Olemme olleet avomieheni kanssa pian neljä vuotta yhdessä,joista vuoden kihloissa.Olemme asuneet saman katon alla virallisesti 2 vuotta,mutta tosielämässä pidempään.Nyt meillä on ollut jatkuvaa riitelyä riitelyn perään n.puolen vuoden ajan,kumpikin on jo väsyneitä riitelyyn.Mutta toisiamme silti rakastetaan.Olen väsynyt "koti-orjana oloon" ja hän minun nalkuttamiseen yms.Kummassakin siis vikoja.Joka riidan yhteydessä sanotaan häjysti,ja vedetään vanhoja riitoja mukaan.Sitten ne paisuu, ja ajoittain sormukset lentää pois ja toinen nukkuu sohvalla.Ollaan niin monasti jo yritetty tehdä muutoksia,mutta aina palataan samaan vanhaan.Enää en tiedä olenko hänen kanssaan vain tavasta.Onko ideoita tämän ratkaisuun taikka samanlaisia kokemuksia?
On ollut aikaisemmin ns vakavia riitoja,ettei ole ihan ensimmäisiä..valitettavasti..Nyt vaan on ollut jo niin pitkään tätä..Huoh..Silti eroaminen tuntuu niin vaikealta,eikä sitä haluaisi tehdä..
On ollut aikaisemmin ns vakavia riitoja,ettei ole ihan ensimmäisiä..valitettavasti..Nyt vaan on ollut jo niin pitkään tätä..Huoh..Silti eroaminen tuntuu niin vaikealta,eikä sitä haluaisi tehdä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan juuri kuin omalta näppikseltäni!
...muu kuin alkaa tekemään enemmän töitä sen eteen, että ei enää ajauduta tuttua tietä pitkin riitaan. Kyllä se onnistuu kun molemmat yrittää.
Voisitte alkaa pohdiskella sitä, miksi te tykkäätte riidellä, millainen "palkinto" siitä valinnasta muka saadaan, että sitä aina "kannatetaan". Miksi pitää aina provosoitua toisen sanoista, miksi ei voisi vaikkapa pitää sitä omaa turpaa vaihteeksi tukossa ja poistua kokonaan paikalta tms., eli kieltäytyä riitelemästä.
Kukaanhan ei viitsi yksinään kailottaa...
Nyt te vastaatte toistenne syytöksiin ja herjoihin samalla mitalla, joten riita sen kun paisuu vaan. Riittäisi kun edes toinen tekisi joskus toisin, eikä menisi mukaan riitelemiseen.
Toinen opettelemisen arvoinen asia olisi anteeksi pyytäminen ja antaminen, jokaisen riidan päätteeksi, jotta ei jää mitään hampaankoloon, koska se taas edesauttaa seuraavan riidan leimahtamista.
miksi ei pysty olemaan se rauhallisempi osapuoli,vaan aina pitää mennä riitaan mukaan?Ärsytttää kun ollaan kumpikin niin tulisia sieluja.
Anteeksi pyytäminen on suht helppoa, mutta sen antaminen vaikeampaa. Joskus tulee kummankin suusta niin pahasti sanottua,että sen ottaa itseensä.Mutta vaikka asia olisi kuinka sovittu, ja eletty pari viikkoa ihanaa aikaa,niin sitten kun se kivi tulee, niin kaikki loska tulee suusta ulos.Töitähän suhteen eteen pitää aina tehdä,mutta olisi kiva joskus viettää seestäistä aikaa.Tietenkin riitely kuuluu parisuhteeseen,ja se tekee välillä hyvää puhdistaa ilmaa.Mutta se reilusti riiteleminen ei meiltä onnistu.Ideoita?
Siis oletko itsesi vai miehesi kotiorja?
Jos olet itsesi kotiorja, niin turha syytä on miehelle vierittää.
Nalkutuksen vähentämiseksi ota lomaa kotitöistä koko kesäksi ja jos koti menee sotkuisaksi miehenkin mielestä niin hankkikaa siivooja. Käykää ulkona syömässä tai piknicillä. JOs rahat ei riitä tähän elämäntyylii niin palatkaa alkuperäiseen asetelmaan ja tehkää työnjako uudestaan.
Olette varmaan molemmat töissä, eikä kumpikaan kotona?
En tarkoittanut kirjaimellisesti koti-orjana oloa,välillä tuntuu että se vaan jää enemmän minun harteilleni.
Kyse oli nyt vaan lähinnä näistä riitelyn aiheista,siis naurettavan pienistä asioista lähtee massiiviset riidat liikkeelle.Aihe voi olla,kummalla on mennyt enemmän rahaa huushollin asioihin tai kumman vanhemmat tuppautuvat liikaa tms.. Siis aihe kuin aihe sopivalla mielialalla,ja takuuvarma riita..
Seuraavan kerran kun pohdit suhteesi tilaa, muista tämä: asia muuttuu, kun suhtautumisesi siihen muuttuu.
Jokaisesta asiasta saa riidan aikaiseksi; mutta yhtä lailla voi päättää olla riitelemättä turhista ja keskittyä sen sijaan niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja toimivat.
Kirjoitit toisessa viestissäsi, että saatatte riidellä rahakulutuksesta ja molempien vanhemmista. Jos raha-asiat mietityttävät, jutelkaa selväksi rajat, että mitkä ovat yhteisiä asioita, mitkä omia. Ostakaa yhteiset asiat yhdessä ja rajatkaa budjetti. Mitä vanhempiin tulee, niin ilmoittakaa heillekin säännöt: soitellaan x kertaa viikossa ellei tule mitään yllättävää, miten vieraillaan, jne.Vanhemmat kummasti kunnioittavat rajoja, kun ne asettaa lempeästi!
Neuvoni on, että riitojen sijaan antakaa tilaa rakkaudelle. Kiittäkää toisianne vaikka mistä! Roskien vieminen, tiskaaminen, ruuanlaitto, imurointi, kaupassa käynti... ne kaikki ovat rakkaudentekoja, jos ne sellaisiksi näkee. Hierokaa toistenne hartioita, kirjoittakaa "rakastan sinua" lappuja ja laittakaa ne toisen löydettäväksi.
Antakaa menneiden olla. Sinä voit aloittaa uuden vaiheen ja seuraavan kerran kun erimielisyyksiä tulee, ajattele mielessäsi: voin valita kaikissa tilanteissa rauhan. Ja sitten keskityt kuuntelemaan, että mitä kumppanisi itseasiassa haluaa sanoa, missä se ongelma onkaan. Jos hän tuo esiin vanhat asiat, älä provosoidu vaan pysy rauhan tilassa. Tyynen ihmisen kanssa on vaikeaa riidellä pitkään!
Keskustelkaa toiveistanne, haluistanne, unelmistanne, tavoitteistanne. Työpaikan raivot saattavat ilmestyä rassaamaan kotona, muut huolet purkautuvat kumppaniin, mukavaa se ei ole, mutta niin on. Mieti rauhassa, että kuinka paljon näet miehessäsi sitä miestä, johon rakastuit. Pidä se mies mielessäsi ja vaikeiden hetkien tullen ota se positiivinen muisto esiin. Ties vaikka se mies olisin taas luonasi!
Oli eräässä aikakaus lehdessä. Eli siinä miesten eroryhmän vetäjä puhui, että usein lapsuuskodista raahataan mukana suhteeseen "ylivastuullisen rooli" ja "alivastuullisen rooli".
Eli toinen alisuoriutuu ja esim. tekee omiaan..toinen vastaa kaikesta ja on kotiorja...ja vastaa siis suhteestakin...kirjoittaa tänne, yrittää selvittää ja pohtia...Mutta kun hoksaa olevansa se ylisuoriutuja, niin voi jo olla askelen kohti kasvua!!! Eli irtautua siitä ylivastuusta ja ottaa vain se 50% mikä kaikesta pareille kuuluu!!!! Ja kun se "alisuoriutuja" saakin vastuuta ja oppii siihen, niin lopulta, ehkä pitkänkin ajan kuluttua huomaa miten onkin hienoa saada tuloksia kun on tehnyt sen eteen töitä!!! Eikä vain aina alisuoriutumalla!
En tiedä taikasanaa siihe, miten saat miehesi ottamaan vastuuta kodista, taloudesta ja SUHTEESTA! Mutta sitä ei ehkä sinun tarvitsekaan tehdä. Toista kun ei voi muuttaa kauheasti! Omaa käytöstään voi muuttaa!!!! Eli jos tiedostat olevasi "koti-orja", eli ainakin siinä asiassa ylisuoriudut ja otat "ylivastuun"...niin jätäpä puolet vastuusta miehellesi!!! Ja sen voit tehdä omalla tavallasi, mutta parasta on, kun sanot sen. Kerro, että nyt jaetaan työt. Tee ruokaa 3 krt viikossa, ja itse teet toisen 3 krt. ja sitten vielä kerta viikossa YHDESSÄ. Sama siivouksen kohdalla!!! Sanot, että nyt vaan homma on siinä pisteessä, ettet enää halua olla yksin vastuussa, vaan haluat miehen, joka vastaa teidän suhteen hyvinvoinnista tässä taloudenhoito asiassa. Samoin voit kertoa, että suhdekin on melko heikolla tolalla tätä nykyä, että haluat miehesi myös vastuuseen kanssasi siitä! Että hänelle se 50% suhteen hoidon vastuusta! Kyllä ne kriisit hioutuu, kun et suostu marttyyriksi, etkä toteuta aina samoja kaavoja. Tee ensin itsellesi selväksi millaisen suhteen haluaisit ja sitten otat oman osasi (50%)vastuusta sen toteutumisesta ja (...no, naisten "kolmas sektori"uran ja kotitöiden lisäksi on se miesten ja lasten "ohjastaminen" (ikävä kyllä...toivottavasti se vastuun myötä vähenee))jaat miehellesi sitten osan.
Kyllä se puheyhteyskin löytyy, kun alkuun pääsette!!!Tsemppiä!!!