siis saisiko saman suomeksi eli, miehen kielessä tarvitsisin käännösapua (minä kun olen ollut liian pitkän pimiössä)..eli mitä miehen kielellä tarkoittaa tämä tilanne?
Tapasin siis miehen baarissa (yllätys, yllätys;)), väitän, että tällä kertaa hän iski minut,
enkä minä häntä. Alussa en ollut edes kovin innostunut (etsin parempaa ;)), mutta…jokin hänessä alkoi vetää puoleensa..ja vetää yhä …;(
tämä herra on vaan hepreaa minulle, en tiedä onko metsänmies vai pelimies (jälkimmäisiin olen ollut aina heikkona, vaikka järki käskisi löytämään etumaisen)…
siis.. jutustelimme illan, hän pyysi jatkoille, minä emmin…
puhuimme yhden yön keiseistä, onko olemassa sellaisia, että sanotaan vaan tattis, ja odotetaan kakkosia? (sellaisia ei ole vielä kodalleni tullut)…hän väitti sellaisiakin olevan, joten
sovimme kuitenkin kakkosista eli vaihdoimme numerot, jonka jälkeen lähdin (aviovuoteeseeni).
Hän väittää olevansa vapaa (niin väitin minäkin). Hän sai vahingossa tietää minulla olevan ns. suurperheen, hänellä ei väittämänsä mukaan ole lapsia. (En tiedä tietääkö jo, että lapsieni lisäksi saman katon alla asuu mieheni. Olen asian hänelle liki suoraan sanonut, koska peli meni osaltani sellaiseksi, etten halua sitä valheella jatkaa.)
Välillämme on satoja km, kakkosia ei ole vielä tapahtunut.
Tekstaan hänelle, osaan hän vastaa, osaan ei. Nautin flirtistä, hänen tavastaan ”puhua” minulle, sellainen saa naisen tuntemaan itsensä kauniiksi…
Joskus hän ottaa yhteyttä minuun, muutaman kerran soittanut, viestien sisällöt ovat usein ”seksipainotteisia”, mutta välillä olisi kiva puhua ihan asiaakin.
Tiedän olevani päällepäsmäri, takertuja. Yritän antaa toisen olla, mutta….välillä epäonnistun..
toisaalta mie olen avoimesti hölöttänyt (multa kun puuttuu tuo apinasuodatin)hänelle ns. käyttäytymiseeni johtaneita syitä, omia demonejani, joita vasta yritän tuhota…typerää, tiedän, tiedän myös siten tuhoavani viimeisetkin mahkut nähdä hänet…
joten, kumpi meistä on se pässi ja kumpi narun vetäjä, en vain saa otetta kaverista, enkä tiedä mitä hän minusta ajattelee ja tahtoo (toivoisin, että tahtoisi sänkyynsä, pelkään sen olevan pelkkää puhetta)…kadun sitä etten tarttunut tilaisuuteen, mutta kaatunutta maitohan ei takaisin lasiin saa ;(
eli auttakaa, mitä mies tuollaisella käytöksellä tarkoittaa? (Mikäli selostuksesta mitään ymmärtää). Järkiminäni taitaa kyllä ymmärtää tulkinnan, mutta se prinsessalinnoja rakentava minä haluaisi uskoa poikkeuksen vahvistavan säännön… ;)
ja jos vielä joitakin vinkkejä tilanteeseen saisin (etten enempää tyrisi), niin kiitollinen olisin ;)
Tapasin siis miehen baarissa (yllätys, yllätys;)), väitän, että tällä kertaa hän iski minut,
enkä minä häntä. Alussa en ollut edes kovin innostunut (etsin parempaa ;)), mutta…jokin hänessä alkoi vetää puoleensa..ja vetää yhä …;(
tämä herra on vaan hepreaa minulle, en tiedä onko metsänmies vai pelimies (jälkimmäisiin olen ollut aina heikkona, vaikka järki käskisi löytämään etumaisen)…
siis.. jutustelimme illan, hän pyysi jatkoille, minä emmin…
puhuimme yhden yön keiseistä, onko olemassa sellaisia, että sanotaan vaan tattis, ja odotetaan kakkosia? (sellaisia ei ole vielä kodalleni tullut)…hän väitti sellaisiakin olevan, joten
sovimme kuitenkin kakkosista eli vaihdoimme numerot, jonka jälkeen lähdin (aviovuoteeseeni).
Hän väittää olevansa vapaa (niin väitin minäkin). Hän sai vahingossa tietää minulla olevan ns. suurperheen, hänellä ei väittämänsä mukaan ole lapsia. (En tiedä tietääkö jo, että lapsieni lisäksi saman katon alla asuu mieheni. Olen asian hänelle liki suoraan sanonut, koska peli meni osaltani sellaiseksi, etten halua sitä valheella jatkaa.)
Välillämme on satoja km, kakkosia ei ole vielä tapahtunut.
Tekstaan hänelle, osaan hän vastaa, osaan ei. Nautin flirtistä, hänen tavastaan ”puhua” minulle, sellainen saa naisen tuntemaan itsensä kauniiksi…
Joskus hän ottaa yhteyttä minuun, muutaman kerran soittanut, viestien sisällöt ovat usein ”seksipainotteisia”, mutta välillä olisi kiva puhua ihan asiaakin.
Tiedän olevani päällepäsmäri, takertuja. Yritän antaa toisen olla, mutta….välillä epäonnistun..
toisaalta mie olen avoimesti hölöttänyt (multa kun puuttuu tuo apinasuodatin)hänelle ns. käyttäytymiseeni johtaneita syitä, omia demonejani, joita vasta yritän tuhota…typerää, tiedän, tiedän myös siten tuhoavani viimeisetkin mahkut nähdä hänet…
joten, kumpi meistä on se pässi ja kumpi narun vetäjä, en vain saa otetta kaverista, enkä tiedä mitä hän minusta ajattelee ja tahtoo (toivoisin, että tahtoisi sänkyynsä, pelkään sen olevan pelkkää puhetta)…kadun sitä etten tarttunut tilaisuuteen, mutta kaatunutta maitohan ei takaisin lasiin saa ;(
eli auttakaa, mitä mies tuollaisella käytöksellä tarkoittaa? (Mikäli selostuksesta mitään ymmärtää). Järkiminäni taitaa kyllä ymmärtää tulkinnan, mutta se prinsessalinnoja rakentava minä haluaisi uskoa poikkeuksen vahvistavan säännön… ;)
ja jos vielä joitakin vinkkejä tilanteeseen saisin (etten enempää tyrisi), niin kiitollinen olisin ;)
Vastaukset 19
Vanhimmat
ai että kumpi on pässi.
Kumpikin, mutta sinä olet pääpässi.
Miksi olet edelleen yhdessä aviomiehesi kanssa?
Miksi haluat olla?
Mikset haluaisi olla?
Mihin johtaisi em kysymyksien vastauksista keskustelu aviomiehesi kanssa?
Nimimerkillä johtaa se sitten yhdessäjatkamiseen tai eroon, niin em selvittäminen on tärkeämpää ja oleellisempaa, kuin sen miettiminen, että mikä se yksi baarituttavuus on miehiään. Kyllä noita metsänmiehiä ja pelimiehiä ja kaikenmaailman muitakin miehiä sun elämääsi vielä tulee, monta kertaa. Mutta lastesi isä on elämässäsi nyt. Suosittelen päättämään ensin sen, että haluatko jatkaa vai lopettaa hänen kanssaan.
että menisi suhteeni ruotimiseen,
en tarvitse arvosteluja, ja parisuteeni ei kenellekään kuulu (elämä ei aina ole täysin mustavalkoista), kiitos kuitenkin,
tosiasiassa puhut asiaa,
olen miettinyt esittämiäsi kysymyksiä,
yrittänyt myös keskustella siippani kanssa,
mutta when farytale gone bad, it is bad, teet mitä teet...
oikeasti kaipasin vain apua ihmistuntemuksen oppimisessa...
"n tarvitse arvosteluja, ja parisuteeni ei kenellekään kuulu"
Missään nimessä en halunnut arvostella Sinua.
Esitin vaan muutaman kysymyksen, jota Sinun kannattaa mielestäni miettiä. En edes pyytänyt Sinulta vastausta niihin täällä. Tärkeämpää on, että löydät itse niihin vastaukset.
Meille ei kuulu, että mikä se Sun vastauksesi on. Mutta Sulle pitäisi kuulua.
Mutta jos Susta tuntuu paremmalta miettiä sitä, että mitä sen tuntemattoman baarissa kerran tapaamasi miehen päässä liikkuu, niin tee ihmeessä niin.
On muuten varmaan helpompi pohtia sitä, kuin yrittää ymmärtää miestä jonka olet tuntenut vuosia.
Suosittelen Sinulle tutustumista Sinuun.
Se on matka joka kannattaa.
Kaikenlaista hyvää Sinullekin toivoen
Nimimerkillä kokemusta on.
ota ero sitten
vai onko aikomuksesi ensin huorata oikeen kunnolla ja sitten kun mies haluaa eron niin katkerana yrität vielä viedä siltä autot ja talot kaupanpäälle?
jos kunnioitat yhtään miestäsi niin otat eron ennenku alat metsästämään vierasta munaa, jotenkin niin häikäilemätöntä käytöstä kun oikeen varta vasten pyrit pettämään miestäsi ja kysyt täällä vielä neuvoja siihen...
sulla pikkusen arvomaailma hukassa, kun tuollaisia mietit¨.
ku elämä hukassa,ja se, etten oikeasti ymmärrä mitä miehet tarkoittavat sillä mitä sanovat..
Hän varmaankin osaa auttaa dilemmasi kanssa peremmin kuin me sinua tuntemattomat. Tai kysy lapsiltasi.
mutta miestäni en tähän sotke,
enkä lapsiani.
Olen, usko pois, ihan hyvä äiti,
hyvää vaimoa minusta ei tule,
sitä paitsi sama se missä ruokahalunsa hakee, kunhan kotona syö ja joskus ravintolaruoka antaa vaihtelua :)
kysyin vain, mitä minun pitäisi miehen viesteistä tulkita, oma mieheni ei osaa puhua senkään vertaa, enkä ole oppinut pitkänkään liiton aikana ymmärtämään mitä mies oikeasti sanoillaan tarkoittaa..
Mitä muuta kuin seksiä mies voisi haluta naimisissa olevasta suurperheen äidistä? Vaimoa ja tulevien omien lastensa äitiä? Tuskin...
halkaise,
eli miksei sitten vain tule :)
eli eniten harmittaa, jos se yö jää saamatta *virn*
enkä kyllä ole vaimoksi enkä lasten äidiksi änkeämässä ;)
sillä on, mikä mies on miehiään - olet vailla vain seksiä ja ihailua. Kysy suoraan, milloin sopisi taas viettää yö yhdessä.
Mielestäni kysymyksen asettelusi on epäolennainen,vastauksella ei ole merkitystä.Se,mitä itse luin "riviesi välistä" - haluaisit "pientä virkistystä arkeen ja uskot hallitsevasi tilanteen,jos tuohon vaihtoehtoon päädyt" ja kukaan ei kärsi ja sinä(toki myös kolmas osapuoli)"saatte" jotain...Toki "rivien välistä" paistaa pieni ihastumisesi tuohon uuteen mieheen/häneen sinuun kohdistuvaan ns.ihailevaan huomioimiseen/käyttäytymiseen.jne..
Sinuna ottaisin esiin "puhtaan valkoisen paperin" -toiselle puolelle laittaisin suurperheen plussat ja toiselle samat ns.uudesta suhteesta...Sitten miettisin sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa,että joutuisit itsestäsi johtumattomista syistä valitsemaan jommankumman,niin kumman valitsisit?? Avioliiton vai mahdollisen uuden suhteen(vaikkakin vain satojen kilometrien päässä olevan satunnaisen seksisuhteen perusteella)....Uuden suhteen aloittamisen jälkeen,sinulla ei välttämättä enää ole tuota valinnan mahdollisuutta..Miksi ei? Sitä voit miettiä..Ehkä miettimistä voi helpottaa se,että siinä,missä tunnet oman miehesi luonteen tylsyyden kaikki erilaiset variaatiot,et tiedä uudesta miehestä vielä mitään....Hyvä suku, ulkonäkö,koulutus,varallisuus tai mitkään muutkaan ulkoiset puitteet eivät poissulje sitä mahdollisuutta,että miehellä voi olla täysin oma käsityksensä teidän suhteen laadusta,vaikka alkuun puhuu,niinkuin kaikki,hyvin ruusunpunaisin sanoin...lisäksi mies voi olla alkoholisti,narkomaani,psykopaatti,läheiriippuvainen takertuja,HIV:n kantaja,perheväkivaltaa harrastava,"mootorisahamurhaaja",lapsia vieroksuva,parisuhteessa erittäin omistava/mustasukkainen..jne,kuitenkin ihminen,jolle rakastuessaan kilometrit ja muu maailma häviää..Tai sitten ei...Joskus myös pelkkä sattuma paljastaa avioliiton ulkopuolisen suhteen...Ei toki aina....Riskit kohdallasi tuntuvat kuitenkin suhteellisen suurilta.
Jos avioliittosi on lopussa,mies saattaa hyvin sopia ns."siltaseksisuhteeksi",jos tunnet saavasi siitä tarvitsemiasi voimavaroja.Kysymyksen asettelu ja tunteiden mukana olo kirjoituksessasi ei kuitenkaan puhu kovin vakuuttavasti tuon vaihtoehdon puolesta.
Jos taas kärsit pelkästään pettämisen tuottamasta huonosta omatunnosta ja yrität korvata sitä miehen huomiolla ja sillä "ettet ollut vain yhden illan pano",niin yhteydenpitonne jatkuminen tuottaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä vain "toisen illan panon" ja "kolmannen illan panon"..jne ja kappaleen kaksi mahdollinen problematiikka on valmis.
kiitos, kirjoituksesi oli kaunis. Puhut järkeä, et arvostele.
Totta, ”ihastuin” hänessä komeaan ulkonäköön (miten hänenlaisensa voisi olla kiinnostunut "rumasta pikkusiskosta"?!), ja ennen kaikkea niihin kauniisiin sanoihin, joita omassa liitossa, enkä muutenkaan elämässäni ole vielä osakseni saanut. Kerrankin minulle vain sanottiin kauniisti, tähän asti ku ne miesten kauniit sanat ovat sarjassa: ”Vau, sulla on makee perä, anna mä panen, kunhan olen ensin tanssinut hitaat vaimoni kanssa”.
Lapsuudessa minulle on läheisyyttä ja syliä tarjonnut vain 2 ihmistä. Toinen oli ukkini, hänen käskettiin se lopettaa, lapsihan voi mennä siitä piloille, oppii syliin vaikkei mitään hätää olisikaan. Toinen mahdollisesti isäpuoleni, tosin hänen läheisyys olisi saanut jäädä väliin (mitään en muista, mutta merkit viittaavat leikki-iässä tapahtuneeseen hyväksikäyttöön)
oma liittoni on todennäköisesti tullut tiensä päähän. On kauheaa herätä siihen todellisuuteen, että on tavallaan elänyt puolet elämästään nyrkin ja hellan välissä, henkisesti. Eipä sillä. että itse olisin osannut olla hyvä puoliso.
Tai ehkä vain kuvittelen asian olevan niin? Lienen ansainnut kohtaloni? Jos en olisi näin paha, kaikkeen tyytymätön, elämä sujuisi. Miksi narisen tyhjästä, eikö riitä, että on katto päänpäällä ja ruokaa pöydässä. Mitä muuta voisin vaatia? Mitä minussa on sellaista, että kuvittelen voineeni ansaita rakkautta? ei mitään. Olen se äidin äpärä lapsi, ”huorareissun” yritys tehdä rahaa, mutta ei miehestä ollut ruokkojen maksajaksi.
listaa olen yrittänyt tehdä; en osaa päättää..
1) päätän, että minulla (myös miehellä) on oikeus saada arvostusta, mitä tässä liitossa emme saa emmekä osaa antaa, päätän lähteä.
2) päätän, että olen ansainnut kohtaloni, pitäisi olla kiitollinen siitä, että minulla edes on mies. Yritän olla parempi vaimo, tyytyä siihen mitä on, ja jäädä.
3) tajuan, että kaikilla, myös minulla on ihmisarvo, oikeus vaatia arvostusta, velvollisuus antaa sitä. Parisuhde on kahden kauppa, vaatii molemmilta työtä, se talon kivijalka mikä ei huoltamatta toimi. Työhön tulee sitoutua molempien. Päätän yrittää vielä kerran kertoa tunteeni ja tehdä työtä suhteen eteen, ja siltä pohjalta jatkaa.
4) aivan sama jatkaa näin. Yritän olla hyvä vaimo ja parempi äiti, kunnes taas repsahdan. Haen hellyyden sieltä mistä satunnaisesti saan.Tiedän, väärin kaikkia kohtaan.
Juuri tämän tyypin haluan, koska lienen ”ranttu”. tähän mennessä ehkä n 6 miestä on saanut sukat pyörimään jalassani, perhoset vatsaani.
En todellakaan tunne häntä, emmekä ole puhuneet mitään menneisyyksistämme esim. Voi hyvinkin olla se hullu sarjamurhaaja.
Demoneitani tapan yrittämällä tuntea itseni, miten voisin ymmärtää mitä toinen sanoo ja tarkoittaa, kun en tunne edes itseäni. Tai miten voin oppia tuntemaan ketään, ennenkuin tiedän kuka olen. Kaikki minulle tärkeät ihmiset ovat tähän mennessä valehdelleet, kaiken syntyperästäni lähtien. Mistä voin tietää milloin ihminen puhuu totta, milloin valehtelee? Ehkä tämän kokemuksen jälkeen olen taas viisaampi (todennäköisesti käy niin, että muistan taas sen, ettei minussa ole mitään rakkauden arvoista)
On noloa alkaa kasvaa aikuiseksi vasta nyt, kun pitäisi alkaa 4kympin kriisin, mutta minä yritän..
argh..menipä tämä aidan seipääksi
Ottamatta kantaa muutoin...
"Tai ehkä vain kuvittelen asian olevan niin? Lienen ansainnut kohtaloni? Jos en olisi näin paha, kaikkeen tyytymätön, elämä sujuisi."
Se että perustelee omaa kohtaloaan omalla kohtalolla tarkoittaa sitä että näennäisesti yrittää väittää että itse ei voisi vaikutta omaan kohtaloon... No asia on just päin vastoin ... kukaan muu ei pysty vaikuttaa sun kohtaloon...kyse on sun elämästä...
". Kaikki minulle tärkeät ihmiset ovat tähän mennessä valehdelleet, kaiken syntyperästäni lähtien. Mistä voin tietää milloin ihminen puhuu totta, milloin valehtelee? "
Ottamatta kantaa muutoin... niin ihmisellä on taipumus perustella omia tekojaan tekemättömyyksiään ja motiiveja itsestä riippumattomista syistä...
Et voi juosta karkuun itseäsi...
"Mistä voin tietää milloin ihminen puhuu totta, milloin valehtelee? Ehkä tämän kokemuksen jälkeen olen taas viisaampi (todennäköisesti käy niin, että muistan taas sen, ettei minussa ole mitään rakkauden arvoista) "
Tärkeintä on että et itse valehtele itsellesi... muiden valehtelu ei saa vaikutta siihen miten rehellinen olet itsellesi.
Tiedät itsekin miten siinä käy... et ole tuon kokemuksen jälkeen yhtään viisaampi kyse on vaan siitä että haluat perustella omaa päättämättömyyttäsi tuolla kokemusten odottamisella ...
Tietysti sinussa rakkauden arvoisia asioita ja vain sinä voit niitä itseesi lisätä... ei muiden tuomat kokemukset sinänsä...
Hieno tulkinta... ja opin uuden sanan... silta seksi.. sitä ihmettelen kun naiset analysoi noita ihan selviä asioita maailman tappiin asti...
Terveisin Lossivahti... heh heh...
Ehkä suurimpia viisauksia,mitä minä olen oppinut,on se,että..
1.Menneisyyttä ei voi muuttaa,jossain vaiheessa se on vain hyväksyttävä..Eläminen tässä hetkessä ja tulevaisuudessa on vapauttavaa..
2.Toista ihmistä et voi muuttaa,itseäsi voit..
3.Elämä on kovaa ja sitten se on kovaa ja sitten taas se on kovaa..
4.Nainen yleensä,noin keskimäärin,rumenee ja rupsahtaa vanhetessaan(40 )ja se on ällöttävää ja tuon rupsahtamisen seurauksena miesten kehujen määrä luonnollisesti myös vähenee,mutta tilalle tulee jotain paljon,paljon merkityksellisempää ja arvokkaampaa..Kun seisot peilin edessä ja huomaat sanovasi itsellesi "Wau,Olenpa minä kaunis tänään":)
4.Ja niitä prinssejä valkoisella hevosella ei ole tarkoitettu kaikille..Nykyisellään..hmm..minä saattaisin ottaa jopa sen hevosen..tai tallimiehen:)
Onnea neljänkympin kriisiin...Ja muista,että sitten se elämä vasta alkaa.Aikuisuus:)
Emme nyt ihan kokoaikaa...Tänä iltana en ole puhunut kuin kolmen ystävättäreni kanssa puhelimessa.Kaksi puheluista oli lyhyitä ja vain yksi kesti kaksi tuntia..