaamaan anoppia. Sitten minusta tuli kummajainen, epäsosiaalinen ihminen, kun en tule appivanhempiani tervehtimään. Yritin vielä, mutta kamalaa oli se ahdistus, kun sai jännittää anopin sanomisia ja kommentteja. Se oli suoranaista kiusantekoa. Ei vaikka mies sanoi, että valintansa on tehnyt. Miehellekin tehtiin selväksi, että miksi tuollaisen otti. Miehen velikin otti miniän, joka tulee anoppinsa kanssa toimeen. Mutta eipä se toinen miniä saanut tällaista kohtelua kuin minä. En yksinkertaisesti jaksanut vaan koetin viheltää pelin poikki antamalla ymmärtää ettei anopin tarvitse tulla meille kylään vaan aina se tunki. Vaikka maha pystyssä olin alttarilla, ei anoppi onnea toivottanut. Kunnes lapsi syntyi, niin sitten pyydeltiin anteeksi. Mutta sama alkoi taas, kun lupa oli saatu tulla. Haukuttiin, että maitoa ei tule vauvalle tarpeeksi eikä lasta osata hoitaa. Ei vaikka kolme lasta meille suotiin. Ei ole kommentit loppuneet. Nyt on taas mitta täynnä. Sanoin että täytyy jo asiat keskustella läpi. En jaksa enää. Mutta keskustelemaan ei aleta. Sanotaan että minä olen epäkypsä, kun en anna tulla kylään. Kyllä se itsetuntoa laski tuo kaikenlainen haukkuminen, mutta en anna enää itseäni lannistaa. Olen itsetuntoani saanut kasvatettua. Ei minun tarvitse kuunnella haukkuja enää omassa kodissani. Elän elämäni omalla tavallani eikä siihen anopilla ole mitään vaikutusvaltaa. Tänne ei tulla enää, jos ei hyväksytä sitä, että mies ja minä elämme perheenä. Sillä meillä on jo kolme lasta ja mies on päätöksensä tehnyt oman perheensä puolesta jo 10 vuotta sitten. Siihen päätökseen pitäisi jo anopin taipua.

En usko enää, että miniässä on aina vikaa. En yritä enää että välit olisivat kunnossa, kun 10 vuotta jo olen yrittänyt. Kyllä pitää toisten tutkia oma asenteensa, sillä minä olen normaali ihminen, joka vain sattui rakastumaan heidän poikaansa. En ole riitelemään alkanut. Anoppi vain kietoi minut verkkoonsa ja otti syntipukikseen. Ei kukaan jaksa loputonta haukkumista. Rajansa kaikella.

Miksi vain anopit ovat niin typeriä, että alkavat riidan hankintaan? Miksi eivät voi hyväksyä poikansa valintaa oli ulkonäkö kuinka kamala? Onko se jotain oman elämänsä katkeruutta. Säälittävää tehdä toiselle ihmiselle noin kuin minulle tehtiin. Mitä sillä voittaa? Ei mitään. Menettää vain.
5980
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ämmien on pakko kakaraa pukata kenelle tahansa jotta saa valittaa kuinka mies heitä huijaa. Voi vittu kuinka mhdollisimman uhreja naiset ovatkaan. Naiset käy baareissa ja savat sieltä kaiken. Niin minäkin.

Äänestä
  • Samassa veneessä ollaan ja luulen tietäväni mitä olet joutunut kokemaan ja kestämään. Muistetaan me kohdella omia miniöitä aina kunnoituksella ja lämmöllä:) Tuo anoppisi on elämäänsä kyllästynyt katkera pojastaan mustasukkkainen tyytymätön säälittävä nainen. Älä hukkaa yhtäkään ajatusta tuohon naiseen, et tarvitse tuon naisen hyväksyntää koska miehesi kuitenkin rakastaa sinua ja hyväksyy sinut. Sano anopillesi että on parempi alkaa tottumaan sinuun ja naamaasi koska sinä olet tullut jäädäksesi etkä lähde kuin kulumallakaan

    Äänestä

  • anabeatrix kirjoitti:

    Samassa veneessä ollaan ja luulen tietäväni mitä olet joutunut kokemaan ja kestämään. Muistetaan me kohdella omia miniöitä aina kunnoituksella ja lämmöllä:) Tuo anoppisi on elämäänsä kyllästynyt katkera pojastaan mustasukkkainen tyytymätön säälittävä nainen. Älä hukkaa yhtäkään ajatusta tuohon naiseen, et tarvitse tuon naisen hyväksyntää koska miehesi kuitenkin rakastaa sinua ja hyväksyy sinut. Sano anopillesi että on parempi alkaa tottumaan sinuun ja naamaasi koska sinä olet tullut jäädäksesi etkä lähde kuin kulumallakaan

    Kiitos kauniista sanoistasi! Ne lämmittivät. En ole taipunut anopin ilkeyden alle vaan olen noussut siitä suosta ja huomannut, että minä olen arvokas ihminen vaikka kuinka haukuttaisiin syyttä suotta. Hyvää jatkoa sinulle!

    Äänestä

Pidä pintasi. Älä ota tuolllaista ihmistä luoksesi kyläilemään. Mitä hemmetin väliä sillä on vaikka hän väittäisi että olet "kypsymätön" ihminen? Ei kai tuollaisen ääliön mielipiteillä ole merkitytsä. Sitä paitsi,jos hän tietäisi mitä SINÄ vuorostasi ajattelet hänestä, niin sittenpä hä nvasta puhuisikin.

Sinä vain olet verran paljon häntä fiksumpi, että et sano kaikkia häntä koskevia ajatuksiasi ääneen; hän sen sijaan paukattaa ilmoille jokaisen häijyn ajatuksensa, ja varmaan luulee olevansa hauska ja rehellinen ihminen. Ei sellainen ole rehellisyyttä eikä huumoria vaan silkaa typeryyttä ja moukkamaisuutta.

Jos he vaativat selitystä kyläilykieltoon, , sano vaikka että sinulle on tehty selväksi että ulkonäkösi ei ole tarpeeksi hyvä anopillesi; menköön tämä siis kylästelemään paikkoihin joissa on tarpeeksi kauniita ihmisiä hänen makuunsa. Sano että olkaa te täydellisen kauniit ihmiset keskenänne, me tavallisn näköiset olemme tahollamme emmekä häiritse teidän keskinäisiä kauneusvertailujanne millään tavalla.

Olet omaksunut ihan oikean linjan, kun et yritä väen vängällä olla välissä. Ei tuulimyllyjä vastaan kannata tapella. Olet yrittänyt kymmenen vuotta, tuloksetta, eiköhän se riitä. Jos toinen osapuoli yrittää koko ajan pilata välinne, niin turha sinun olisi yrittää niitä yksinäsi hyvinä pitää. Kukaan ei pysty siihen yksin, ei taivaan enkelikään, jos toinen osapuoli tekee kaikkensa että olisi riitaa ja mielipahaa.


Elä omaa onnellista perhe-elämääsi ja anna piut paut ilkeälle kateelliselle vanhalle ämmälle. Mikä lie entinen missi joka edelleen kuvittelee olevansa valtakunnan kaunotar numero yksi ja arvostelee muita ulkoäön perusteella.

Äänestä

Sinun ei tarvitse sietää epäasiallista kohtelua.

Avioliittoneuvonnassa minulle on sanottu ohje vastaavaan ongelmaan: anna samalla mitalla takaisin. Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä muunlaista käytöstä.
Kysy vaikka, mitä anoppi sanoi itse vastaavassa tilanteessa omalle anopilleen. Ja jatkoiko yhteydenpitoa?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


elina kirjoitti:

Kun tapasin anoppini, en ollut hakemassa riitaa. Olin tullut tutustumaan mieheni vanhempiin. Mutta en ollut tykätty miniä. Suoraan päin naamaani sanottiin, että ulkonäössäni on vikaa. Kun loukkaannuin tästä, yritettiin asiaa selittää, että se on anopin huumoria, siihen on tottuminen. Mutta siitä anopin "huumorista" tuli niin rankkaan, että en minä jaksanut. En kyennyt enää kohtaamaan anoppia. Sitten minusta tuli kummajainen, epäsosiaalinen ihminen, kun en tule appivanhempiani tervehtimään. Yritin vielä, mutta kamalaa oli se ahdistus, kun sai jännittää anopin sanomisia ja kommentteja. Se oli suoranaista kiusantekoa. Ei vaikka mies sanoi, että valintansa on tehnyt. Miehellekin tehtiin selväksi, että miksi tuollaisen otti. Miehen velikin otti miniän, joka tulee anoppinsa kanssa toimeen. Mutta eipä se toinen miniä saanut tällaista kohtelua kuin minä. En yksinkertaisesti jaksanut vaan koetin viheltää pelin poikki antamalla ymmärtää ettei anopin tarvitse tulla meille kylään vaan aina se tunki. Vaikka maha pystyssä olin alttarilla, ei anoppi onnea toivottanut. Kunnes lapsi syntyi, niin sitten pyydeltiin anteeksi. Mutta sama alkoi taas, kun lupa oli saatu tulla. Haukuttiin, että maitoa ei tule vauvalle tarpeeksi eikä lasta osata hoitaa. Ei vaikka kolme lasta meille suotiin. Ei ole kommentit loppuneet. Nyt on taas mitta täynnä. Sanoin että täytyy jo asiat keskustella läpi. En jaksa enää. Mutta keskustelemaan ei aleta. Sanotaan että minä olen epäkypsä, kun en anna tulla kylään. Kyllä se itsetuntoa laski tuo kaikenlainen haukkuminen, mutta en anna enää itseäni lannistaa. Olen itsetuntoani saanut kasvatettua. Ei minun tarvitse kuunnella haukkuja enää omassa kodissani. Elän elämäni omalla tavallani eikä siihen anopilla ole mitään vaikutusvaltaa. Tänne ei tulla enää, jos ei hyväksytä sitä, että mies ja minä elämme perheenä. Sillä meillä on jo kolme lasta ja mies on päätöksensä tehnyt oman perheensä puolesta jo 10 vuotta sitten. Siihen päätökseen pitäisi jo anopin taipua.

En usko enää, että miniässä on aina vikaa. En yritä enää että välit olisivat kunnossa, kun 10 vuotta jo olen yrittänyt. Kyllä pitää toisten tutkia oma asenteensa, sillä minä olen normaali ihminen, joka vain sattui rakastumaan heidän poikaansa. En ole riitelemään alkanut. Anoppi vain kietoi minut verkkoonsa ja otti syntipukikseen. Ei kukaan jaksa loputonta haukkumista. Rajansa kaikella.

Miksi vain anopit ovat niin typeriä, että alkavat riidan hankintaan? Miksi eivät voi hyväksyä poikansa valintaa oli ulkonäkö kuinka kamala? Onko se jotain oman elämänsä katkeruutta. Säälittävää tehdä toiselle ihmiselle noin kuin minulle tehtiin. Mitä sillä voittaa? Ei mitään. Menettää vain.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu