Oltii yhdessä n. 4kk:tta.. kumpikin etsi suhteemme laatua ja tasoa. Minä tein eron, kun en vain jaksanut enää epämvarmuutta siitä. En halunnut sitoutua. Ei hänkään. Olemme vielä nuoria ja haluamme elää. En kokenut seurustelevani. Ja hänkin halusi olla vain vapaa eikä varattu. Olimme molemmat ihan umpikujassa.
Onko järkeä, jos jatkamme suhdettamme vain panon tasolla salaa muilta? Teemme selväksi, ettei ole mitään muuta yhteistä eikä tule olemaankaan. Me molemmat haluamme vain seikkailla.
Mitä luulette onnistuuko? Itse meinaan en koskaan ole pitänyt yhteyttä eksiini, koska en halua lähteä siihen peliin mukaan, että suhteesta tulisi on-off-suhde.
Onko järkeä, jos jatkamme suhdettamme vain panon tasolla salaa muilta? Teemme selväksi, ettei ole mitään muuta yhteistä eikä tule olemaankaan. Me molemmat haluamme vain seikkailla.
Mitä luulette onnistuuko? Itse meinaan en koskaan ole pitänyt yhteyttä eksiini, koska en halua lähteä siihen peliin mukaan, että suhteesta tulisi on-off-suhde.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotenkin vain tuntuu, että haluan ottaa kevyesti. Olen kuullut niin paljon juttuja siitä, että palataan entiseen ja koetetaan herätellä toiveita ja yrittää uudelleen samalla tasolla.
Itse tiedän, ettei suhde tule toimimaan mitenkään vakavasti, enkä sitä haluakaan.. Etsimme tosiaan suhteemme laatua. Se oli siltä välitä seurustelu tai pano.. Mitään muuta yhteistä meillä ei sinä aikana juuri ollut ja oma elämä molemmilla.
Ja mielestäni kaikkea pitää kokeilla kuitenkin. Joten, miksi en voisi edes kokeilla tätä. Jos se ei onnistu, niin sen voi lopettaa.
Se, mitä pelkään on, että tulee tunteet peliin :( Mutta en ollut suhteemme aikana mustasukkainen. Minulle oli aika sama mitä hän teki. Ja muutenkin olen bi-henkinen, enkä oleta kenenkään olevan yksiavioinen. Itse haluaisin nimenomaan pinnallisen suhteen, jossa toinen on ihminen, jolle voi kertoa kaiken ilman minkäänlaista sitoumusta.
Onko sitten, enää vain liian myöhäistä päättää suhteemme tasoa..? Tämä mies-osapuoli sanoi haluavansa samaa.. eikä todellakaan halua sitoutua.
Tuossa on riskinsä, kuten tiedätkin - tunteet mukaan ja silleen.
Mutta - te haluatte kumpikin samaa. Plus että elämässä sydänsuruilta ei vaan voi välttyä, eikä pidäkään. Ja jos kaksi ihmistä haluaa samaa asiaa niin eihän siinä ketään muuta loukkaa. Tietää mitä tahtoo ja tietää riskit, eiköhän se riitä...
Jos haluat nauttia hetkistä hänen kanssaan, miksi et sitten nauttisi? Sanoit ettet ollut mustasukkainen hänestä kun olitte 'seurustelusuhteessa' - ehkä et ole jatkossakaan tai ehkä olet, ei voi tietää ellei kokeile. Koit kuitenkin epävarmuutta...
Mielestäni perinteinen parisuhde ei ole todellakaan oikea ratkaisu jokaiselle. Esimerkiksi itselleni se ei oikein koskaan ole toiminut. Haen jotain muuta, vähän vastaavaa kuin sinä, tietämättä tällä hetkellä tuleeko se toimimaan.
Mutta elämähän näyttää, sehän tässä parasta on kun etukäteen ei voi tietää! Ei pitäisi pelätä sitä sattuuko kohta. Jossain vaiheessa sattuu, mutta mitä kaikkea voi jäädä elämättä jos ei uskalla elää? Sydänsurut paranevat kyllä...
Itselläni on ystävä, jonka kanssa ystävyyttä satunnaiset panot eivät koskaan ole vieneet pois ja tässä vaiheessa jo uskon etteivät tulekaan viemään. Ja se on hyvä näin. Muuta en hänen kanssaan halua eikä hän minun.
Päätös on teidän - mitä hyvänsä teette, niin onnea matkaan! Jos tärkeämpää on ettei sitten myöhemmin tee kipeää, on parempi varmaan antaa jutun olla. Jos taas tärkeämpää on nauttia hyvistä hetkistä ja maksaa se mahdollinen hinta sydänsuruina tms, niin mikäpä estäisi? :)
Ja mitä hyvänsä teette, niin ainakin eläkää! ;)
Miten kestät sitten henkisesti suhteesi pinnallisuuden??
Siis, jos sinulla tuleekin tunteet peliin niin jätätkä sitten siihen.. vai koeatako vielä p-suhdetta jatkaa..
Ja niin päin pois.. melko paljon kai elämäntilanteestakin johtuu, millaiseen suhteeseen pystyy..
Kuinka olette sitten ns. sopineet suhteenne "säännöistä"..? Totta tuo, että tulee elää!! Näin se menee.. kokeilemalla selviää paljolti onko siihen.. Hänen kanssaan pystyn puhumaan ihan kaikesta ja varmasti hän ymmärtää, jos mulla tulee paha olla.. hän sanoikin, että haluaa mun olevan onnellinen. Sen takia päätinki suhteemme, kun en kestänyt sitä epävarmuutta, jonka vuoksi itkin..
Ehkä voin kuvitella olevani vahva.. tai sitten en.. Mutta fakta minun menneisyydestäni on se, että olen päättänyt suhteet ennenkuin ne ovat edes kehkeytyneet läheskään vakaviksi.. En tiedä mitä pelkään.. ehkä en mitään. tai minusta ei vain ole sellaiseen vakavaan.. :( kaikista ole.
Aijon kokeilla.. Olemme molemmat kiitollisia siitä, että sanoimme mitä haluamme suhteeltamme.. ja teimme sen selväksi mitä toisiltamme odotamme ja mitä emme.. parempi niin siis tehdä ero sille mitä oli.. ja olla nyt sitä, mitä halusi.
Tällein! Voi toki onnistua tai sitten ei.. Sitä ei tosiaan tiedä.. mutta ainakin on nyt selvää se, että mitä odotamme.. Se olkoon yhteinen päämäärämme eli tarpeidemme tyydyttäminen ja avautuminen. Ei siis mitään vakavaa ja mitään sitovaa..
Aika näyttää.. itse olen valmis maksamaan sen hinnan, että ehkä tuhoan itseni.. Mutta aikaisemmin olen tuhonnut itseni sillä, että olen lopettanut kaiken seinään ja kieltänyt tunteeni täysin enkä ole minkään antanut kehkeytyä ollenkaan vakavaksi tai edes uskaltanut p-suhteeseen tai oikeastaan en ole päästänyt ketään lähelleni..
Elämä on sitä, että ottaa asioista selvää. Itselläni on aina ollut eksiini se linja, etten pidä ollenkaan yhteyttä. Nyt haluan kokeilla, olenko tehnyt tyhmän ratkaisun aikaisemmin vaiko oikein.
Me olemme ihmisiä. Teemme virheitä, etsimme paikkaamme täällä. Se selviää vain ottamalla selvää.
Elämäntilanteesta riippuen, on joskus parempi vain olla "yksin" eikä riuhtoa suhteessa ja olla tilivelvollinen.. On vain parempi tehdä yksin kaikki ja olla vain.. toki kaipaa sitä seuraakin.. mutta ei ole kiva aina hakea eri seuraa..
Mä en edes yritä.. Musta ei ole siihen nimittäin mä itkin sen ihmisen takia kauheasti ja se ikäänkuin manipuloi minutkin ajattelemaan niin, että haluisin vain panon. Oikeasti olisin halunnut vakavaakin..
Mutta nyt kiitän sitä, että annoin järjen voittaa.. Tai muuten olisin vieläkin siinä ahdistuneessa umpikujassa..
Näin on parempi pitää kiinni periaatteistaan ja siten pitää itseään kunniallisena ihmisenä. Nimittäin se ihminen oli niin hukassa niiden eksiensä kanssa että se ei tosiaan tiennyt mitä haluaa elämältään.. Itse en halua olla hukassa..
NYT VAIN TOIVON niin paljon, että MINÄ PIDÄN JÄRJEN!!!