...ja tästä se paasaus alkaa.. Ongelma siis on, ettei avomieheni huomaa minua enää lainkaan kuten ennen.. Tai no huomaa, mutta ei niinkuin haluaisin. Ja vaikka olen asiasta sanonut, ei se mitää muuta.
Ennen olimme tosi onnellisia, kävimme joka paikassa, teimme kaikkea yhdessä. Nykyään olemme AINA, ja tarkoitan todella AINA kotona kahdestaan.. mieheni ei näe kavereitaan, enkä minä, koska omat kaverini asuvat nykyään niin kaukana toisella puolen suomea.
Mistään läheisyydestä ei ole tietoakaan, joskus saatetaan halata, se on siinä.
Kamalinta on, että koko eilispäivänkin itkin vain tätä tilannetta, kun se on mikä on..
Eikä auta yhtään, jos minä yritän olla hellä ja huomata, toinen kun ei siihen reagoi. Enkä sitäpaitsi aina jaksa olla se ensimmäinen kuka huomioi.
Toisekseen, siivoon, teen ruokaa, pesen pyykit, tiskaan.. hänen ei tarvitse kotona tehdä mitään. Ja missä on kiitos?
Tuntuu vain että aletaan olemaan tien päässä.. silti en haluaisi häntä menettää koska muistan kuinka ihanaa hänen kanssaan voi olla..
Pettämistä ei ole puolin eikä toisin, tai niin ainakin uskon.. eipä hän ehdi pettään kun aina kotona on :)
Jos jollain on samanlaisia tuntemuksia, olisi kovin kiva kuulla miten helkkarissa näistä selviäisi..
Ja kaikki on aina aivan samaa, mitä tahansa kysyy.. ja jos joskus pyydän häntä jonnekkin, ei hän jaksa.. illat hupenee siihen kun hän painuu maate jo kello kymmeneltä :(
sellaista tänne..
Ennen olimme tosi onnellisia, kävimme joka paikassa, teimme kaikkea yhdessä. Nykyään olemme AINA, ja tarkoitan todella AINA kotona kahdestaan.. mieheni ei näe kavereitaan, enkä minä, koska omat kaverini asuvat nykyään niin kaukana toisella puolen suomea.
Mistään läheisyydestä ei ole tietoakaan, joskus saatetaan halata, se on siinä.
Kamalinta on, että koko eilispäivänkin itkin vain tätä tilannetta, kun se on mikä on..
Eikä auta yhtään, jos minä yritän olla hellä ja huomata, toinen kun ei siihen reagoi. Enkä sitäpaitsi aina jaksa olla se ensimmäinen kuka huomioi.
Toisekseen, siivoon, teen ruokaa, pesen pyykit, tiskaan.. hänen ei tarvitse kotona tehdä mitään. Ja missä on kiitos?
Tuntuu vain että aletaan olemaan tien päässä.. silti en haluaisi häntä menettää koska muistan kuinka ihanaa hänen kanssaan voi olla..
Pettämistä ei ole puolin eikä toisin, tai niin ainakin uskon.. eipä hän ehdi pettään kun aina kotona on :)
Jos jollain on samanlaisia tuntemuksia, olisi kovin kiva kuulla miten helkkarissa näistä selviäisi..
Ja kaikki on aina aivan samaa, mitä tahansa kysyy.. ja jos joskus pyydän häntä jonnekkin, ei hän jaksa.. illat hupenee siihen kun hän painuu maate jo kello kymmeneltä :(
sellaista tänne..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko tilanne pikkuhiljaa luisunut tähän vai kenties alkanut yhtäkkiä? Stressiä?
Kai se on hiljalleen tälläseks menny... Stressistä en tiedä, onhan hänellä fyysisesti rankka työ, mutta ei se saisi haitata parisuhdetta..
Ymmärrän kyllä, jos töissä on rankkaa ja stressaa, niin ei voi odottaa että kotona menisi kaikki hyvin...
Mutta, jos työ stressaisi niin paljon, ettei se koskaan helpottaisi ja alkaisi vaikuttaa paljon suhteeseen, niin jotain olisi tehtävä...
Enpä tiedä, kaunis ilma ja mies taas jossain auttamassa työkaveriaan..
Eipä muu auta, kuin mennä jälleen kerran yksin nauttimaan näistä ihanista kesäpäivistä.
(alkaa vain miettimään, että haluanko näin passiivisen suhteen, kun itse olen aika rämäpää ollut ja olen vieläkin... se piirre vain on lamaantunut minussa ja nykyään on kuin en tuntisi itseäni)
Vastaan tähän kohtaaan.
Siis näkeekö mies kavereitaan vai ei? Aikaisemmin sanoit ettei näe, mutta tässä sanot, että "taas on jossain auttamassa työkaveriaan". Siis onko hän paljon poissa kodista?
No oli miten oli, niin alkakaa (yrittäkää edes) yhdessä harrastamaan jotain tai suunnittelemaan tulevia viikonloppumatkoja tai lomia. Katsokaa paljon teilla on oikeasti yhteistä.
kuullostaa siltä että parisuhteenne on ns arkeentunut,ei ole sitä alku kipinää enää milloin leijutaan pilvissä kun vain kuulee toisen nimenkin.. olet miehellesi yhtä itsestään selvyys kuin esim sohva. sohvan eteen ei tarvitse tehdä töitä,se vain on siinä aina kun tarvitsee istua. Herätä liekki,jos et käytä sanoja niin käytä tekoja. voisit esim kömpiä miehesi peiton alle vähän "taikomaan" ;) romantiikka kun lässähtää niin sitä usein vajotaan aika pohjalle. voisit myös joskus sanoa että rakastat häntä. lähtekää yhdessä matkalle, tehkää ja rakentakaa asioita suhteenne eteen...
"--- Toisekseen, siivoon, teen ruokaa, pesen pyykit, tiskaan.. hänen ei tarvitse kotona tehdä mitään. Ja missä on kiitos? --- "
Ehkäpä syy on juuri tässä: mies tuntee itsensä tarpeettomaksi sinulle, kun touhuat ja teet ja pärjäilet hienosti ilman hänen apuaan ja tukeaan. Viisas nainen osaa joskus heittäytyä täysin avuttomaksi, jotta mies voi tulla ja pelastaa ;)
Ehkä se pitää sua tylsänä tiskirätin jatkeena. Tylsikset ei nappaa! Siivoo vähemmän ja ole kiinnostavampi.
arvata miksi hänen edellinen suhde kaatui? Alatko aavistella, ettei se, että vaimo oli niin perin vittumainen ihminen ollutkaan ainakaan koko totuus? Alkaako sinua jo vaivaamaan mitä entinen vaimo tarkoitti, kun sanoi, että koittaa olla korrekti,ja kunnioittaa sinun päätöstäsi.
Mitä luulet entisen vaimon tienneen sellaista mitä sinä et aavistanutkaan?
Ei, älä väitä että olen vahingoniloinen. En todellakaan ole. Eniten surettaa, että muutit toiselta puolelta maata tietämättä ja tuntematta mihin olet päätäsi pistämässä. Ainahan sinne pääsee takaisin mistä on tullut, mutta toistaiseksi taitaa olla liian iso kynnys todeta haukanneensa hatullisen. Ehkä olet vasta alkamassa nielemistä. Vakuutan, siinä on niin paljon hommaa, että vierähtää jokunen aika, ennen kuin urakka on tehty. Yhtään vähemmällä sinä tuskin pääset.
eroa
koettu ja kaikkihan on mahdollista tosin ...
Tunne on monta kertaa järkeä vahvempi, jonka vuoksi tulehtuneen suhteen korjaaminen pelkästään järjen konstein on vaikeaa. Tilanteen parantamiseen tarvitaan molempien osapuolten aito halua muuttua ja kehittyä - "syy" on harvoin pelkästään toisessa osapuolessa vaikka itsestä siltä tuntuisikin. Molempien tulisi osata ja haluta tulla vastaan. Ulkopuolistakin apua kannattaa harkita.
Kaikilla pariskunnilla vaikuttaisi olevan välillä vaikeata (vaikkei sitä kaikki myönnäkään) ja kyse on siitä miten näistä vaikeista kausista selvitään yli ;-)
samanlaista meillä oli jossakin vaiheessa..ollaan oltu 9v yhdessä, saman katon alla asuttu 8v.
mies paljon töissä ja töihin liittyvissä jutuissa...eli remppailee vapaa-ajalla tuttujen autoja...
meni parikin kuukautta että ei tehty mitään yhdessä.itse olin siihen aikaan työttömänä ja kotona...hän ei ole myöskään kotihommia joutunut tekemään koska minä olen ollut kotona.
mutta sitten joku päivä otin asian puheeksi ja sen jälkeen on mennyt loistavasti.Puhuttiin pitkän aikaa ja sain hänet ymmärtämään minunkin asemani...
nyt hän sanoo useasti pari kiitosta kun olen siivonnut, tehnyt ruokaa ym ja on muutenkin paljon huomaavaisempi =)
???
saa vierasta-))hymyilyttää mutta niin totta...valitettavasti..silloin ku ei oo kotona,, ja ainahan ei voi olla kotona-)tai sit on nii kipee et ei mihinkää pystykkää-))
Kuulosti niin tutulta..! Ollaan oltu 5vee yhdessä, ja jotain on todellakin muuttunu..En tiä. Ollaan tooosi paljon kahdestaan, mutta ei kuitenkaan tehdä mitään "yhdessä", mies on aina liian väsyny tai jtn. Ketuttaa ylipäätään ehdotella enää mitn, kun aina vastauksena on "en jaksa, väsyttää, töissä oli raskasta, joku toinen päivä sit..". BLAAH!!! Ja läheisyys..mitä se on? Miehelleni on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa ymmärtää että minä (jumalauta sentään!) tarvitsen hellyyttä ja läheisyyttä! eikä se läheisyys tarkoita sitä että istutaan samalla sohvalla kattomassa töllöö. Haluu haleja ja pusuja, spontaanisti..ja seksiä!
Niin. Nyt kun vauhtiin pääsee, niin käy suorastaan vituttamaan tämä mein tilanne. Miehelle olen puhunut, suoraan ja kautta rantain, mutta kun ei mene jakeluun niin ei. Minäkin olen kyllästynyt ja väsynyt olemaan se, joka hellii ja huomioi. Kotityöt meillä kyllä jaetaan sopuisasti, en ole sentäs passannut miestä piloille:D
Toisinaan mietityttää, että mitäs helvettiä minä tässä suhteessa vielä teen, jos tää ei tästä mihinkään muutu?! Joo, kyllä, tämä on sitä arkea, mutta mun mielestä myös arjessa pitäs muistaa ja tietää miks sen toisen kanssa on, miks sitä rakastaa. Suurimman osan ajasta muistan ja tiedän, mutta sit on taas niitä hetkiä että miettii tosissaan. Ei hyvä.
Mutta helpotti.
Meillä just sama tilanne!!!!
Kyllästyttää!!!
Ehkä mä sitten olen jotenkin menevämpi ja tarviin hellyyttä...edes joskus ohimennen hipaisu... Mutta ei!! Hatuttaa välillä ehkä liikaakin!!!!
Mulla tilanne parani vaihtamalla, vaikka se ei todellakaan ole mikään tilanteen ensimmäinen parannuskeino. Kun kerran asiat ovat olleet hyvin ja sinulla on edelleen muistissa miten ihanaa miehesi kanssa voi olla, sanoisin että kannattaa vaan yrittää puhua ja puhua ja vielä kerran puhua. Kauhea klisee, mä tiedän, mutta puhumatta mikään ei ainakaan parane.
Tuskin miehesikään on tilanteeseen tyytyväinen ja hän saattaa olla helpottunutkin kun aihe otetaan esiin. Miehille tunnetusti tuo puhuminen on monesti vaikeampaa kuin naisille! ;) Toki lukuisia poikkeuksia löytyy! Niin ja voihan olla että hän tarvitsee vain jonkin sortin "herätyksen" jotta huomaa itsekin mihin tilanteeseen olette ajautuneet.
Ex-mieheni kanssa kävi myös noin, mutta taustalla oli ihan erilaiset syyt vaikuttamassa. Olimme alun alkaenkin tyystin erilaisia luonteita ja alun hekuman jälkeen asiat alkoivat mennä aika nopeasti pieleen. Sitten kun 2,5 vuoden jälkeen kaikki läheisyyskin oli kadonnut, ei oikeastaan ollut enää mitään muuta jäljellä kuin se erilaisuus. Meillä on varmasti molemmilla parempi olla nyt kuin mitä meillä oli yhdessä.
Nykyinen mieheni on tässä läheisyysasiassa aivan ihana, hän on luonteeltaan sellainen pusuttelija ja nauttii itsekin läheisyydestä. :) Nyt tuntuu että kaksi samanlaista löysivät vihdoin toisensa ja toivon sydämeni pohjasta että tämä on se suhde mikä kestää loppuelämän. :)
Tsemppiä sinulle ja myös miehellesi, toivon että saatte puhumalla asiat kuntoon. Jospa löytäisitte vielä uudelleen sen hetkeksi kadonneen yhdessäolemisen ilon ja saisitte sitä kautta viettää oikein ihanan kesän!!? :)
Lainaus: "Ex-mieheni kanssa kävi myös noin, mutta taustalla oli ihan erilaiset syyt vaikuttamassa. Olimme alun alkaenkin tyystin erilaisia luonteita ja alun hekuman jälkeen asiat alkoivat mennä aika nopeasti pieleen. Sitten kun 2,5 vuoden jälkeen kaikki läheisyyskin oli kadonnut, ei oikeastaan ollut enää mitään muuta jäljellä kuin se erilaisuus. Meillä on varmasti molemmilla parempi olla nyt kuin mitä meillä oli yhdessä""
lainasin ylla olevan kirjoittajan juttua, koska oli niin hyvin sanottu! kiitoksia kirjoittajalle!
tassa on aika hyvin sanottu se perimmainen syy, minka takia kantsii erota. jos toisen kanssa ollaa hyvin erilaisia luonteeltaan, tavoitteiltaan,arvoiltaan, niin se suhde ei tule kantamaan alun intohimon jalkeen.Yksi neuvo tietysti on miettia rationaalisesti jo ennen avioliittoa, etta onko suhteessa pitkan ajan ainekset, koska se "hullaantuminen" ja "sokea rakkaus" kestaa todellakin endorfiineissaan vain maks. 2,5 puoli vuotta.
Mutta AP:n ongelmasta. Ensimmaiseksi on saatava kotitoihin joku tolkku ja jakaminen 50-50. Ei tuolla pelilla jatketa 2000-luvulla enaa! Lopeta olemasta miehelle aidin jatke ja pista mies hommiin!
Teidan on nyt istuttava poydan aareen vaikka viinilasin kanssa ja puhuttava asiat halki. voit tietysti omassa mielessa jahkailla asioita ympari loputtomiin ja yrittaa "ymmartaa" miehen "masennusta" "stressia" tms. mita taalla ehdotetaan. Ei sinun pida yksin kantaa vastuuta teidan suhteen onnistumisesta!Kissa pitaa nostaa poydalle. valitettavasti.
Mikä pakko ne kotityöt on 50-50 jakaa? Meillä ainakin emäntä tykkää siivota, tekee hyvää ruokaa ja pesee pyykkiä. Totta kai itsekin osaisin, mutta koska työajat on melkoisen vaihtelevia ja välillä tulee oltua viikko tai kaksikin putkeen reissussa, niin ei niitä tasan jaa senkään takia. Vaikka en kotipaikkakuntaa kauempana olisikaan töissä, niin monesti saattaa kuitenkin olla melkoisen pitkiä päivät, välillä sitten tunnin-parin taukoja keskellä päivää. Jos lomalla olen, niin saatan kyllä hyvinkin tehdä ruokaa, ja kesäisin tulee grillattua ihan mielellään. Vaatteiden silittäminen on meillä mun hommia, koska oikeastaan tykkään siitä. Samoin pihatyöt (haravointi, nurmikonleikkuu ym.) on mun hommia, osin jo siksikin että kun on noita parin tunnin taukoja niin nuo on sellaisia hommia että ehtii hyvin tehdä.
Minusta suhteessa on kuitenkin jotain pielessä, jos edes käy mielessä laskea, kuinka paljon tekee itse, ja kuinka paljon toinen. Itsekin tiedän että vaimo tekee enemmän, mutta toisaalta eikö se ole aika luonnollistakin, että jos hän tulee töistä neljän jälkeen ja minä kuuden ja kahdeksan välissä, että syödään sitten yhdessä kun minä tulen kotiin? Tottakai minäkin voisin sen ruoan laittaa töistä tultua meille molemmille, mutta hieman typerältä tuo tuntuisi jakaa 50-50 koska toinen osaa tehdä hyvää ruokaa, tekee sitä mielellään, ja kun hän sen tekee niin voidaan sitten yhdessä syödä, ja syönnin jälkeen tehdä jotain muuta kuin hän jotain omia juttujaan samalla kun minä hoidan puolet kotitöistä? Sen kyllä ymmärrän että kaikille pareille tällainen järjestely ei välttämättä sovi lainkaan, mutta meillä ainakin toimii. Eikä mulla ole kuitenkaan mitenkään vastenmielistä siivota ja pestä pyykkiä, jos emäntä on reissussa niin ei se koti sen siivottomampi ole kuin hänen lähtiessäänkään.
Tärkeintä kuitenkin on se, ettei kumpikaan koe tekevänsä kaikkea, mutta toinen tärkeä asia on kyllä minusta sekin, ettei aleta laskemaan että tulee varmasti kaikki tehtyä puoliksi. Meillä emäntä tekee taatusti enemmän kotitöitä, mutta toisaalta sen ansiosta meille jää myös enemmän aikaa harrastaa ja tehdä asioita yhdessä, enkä itse kuitenkaan tekemättä ole. Samoin taatusti muistan usein kertoa, kuinka mukavaa on kun tulee töistä kotiin, että on siistiä ja ruoka valmista. Tottakai emäntäkin muistaa mainita, että olipa kiva kun ehdit päivällä leikata nurmikon/haravoida tai mitä sitä onkaan tullut puuhattua. Minusta tuntuu että sinunlaisesi naiset jotka suurinpiirtein sekuntikellolla laskevat että mies käyttää kotitöihin tasan saman ajan, kannattaa heittää pihalle ja tehdä itse 100-0 jaolla.