että 25vuotias mies ei oo tuntenu rakastumisen tunnetta kun kerran eläessään ja senki 13vuotiaana??
Aina ollut sellainen mielikuva päässä kuin joskus löytäisi todellisen ihastuksen, johon voisi rakastua kunnolla. Karu totuus ettei sellaista löydy kaikille ikinä...
Aina ollut sellainen mielikuva päässä kuin joskus löytäisi todellisen ihastuksen, johon voisi rakastua kunnolla. Karu totuus ettei sellaista löydy kaikille ikinä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
On ihan normaalia. Useimmilla ihmisillä jälkeen päin katsoen elämässä tuntuu olevan vain hyvin harvoja tosi rakkauksia/ rakastumisia, vaikka ihastuksia olisi enemmänkin.
Itse nyt 33-vuotiaana naisena voin jälkeen päin ajatellen sanoa olleeni ainoastaan kerran todella rakastunut.
Oudompaa olisi, jos joku ikäisesi väittäisi oikeasti rakastaneensa vaikkapa kymmentä exää, tai viittäkin... Silloin mielestäni kyllä sekoittuisi ihastumisen ja rakkauden tunteet.
On se normaalia.
Just nelikymppisten naisystävien kanssa puhuttiin noista "romaanirakkauksista". Että kun tulisikin vastaan mies joka tosiaan veisi jalat alta. Veisi niin kuin romaaneissa tapahtuu - että tulisi halu tosiaan seurata tätä miestä vaikka maailman ääriin. Ehdoitta - täysin antautuen. Että kaikki muut olisi sen jälkeen toisarvoista; rakkaus olisi kaikki.
Mutta tulimme tällä keski-ikäisen kokemuksella siihen tulokseen, että se on satua.
Enkä sinun pitäisi kans vähän miettiä, että mitä sinä sillä rakastumisella tarkoitat. Miten ymmärrät sen? Odotatko myös tuollaista kaikenvievää, ehdotonta, täydellistä tunnetta? Enkä sitä ei olekaan. Enkä se on vähän maallisempaa. [Olen aivan ihanan miehen kanssa, mutta kyllä mulla järki päässä on aina pysynyt... ;-) ]
Mikä ihmeen hinku ihmisillä on rynnätä parisuhteisiin, jos sitä kaiken kattavaa fiilistä ei välttämättä olekaan? Itse en voisi kuvitella tyytyväni mihinkään vähempään kuin täysivaltaiseen rakastumisen tunteeseen, muu olisi itsepetosta...
Täyttä fuulaa. Romanirakkaus on todellisempaa :)
Mutta jos totta puhutaan, on jokseenkin pelottavaa, että ihmiset toden totta jo pienestä pitäen ehdollistetaan uskomaan sellaiseen satumaiseen rakkauteen, mitä tarjoillaan mm. kirjoissa ja elokuvissa.
Kun sitä tunnetta ei saavuteta, niin käy niinkuin alkup. kirjoittajalla; kokee itsensä epänormaaliksi tai sitten ei kelpuuta ketään partneriksi, kun ei tule sitä "jalat alta"-tunnetta.
Muistakaa ihmiset että rakkaus on suurta bisnestä. Ei se sellaista ole kuin leffoissa. Ja ei elokuvissakaan yleensä käsitellä rakkautta, vaan rakastumista. Tarinat loppuvat siihen kun ihmiset saavat toisensa.
tunnetta ei välttämättä ole. Voit myös olettaa tunteen olevan paljon voimakkaampi, kuin mitä se todellisuudessa koskaan voi olla.
Mutta kaikin mokomin. Toivottavasti asiat eivät ole niin kuin tuohon kirjasin.
Pitäkää vielä se ilmiselväkin asia mielessä, että syvää rakastumisen tunnetta ei voi pitää yllä loppuelämää. Se on mahdotonta. Jossain vaiheessa semuuttuu arjeksi kuitenkin, koska sellainen on ihmisen psyyke.
" Enkä sinun pitäisi kans vähän miettiä, että mitä sinä sillä rakastumisella tarkoitat. Miten ymmärrät sen? Odotatko myös tuollaista kaikenvievää, ehdotonta, täydellistä tunnetta? Enkä sitä ei olekaan."
Odotan samanlaista tunnetta mitä tunsin tuolloin 13v ikäisenä. Se oli mielestäni juuri tällaista kaikenvievää satumaista tunnetta mitä en myöhemmin ole koskaan enää tuntenut. Olen miettinyt jälkeenpäin usein, että johtuiko tämä kohteena olevasta henkilöstä, vai olenko itse myöhemmin muuttunut aikuisuuden myötä jotenkin kyynisemmäksi.
pakkomielle on ihmisiä ja parisuhteita repivä asia. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se ihastus/rakastumisvaihe ei koskaan kestä pitkään. Jos hakee oikeaa parisuhdetta on kyettävä elämään rakastaen ja sehän ei ole sama asia kuin rakastuen. Moni ei kykene luontevasti siirtymään suhteessa tähän vakiintuneen "tylsään" vaiheeseen vaan alkaa epäilemään että suhteessa on jotain vikaa, kun alkuhuuma laimentuu. Sitten joka eletään tyytymättömänä suhteessa tai erotaan. Itse haluan kumppanin joka on riittävän fiksu näkemään näiden asioiden lävitse. Rakastumisen tunteella on biologinen syynsä, mutta aivan samalla tavalla makean ja rasvan himolla on syynsä. Jos taipumuksista muodostaa addiktiota ja elää niiden orjana, voi tuhota oman pidemmän tähtäimen hyvinvoinnin.
Ei se varmaan ihan normaalia ole. Itse olen yli 30 enkä ole ollut suhteessa koskaan, koska rakkaus on puuttunut, enkä ole mikään panomies.