ettei elämä ole sellaista kuin toivoisit sen olevan?
Periaatteessa minulla on kaikki ihan hyvin. On terveellä pohjalla oleva parisuhde, vakituinen työpaikka, ystäviä, oma koti jne., mutta olen turhautunut. Tuntuu siltä, ettei elämässä ole tarpeeksi haastetta. Opiskeluaikana, kun oli taloudellisesti tiukkaa, stressiä opiskelusta ja tein opiskelun ohella paria työtä, olin kuitenkin paljon energisempi ja tyytyväisempi olooni kuin nyt. Valmistuttuani sain heti koulutustani vastaavan työpaikan, ja viihdyn työssäni, mutta silti tuntuu, että elämältä on jotenkin suunta hukassa. Onkohan tämä jotain valmistumisen jälkeistä masennusta? Voisin tietysti aloittaa uuden harrastuksen, mutta juuri nyt tuntuu siltä, etten halua sitoa itseäni mihinkään, töiden puolesta elämässä on jo tarpeeksi aikataulutusta. Nyt olisi lopultakin taloudellisesti mahdollista esim. matkustella, mutta avokkiani en saa lähtemään minnekään tai kokeilemaan mitään uutta. Ystävät joko opiskelevat vielä tai heillä on niin pieniä lapsia, etteivät pysty irrottautumaan.
Mistä saisin sisältöä elämääni?
Periaatteessa minulla on kaikki ihan hyvin. On terveellä pohjalla oleva parisuhde, vakituinen työpaikka, ystäviä, oma koti jne., mutta olen turhautunut. Tuntuu siltä, ettei elämässä ole tarpeeksi haastetta. Opiskeluaikana, kun oli taloudellisesti tiukkaa, stressiä opiskelusta ja tein opiskelun ohella paria työtä, olin kuitenkin paljon energisempi ja tyytyväisempi olooni kuin nyt. Valmistuttuani sain heti koulutustani vastaavan työpaikan, ja viihdyn työssäni, mutta silti tuntuu, että elämältä on jotenkin suunta hukassa. Onkohan tämä jotain valmistumisen jälkeistä masennusta? Voisin tietysti aloittaa uuden harrastuksen, mutta juuri nyt tuntuu siltä, etten halua sitoa itseäni mihinkään, töiden puolesta elämässä on jo tarpeeksi aikataulutusta. Nyt olisi lopultakin taloudellisesti mahdollista esim. matkustella, mutta avokkiani en saa lähtemään minnekään tai kokeilemaan mitään uutta. Ystävät joko opiskelevat vielä tai heillä on niin pieniä lapsia, etteivät pysty irrottautumaan.
Mistä saisin sisältöä elämääni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastatkaa nyt joku jotakin. Vedän kohta ranteet auki, kun tuntuu niin helvetin tyhjältä.
Enpä ole koskaan ollut tuossa mielentilassa, jossa sinä nyt olet. Päinvastoin minusta tuntuu, että elämässä on niin paljon kivaa vielä nähtävänä ja koettavana, että hyvä kun nukkua maltan! :D
Kun mun elämä meni vähän liiankin kello-keskeiseksi ryntäilyksi ja stressaamiseksi, mä päätin etsiä sitä ns. sisäistä rauhaa tukemaan mua ja pitämään mut tasapainossa. Opettelin joogaamaan. Pirullista aluksi, kun piti keskittyä kuuntelemaan itseään ja rauhoittamaan mielensä. Jatkuvasti punki kaikenmaailman ajatuksia tajuntaan sitä keskittymistä sotkemaan ja hermostuneena tyyppinä en meinannut millään jaksaa venyä jossain asennossa viittä pitkää hengitystä.
Mutta pikkuhiljaa se juttu aukeni ja rupesin tykkäämään siitä olotilasta, joka tuli aina session jälkeen. Rauhallinen mieli ja energiaa vaikka muille jakaa.
Niin, mä kerron tästä vaan siksi, että yksi mahdollisuus löytää siihen elämään syvempää sisältöä on myös hiljentyä tutkimaan itseään vähän pintaa syvemmältäkin. Voihan elämä olla muutakin kuin vain jatkuvaa suorittamista ja vauhdikasta menoa.
Tässä kiireisessä ja stressaavassa maailmassa itsensä tunteminen ja kyky rentoutua ovat tärkeitä ja palkitsevia taitoja nekin.
Elämä on ollut valmistumisen jälkeen kaikkea muuta kuin jatkuvaa suorittamista ja vauhdikasta menoa. Se on ihan pysähtynyt. Työ nyt on asia erikseen, mutta tämä siviilielämä... Töistä tultua tekee mieli vain nukkua, ja poden siitä huonoa omatuntoa, kun olen tottunut puskemaan hommasta toiseen. Tuskin minussa edes on pintaa syvemmällä yhtään mitään. Musta aukko, lähinnä.
masentunut? Kannattaisko käväistä lääkärissä?
No toisaalta enpä itsekään ole lääkäriin vaivautunut ja vähän samantapainen olotila on itsellänikin.
Kaikki on niin helvetin turvallista ja tasaista. Valtion eläkevirka ja sillä lailla. Opiskeluaikana olin energinen ja tehokas. Nykyään tämä on tätä samaa tasapaksua soopaa päivästä toiseen. Henkistä haastetta puuttuu ihan selvästi. Luulen, että molemmat olemme kykyihimme nähden liian helpoissa hommissa. Olenkin vakavasti alkanut harkita työpaikan vaihtoa tai sitten jatko-opiskelua.
jonnekin, missä olet aina halunnut käydä.
Aloita itsesikehittämisprojekti. Siinä on haastetta ja se kestää koko loppuelämän ajan.