Minulla on poikaystävä, jolla on mielestäni huono ilmaisutaito. Olemme olleet kolme vuotta yhdessä. Minä en kuitenkaan tiedä vielä minkä takia hän on minun kanssani.Hän ei vahingossakaan sano esim. olet kaunis,sinulla on kauniit silmät ym.Muuten minulla on kauniit silmät:) Hän ei ilmaise tunteitaan. Olen kuitenkin kuullut, kun hän sanoo mm.voi että toi nainen on kaunis,hän on varmaan ollut kaunis nuorena...eli hän pystyisi siihen, jos haluaisi.
Minä haluaisin tietää, mitä hän ajattelee minusta. Tuntuu niin kuin minulla ei olisi mitään ihailtavaa, koska hän puhuu muista normaalisti.Tämän takia riidellään paljon ja hän itkee kauheasti ja sanoo, ettei hänellä ole sellaista luonnetta.Olen hyvin tunteellinen ihminen ja puhun vapaasti tunteistani.Riidellessämme sanon asioita, joita kadun myöhemmin.Melkein aina harmittaa ja pyydän anteeksi. Se ei kuitenkaan kestä kauan:(
Tämän asian takia itsetuntoni on laskenut roimasti. Onko vaikea sanoa esim. minä pidän vaikka sinun rinnoistasi(JOS ovat!)? Mitä minun pitäisi tehdä? Vaadinko liikoja poikaystävältäni?Tämä rasittaa henkisesti:( Muuten rakastan häntä yli kaiken.
Minä haluaisin tietää, mitä hän ajattelee minusta. Tuntuu niin kuin minulla ei olisi mitään ihailtavaa, koska hän puhuu muista normaalisti.Tämän takia riidellään paljon ja hän itkee kauheasti ja sanoo, ettei hänellä ole sellaista luonnetta.Olen hyvin tunteellinen ihminen ja puhun vapaasti tunteistani.Riidellessämme sanon asioita, joita kadun myöhemmin.Melkein aina harmittaa ja pyydän anteeksi. Se ei kuitenkaan kestä kauan:(
Tämän asian takia itsetuntoni on laskenut roimasti. Onko vaikea sanoa esim. minä pidän vaikka sinun rinnoistasi(JOS ovat!)? Mitä minun pitäisi tehdä? Vaadinko liikoja poikaystävältäni?Tämä rasittaa henkisesti:( Muuten rakastan häntä yli kaiken.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sun itsetunto ole mihinkään laskenut, se vaan notkahtelee hetkellisesti aina kun tästä asiasta puhut tai sitä ajattelet. Et sä siinä "vitsailisi" että sulla on ihan oikeesti kauniit silmät, jos sun itsetunto olis todella rempallaan.
Kehutko sinä poikakaveriasi koskaan komeaksi, seksikkääksi jne?
Ehkä hän kaipaa esimerkkiä ja konkreettista kannustusta uskaltautuakseen ihan uudelle verbaaliselle alueelle. Se, mikä sulle on helppoa ja päivänselvääkin, ei välttämättä ole sitä sun kumppanillesi.
Syyllistäminen ei ole oikea tapa kannustaa toista kehumaan ja ihailemaan.
Ehkä ei mun itsetunto ole laskenut niin paljon kuin luulen. Toi hyväksytyksi tuleminen on vaan niin tärkeä mulle. En tiedä miksi, mutta kaipaan sitä niin paljon. Haluan tietää olenko se oikea hänelle(että en ole vahingo). Hän on monta kertaa sanonut, että hän ei olisi kestäny minua, jos rakkautemme ei olisi ollut niin vahva.En tiedä, mitä minua oikeasti vaivaa.Miks toisen mielipide on niin tärkee mulle?
Kysyit, että kehunko poikakaveriani niin vastaukseni on EHKä liian paljon.
"Syyllistäminen ei ole oikea tapa kannustaa toista kehumaan ja ihailemaan" Olet oikeassa. En kuitenkaan tiedä, miten olla. Tänään hän sanoi minulle, ettei hän tiedä enää onko hän nainen vai mies, kun hänen itsetuntonsa on laskenut niin paljon mun takiani.Itkettää!:(
Olen muuten hyvin ystävällinen, avulias ja kiltti muille. Mitä minussa on vikana? Pelkään, että hänelle käyy huonosti tämän takia.Mietin hänen terveyden kannalta.Olisi hyvä saada enemmän vastauksia.Auttaakaa ihmiset! Kyllä teillä on tosi hyviä vastauksia.Muuten olen aikuinen nainen.
Tuli mieleeni kun noita sun vastauksiasi luin, että ehkä te olette kaksi niin erilaista luonnetta, että teidän on vähän vaikeeta ymmärtää toisianne. Sanoit, että olet itse tunteellinen ja herkkä ihminen, ehkä poikakaverisi on sitten enemmän järki-ihminen, joka kokee tunteiden kanssa pelaamisen ja niistä puhumisen vaikeaksi ja "pelottavaksikin", vähän niin kuin kävelisi vieraalla maalla...
Sä kuulostat nyt olevan tarrautunut tuohon yhteen asiaan, eli siihen, että poikakaverisi ei ihaile sua verbaalisesti. Siitä on tullut sulle yliherkkä asia, joka itkettää ja suututtaa sua koko ajan. Loukkaannut heti kun poikakaverisi möläyttää jotakin tuollaista ("en tiedä olenko mies vai nainen..."), jonka voisi toki tulkita muullakin tavalla. Esim. että hän oli jostakin syystä turhautunut ja päästeli vähän höyryjä pihalle. Tai että hän halusi panna stopin puheenaiheelle, jota ei koe hallitsevansa kovin hyvin eli käytti syyllistämistä torjuntakeinona.
Ehkä sun lähestymisyrityksesi ovat olleet vääränlaiset, jos ne aiheuttavat tuollaisia vastareaktioita...
Jos teillä on muuten kaikki hyvin eli viihdytte keskenänne, niin ei tuollaisen asian (= tunteista ym. puhumattomuuden) saisi antaa tulla siihen teidän väliinne kummittelemaan. Kannattaisi keskittyä siihen hyvään, jota teillä myös on joka päivä yhteisessä arjessanne.
Yritä nähdä ne pienet teot tai ystävälliset sanat joita poikakaverisi sulle antaa, sillä ne saattaa juuri olla sitä hänen tapaansa rakastaa ja osoittaa, että tykkää susta. Ehkä hän on enemmänkin konkreettinen tekijä kuin runollinen puhuja. : )
paljon vastauksestasi! Se sai minut miettimään ja näkemään asioita eri kantilta,kiitos siitä!
Muuten vanhempani erosivat, kun olin hyvin pieni.Lapsuuteni ei ollut helppo.Lapsena olin milloin kenenkin kanssa..En saanut tarpeeksi rakkautta. Se harmittaa vieläkin.Ehkä sen takia olen tällainen. Elämä on rankkaa:(
Me naiset vaan ollaan verbaalisempia kuin miehet. Niinpä. Emme saa toisistamme toistemme kopioita. Miehillä nimenomaan pitää enemmän tarkkailla niitä tekoja, kuin sanoja. Sanat voivat nimittäin olla bullshittiäkin.
totta. On vaan vaikea ymmärtää heitä, kun itse on erilainen.
Kiitos sulle!