Tutustuin deitin kautta naiseen ja kirjoittelimme hyvän aikaa, meillä synkkasi hyvin ja nainen oli lumoutunut kuinka ihana ja mukava olen. Kuulemma oikea unelmamies. Hänen edellisestä suhteesta oli kulunut yli vuosi ja kuulemma haluaisi löytää vierelleen ihanan miehen. Sitten siirryimme soittelemaan ja edelleen tuntui että nyt voisi olla kyseessä nainen johon haluan tutustua tosissani.
Sitten tuli puheeksi se että olin vasta aloittanut rakentaa taloa. Nainen meni jotenkin hiljaiseksi ja puhelut jäivät pois. Ei vastannut, numero oli varattu, tai numeroon ei saatu yhteyttä. Myöskään meiliin ei ensin tullut vastuksia lainkaan. Viimein sain sähköpostia missä nainen yllättäen tilitti ettei ollut valmis vakavaan suhteeseen. Olin aivan äimän käkenä tästä yllättävästä käänteestä. Mutta pahinta/älyttömintä oli viimeinen lause:
Mutta voithan ottaa yhteyttä sitten kun se talo on valmis niin katsotaan kuinka asiat etenee.
Siis mitä he****tiä?!! Valmis taloko pitää olla että arvon emäntä suostuu olemaan tekemisissä? Eipä tarvitse enää siihen naiseen olla yhteydessä. Huh, että oli taas omituinen tapaus.
Sitten tuli puheeksi se että olin vasta aloittanut rakentaa taloa. Nainen meni jotenkin hiljaiseksi ja puhelut jäivät pois. Ei vastannut, numero oli varattu, tai numeroon ei saatu yhteyttä. Myöskään meiliin ei ensin tullut vastuksia lainkaan. Viimein sain sähköpostia missä nainen yllättäen tilitti ettei ollut valmis vakavaan suhteeseen. Olin aivan äimän käkenä tästä yllättävästä käänteestä. Mutta pahinta/älyttömintä oli viimeinen lause:
Mutta voithan ottaa yhteyttä sitten kun se talo on valmis niin katsotaan kuinka asiat etenee.
Siis mitä he****tiä?!! Valmis taloko pitää olla että arvon emäntä suostuu olemaan tekemisissä? Eipä tarvitse enää siihen naiseen olla yhteydessä. Huh, että oli taas omituinen tapaus.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Mutta voithan ottaa yhteyttä sitten kun se talo on valmis niin katsotaan kuinka asiat etenee."
Ahhaahhhahhahhhaahhhaha *reps* :D
Minä olen kyllä tullut siihen tulokseen, että en kertakaikkiaan ymmärrä enää ihmisiä. Täysin outoa ajattelua ja ihmeellisiä mielipiteitä. Onkohan maailma tulossa hulluksi vaiko vain minä?
nainen pelästyi talonrakennushankkeen vaativuutta? Ainakin mun kokemukseni mukaan rakennus imee miehen lähes kaiken vapaa-ajan ja leijonanosan rahavaroistakin... Entäs jos nainen pelästyi, että jää automaattisesti rakennusprojektisi jalkoihin, eikä sulta riitä tarpeeksi aikaa hänelle? Tai jos pelkäsi joutuvansa jotenkin maksamaan jotain. Jos edellinen mies on vaikkapa laittanut kaikki omat rahansa omaan tärkeään juttuunsa ja maksattanut yhteisen ajan täysin naisella?
En tietysti tiedä, mutta tällänen tuli mieleen. Kun me mieheni kanssa rakennettiin meidän taloa, meillä oli tasan yksi vapaa yhteinen viikonloppu vuoden aikana. Mies piti vapaata ihan liian vähän ja niistäkin osa meni tietty kavereiden kanssa hurvitellessa. Siinä oli pidempikin liitto koetuksella, puhumattakaan siitä, että jos olisi pitänyt yrittää vasta tutustua toiseen niissä oloissa... Ei olisi varmaan mitään sellaisesta tullutkaan.
Miksi sä mietit enää sellaista naista jota et ole koskaan edes nähnytkään? Mistä sen tietää olisiko teillä edes synkannyt tosielämässä. Parempi kai sun takia että kävi kuten kävi, löydät kyllä vielä paremman emännän taloosi!
Luuliko se nainen että kaikki aikasi kuluu siellä rakennuksella ja oli vaativa ajan suhteen. Vai oliko joku likaa inhoava. (?)
Mun mielestä pitäisi ymmärtää että aikansa talolla ja että kyllä ehditään. Naisessa se vika oli tällä kertaa... minun mielestäni.
Otan osaa että joku on noin ilkeä. Samanlaista löytyy miehissä, että sellaista ... sekin sattuu sitten taas johonkin.
Niin missä välissä sä ehdit seurustelemaan jos rakennat taloa? Ihan fiksua antaa sun hoitaa talo valmiiksi.
T: Rakentajan vaimoke
Tyypillistä "heti mulle kaikki tänne nyt eikä yhtään vähempää koska kaiken pitää mennä kuten minä haluan ja MINÄ ansaitsen vain parasta ja jos en sitä saa heti niin etsin muualta"-ajattelua jossa naiset ovat ammattilaisia. Mikä pakko sitä heti on roikkua toisen perseessä kuin hirvikärpänen?! Jos nainen ei ole valmis edes tutustumaan mieheen joka tekee muutakin kuin nuoleskelee hänen takamusta ja kantaa kaiken nokan eteen kun vaan sormiaan napsuttaa, saa kyllä painua etsimään muilta seuraa. Ei se elämä ole mitään ruusuilla tanssimista muutenkaan. Ja aikaa kyllä riittää muuhunkin kuin talon tekoon! Mutta eihän ämmille mikään riitä. Jos nakkaisi luottokortin kouraan ja sanoisi että höylää tuolla sillä aikaa kun minä naulaan ja sahaan niin johan kelpaisi!
Ja voin vain kuvitella kun tämä naikkonen sitten tulisi valmiiseen taloon ja alkaa se ärsyttävä "sisustaminen" ja ainainen mäkätys miten se ja se seinä pitäisi olla siellä ja siellä ja miten ikkunat on liian pienet ja miten on väärää väriä ja väärää parkettia ja ties mitä.
Kyllä muijat on sitten itsekkäitä ja taipumattomia. Mitäs sinä teet kun tunnut olevan rakentajan vaimoke? Ramppaat vieraan seipään nokassa kun et saa rakentajalta aikaa ja lempeä?! Voin hyvin kuvitella. Oksettavaa!
Ei kukaan itseäänkunnioittava mies katsele mitään prinsessatouhuilua kauaa. Välillä ihmettelen miksi niitä akkoja ei jätetä jo aikaisemmin? :D
Oikeastaan minun olisi itänyt kirjoittaa menneessä aikamuodossa, sillä talo on jo valmis. No se lienee epäolennainen asia tämän aiheen osalta.
Rakentavan vaimokkeena kävin töissä päivisin ja illat huolehdin 1 vuotiaasta lapsesta. Mies oli tuolloin kotona klo 22-07 välisen ajan ja tätä kesti vuooden verran. Sen perusteella oletan, että rakentajat eivät välttämättä ehdi seurustelemaan kovinkaan intensiivisesti. Itsekkin olisin halunnut olla enemmän tontilla, mutta eipä miestä kiinnostanut lastenhoito ( 1.v lastahan ei voi ottaa tontille eikä jättää yksin kotiin) ja toisaalta hän on parempi rakennushommissa ja minä taas kotona.
Mutta jos palataan tuohon alkuperaiseen aiheeseen , niin suhde voisi lähteä paremmalta pohjalta jos miehellä olisi oikeasti rentoa vapaa-aikaa tämän uuden tuttavuuden kanssa?
Oletko muuten itse päässyt rakentamaan omaa taloa? Se on sitten vaativa hanke, jossa talosta tulee sitä kalliimpi mitä kauemmin homma kestää.
Jakestäköön vaikka 5 vuotta. Kun sen asumiskuntoon saa että on vedet, viemärit lämmöt ja perusmukavuudet kondiksessa. Voi fiksailua ja muuta jatkaa sitten rennommalla ja kiireettömämmällä asenteella. Siitä ei tosin tule mitään jos taloudessa myllertää yhdistetty arkkitehti,sähköasentaja,maisemasuunnittelija,hortonomi,tekstiilitaiteilija,ketamiikka ja lasi asiantuntija aina oikeine mielipiteineen.
Onhan normaali elämässä ihmisiä joilla pelkkä palkkatyö vie paljon enemmän aikaa kuin rakentaminen. Mutta kun nainen on sen harhan saanut päähänsdä että ajanpuutteen vuoksi ei hommasta tule mitään ni sitähän ei muuta mikään miksikään. Raksalla voi tehdä kaikkea pientä ihan yhteistyönäkin ja porukalla, samalla seurustellen ja oppien miten kukakin osaa mitä ja mistä tykkää. Asian voi tehdä vaikeaksi ja vastenmieliseksi jos niin juuri haluaa. Naiset vinkuu aina tasa-arvoa, eikö olisi suotavaa edes jonkin aikaa kokeilla mitä touhu on?! Sotkea ne jatketut ja lakatu kynnet ja saada hieman superpermanenttifledaan sahanpuruja ja jopa pari hillitya mustelmaa sheivattuihin ja kohjuisiin reisiin. Korpee niin perkeleesti naiset kun ne ei anna mitään arvoa miesten raskaille hommille jotka udein tekevät perheen tulevan hyvinvoinnin puolesta ja omaa vertaan valuattaen. Sitten kyllä osituksissa ja perinnön jaoissa nämä talot ja mantereet on niin perkelen omaa ja "yhdessä hankittua". Oksettaa. Pakko vetää nyrkillä seinään reikä että saa pahimman raivonpuuskan mielestä pois.
haluat naisen, vaikkei sinulla olekaan aikaa hänelle. Miksi haluat naisen kiireiseen elämääsi. Ainiin, olishan sitä seksiä ihan kiva saada.
jatkuvalla syötöllä:
*DUMP THAT BiTCH!*
Hahhah! Sulla on varmaan just tuollainen muija, kun noin katkeran vuodatuksen sait aikaan. Itse tietysti huhkit raksalla 24h ja muijas vaan shoppailee sillävälin vaatteita.
Ei puhettakaan, että hienoperse osallistuisi rakennusprojektiin hilaamalla sen takamuksensa tontille, saatikka että sillä pysyisi edes vasara ja saha kädessä tai älyäisi muutenkaan rakentamisesta yhtikäs mitään!
Valmiista saat sitten vaan haukut, kun seinä tulikin väärään paikkaan, koska leidi ei voinut itse olla paikalla mitattaessa :)
Eihän kyse ole siitä, että miehen pitäisi aina olla persettä nuoleskelemassa, mutta olisihan sitä seurusteluvaiheessa hyvä vähän rentoa yhdessäoloakin viettää. Vai eikö sun mielestä? Joidenkin naisten mielestä rakennuksilla vasaran paukuttelu ei oikein ole sitä rentoa yhdessäoloa parhaimmillaan. Enkä yhtään ihmettele!
Jos sulla aikaa riittää muuhunkin kuin talon tekoon, niin et varmaan käy päivätöissä ollenkaan. Tai sitten talonrakennus on sulle joku ikuisuusprojekti, mikä on jo omiaan säikyttämään kenet hyvänsä pois. Et ole tainnut vähään aikaan (tai koskaan) edes seurustella kenenkään naisen kanssa, kun et tajua, miten aikaa pitäisi riittää naisellekin vähän enmmän juuri silloin alkuvaiheessa. Kun kerran me rakentajien vaimotkin, joilla siis on jo vuosikymmenen parisuhde takana miehen kanssa, kaipaisimme enemmän vapaa-aikaa yhdessä miestemme kanssa. Puhumattakaan sitten siitä, että yrität vasta tutustua toiseen ihmiseen!
Mitäpäs minä, rakentajan vaimona, tein kun taloamme rakennettiin?? No, päivätöitä ensinnäkin, kuten mieskin. Iltaisin ja viikonloppuisin yritin olla mahdollisuuksien mukaan mukana rakennuksella auttamassa. Meillä kun ei ollut katsos edes lapsia, joita olis pitänyt kotona hoitaa. Kaikkea vapaa-aikaani en kuitenkaan voinut mitenkään olla rakennuksella, koska mies oli siellä kokoajan! Mahdatkohan arvon raivopää edes tajuta, että pääasiallinen kotikin on jonkun hoidettava jopa rakennusaikana!! Pyykit eivät edelleenkään kävele itsekseen koneeseen ja sieltä narulle, ruoka ei laittaudu itsekseen valmiiksi rakentavaa miestä varten, tiskitkin täytyy jonkun hoitaa ja siivotakin täytyy silloin tällöin. Luonnollisestikaan en viitsinyt miestä näillä jutuilla rasittaa, koska hänhän rakensi taloamme! Puhtaita vaatteita, ruokaa ja siistin kodin levähdyspaikakseen tarvitsi kuitenkin rakentajakin. Ihmettelen tosiaan, että miten ap:llä olis aikaa treffailla uutta naista, kun on rakennus JA ne pakolliset kotihommatkin kaupan päälle!!??
Ajattelepas sitäkin, että pikkuisen eri asemassa me rakentajien vaimot ollaan johonkin uuteen treffailukumppaniin nähden. Meiltä riittää enemmän ymmärrystä liian vähälle vapaa-ajalle ja rahanmenolle, kun rakentaahan se armas siippa kotia meillekin. Lisäksi takana pidempi parisuhde, jossa ei tosiaan tarttekaan sitä yhteistä aikaa niin paljon kuin tutustumisvaiheessa. Monia sitoo yhteiset lapsetkin. Mikään näistä ei ole motivoiva tekijä silloin, kun yrität vasta tutustua toiseen!
Sä vaikutat todella ilkeältä ja katkeralta mieheltä. Ehkä Sut on joku nainen katkeroittanut, ainakin jutuistasi päätellen. Toisaalta en yhtään ihmettele jos noin pahansisuisen ja hyökkäävällä tyylillä esiintyvän äijän kans sukset ristiin meniskin. Sä syytät naisia kaikesta pahasta, vaikka itse käytät ihan törkeää kieltä. Jos mun mies olisi käyttäytynyt tuolla tavalla, niin olisi todellakin saanut jäädä rakentamaan ihan itsekseen! Onneksi sentään kaikki miehet eivät ole tuollaisia katkeroituneita räyhääjiä, vaan sellaisia, jotka oikeasti arvostavat paitsi omaa panostaan yhteiseen hyvään, myöskin naisensa panosta!
Kaupasta saa helppoa ja valmista ruokaa ja mikro on tosi hyvä vempele rakennuksella. Ei tarvitse erikseen olla kotona kokkaamassa. Siivoilutkin varmaan ymmärtää moni jättää siinä väliaikaisessa kodissa riittäviksi, kun on oikeasti tärkeämpääkin tekemistä. Ei siihen kenenkään koto kaadu.
mitä ne akkojen kotityöt on: jotain sairasta pitsin nypläämistä, kukkamultien vaihtoa, akkainlehdistä etsitään ihkuja verhotankoja ja takkavälinesettejä. Pyykit pestään koneella ja ne kuivuu ihan itsekseen. Tiskejä ei tule jos heti pesee käyttämänsä astiat. Ämmät vetoaa aina näihin klisheisiin että saavat juoruta puhelimessa ja netissä miten on nyt naapurin ja ukon asiat. Kauppareissut venyy 4 tunnin kotiseutukierroksiksi.
Älä yritä selittää mitään. Kyllä teidän saamattomien akkojen touhut tiedetään. Valitettavasti monikaan mies ei kehtaa tai uskalla sanoa suoraan. Minä uskallan!
Mitä se teitä liikuttaa käynkö töissä vai en? Aikaa minulla riittää vaikka kuinka koska osaan aikani käyttää oikein. Toisin kuin suurin osa naisista. Sitä persettä pitää hautoa sohvassa ainakin kaunareitten ja muitten paskasarjojen ajan jotta saa realistista elämänoppia amerikkalaisista laatuohjelmista. Niitä tietoja on sitten kiva soveltaa lähimpien uhrien kanssa. Esim. pitkiä romanttisia illallisia ja samppanja-aamiaisia silkkilakanoissa.
:D
ja KALLISTA ruokaa saa toki kaupasta. Meillä vaan laitettiin nekin rahat siihen talonrakennusprojektiin mieluummin... Siivoilut jätinkin niin vähälle kun pystyin, mutta emme kuitenkaan asuneet missään väliaikaiskodissa rakentamisen aikana. Ihan koti se oli kuule... Ja siivota pitää välillä joka kodissa. Varsinkin kun toinen ei ehdi muuta kun käydä sotkemassa. Suurimman osan vapaa-aikaani toki vietinkin rakennuksella. Kuten jo kirjoitinkin, olin siellä auttamassa mahdollisuuksien mukaan. Siitä nyt ei ole kyse, vaan siitä, että helkkarin aikaaviepää toi rakentaminen on. En kyllä tajua miten siinä löytää aikaa uutta naista treffailla kovinkaan säännöllisesti.
noin dorka, että uskot kun joku kertoo olevansa "lumoutunut ja kuinka ihana ja mukava olet, oikea unelmamies" hah haa. Et sitten erota aitoa ihmistä epäaidosta materian perässä juoksevasta naikkosesta. Mahtoiko olla ulkomaalainen vai ihan kotimainen?
tuli mieleen, että millaiset vaatimukset Sinulla "deitille" on ???
Olet tainnut sivuuttaa ne vaatimattomat, jotka ei itsestään liikoja luule, jotka jaksaa sen suomalaisen elämän
- suon, kuokan ja jussin -
Tämä citymimmi nyt oli yksi muista ja lepertelyillään sai hieman väsyneen maalaispojan raiteiltaan. Ne pari muuta sulotarta onki sitten ehtoja maalaismimmejä!;) Niillä ei sisu mene kaulaan eikä ongelmat pahemmin hidasta, pistää vaan miettimään miten niistä pääsee yli vähimmällä vaivalla ja vaurioilla. Mutta siten että itse tarkoitus ei kärsi. Maalaisnaiset ne on aitoja oikeita. Ihania ja rehellisiä. Kun ne haukkuu miestä, ne haukkuu ja sättii syystä. Mutta ei yleistä. Kaupunkilaisämmien suusta se "kaikki miehet on sikoja/kyllä ulkolaiset miehet on ihania"-kurnutus kuuluu 24/7.
Ja ne ihanat naiset kestää paljon pahempiakin koettelemuksia kun pelissä on mukana aito ja pyyteetön rakkaus ja halu tuottaa lämpöä ja iloa toiselle ja itselle. Kaikille ketä porukkaan sitten kuuluukin, kuten lapset ja muut.
koettelemukset kestää jos on oikeanlainen ihminen kaverina niitä kokemassa.
Sulla oikein "parikin" muuta sulotarta, toivottavasti ei jää luu käteen...
jotakin talonrakennushankkeessasi. Jännää, että tässäkin keskustelussa useimmat kuvittelivat naisen materian perässä juoksijaksi. Mikähän hänen käytöksessään siihen viittaa? Nainenhan antoi ilmiselvät vain pakit. Se "ota sitten yhteyttä kun talo on valmis" oli vain hätävalhe, kun ei kehdannut olla liian suora. Sori nyt vain :)
niin, että naisella on omat haaveensa tulevasta talostaan. Mistä tiedät?
Sinä kun olet jo rakentanut, on tuo haave tavallaan ylitetty. Ei talosi olisi koskaan "naisen koti" vaan sinun, jota naisen tulisi pitää tietenkin mielestäsi pelkästään upeana?
Tai sitten hän pelästyi, että sinnekkö hänen täytyisi muuttaa loppuiäkseen. Oma rakennusprojekti kun on useille se ensimmäinen ja
viimeinen asumus.
Miesten yksi suuri pelko on, että nainen ottaa heidän heidän oletettujen suurten rahojensa vuoksi (suomalaiset miehet yleensä kyllä niin varattomia, että en ymmärrä mistä moinen pelko on kotoisin..).
Itse rutiköyhänä olisin pelästynyt ainakin taloasi. Vitonen vetoa, että olisit pitänyt minuakin onnenkokijana, ja elättäjän etsijänä - kuten tätäkin naista. En olisi uskaltanut aloittaa kanssasi - liian köyhä sinun isoille taloillesi.
Tuohon kirjoitukseen on pakko tuoda oma elämänkerrallinen näkökanta jo naisenakin ja omakohtainen vielä.
Neljä vuotta sitten hankittiin silloisen miehukkeen kanssa remppakuntoinen omakotitalo.Mies jäi pariksi kuukaudeksi kotiin ja otettiin avuksi sähkäri.Minä kävin päivätöissä joka alkoi kukonlaulun aikaan ja muksujakin oli siunaantunut jo pari eli tekemistähän oli jo muutenkin ilman remonttia.
Eli tein ensin oman ansiotyöni ja aina kotiin päästyäni vaihdoin remppavaatteet päälle ja hiomaan,siivoamaan tai maalaamaan jne,,,jne,,,ja aina oli puoliyö kun sai päänsä tyynyyn ja sama joka aamu uudelleen.....kunnes...Eräänä perjantaina kun olin ensin ollut töissä ja sen jälkeen juossut kaikenlaisilla asioilla ja tarvike hankinnoilla ja työstänyt ukon kanssa kämppää kellon ollessa melkein taas puoliyötä,päätin että nyt on tauon paikka ja syödäkin pitää edes kerran päivässä kun ei töissä kerennyt.Ukko levytteli käytävän kattoa ja kaljapäissään ja kun ei naiset merkanneet muutenkaan mitään niin ei sallinut edes ruokatauokoa vaan pudotti ehjän kyprokin lattialle ja läksi kävelemään ja suhde katkesi muuten siihen.En osannut olla kuin ihmeissäni ja yksin olen sen jälkeen tätäkin kämppää laitellut ja onneksi on tuttuina mukavia ja rakennustaitoisia miehiä että olen neuvoja saanut ja suurin kaikesta on ollut tuki.Nyt osaa tämäkin nainen jo levyttää seiniä,pakkeloida,hioa ja maalata sekä laminoida lattiatkin...itse.Mutta jokusena yönä on masentanut ja saanut kyllä itsensä itkeä uneen mutta onneksi se ei ole lannistanut vaan olisi asiat voineet olla huonomminkin.Silloinen isäntä kun ei osannut kaiketi määritellä omia resurssejaan remontoinnin suhteen ja stressaantui kaikesta vaikka on onneksi joskus käynyt auttelemassa jälkeenpäin erilaisissa ongelmissa kaiketi huonosta omastatunnosta.Mutta se täytyy sanoa ettei sitä aikaa välttämättä ole siinä vaiheessa seurustelun aloitukseen kun ei sitä jo olevaakaan suhdetta välttämättä saa pidettyä kunnossa vaikka kuinka pyrkisi parastaan antamaan.Ei minullakaan ole ollut vielä aikaa etsiä uutta urosta saatikka että viitsisin tuoda tänne keskeneräiseen taloon kun ei moni mies ymmärrä edes rakentamisen tai remppaamisen päälle mitään.