Kun täällä on nyt hetken ollut hieman hiljaisempaa jostain kumman syystä, niin ajattelin kertoa tästä asiasta joka on mielessäni tässä hetken pyörinyt. Olen omasta mielestäni ihan sosiaalinen ja höpöttelen tuntemattomille ihmisille aina kaikenlaista. Eli en ole mitenkään kovin ujokaan. Mutta entäs sitten, kun olen vähän ehkä ihastunut johonkin ihmiseen, niin yritän vältellä kontaktia häneen ja muutun jopa ehkä hieman vihamieliseksi hänen suhteensa. Voin kyllä mennä juttelemaan vieraille miehille, flirttailla, ei ongelmaa. En kuitenkaan pysty olemaan tuollainen TODELLA kiinnostavan miehen seurassa. En ole hiljainenkaan välttämättä, mutta ehkä jopa sitten hieman vittumainen.
Juu, ne miehet joihin ihastun ovat kyllä ihan out off my league, eli painii ylemmässä sarjassa. Olenko tällainen vain siksi, että tiedän, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia heihin ja yritän ehkä jollain tasolla suojella tunteitani ja varmistaa, ettei toinen saa varmasti selville kiinnostustani? Nyt kaikki pikku keittiöpsykologit kertomaan vaan mielipiteitänne meikäläisen kummallisesta käytöksestä, koska eihän kukaan voi kiinnostua minusta, jos olen vihamielinen ja vittumainen!
Juu, ne miehet joihin ihastun ovat kyllä ihan out off my league, eli painii ylemmässä sarjassa. Olenko tällainen vain siksi, että tiedän, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia heihin ja yritän ehkä jollain tasolla suojella tunteitani ja varmistaa, ettei toinen saa varmasti selville kiinnostustani? Nyt kaikki pikku keittiöpsykologit kertomaan vaan mielipiteitänne meikäläisen kummallisesta käytöksestä, koska eihän kukaan voi kiinnostua minusta, jos olen vihamielinen ja vittumainen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet epävarma itsestäsi suhde asioissa (et mm. tiedä mitä käytännössä haluat) ja tämän takia yrität vältellä tai olet ilkeä (ettei toinen pääsisi loukkaamaan). Muiden miesten kanssa ongelmaa ei ole, koska sinun ei tarvitse miettiä mitä todellisuudessa haluat ja sitä voivatko he loukata.
Häpeilet jostain syystä epävarmuuttasi ja se tekee sen, ettet täysin luota itseesi ja näin et uskalla edes asettua tilanteisiin jossa epävarmuutesi tulee ilmi, (vaan keksit tekosyitä siitä, ettei ne miehet kuitenkaan sinua huoli, vaikka sinä todellisuudessa olet se joka välttelee).
Olen mitä luultavammin epävarma, ainakin ulkonäöstäni. Siis jos pysytään tällä miesalueella. Olen kyllä epävarma ihan itsestänikin, kun ollaan naisten kanssa tekemisissä. Tai siis ihmisten, jotka eivät minua kiinnosta, eli vaikkapa töissä. Tai no en kaikkien ihmisten kanssa, ehkä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntee aika huonosti.
Tuo oli vastauksesi kyllä aika tyhjentävä kuvaus minusta. Mitäpä siihen turhia lisäilemään.
Onko joku mies sanonut jotakin negatiivista vai etkö ole saanut palautetta ulkonäöstä, joka on johtanut epävarmuuteen? Hyväksy ettei kaikkien silmään tarvitse näyttää kauniilta ja tavallisia/rumia/kauniita ihmisiä parillisetkin ovat (ja siitä huolimatta joku pitää heistä). Ilmeisesti kaipaat miehiltä positiivista palautetta ulkonäöstä ja kyllä sitä varmasti saat jos et lyö jarruja kiinni. Taso ajattelu siitä, onko toisen tasoinen vai ei, on vain omaa epävarmuutta, mutta sallittua ja luonnollista sekin on.
Ja hei ole sellainen kuin olet ja ajattele niin kuin ajattelet, sillä ihan fiksu ja viehättävä ihminen varmasti olet sellaisena kuin nyt olet :)
Kun ollaan ala-asteella, niin kaikkihan tietää ne tytöt, jotka on luokan suosituimpia tai näteimpiä, tai jotain sellaista. Eli kun olin "pieni" olin tosi suloinen tytteli, joka nyt kuului tuohon ryhmään. Sitten tulee murrosikä ja ihoni oli tosi huono. Eli aika roima pudotus, kun yhtäkkiä oletkin se, jota kiusataan finneistä. Kai se jotenkin siitä johtuu. Ja ihan koko epävarmuus mitä luultavammin johtuu siitä, osaksi.
Toinen syy on se, että peruskoulussa kuitenkin aina kerroin mielipiteeni ja sitä "kunioitettiin". Eli ketään ei jälkeen päin morkattu toisen mielipiteistä. No, sitten alkoi lukio ja porukka vaihtui. Siellä ei enää saanutkaan kertoa omaa mielipidettään. Jos olit muuta porukkaa vastaan, niin olit vääränlainen. Yleisestikkin lukioikäiset pojat osaavat olla ihan pirun julmia. Että siitä varmaan tulee se nykyinen miellyttämishaluni osaksi.
Mutta joo, olen kuullut kohteliaisuuksia miehiltä, jopa sellaisilta josta itse olen joskus ollut kiinnostunut. Että kai tämä kummallinen käytökseni johtuu noista surullisen kuuluisista teini-iän traumoista :)
Eipä lisättävää.
Mulla on aivan sama ongelma.
Empä olisi arvannut että siitä tietää että nainen on oikeasti oikeasti kiinnostunut kun hän vaikuttaa aggressiiviselta minua kohtaan ja vittuilee...
Mikä iskutekniikka tytöt....ai että mikä iskutekniikka!
Kyllä irtoaa meisseliä tuolla!
Hahahahahahahahaha xD
Mutta kaikki ne lukuisat naiset, jotka vittuilevat sinulle ja suhtautuvat vihamielisesti sinuun, eivät ole kiinnostuneita sinusta...