Mielestäni minulla on paljon ystäviä, tai ainakin tuttavia, missä se nyt sitten ystävyyden ja tuttavuuden raja kulkenee? On siis muutamia puhelinnumeroita, meiliosoitteita ja paljon lupauksia yhteydenpidosta. On suunniteltu teatteria, leffaa, ulkona syömistä, ulkoilua jne. mutta näyttää siltä että itse pitäisi koko ajan olla se aktiivisin osapuoli.
Ja sitten sitä ollaan niin vaativaa kun ehdottaa elokuvia tai leffoja niin jonkun täytyisi koko ajan saada itse päättää mitä katsotaan. Olen sitten ratkaissut asian niin että menen yksin katsomaan jos on jotakin mikä vaan minua kiinnostaa. En välttämättä kaipaa joka menoon seuraa ollenkaan, mutta jossakin on mukava käydä kaverin kanssa.
Olen tutustunut moniin ihmisiin jotka haluavat seuraa eri menoihin, mutta pikkuhiljaa yhteydenpito alkaa jäädä, ei tule enää vastausta tekstariin, puhelin ei soi. Vaikka viime kerralla vakuuteltiin että mielellään lähdetään yhteen jos toiseen menoon mukaan.
Toki voi olla niinkin, että jotakin mullistavaa on elämässä tapahtunut ja kertakaikkiaan ei jaksa siinä tilanteessa keskustella tai tavata. Mutta miksi ei sitten voi edes vastata tekstariin sen vertaa että tietää viestin menneen perille?
Ja sitten sitä ollaan niin vaativaa kun ehdottaa elokuvia tai leffoja niin jonkun täytyisi koko ajan saada itse päättää mitä katsotaan. Olen sitten ratkaissut asian niin että menen yksin katsomaan jos on jotakin mikä vaan minua kiinnostaa. En välttämättä kaipaa joka menoon seuraa ollenkaan, mutta jossakin on mukava käydä kaverin kanssa.
Olen tutustunut moniin ihmisiin jotka haluavat seuraa eri menoihin, mutta pikkuhiljaa yhteydenpito alkaa jäädä, ei tule enää vastausta tekstariin, puhelin ei soi. Vaikka viime kerralla vakuuteltiin että mielellään lähdetään yhteen jos toiseen menoon mukaan.
Toki voi olla niinkin, että jotakin mullistavaa on elämässä tapahtunut ja kertakaikkiaan ei jaksa siinä tilanteessa keskustella tai tavata. Mutta miksi ei sitten voi edes vastata tekstariin sen vertaa että tietää viestin menneen perille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samoin koe omien ystävieni kohdalla.. Aina pitäisi heille mennä kylään ja olla itse kyselemässä jonnekkin, mutta he eivät ole aktiivisia ja kysele minua. Todella rasittava tilanne.
Miehellä kavereita riittää, on kaljalle pyytäjiä ja muita seuraa vailla olevia "autonkorjaajia".
Saman jutun olen havainnut omassa kaveripiirissäkin. Ja taitaa tilanteeseen vaikuttaa kovastikin se, että olen porukan ainut sinkku.
Eipä paljoa kukaan soittele, saati tule kylään. Itse on aina "ängettävä" mukaan ja kyseltävä muiden suunnitelmista. Ikäväkseni olen huomannut myös juhlapyhien kuluvan yhä useammin yksin, kun pariskunnat touhuavat keskenään.
Vaikkakin olen sosiaalinen ja puhelias, on uusiin tyyppeihin tutustuminen huomattavasti vaikeampaa kun ei enää opiskele.
Miten aikuinen työssäkäyvä ihminen löytää uusia ystäviä? Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan :0)
Ja jos joku Turun seudulta kaipaa uusia tuttavuuksia ja kavereita, niin täällä olisi!
Sama täällä mutta olen toisin kaveriporukan ainut varattu...aina pitää olla se kyselijä..tuntuu että tunkee sitten itseensä liikaa kavereiden menoihin..kaverit kaikonneet tai kääntännet selän...
Ainakin mulla kävi niin, että se toinen oli se aktiivinen yhteydenpitäjä enkä minä. Sit mua alkoi ärsyttää et se oli koko ajan pyytämässä johonkin, vaikka oli se kyllä muillekin soittelemassa etten mä ollut sen ainoo kaveri. Sit kerran vaan paloi hermo ja sanoin, etten mä jaksa koko aikaa olla menossa...
Minulla on vähän samansuuntaista kokemusta. Tutustuin työn kautta itseäni 29 vuotta vanhempaan ihmiseen ja meistä tuli ystäviä. Meidän ystävyys on ollut oikeastaan koko ajan sitä, että minä pidän yhteyttä häneen. Alkuun se ärsytti suunnattomasti, kun en ollut silloin ollenkaan varma, olenko hänelle ystävä vai vain pakollinen paha jota on pakko sietää. Asiat on kuitenkin toisin.
Ystävälläni on ollut vaikeita aikoja oikeastaan koko ajan (on masennukseen taipuvainen), hän on jatkuvasti tosi väsynyt. Hän on mulle kertonut, että voimia ei yksinkertaisesti ole yhteydenpitoon ja että hän kyllä ajatelee mua usein vaikka ei muista pitää yhteyttä. Itse hänen elämäänsä läheltä seuranneena ymmärrän kyllä hyvin. Ystäväni on myös sanonut mulle sitä, että hän on iloinen siitä että lähettelen kirjeitä ja pidän muutenkin yhteyttä, vaikka ei aina ole mahdollisuutta tavata.
Jos siis tuntuu että ystävyys on yksipuolista, niin kannattaa selvittää perin pohjin, mistä se asia voisi johtua! Kyse ei välttämättä ole ollnekaan siitä, etteikö toinen haluaisi olla ystäväsi, vaan takana voi olla paljon muuta, kipeitä ja vaikeitakin asioita.
Tsemppiä kaikille ystävyyssuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen! :)