Tilanne on tämä että minä olen työnantaja. Minulla aloitti uusi työntekijä jonka kanssa teimme aluksi 1 kuukauden työsopimuksen että näemme sujuuko homma.
Ja ei suju. Nyt tekijä on ollut töissä pari viikkoa ja olen häneen hieman pettynyt. Hän ei oikein osaa suhtautua neuvomiseeni, ilmeisesti loukkaantuu tai sitten pahoittaa mielensä. Mutta jotenkin työhön olisi pakko kuitenkin perehdyttää. Mites sen teet jos toinen ei halua kuulla edes neuvoja. Työ on osittain itsenäistä ja vähän kaikkea olisi osattava. Mutta kun ei ole kiva tehdä sitä "kaikkea" vaan olisi niin kiva vain istua paikoillaan ja tehdä hissukseen sitä jotain. Eli ei halua opetella. Miten voin jättää hänet yksin töihin jos hän osaa tasan kaksi asiaa ja loput 2000 on opettelematta? Tilaukset täytyisi hoitaa mutta kun ei ole vastuuta ottamaan saatikka osaamista.
Ilmeisesti kyse on mukavuudenhalusta. Työ on aika hektistä ja yleensä tehdään montaa asiaa yhtäaikaa. Pää kolmantena jalkana ei tarvitse juosta mutta ei vaan siihen yhteen asiaan voi keskittyä pitkäksi aikaa kerrallaan. Nyt tilanne on se että tekijä istuu mukavasti pakoillaan ja näpertää ja minä teen kaiken muun. Yritän koko ajan kertoa mitä teen ja miksi ja samalla opastan. Joo..sen saan vastaukseksi. Eli periaatteesa hän jo tietää toimintakaavan mutta ei tee kuitenkaan mitään. Siis teoriassa tietää mutta käytännössä ei tee. Ja kun homman on hoiduttava niin en voi ikuisuuksia odotella, pakko sitten itse tehdä.
Ja jos ei sanomalla mene perille mitä toivon hänen tekevän niin huutamaankaan en ala tai jankkaamaan. Tiedostaahan hän itsekkin että on ns. koeajalla.
Luulin aina että aloitteleva työntekijä edes yrittäisi näin alussa. Mutta ei. Ei ainakaan parastaan anna. Työ kelpaisi kuulemma vähintään vuodeksi. Mieluummin pidempään. Miksi olisin hänelle mieliksi työnantajana koska eihän hänkään ole mieliksi työntekijänä. En tule jatkamaan tätä sopimusta.
Ja sekin häiritsee kun tulee työpaikalle kun itse haluaa ollaan sovittu aika milloin aikaisintaan aloitetaan ja milloin viimeistään. Teemme niin paljon ns. ryhmätyötä että molempien kannattaa aloittaa samaan aikaan. Mutta tämäpä tulee jo liian aikaiseen töihin ja siinä harmittaakin se kun ei osaa aloittaa ominpäin mitään. Eli menee töihin vain odottaakseen minua.
Harmittaa sinänsä kun muuten tyyppi vaikuttaa mukavalta. Olisin voinut tarjota töitä määräämättömäksi ajaksi eteenpäin. Mutta eipä paljon tällä asenteella tekevälle huvita työtä sen kummemmin tarjotakkaan.
Eipä minulla tällä sepustuksella mitään tarkoitusta ollut. Ehkä kannattaa miettiä jos kohdalle on sattunut miksi työsopimusta ei jatketakkaan. Kaikki ihmiset ei sovi kaikkeen työhön. Osa haluaa puuhata omiaan ja olla huomaamattomia ja osa on uutteria ja kykenee itsenäiseen työskentelyyn.
Ihan yhtälailla työnantajatkin pettyy tekijiin kuin päinvastoinkin.
Optimihan olisi että säännöt on reilut ja selvät sekä työnantaja tietää tekijän "riittävyyden" (ei siis vaadi mahdottomia) ja työntekijä antaa parhaansa työpanoksellaan. Työnantajankin rooli on niin vaikea.
No, tälläinen tarina täällä. Hyvää kesää kaikille!
Ja ei suju. Nyt tekijä on ollut töissä pari viikkoa ja olen häneen hieman pettynyt. Hän ei oikein osaa suhtautua neuvomiseeni, ilmeisesti loukkaantuu tai sitten pahoittaa mielensä. Mutta jotenkin työhön olisi pakko kuitenkin perehdyttää. Mites sen teet jos toinen ei halua kuulla edes neuvoja. Työ on osittain itsenäistä ja vähän kaikkea olisi osattava. Mutta kun ei ole kiva tehdä sitä "kaikkea" vaan olisi niin kiva vain istua paikoillaan ja tehdä hissukseen sitä jotain. Eli ei halua opetella. Miten voin jättää hänet yksin töihin jos hän osaa tasan kaksi asiaa ja loput 2000 on opettelematta? Tilaukset täytyisi hoitaa mutta kun ei ole vastuuta ottamaan saatikka osaamista.
Ilmeisesti kyse on mukavuudenhalusta. Työ on aika hektistä ja yleensä tehdään montaa asiaa yhtäaikaa. Pää kolmantena jalkana ei tarvitse juosta mutta ei vaan siihen yhteen asiaan voi keskittyä pitkäksi aikaa kerrallaan. Nyt tilanne on se että tekijä istuu mukavasti pakoillaan ja näpertää ja minä teen kaiken muun. Yritän koko ajan kertoa mitä teen ja miksi ja samalla opastan. Joo..sen saan vastaukseksi. Eli periaatteesa hän jo tietää toimintakaavan mutta ei tee kuitenkaan mitään. Siis teoriassa tietää mutta käytännössä ei tee. Ja kun homman on hoiduttava niin en voi ikuisuuksia odotella, pakko sitten itse tehdä.
Ja jos ei sanomalla mene perille mitä toivon hänen tekevän niin huutamaankaan en ala tai jankkaamaan. Tiedostaahan hän itsekkin että on ns. koeajalla.
Luulin aina että aloitteleva työntekijä edes yrittäisi näin alussa. Mutta ei. Ei ainakaan parastaan anna. Työ kelpaisi kuulemma vähintään vuodeksi. Mieluummin pidempään. Miksi olisin hänelle mieliksi työnantajana koska eihän hänkään ole mieliksi työntekijänä. En tule jatkamaan tätä sopimusta.
Ja sekin häiritsee kun tulee työpaikalle kun itse haluaa ollaan sovittu aika milloin aikaisintaan aloitetaan ja milloin viimeistään. Teemme niin paljon ns. ryhmätyötä että molempien kannattaa aloittaa samaan aikaan. Mutta tämäpä tulee jo liian aikaiseen töihin ja siinä harmittaakin se kun ei osaa aloittaa ominpäin mitään. Eli menee töihin vain odottaakseen minua.
Harmittaa sinänsä kun muuten tyyppi vaikuttaa mukavalta. Olisin voinut tarjota töitä määräämättömäksi ajaksi eteenpäin. Mutta eipä paljon tällä asenteella tekevälle huvita työtä sen kummemmin tarjotakkaan.
Eipä minulla tällä sepustuksella mitään tarkoitusta ollut. Ehkä kannattaa miettiä jos kohdalle on sattunut miksi työsopimusta ei jatketakkaan. Kaikki ihmiset ei sovi kaikkeen työhön. Osa haluaa puuhata omiaan ja olla huomaamattomia ja osa on uutteria ja kykenee itsenäiseen työskentelyyn.
Ihan yhtälailla työnantajatkin pettyy tekijiin kuin päinvastoinkin.
Optimihan olisi että säännöt on reilut ja selvät sekä työnantaja tietää tekijän "riittävyyden" (ei siis vaadi mahdottomia) ja työntekijä antaa parhaansa työpanoksellaan. Työnantajankin rooli on niin vaikea.
No, tälläinen tarina täällä. Hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 16
Vanhimmat
no ainakin siinä potkut tilanteessa yritys antaisi hyvän kuvan olemalla rakentava potkuja saaneita kohtaan. Hiljaisuus on hirveää ja jättää toisen spekuloimaan ja antaa firmasta huonon kuvan.
Olet kyllä toiminut esimerkillisesti kertomassasi tilanteessa. Jäin vain miettimään, onko kyseessä niin nuori henkilö / työntekijä,
ettei hän täysin ymmärrä, mihin hänen "haluttomuutensa" saattaa johtaa.
Kannattaisiko sinun vielä keskustella työntekijän
kanssa siitä, kuinka motivoitunut hän on nykyisessä työssään.
Jos on, niin voisit käydä vielä kertaalleen
todella selvästi työpaikan pelisäännöt läpi.
Hyvät työnantajat ovat kullanarvoisia.
Pysyttäydy sinä sellaisena.
Aurinkoista kesää :)
Miten on palkanmaksun kanssa? Onko kyseessä työntekijä, joka oikeasti joutuu tekemään töitä sillä, mitä hän työkkäristä saa???
Vai olisiko kyseessä sellainen ihme, että oikein palkkaa työnantajan pussista maksat???
Kyllä minä ajattelin ihan asiallisesta työntekijän kanssa jutella asiasta enkä vain tylysti ilmoita että tämä oli tässä. Mietityttää vain kovasti miten osaan kertoa asian totuuden mukaisesti mutta kuitenkin mahdollisismman hellästi.
Tiedän ettei kaikista ole vastuulliseen työhön ja juuri nyt kohdalleni sattui sellainen ihminen. Varmasti muussa työssä vallan mainio tekijä. Ehkä hänellä on nyt väärä kuva kun itsekkin olen siinä koko ajan mutta ajattelin minäkin pienen loman pitää ja juoksevia asioita on paljon ja pitää varautua siihenkin että myös minä voin sairastua . Eikä hän tule pärjäämään jos hän kuvittelee että hän tekee vain niitä hommia mitkä nyt jo osaa. Saatikka se on harmillista että hän tekee niitä hommia mistä pitää ja välttää niitä mitkä hän kokee hankalammaksi työksi. Tottakai se työ helpottuisi jos opettelisi kunnolla.
Vaikeaa tulee olemaan kertoa asiasta. Mutta yritän olla luja ja luottaa ensivaikutelmaan, yleensä se on oikea.
Hän on nuori, ei kaksikymppinen muttei kolmeakymmentäkään. Hän on ollut paljon "ilmaisissa" työpaikoissa ja käynyt kouluja. En usko että iällä niin väliä.
Ja maksan palkan ihan omasta pussista, en saa enkä ole hakenutkaan mitään tukia. Ja siksipä haluankin vaatia työntekijältä työtä palkkaa vastaan. Ei minulla rehellisesti ole varaakaan pitää kannattamatonta tekijää. Vähän reippautta ja huolellisuutta niin se kuitenkin riittä. En vaadi mahdottomia. Entinen työntekijä piti ilmeisesti minusta työnantajana, olin kuulemma hyvin reilu ja joustava. Se tuntui hyvälle.
Ilmaistyö lannistaa.
Ei sitten osaa asennoitua oikein kun olisi tulossa se ihan oikea työ (minä esimerkiksi en usko sellaisen olevan olemassakaan).
Ja kun hän saa fudua tästä, niin hän ajattelee, että näin käy, koska näin pitikin käydä, että on luonnonlaki ettei työsuhteet jatku.
Ihan turha sanoa, että "nyt jos skarppaat niin jäät tänne koeajan jälkeenkin", koska ihmistä on niin monet kerrat petetty jo katteettomilla lupauksilla. En tiedä onko häntä, kun hän on vielä kovin nuori.
Tuossa on kyllä perää kun kirjoitit että ilmaistyö lannistaa. Voihan se olla että hän on oppinut ns. olemaan ilmainen työntekijä. Mutta eihän tämä työ olekkaan sellainen.
Olen itsekkin joskus tehnyt useamman vuoden samalla rahalla kuin olisin saanut kotona istuessakin. Olihan se aika rankkaa ja turhauttavaa mutta yritin sitkeästi ajatella että saan työkokemusta eikä tule työttömän leimaa papereihin. Eräs työ johon minut sitten työllistettiin 6 kuukaudeksi katkaisi kamelin selän. Sairastuin siitä työstä niin pahasti(fyysisiä vammoja) että kärsin tänäkin päivänä siitä. Olin muutaman kuukauden aivan työttömänä ja mietin mitä ihmettä sitä nyt sitten.
Jotenkin sitä vain sitten yrittäjäksi päädyin. Työ on rankkaa eniten henkisesti ja siksi niin kovasti toivon työntekijältä vastuullisuutta että edes niinä hetkinä kun en itse voi olla töissä niin voin luottaa että kaikki sujuu siellä hyvin.
Jos joskus toisen töihin vielä menen (ja menenkin) niin osaan varmaan olla ihan hyvä työntekijä. Pitää ilmeisesti nähdä työnteon molemmmat puolet. Kaiken a ja o on se mitä pystyy antamaan ja mitä ottamaan, siinä täytyy olla tasapaino yrittäjän ja työntekijän välillä.
Kiitos muuten erittäin mielenkiintoisesta huomiosta. Tämäkin ihminen on melkein 10 vuotta ollut työikäinen ja tämä on hänelle ensimmäinen oikea työpaikka. Ikävää hänen (ja minunkin) kannalta että häneen on iskostunut tuollainen asenne työntekoa kohtaan. Ehkä hänen olisi helpompaa jossain isossa firmassa missä kaikki on niin prikulleen määrätty, menisi vain virran mukana.
No elämää tämä vain on. Onneksi maailmassa on muutakin kuin työnteko. Ja asioilla on aina tapana järjetyä.
..siis yrität rivien välissä sanoa, että ei tällaisista ihmisistä ole töihin, kun meilläkin on tämä yksi? Kirjoitustyylisi on täsmälleen sama kuin nimimerkillä justus joskus syksyllä. Edelleenkin, itsellä on 90% kokemukset hyvät työllistämisestä, jopa työttömien tuella työllistämisestä, vaikkei se kenenkään ura olekaan. No jos tämä on totta, sinulla on huono tuuri.
En ymmärrä työnantajia, jotka kirjoittelevat työttömien purkautumispalstalla ja näkevät kovasti vaivaa asioiden selvittämiseen. Itsekään en uskaltaisi kirjoittaa kahdesta huonosta kokemuksesta (/20) pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä tuella, ellei niistä olisi vuosia aikaa. Tuoreita tapauksia en kertoisi, vaikkei tunnistestaisikaan. Vaitiolovelvollisuus on vakava asia.
Oletko ajatellut, että voisit ihan nätisti ensin keskustella työntekijän suhtautumisesta työhön ja siihen, mitä yrityksesi häneltä tarvitsee ja mitkä ovat vaihtoehdot.
Minusta tuo Ikityöttömän näkökulma on varmasti aika todellinen monen vuosia hyväksikäytetyn työttömän kohdalla. Ei enää uskota siihen, että asiat voisivat olla paremminkin. Toisaalta ei ehkä tajuta oikeaa työelämää ilman, että joku selvittää perusteet kunnolla. Taustalla voi olla myös masennus.
motivoituneitakin työntekijöitä löytyy. Työpaikka ei ole mikään päiväkoti. Kenkää nössölle ja pikaisesti, muuten sulta menee hermot.
Se on sillä tavalla että mitä kovempi pula työvoimasta ja mitä hemmotellummasta ikäluokasta on kyse, sitä laiskempia työntekijöitä työnantaja saa.
Pienellä palkalla sinkoilevia ruutiukkoja on ihan turha nykyään hakea. Suomalaiselle mammanpojalle/tytölle ei kelpaa keskimäärin kuin 8-17 sisätyö ilman vaivaa ja vastuuta. Muun odottaminen on haaveilua, ainakin jos puhutaan koulutusta vaativista aloista. Toisaalta työntekijöitä kyykytettiin Suomessa koko 90-luku, ja ihan oikein jos joku nyt vetää töissä vähän lonkkaa. Sun huoles ei sikäli ihmisiä liikauta.
Siivoojiksi ja kassoiksi löytyy toki aina paukapäitä, jotka nuolevat työnantajan kengänpohjatkin 8 euron tuntipalkalla, mutta ei kyllä millekään muille aloille.
Palkka on osa korvausta työstä, mutta sen tärkeys on tekijälle entistä kiinnostavampi.Nyt kun 60-lukulaiset ja sen jälkeen syntyneet eivät esim."suostu"ja ole kiinnostunut tekemään(matalapalkka)työtä, on minusta ihan terve ja hyvä asenne.Miksi pitäisi kiinnostaa ei-kannustava työ?.Palkka on KANNUSTIN ja kiitos työajan myymisestä ja työnantajalle myydystä osaamisesta.Yritys joka on"pitkäjänteisen työkulttuurin"puutoksessa on huomisen HÄVIJÄ.
Voiko yritys menestyä, jos sillä on poissa tekijät?
Jotenkin kumma juttu, että tämä työntekijä on hakenut itselleen sopimatonta työtä. Varsinkin miespuoliset osaavat tehdä vain yhden asian kerrallaan. Toiset ovat touhuajia toiset perusteellisia nyhjäreitä. Jotkut käskyläisiä, jotkut liiankin itsenäisiä. Sinun pitää hakea siihen työhön sopiva henkilö. Jos sinulla ei ole nyhvärityötä älä jatka sopimusta.
Olisiko teillä jonkin asteen kommunikointivaikeuksia?
Miksi olet tehnyt vain kuukauden työsopimuksen? Onhan olemassa koeaika, jos työntekijä ei tee mitään voidaan työsopimus purkaa?
Oletko huono rekrytoija kun et saanut selville jo haastattelussa hakijan taitoja ja suuntautuneisuutta? Molemmilla sekä hakijalla että työnantajalla on omat odotuksensa työn suhteen. Nykyisin valitettavan usein ohitetaan täysin työnhakijan odotukset, työntekijät ovat ikäänkuin kertakäyttöesineitä, joita käytetään vain hetki.
Moni on väsynyt siihen, ettei tiedä millä seuraavassa kuussa maksaa laskunsa.
Tuo työsuhteen lyhyys saattaa olla ongelmien taustalla. Vaikka pidempää työsuhdetta luvattukin, niin työtön tuskin jaksaa uskoa joulupukkiin.
Tuollaiselle työntekijällä ehdottomasti potkut. Ota minut töihin teen kyllä työni kunnolla ja opettelen mielelläni uusia asioita :) Niin kuin tein työharjoittelussa ollessani eräässä yrityksessä. Sitä tosin siellä ei arvostettu pätkän vertaa. Osaan tehdä siellä tosi paljon hommia ja tein kaikki hommat mitkä minulle annettiin kunnolla ja tein ylitöitä jäin tosi lyhyellä varoitusajalla ylitöihin yms. Mutta niin se vaan taas kerran oli että työharjoittelijaa käytettiin hyväksi. Yllättäen eivät palkanneet töihin vaikka koulutusta ja työkokemusta on. Palkkasi pomo sinne oman sukulaisensa vaikka sillä ei ole kokemusta hyvin paljoa ja koulutusta ei ollenkaan. Että näin. Laitontahan se on mutta yllättäen taas ei ollut lakikaan minun puolella. Tarpeeksi korkeassa asemassa oleva pomo näköjään saa tehdä mitä vaan. On se vaan niin kumma juttu tämä tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen Suomi.
Oliko pomo myös omistaja, jolloin voi palkata kenet haluaa periaatteessa, mutta ei saa käyttää hyväkseen ketään. Jos oli palkattu pomo ilmoita ihmeessä hänen esimiehelleen tai firman omistajataholle ja kerro tästä tapauksesta. Se osoittaa, että pomo vähät välittää firman menestymisestä hoitaa vain omia sukulaisuussuhteitaan.