Helluntailaisuuteen kuuluu jossakin määrin fundamentalismi. Sana -lehdessä kerrotaan: fundamentalistit ovat huolissaan opillisista kysymyksistä mutta eritoten amerikassa he osallistuvat myös politiikkaan.
Kristityt fundamentalistit arvioidaan maailman huomattavimmiksi ja edistyneimmiksi medioiden hyödyntäjiksi. Esimerkiksi tele-evankelistojen ohjelma on henkilökeskeisyys. Pat Robertson myy nettisivuillaan esim. Patin ikääntymiseltä suojaavat proteiinipannukakut, antioksidantit ja pirtelö. Patin painonpudotus DVD; 25 tapaa pudottaa kaloreita päivittäin; kuinka pidetään lapset velattomina;"puolusta avioliiton pyhyyttä" -puskutraktorilla. Katsojat samaistuvat idoliinsa tällätavalla.
Mitä Amerikka edellä sitä Suomi perässä.
Eiks tässä voisi ajatella nyt joululaulun sanoja "laps hankeen hukkuu unohoittuu..."
Tavallinen katsoja kohtaakin uskonasiat nykyisin yhä enemmän fundamentalistisen tarjonnan perusteella.
Kristityt fundamentalistit arvioidaan maailman huomattavimmiksi ja edistyneimmiksi medioiden hyödyntäjiksi. Esimerkiksi tele-evankelistojen ohjelma on henkilökeskeisyys. Pat Robertson myy nettisivuillaan esim. Patin ikääntymiseltä suojaavat proteiinipannukakut, antioksidantit ja pirtelö. Patin painonpudotus DVD; 25 tapaa pudottaa kaloreita päivittäin; kuinka pidetään lapset velattomina;"puolusta avioliiton pyhyyttä" -puskutraktorilla. Katsojat samaistuvat idoliinsa tällätavalla.
Mitä Amerikka edellä sitä Suomi perässä.
Eiks tässä voisi ajatella nyt joululaulun sanoja "laps hankeen hukkuu unohoittuu..."
Tavallinen katsoja kohtaakin uskonasiat nykyisin yhä enemmän fundamentalistisen tarjonnan perusteella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä tuot tavalliselle katsojille nähtäväksi kuvan, jossa Pät ropertsonien pirtelöevankeljumi jyllää helluntaikirkoissa, eikö niin?
Kun asiaa tarkastellaan seurakuntien elämää sisältäpäin, niin voidaan eittämättä todeta, että niiden usko ja elämä on kaukana amerikkalaisten fundispiirien meinigeistä.
Kuinka seurakuntien tavallinen arkielämä saataisiin mielenkiintoisesti esille? Siinäpä kysymys.
Tällä palstalla lukijoita kiinnostavat negatiivissävyiset avaukset paljon enemmän, kuin sävyisä keskustelu. Jos itse haluat, että ydinsanoma ei hukkuisi, eikö keskustelua pitäisi koettaa avata muulla tavalla, kuin ottamalla esille kaikkein äärimmäisiä esimerkkejä? Ei kai sinunkin perimmäisenä tarkoituksenasi tällä palstalla ole panna halvalla helluntailaisia, antaa meistä kuva, jossa olemme perin juurin fundamentalistinen äärilahko? Vai oletko tosissasi noin kamalan huolestunut?
En voi panna halvalla helluntailaisia koska vanhempani ovat helluntailaisia ja kunnioitan heitä. Toki tiedän, että tavallisen suomalaisen helluntaiseurakunnan meininki on kaukana amerikkalaisista pirtelöevankeliumista.
Sattuipa vaan silmään tuo juttu SANA-lehdestä, jossa kuvailtiin hyvin tele-evankelistoja.
Mutta tänä päivänä ei voi enää tietää mitä suom. helluntaiseurakunta omaksuu itseensä, sillä kyllä paikallissakin seurakunnissa saarnaajat julistavat joskus amerikan malliin sanaa.
Itse en ole helluntailainen enkä muunkaan sortin uskova mutta koska syntymälimasta lähtien olen helluntailaisuuden imenyt itseeni, niin minulla on aika hyvä kontaktipinta em. seurakuntaan. Senpä takia juuri ymmärrän hell.uskovia tarkoitan sillä sitä, että niitä on moneen junaan.
En tiedä ikääsi mutta kokemukseni lapuudesta 60 ja 70 luvun meiningistä hell.kokouksissa oli hartaampaa kuin nykyisin. Ei silloin kaatuiltu ja jokunen puhui kielillä. Laulut olivat hitaampia vrt.- nykynuorison hell.bändeihin, joissa on jo rockintapaista rytmin yrittelyä ylistää Jumalaa.Mistä se on tullut, matkimalla maallista maailmaa.
Minua ei kiinnosta tällä palstalla negetiiviset tai solvaamis- keskustelut enkä ymmärrä kauheeta helvetillä pelottelua. Jos Jumala on olemassa, se on minulle armon Jumala ei helvetin Jumala.
Minusta on hyvä myös ottaa ääriesimerkkejä uskoviksi itseään kutsuvien toimintatavoista koska ne ovat totta. Jokainen voi sitten jättää ne omaan arvoonsa, jos niin katsoo hyväksi.
Huolestunut myös olen, sillä haluan että jokaisen vakaumusta kunnioitetaan. Mutta koska vain olen heikko ihminen, niin hyymörillä täytyy monta kertaa asiat kuitata so. esim pät robertsonin kaloreita alentava pirtelö:)
Istahtin hetkeksi huilaamaan puutarhatöistä -ja juomaan kupillisen kaffeeta - ja samalla vilkaisemaan, mitä olet kirjoitellut. Istutin muutaman perunan ja sitä rataa..
Vaan meinaapa hyvä ketjusi hautautua profeettojen ääntelyihin! ;-)
Vastauksessasi on niin mahottoman paljon mielenkiintoista keskusteltavaa, etten tiedä, mistä aloittaa.
Noh.. Aloitetaan "hassusta" nikistäsi, joka tosiaan huvittaa minua kovasti, vaikket taida ollakaan värkännyt sitä niinkään huumorimielessä? Voisin todeta ensialkuun, että maailma muuttuu ja myös helluntailaiset ovat muuttuneet mukana, kuten olla pitää. Pakanain Huuto -lehti vaihtui jo aikapäiviä Maailma ääret -lehdeksi ja nykyisellään se on nimeltään Fida. Ei siis kauhean kaanaankielistä hommaa!
Taidetaan olla osapuilleen samaa ikäluokkaa, mutta jostakin syystä minä katselen maailmaa ja elän siinä sellaisena, kuin se on, enkä kauhistele nykymusiikkia, päinvastoin olen iloinen, kun musiikkia on tarjolla myös minun makuuni (en ole iskelmämusiikin ystävä, enkä operetin). On oikein hyvä, että myös seurakunnassa voidaan palvella Jumalaa kaikenlaisen musiikkityylin välityksellä. Olen nääs vahvasti sitä mieltä, että ei viisi-kuusikymmenluvun hidas iskelmä ole sitä ainoaa tyyliä, josta Jumala tykkää. Hänhän se pisti Israelin kansankin aikoinaan rokkaamaan rummuilla ja muilla soittimilla. En osaa ajatella, että hyvän tasoiset bändit, joita helluntaiherätyksessä nykyään oleilee, olisivat jotenkin erityisesti maailmasta tullutta pahaa, vaan Jumalan lahjaa kaikkinensa.
Minä suhtaudun hyvin, hyvin krittiisesti pät ropertsoneihin ja vastustan kiivaasti kaikenlaista joutavanpäistä kaatuilua ja ihmisen jalustalle nostamista esimerkiksi nykyään kristillisiä piirejä riivaavassa parantumishuumassa.
Siinä mielessä on siis hyvä, että ollaan huolissaan Ristin evankeliumin hämärtymisestä. Olen pannut merkille, että helluntaiherätys on ottanut selkeästi etäisyyttä kaikenmaailman parantajiin, vaikka karismaattisia ollaankin. Karismaattisuus, jota helluntaiherätys allekirjoittaa, sisältää kuitenkin myös parantumista. Siinäpä onkin taiteilemista, jotta pysyttäisiin Jumalan toivomalla linjalla Jeesuksen esimerkin antamassa karismaattisuudessa, eikä lähdettäisi huuhaan perään kyeesalaisin toimintatavoin. Sellaistakin tapahtuu, sitä en ollenkaan kiellä, mutta onneksi sentään vielä pienessä piirissä.
sotkeentuu keskusteluunne.
"Minä suhtaudun hyvin, hyvin krittiisesti pät ropertsoneihin ja vastustan kiivaasti kaikenlaista joutavanpäistä kaatuilua ja ihmisen jalustalle nostamista esimerkiksi nykyään kristillisiä piirejä riivaavassa parantumishuumassa. "
Eikös tuo kasteen tekniikasta kiistely ole aivan yhtä turhanaikaista? Jos teidän Jumalanne on puoliksikaan niin hyvä ja viisas, niin jokainen järkevä ymmärtää, ettei muotoseikat paina yhtikäs mitään. Päin vastoin. Luulisin Jumalanne olevan kovasti harmissaan, kun mokomankin muotoseikan varjolla harrastetaan hajoitustoimintaa.
kasteeen muotoseikoista tänään? Piispa Pihkalan ja pastori Koiviston riitely ei liene helluntailaisten syytä? Ihmetellä täytyy, että juuri kaste on noussut ko. riitaisuuden ydinkysymykseksi.
Olet varmaankin oikeilla jäljillä, kun arvelet kyseessä olevan vain muotoseikan, jonka varjolla seurakuntia hajoitetaan.
Nikistä sen verran, että se jäi lapsuudestani mieleen kun kotiin tuli lehti nimeltä Pakanain Huuto. Lehden nimi sai minut ymmälle aikoinaan, en oikein ymmärtänyt mitä tarkoittaa 'Pakanain Huuto', katselin kuvia mustista ihmisistä silmät ymmyrkäisinä. Sanomasta en silloin ymmärtänyt mitään, ja hämäräksi se on vieläkin jäänyt. Nikki ei ole huumoria, se vain koskettaa jotenkin lapsuuden muistojen kautta ja ehkä kuvastelee myös omaa itseäni.
Helluntailaisesta nykymusiikista sen verran, että se on nykyisin niin lähellä maallista musiikkia ja vain asiaan vihkiytynyt voi noukkia sieltä hengellistä sanomaa, vieroksun sitä. En myöskään voi sitä mielihyvällä kuunnella, liian maireaa.
Mutta mieli hyvällä kuuntelen negro spiritual-musiikkia, siinä on kunnon vahvaa menoa eikä hymistelyä. Negro spiritual- musiikista nuorempi versiohan on gospelmusiikki.
Olen usein miettinyt miksi en ole seurannut vanhempieni uskoa. Ja olen tullut siihen tulokseen, että raamattu on niin monikerroksellinen ja monimutkainen teos, siihen ei ole ollut tarpeeksi kiinnostusta tutustua. Olenhan saanut syntymästä lähtien kuulla Jumalasta ja Jeesuksesta. Olen ikään kuin kuin saanut kiintiöni täyteen uskon asioista. Mutta siitä huolimatta uskon asiat kiinnostavat lähinnä siinä merkityksessä, että onko uskovalla ja uskottomalla
erilaisesti rakennuttu persoona, luonne, alttius uskonasioihin yms.
Itselläni ei ole sen kummempaa suhdetta Jumalaan, se ei minua häiritse, jos Hän on olemassa ja tekee toiset onnelliseksi, niin hyvä niin. Koska en tiedä Hänen olemassa olostaan, en voi Hänestä mitään mieltäkään olla.
Synti on käsitteenä vieras ajatus. Minusta jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää vaikka ei olisi uskossakaan. Uskosta osattomien kanssa on mielenkiintoista keskustella ainakin niiden kanssa, jotka ovat langenneet sinne leveämmälle polulle. Heillä on mielenkiintoisia näkemyksiä uskosta en tietenkään aina ole samaa mieltä heidän kanssaan.
Mistä sitten tulee positiivinen elämän asenne? ilman uskoa.? en tiedä.Jotkut uskovat heittävät niin helposti sen ensimmäisen kiven ja eivätkä suo tämänkaltaisille ihmiselle sitä kuuluisaa taivaspaikkaa. Ehkä entinen nyppii ihminen, joka ei ennakkoluulottomasti katsele maailmaa avoimin silmin.
Niin kuin jo totesin, jokainen saa uskoa mihin hänen persoonansa luonnistuu parhaiten.Ei ole väärää eikä oikeaa uskoa. Jos pysyttelemme kristinuskossa, niin vaikeinta on tajuta sitä seikkaa miksi kristityt eivät pysty maltilliseen keskusteluun. Ei kukaan meistä ole niin viisas, että voi sanoa -minun uskoni on ainut ja oikea-. Sen päättää Jumala Poikansa kanssa viimeisellä tuomiolla, jos sellainen on tullakseen. Siitäkään en ole huolissani.
Missä sinä kuuntelet negro spirituaaleja? Vanhoja levyjä?
Minäkin olen lähtöisin uskovasta perheestä, ja kun olin nuori aikuinen, aloin kaipaamaan uskovien yhteyteen ja uskoa ylipäätäänkin. Tuli sellainen fiilis, että kuulun uskovien porukkaan.
On mielenkiintoista, että samasta perheestä meistä lapsista kaksi on uskiksia ja kaksi ei. Toinen ei-uskiksista suhtautuu uskonasioihin hyvinkin myönteisesti, mutta toinen suorastaan halveksien, vaikka myöntääkin, että kodin ilmapiiri oli hyvä ja lämmin ja lapsuutensa muistot ihan ok.
Joillakin uskovilla on vielä tänäänkin sellainen käsitys, että ilman Jeesus-uskoa ei voi elää tasapainoista elämää ja suhtautua siihen positiivisesti.
Minulla on sellainen käsitys, että elämä Kristuksessa, kuten tapana on sanoa, on sitä elämää, jonka Jumala on tarkoittanut ihmisen elävän. Hän on kyllä lahjoittanut jokaiselle elämän, mutta elämä Hänen yhtyedessään on eri juttu ja jotensakin ikäänkuin täyttä elämää.
Se, että elää täyttä elämää, ei tarkoittane elämää täydellisenä, vaan sitä, että on nimenomaan saanut yhteyden Luojaan ja Vapahtajaan.
Kirjoitin tuon edellisen siitäkin huolimatta, vaikka painotit vastauksesi lopussa Jumalan tuomiovaltaa, ei ihmisen.
Olen kuunnellut radiosta (harvoin)ja toivon saavani tuttavien kautta äänitettyä vanhan malliselle kasetille jotta voisi kuunella useammin.
Tulipas mieleen äitini, kun kerroit
>>..mutta elämä Hänen yhtyedessään on eri juttu ja jotensakin ikäänkuin täyttä elämää. >Se, että elää täyttä elämää, ei tarkoittane elämää täydellisenä, vaan sitä, että on nimenomaan saanut yhteyden Luojaan ja Vapahtajaan.