Täällä ja kaikkialla muuallakin aina selitetään itsevarmuudesta ja blaablaa...mutta jos mies on nuorena(=peruskoulussa) ollut ujo (varsinkin naisten suhteen) ja sen takia naiset eivät ole kiinnostuneet hänestä ja siksi miehen itsevarmuus ei ole koskaan ollut hyvä (varsinkaan) naisten suhteen. Ja tämä on sitten sellainen oravanpyörä, josta mies ei helposti "parane".
Kyllä, olen itse sellainen ja tunnen myös samanlaisia ihmisiä ja KAIKKI tuntemani ( minä) em. miehet ovat jääneet tuohon em. oravanpyörään. Eli kun naiset eivät aikaisemmin kiinnostu miehestä, niin mies olettaa aina myöhemminkin, että kukaan nainen ei voi tykätä hänestä. Ja sitten kun näin ajattelee (eikä se ajattelutapa ole omaa tai muiden syytä, vaan kokemuksen pohjalta perustettu ajattelutapa), niin ei siinä opi koskaan ymmärtämään flirttiä tms. (jos sellaista on sattunut olemaan), kun ei pysty (aikaisemman kokemuksen mukaan) uskomaan siihen, että naiset kiinnostuisivat. Ja vaikka mies huomaisikin jonkun naisen flirttaavan, niin ei hän voi tehdä mitään, koska ei voi uskoa, että nainen flirttailisi juuri hänelle (tai muuten vain uskoa todeksi).
No toivottavasti ei mennyt liian sotkuiseksi puuroksi. Eli vaikka naiset niin hirveästi siitä itsevarmuudesta pitävätkin, niin on olemassa paljon miehiä, joilla em. syistä ei tule KOSKAAN olemaan itsevarmuutta naisten kanssa ilman naisten apua. Eli toisin sanoen ei koskaan. Eli ei voi sanoa "paranna itsevarmuuttasi", koska ei sitä voi tyhjästä nyhjäistä.
Kyllä, olen itse sellainen ja tunnen myös samanlaisia ihmisiä ja KAIKKI tuntemani ( minä) em. miehet ovat jääneet tuohon em. oravanpyörään. Eli kun naiset eivät aikaisemmin kiinnostu miehestä, niin mies olettaa aina myöhemminkin, että kukaan nainen ei voi tykätä hänestä. Ja sitten kun näin ajattelee (eikä se ajattelutapa ole omaa tai muiden syytä, vaan kokemuksen pohjalta perustettu ajattelutapa), niin ei siinä opi koskaan ymmärtämään flirttiä tms. (jos sellaista on sattunut olemaan), kun ei pysty (aikaisemman kokemuksen mukaan) uskomaan siihen, että naiset kiinnostuisivat. Ja vaikka mies huomaisikin jonkun naisen flirttaavan, niin ei hän voi tehdä mitään, koska ei voi uskoa, että nainen flirttailisi juuri hänelle (tai muuten vain uskoa todeksi).
No toivottavasti ei mennyt liian sotkuiseksi puuroksi. Eli vaikka naiset niin hirveästi siitä itsevarmuudesta pitävätkin, niin on olemassa paljon miehiä, joilla em. syistä ei tule KOSKAAN olemaan itsevarmuutta naisten kanssa ilman naisten apua. Eli toisin sanoen ei koskaan. Eli ei voi sanoa "paranna itsevarmuuttasi", koska ei sitä voi tyhjästä nyhjäistä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mutta jos nyt yrität saada tätä viestiä ymmärretyksi myös naisille niin toivokkaampaa olisi alkaa keksiä ikiliikkujaa.
Äsken minua vitutti, mutta nyt taas naurattaa...kyllä huumori saa ihmeitä aikaan!
allekirjoitan tämän kokonaan omalta osaltani. Juuri tällainen on myös minun tilanteeni.
Jos joku nainen tulee juttelemaan, luulen heti, että se on vitsi tai joku piilokamera-pila. Että pian nainen purskahtaa nauramaan minulle ja toteaa, että "menitpäs halpaan! Luulitko todella, että olen sinusta kiinnostunut?" Hah, hah, haa...
Olen varmaan saanut jonkun trauman siitä, kun minua nöyryytettiin murrosikäisenä noin kahdenkymmenen (ikäiseni) ihmisen edessä. Kiitokset edelleen sille tytölle joka teki sen. Se oli (ja on) elämäni noloin juttu. Kaikki nauroivat minulle, kaikki.
Kerran olin koulun ruokalassa ja yks tyttö tuli moikkaamaan ja istui siihen toiselle puolelle pöytää. Olin niin ihmeissäni, että meinasin kysyä oliko hän erehtynyt henkilöstä! Kukaan ei ole koskaan tullut juttelemaan minulle. Ei ihme etten keksinyt mitään sanottavaa, ja siinä meni taas se tilaisuus...
Onhan minullekin joskus joku tyttö tullut juttelemaan (esim. lukiossa kun ollaan menty samalle tunnille ja kukaan muu ei ollut vielä ilmestynyt luokan eteen odottamaan), mutta jotain koulujuttuja on vain tullut puhuttua. Ehkä joskus tsiigailin erästä tyttöä vaikkapa lukiossa ja vaikutti, että sain takaisin katseita (tai niin halusin ajatella), mutta lopulta en sitten saanut silloinkaan mitään aikaiseksi. Enkä saisi nytkään. Mutta eivät näköjään ne muijatkaan saa (ilman rohkeaa miestä)...
Mieti sitä tältä kannalta:
Jos tytöt olisivat poikia, niin kuinka moni heistä loppujen lopuksi saisi tytön itselleen? Aivan. Jos olet huono aloitekyvyiltäsi, niin ainahan voit todeta, että olet aloitekyvyiltäsi feminiininen.
"Jos olet huono aloitekyvyiltäsi, niin ainahan voit todeta, että olet aloitekyvyiltäsi feminiininen."
LOL :)
kun niiden useimpien ujojenkaan muijien ei tartte mitään tehdä kun aina löytyy joku uljas ja rohkea mies joka tulee juttelemaan.
Totta joka sana. Sitten ne ujot naiset kehtaavat vielä pitää ujoja miehiä luusereina, vaikkeivät itse ole yhtään parempia sosiaalisesti (vaikka saattavatkin vaikuttaa, kun joku mies on ensin rohkaissut heitä).
Ensimmäinen naiskokemukseni oli tämä yksi samaten miesten kanssa täysin kokematon ja myös ujo nettimuija, johon ihastuin treffeillä mutta minä en kelvannut. Ja siitä lähti likalla kova miestennielentä käyntiin. "Ihan kiva" jos minun itsetuntoni mureneminen oli itsetunnon kohotus toiselle, mutta kyllä se nyt vähän raastaa ajatella että minun jälkeeni on jokainen vastaantullut kaksilahkeinen kelvannut sille ämmälle. Jonkin aikaa yritin olla kaveri ja pidin tätä mesessäni, mutta tällä ei (siitä huolimatta että ilmaisin ihastukseni treffien jälkeen selkeästi) ilmeisesti käynyt mielessäkään, että puukko kieri haavassa joka kerta kun tämä hehkutti mesessä miesjutuistaan.
Itse taas ihmettelen, voiko suhde kestää jos toinen on syrjäänvetäytyvä ja ujo ja toinen taas tosi sosiaalinen. Olen itse ollut ujon miehen kanssa yhdessä aikoinaan monta vuotta ja ongelmia tuli juuri tuossa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Vaikka itse olen ujo (mitä naisiin tulee), niinä parina kertana kun olen aikaisemmin "vakavammin" ollut naikkosen kanssa tekemisissä olen jotenkin avautunut tästä ahdistavasta tilasta. Ikäänkuin itsetuntoni olisi saanut boostin enkä pahemmin ujoillut tai noloillut turhista.
Tarttee taas vaan sen avaimen (naisen) jolla saa menovaihteen päälle, ujous tuntuu vaan kasvavan mitä kauemmin elää oman kätensä kanssa...
Itse olen myös hieman ujo eli aluksi naisiin on hankala tehdä tuttavuutta, kun ei meinaa keksiä mitä kysyä. Itse minun ei juuri koskaan ole tarvinnut iskeä naista, koska yleensä ne ovat iskeneet minut, jota muuten arvostan nykypäivän naisessa suuresti! Sellaiset naiset saavat minulta vain lisäpisteitä joten ihmettelen sitä miksi näilläkin palstoilla naiset miettivät sitä, että uskaltaako mennä miestä kysymään vai ei.
Kouluikäisenä (peruskouluaika) minua piiritti parhaimmillaan varmaan 5 naista samaan aikaan ja vielä yliopistossakin minut pokasi yksi tuttu nainen kaveripiiristäni, jonka kanssa olimmekin sitten ihan pitemmän aikaa.
Itse pelkäsin aiemmin saavani aina pakit jos menen kysymään naista ja täten menettäväni kasvoni. Nyt olen ollut jo pitkään sillä asenteella liikenteellä, että "so, what" jos tulee pakit, niin tiedänpähän ettei ollut ainakaan silloin minulle sopiva ja kyllä se oikeakin sieltä osuu vielä kohdalle.
Sinun on otettava hieman itseäsi niskasta kiinni ja karistettava tuollainen ajatusmaailma, että "tää on jokin piilokamera, menitpäs halpaan luulitko tosiaan olevani sinusta kiinnostunut". Itsekin olen tullut nöyryytetyksi nuoruudessa niin tyttöjen kuin poikien edessä useampaankin otteeseen, mutta aina sieltä on noustu.
Hyvänä vinkkinä voisin antaa sellaisen, että mene vaikka karaoke-pubiin/baariin tai vastaavaan laulamaan ihan sillä asenteella, että mitä väliä meni miten meni ja ei haittaa vaikka nauraisivatkin. Voin taata melkein varmuudella, että siellä tuskin juuri kukaan nauraa sinulle, kun he huomaavat että haluat voittaa esiintymispelkosi (ennemminkin he antavat sinulle aplodit) ja yleensä paikoissa on vain muutamia jotka todella osaavat laulaa. Lisäksi voi olla, että löydät juuri sieltä samanhenkisen naisen itsellesi. Tai ole esimerkiksi kavereittesi kanssa ja yritä päästä keskusteluun mukaan äläkä lannistu jos heti sinua ei kuulla. Näin esiintymisvarmuutesi karttuu ja itseluottamuksesi kasvaa ja tulet huomaamaan ettei kaikki olekaan niin pahaa kuin mitä ensituntuma antaa ymmärtää.
Tämän jälkeen uskallat varmasti lähestyä naisiakin ja uskoisin monen etenkin fiksun naisen antavan pienen jännityksen anteeksi, kun huomaavat ettet ole kuitenkaan mikään tohvelisankari vaan uskallat yrittää voittaa pelkosi!! Mikäli nainen sanoo, jotain "sontaa" kasvoillesi, niin voit lohduttautua sillä että se ei ollut ainakaan sinusta kiinni, vaan nainen osoitti pilailemalla oman tyhmyytensä.
Eikö näin menekin naiset ja miksei miehiltäkin kommentteja?
... tää sun juttu jotenki kaatu mielessäni heti siihen kun alkuun retostelit miten naiset iskevät sinua. Ihmekös se sitten, että sitä itsetuntoa piisaakin, meinaan!
Mua ei ole _koskaan_ nainen tullut iskemään missään ja omilla aloitteilla saanut korkeintaan paskaa niskaan, että revippä siitä itsetuntoa sitten. Olenhan muutamat kerrat kuullut itseäni kutsuttavan söpöksi, joten en mikään maailman rumin mies liene, mutta eipä paljoa auta näiden kokemuksien pohjustamana.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja hakeudu harrastusten pariin tai mene vaikka laulamaan karaokea, koska siellä on kaltaisiasi paljon jotka haluavat voittaa pelkonsa. Lisäksi, jos olet iskenyt silmäsi johonkin työpaikan naiseen, niin pelaa ensin sen kanssa silmäpeliä aina kun näet, mutta älä jää tuijottamaan. Mikäli hän on sinusta kiinnostunut, niin hän lähtee siihen mukaan ja antaa jossain vaiheessa todennäköisesti hymyn takaisin, joka on jo aika varma merkki siitä että vastakaikua on olemassa. Silloin otat itseäsi vaan niskasta kiinni ja käyt juttelemaan ihan mitä mieleen tulee, koska siinä vaiheessa ei sanoilla ole enää niin hirveää merkitystä. Mikäli et saa tämän jälkeen vastakaikua naisen suunnalta, vaikka olet osoittanut selvää kiinnostusta silmäpelillä jo vähän pidemmän aikaa, niin silloin sitä ei kannata jäädä kyttäämään kuukausitolkulla vaan heität verkot uusille vesille.
Lisäksi, jos joskus kävelet hänen ohitseen niin ole vaikka vahingossa hipaisevanasi hänen kättään. Kyllä sieltä tulee todennäköisesti jonkinlainen vastaus. Hipaisun jälkeen voit tietysti heittää jotain ilmaan esimerkiksi ihan vain "anteeksi" ja pieni flirtti perään. Siitä se lähtee, ei muuta kuin rohkeutta peliin, eikä pidä pelätä kasvojen menetystä!
Jos nainen tekee noin ni sanot sille: a) no vittu tottakai ku kuvittelin, että ei noin tyhmää naista voi ollakaan joka noin tekee.
b) luuliks tosiaan, että noin tyhmään naiseen vois näin fiksun nuoren miehen mielenkiinto kiinnittyä?
Jos haluat käyttäytyä sitten taas ku fiksu ni sanot sille: a) anteeksi, mutta vihjeesi olivat mielestäni siihensuuntaan, että sinua olisi kiinnostanut.
b) en voi sille enää mitään, että erehdyin, anteeks ja toivottavasti tämä temppu piristä päivääsi, minun päivääni ei.
Mua vituttaa, ku en ite joskus saanu tilaisuutta sanoo sille naiselle jota yritin, että mä oon pahoillani ku lähettelin niitä viestejä suoraan sydämestä ja että ymmärsin että sinua kiinnostaisi. Ja se muuten leikki kokoajan sellasta vitun "en tiiä" peliä vaikka kysyin siltä AIVAN SELVÄSTI SUORAAN, ETTÄ "haluatko sinä tutustua minuun?" vastaus oli, että "en tiiä". Kysyin että "kiinnostaako sinua yhtään, vai onko sinulla joku toinen mies kiikarissa, vai mahdollisesti minun ulkonäköni ei sinuun riitä?" ni vastaus oli "öööööö... no tuota en oikeen osaa sanoa." En todellakaan omasta mielstäni tehnyt yhtään väärin, ja korostin heti alkuun, että minulle voit sitten sanoa suoraan.
Itseänikin alkuun yläasteella naiset luimisteli mulle ja jotkut jopa vittuili mut vitut mä joittenki lumppujen sanomisista välitän, elä sinäkään. Välitä niitten fiksujen naisten, nimittäin täytyyhän heitäkin olla, koska meitä miehiäkin on fiksuja ;) Ja ihan tälleen sisäpiirivinkkinä, naiset tykkää ku niille pitää edes pientä kuria ja sanoo välillä pahasti, että se nainen tajuaa olevansa nainen ja mies on kans sitten MIES eikä mikään paskahousu. Ei naiset tykkää sellasista paskahousuista, jotka ei uskalla naiselle mitään sanoa eikä tehäkkään. Pojat, teidän täytyy hokea tuota asiaa itellenne ainakin vuosi, että te ootte miehiä, naiset on teitä huonompia! Siitä naiset tykkää. Ei pidä muistella liikaa vanhoja, vaikka se hankalaa onki. Mulla meni kolme vuotta ku tajusin, että minähän se mies oon ja minä oon parempi ku nainen ja mulle ei naiset vittuile. Nooh, ettette saa ihan väärää kuvaa musta ni kyllä mä exälleni kukkasia vein rakkauskirjeen kanssa, sillon se nainen tajusi, että hänhän on saanu maailman parhaan miehe, kovis ja vielä romanttinenki. Jos ajelette autolla ni meette vaikka abc:lle ja istutte johonki pöytään ja sen jälkeen sanotte sille naiselle, että minä varmaan saan istua tähän. Sillompahan on vara sanoo, jos haluaa, että äijä menee pois. Oma vikasa jos on niin tyhmä, että sanoo että jää vaan ja sit ei puhu mitään. Sit ku ootte vähän aikaa jutellu sen naisen kans siinä (jos siis saatte jäädä) ni sanotte sille, että läheppä kyytiin ku mä oon autolla. Jos vähänki alkaa se nainen jahkailemaan tai vastaus kestää pitempään ni sanotte, että "noniin persettä ylös siitä penkistä" ja samassa hyppäät ite ylös tuolilta ja jos nainen ei änähäkkään ni sanot että "ei täällä mitään naisia rukoilemaan ruveta, jää sitten siihen tai neiti on hyvä ja tulee perästä, mä lähen!" Tuolleen mä oon tehny, parikertaa tytöt on lähteny jo ensimmäisen kehotuksen jälkeen, mutta jotkut on sitte laahustanu perässä vaan. Muistakaa selittää jotain paskaa ja näyttää hömelöiltä :D Minä ku meen juttelemaan joillekin naisille ni en kerkee ku jutella ehkä 10min (jos saan jäähä juttelemaan) ni naisen ei tarvii ku kattoo mua ni se jo nauraa :D En tiiä mikä siinä on.
Nii ja sori tytöt, ihaniahan te ootte mut joskus tuntuu, että te ootte vähän tyhmiäkin ;) Onhan teille ihana tuoda kukkia ja kirjottaa ehkä rakkauskirjekin, mut saatte olla varmoja, että niitä päiviä on harvassa että muka meikältä jotain hyvää saatte ;) Nonii tiiän tiiän hyi miten nössöä mut on toiminu mun naisiin. Elkääkä kukaan vetäkö hernettä nenään tästä tekstistä, kerroin siis omia kokemuksia ja korostan vielä omia kokemuksia!!!
Älkää kukaan saako semmosta kuvaa, että mua on aina onnistanu, ei todellakaan!! Siinä menee aikaa, eihän mitään voi osata ennen ku opettelee! Elkääkä yhistä pakeista lannistuko, ajatelkaa että se nainen on tyhmä ku ei tajunnu omaa parastaan. Esim kerran ku oli kaks naista pöydässä ni mulla oli tarkotus sitä toista yrittää mut sit se sen kaveri sano ettei sitä hänen kaveriaan kiinnosta (jota siis alussa yritin) ni sit kysyin että "no kiinnostaisko mahdollisesti sua vai lähenkö jututtamaan parempia naisia?" ni sano että saattais vaikka kiinnostaakin :D Sit juteltiin siinä hetki ja vaihettiin numerot ja mä lähin enkä soittanu sille viikkoon ni sit soitin ni sano, että "miks vasta nyt soitat?" ni sanoin, että mulla on ollu kiirettä koulussa.
Loppuun sitten vähän itsestäni. Oon pitkä 177cm ja painan jotain 95kg, eli tukeva ja mulla on vaaleet hiukset ja siniset silmät. Eikös naiset tykkää aina tummista ja hoikista ja pitkistä, eli täysin mun vastakohdista? Pukeudun farkkuihin ja t-paitaan, joskus toki kauluspaita mut ei ikinä sillon ku oon menossa jotain naista jututtamaan. Oon kuitenki sellanen hömelö niinku edellä mainitsin. Kai naisten mielestä jotenki sellanen hassun hauska tai jotain, en osaa sanoo eikä mun kaverinaiset suostu kertomaan mikä mussa on. Sanoisin kuitenki, että on se juttelutaitokin tärkeää, ja se mistä juttelee. Ei sellanen peli kyllä vetele, että sanotaan just niitä peruspaskoja että "voi että sä oot kaunis" jne muuta paskaa. Naiselle ei sanota mitään tommosta ennen ku ollaan tutustuttu kuukausi! Minä ainakaan sano. Mä kyselen hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan sekä harrastuksistaan (olisiko mahdollisesti yhteistä harrastusta?" ja sellasia asioita, mitä haluan naisessa olevan ja että nainen ois mahollisimman paljon samanlainen ku minä. Äh, tästä tulee kirja. En jaksa enempää, kysykää jos haluatte.
ja vaikka nykyään olenkin 100% itsevarma kilari raivopää, niin flirttiä en osaa lukea, ellei se ole todella ns. kissankokoisilla kirjaimilla viestitetty. Ihan kivaa, mutta mitään sen johdosta silti koskaan tee.
ei ne tule ikinä boostaamaan ujon miehen itseluottamusta, ellei tämän tytön ole aivan pakko eli on korviamyöten rakastunut ja tajuaa että olet ujo ja tytönkin pitäisi vielä olla suht itsevarma että pystyy tämän tekemään.
What are the odds of that happening?
varmaan lotostakin voittaa helpommin.
Liian itsevarma, röyhkeä ja aina äänessä oleva vaikuttaa sivistymättömältä fiksujen naisten silmissä. Pitää osata myös kuunnella, olla asiallinen ja osaava muutenkin kuin vain puheissa.
Olet ihan oikeassa. Jos on ikänsä ollut ujo ja epävarma, ei varmastikaan muutu yhdessä yössä muuksi. Se vie aikaa jos edes onnistuu ikinä.
Toinen puoli taas on se, että epävarma / kovin ujo käytös tulkitaan helposti siksi, ettei kiinnosta. Kehä on siis silläkin tapaa itseään ylläpitävä. Jos hyvin ujo / epävarma ihminen on kontaktissa muiden kanssa, nämä voivat helposti ajatella, että hän on töykeä tai ettei häntä kiinnosta kommunikoida muiden kanssa.
Hyvin ujoa ihmistä on vaikea lähestyä. Hänestä ei ota selkoa yhtä hyvin kuin vähemmän ujosta. Sitä ei moni tahdo laittaa itseään alttiiksi osoittamalla selvää kiinnostusta ujoon, koska ei osaa tulkita, onko vastakaikua tulossa. Ujojen sosiaalinen käyttäytyminen on erilaista ja se tietenkin vaikuttaa negatiivisesti seuraelämään.
Nyt kirjoitat asiaa. Tästä tulee mieleen tuore tapaus viikon-parin takaa. Olin kaverini kanssa liikkeellä ulkona kaupungilla, kun yhtäkkiä hän ryhtyi puhumaan erään lähistöllä olleen naisen kanssa, jonka suuntaan oli muutaman kerran vilkuillut, sitten he erkaantuivat siitä lyhyen sananvaihdon jälkeen jonnekin baariin ja kuulemma jatkotreffejäkin on jo ollut.
Minulta meni aivan ohi se, että nainen viestitti jollakin lailla kiinnostuksestaan vaikka seisoin vieressä kun tämä tapahtui: takuuvarmasti en olisi osannut ehdottaa kaverilleni, että menepä jututtamaan tuota naista, joka katsoo sinuun päin. Taatusti en myöskään olisi keksinyt mitään sanottavaa, jolla edetä tilanteesta menestyksellä eteenpäin, kuten kaverillani kävi.
Jotenkin tuntuu aivan kuin kontaktin ottaminen olisi jokin täysin vieras peli, jonka muut hallitsevat mutta jonka toimintalogiikkaa en ollenkaan itse tunne.
En haluaisi aina olla eri mieltä teidän kanssa, muttä kyllä siitä oravanpyörästä pääsee pois. Itse olen päässyt. Ennen kun kävin kavereiden kanssa baarissa, olin aina se joka ei uskaltanut jutella kenenkään kanssa. Lopulta kyllästyin siihen ja päätin ottaa selvää miten voisin saada lisää itsevarmuutta. Nykyään kun menen baariin, voin jutella ihan kenen kanssa vaan ja yleesnsä teenkin niin. Ihan sama kuka vireeni sattuu pystyn aloittamaan keskustelun hänen kanssaan. Joku järkevä mies joskus sanoi seuraavasti: If you keep doing the same things you've always done, you keep getting the same things you've always gotten. Tehkää asialle jotain, se on mahdollista.
Itsekin olen ollut ujo ja epävarma suunnilleen koko elämäni. Ainoat kerrat kun uskalsin lähestyä naisia oli netin kautta 3 kertaa ja nekin menivät mönkään, varmaan sen takia että olin livetapaamistilanteessa aina "ujolukossa" eikä naiset tätä ilmeisesti käsittäneet, kun tekstimuodossa minulta suorastaan tursusi asiaa. Mikäs siinä, dumppasivat meikäläisen kuin käytetyn kortsun ja AIJAI kun teki gutaa jo valmiiksi paskalle itsetunnolle.
Nyt en uskalla lähestyä naisia kirveelläkään, jos tulevat itse puhumaan minulle niin sitten on hieman paremmat edellytykset että kyseisen naisen kanssa tulee puheltua useamminkin jopa omasta aloitteestani (työpaikalla). Mutta ei muuten, katselkoon ja vilkuilkoon niin paljon kuin lystäävät, minähän en enää mitään itsetunnontiputuksia lähde hankkimaan vaikka miten katseillaan luokseen pyytäisivät.
Itselläni kusee vain se aloite, eli jos kukaan ei tee aloitetta minulle, niin en vain pysty itsekään sitä tekemään. Menen ihan paniikkiin usein aloitteissa (paitsi jos pitää puhua jotain muuta kuin suhdejuttuja, mutta usein muutenkin). Miesten suhteen noita "niitä näitä"-aloitteita on "ihan kiva" tehdä (joskus harvoin), koska he käyttäytyvät ihan normaalisti. Mutta kun naiselle tekee jonkun pikaisen "työasia" tms. aloitteen (jotain paskapuhetta), niin he ovat heti ilmeeltään "WTF?! Vittu ku ei jaksais puhua ton kanssa" (varsinkin, jos yleensä ei ole puhunut yhtään aikaisemmin heidän kanssa).
Ihmettelen kyllä tuota sinun nettihommaasi, itse nimittäin sain niiden harvojen nettideittien kanssa heti pillua, mutta taso ei ehkä ollut kaikkein paras (tyyliin känniin juottamani jakorasia tai aikaisemmin ainoastaan renttujen kanssa ollut epätoivoinen tyttö tms.).
Kyllä sinun nyt vain täytyy pystyä juttelemaan tyttöjen kanssa, jos haluat jotain saadakin...jos pääset treffitilanteeseen naisen kanssa, niin pitää vain ajatella, että eihän se minua tunne ja kun kerran halusi tavata, niin miksi perääntyisin? Tapaaminen on oikeasti jo melkein puoli voittoa. Ilmeisesti häpeät sitä, että vaikutat punastuvan ja änkyttävän yms. naisen edessä. Itse asiassa minä hermostun pikkuisen lähes aina kun puhun jonkun vähänkin vieraan ihmisen kanssa ja teen jotain epämääräistä fyysistä häröliikettä, mutta kaikkien noiden epävarmuuksien kanssa pitää oppia elämään. Siitä se sitten saattaa helpottaa, mutta ei pakosti. Jotkut ihmiset saattavat katsoa sinua kieroon. Mutta siitä kannattaa välittää niin vähän kuin mahdollista. Ja vaikka välittäisikin, niin on välittämättä siitä, että välittää siitä mitä muut sinusta ajattelevat. Ja ujo ihminen ei vaikuta pakosti positiiviselta, mutta kun saa jotain kakistettua ulos, niin se on vain hyvä juttu. Vaikka se juttu ei olisikaan niin hirveän hauskan kuuloista.
Joo, aloitteiden teko on perseestä. Siis jos ihan nuita näitä pitäs mennä jutteleen ihan kelle tahansa, vaikeempaa se on tietty naisille mennä jotain heittään. Tiedä sit mikä mun olemuksessa "mättää", mut ny uudessa työpaikassaki ku alotin niin sakki kyyläs mua niinku mitäki friikkiä. No ehkä normaalia että uutta ihmistä katotaan, mutta itse koin sen aika ahdistavana. Sit ne kaikki ämmät kyllä hymyilee ja puhelee kaikille muille mut aina ku kattovat mua niin naama valahtaa ihan peruslukemille ja menevät ihan tönköksi. Vissiin musta näkee sit päällepäin niin selvästi että oon semmonen tapaus johon ei kannata sosiaalisuuttaan haaskata. Vaikka ite hymyilisinkin ja yrittäisin jotain sönköttää.
Tokihan mäkin sen yhden ainoon kerran nettiämmältä Sain, vaikken sitä pillua nyt ensisijaisesti ollut hakemassakaan ja sekään juttu ei menny mitenkään kehuttavasti. Muija oli sellanen lutka jakorasia joka kai nussi joka äijää joka netissä vastaan tuli ja sen mukanen oli tavaran tiukkuuskin. Sen jälkeen pillun perässä on entistäki vähemmän kiinnostanu juosta.
Työpaikalla tympii katella niitä muita äijiä joilta ei itsevarmuutta puutu, niistä näkee heti päällepäin että pillua tekis mieli kun muijille puhelevat. Joko naiset on sellaselle täysin sokeita tai sit vaan tykkäävät. Vaan johan olen töissä leimautunut hiljaiseksi ja ujoksi hyypiöksi, taitaa olla liian myöhäistä yrittää huijata enää ketään.
"Työpaikalla tympii katella niitä muita äijiä joilta ei itsevarmuutta puutu, niistä näkee heti päällepäin että pillua tekis mieli kun muijille puhelevat. Joko naiset on sellaselle täysin sokeita tai sit vaan tykkäävät. Vaan johan olen töissä leimautunut hiljaiseksi ja ujoksi hyypiöksi, taitaa olla liian myöhäistä yrittää huijata enää ketään."
Työpaikalla ja muuallakin Suomessa läpän heittoa ja tekohymy/24 pidetään small talkkina. Muualla maailmassa voidaan keskustella ihan järkevistäkin asioista, ilman että leimattaisiin tylsäksi. Ja small talk perustuu oikeasti sen hetkisen tilanteen subjektiiviseen kertomistapaan asioista, esim. sää tai joku uutisaihe. Suomessa jos ei heti keksi jotain "hyvää" vitsiä, niin thumbs down right away.
Mutta älä välitä niistä kyyläreistä. Ihmiset pelkäävät/vihaavat sellaista, jota eivät voi ymmärtää (ainakin useimmat). Ei turhaan kannata miettiä sitä, mitä hölmöjen(=ymmärtämättömien) ihmisten päässä liikkuu. Yleensä hölmöyden huomaa parhaiten siitä, että kyylääjä on vanha ja silti vieläkin ymmärtämätön. Tyhmät kun eivät opi mistään (tosin esim. rohkeaksi onkin vähän vaikeampi "opetella").
Ja siis totta kai ne naiset tykkäävät niistä pilluhaukoista, ainahan se on ollut niin. Eivät ehkä kuitenkaan tajua sitä, että ne miehet eivät halua kuin vain omaa parasta. Ja sitten he pettyvät kaikkiin miehiin...mutta taas voi sanoa, että naisten oma vika. Tyhmyydestä sakotetaan.
"Työpaikalla ja muuallakin Suomessa läpän heittoa ja tekohymy/24 pidetään small talkkina. Muualla maailmassa voidaan keskustella ihan järkevistäkin asioista, ilman että leimattaisiin tylsäksi. Ja small talk perustuu oikeasti sen hetkisen tilanteen subjektiiviseen kertomistapaan asioista, esim. sää tai joku uutisaihe. Suomessa jos ei heti keksi jotain "hyvää" vitsiä, niin thumbs down right away."
Pidempiä aikoja mm. Espanjassa, Briteissä, Jenkeissä ja Keski-Euroopassa oleilleena ja työskentelevänä täytyy kyllä nyt sanoa, että ei, ei ja ei. Väärin päin! Siis Suomessa voi kyllä puhua myös töissä (sitten kun on tutustunut vähän porukkaan) ikävistä ja tylsistäkin asioista, mutta ulkomailla pitää olla aina tekohymy päällä vaikka muksu olisi kotona 40 asteen kuumeessa, itse vatsataudissa ja koira kuollut. Varsinkin Jenkeissä negatiivisten tunteiden näyttäminen on iso no-no. Toki sitten, kun on kunnolla inessä koulussa / duunissa sekin onnistuu.
Ja minä en nyt sano tätä pahalla, mutta sp86 ja introvertti, oletteko ikinä pohtineet, että saatatte olla sosiaalisesti vähän käsiä? Eli että se vika ei ole kulttuurissa, vaan teissä? Meinaan normaalisti ujoillakaan ei ole hirveitä vaikeuksia sopeutua yhteisöön ellei ujous ihan sairaalloista ole.
"Ja minä en nyt sano tätä pahalla, mutta sp86 ja introvertti, oletteko ikinä pohtineet, että saatatte olla sosiaalisesti vähän käsiä?"
Ihanko totta? Eikö ujouteen kuulu osana myös se että ollaan sosiaalisesti "vähän käsiä"? Kyllä minä ainakin läppää osaan heittää mutta vain harvojen seurassa joiden kanssa on päässyt sinuiksi ja niistäkin taitaa kaikki olla miespuolisia. Naisten kanssa menen todellakin aivan sosiaalikädeksi ja sekös tässä on vituttanutkin koko ajan.
Joo, en minäkään hirveän monen ihmisen kanssa osaa heittää läppää. Ja kavereiden kanssa ei tarvitse aina edes heittää läppää, vaikka yleensä heidän läsnäollessa sitä keksii aina jonkin verran.
Ja osaan kyllä pikkuisen (joskus harvoin, riippuen mielialasta) heittää läppää tuntemattomienkin kanssa. Mutta heti jos porukkaa on tarpeeksi paljon (about 5 tai enemmän, kaikki suht tuntemattomia), niin menen lukkoon. En saa sanotuksi mihinkään väliin mitään (no ehkä joskus harvoin). Siksi en usein edes hakeudu isoihin porukoihin, se vain tuntuu niin epäluonnolliselta minulle.
Minullakin sama juttu naisten kanssa...kun ei naisten kanssa voi jutella miehisistä asioista. Ei naisten kanssa edes keksi mitään (paitsi jos itse osaa ajatella naismaisesti). Ja kun naiset eivät näytä mitenkään edes kiinnostuvan minusta, vaikka joskus näyttävät(?) hymyilevän. En siltikään tee koskaan edes ei-pokaavaa aloitetta heidän suuntaan. Ja kun naiset ovat niin itsepäisiä aloitehommien suhteen, niin antaa olla minun puolestani...
Enkä siltikään mielestäni ole sairaalloisen ujo, mutta lähinnä erittäin VARAUTUNUT luonne. Lehdessäkin luki, että nuoria syrjäytyneitä on nykyään huolestuttavan paljon (ei siis mikään harvinainen juttu). Itse sanoisin olevani valikoituvasti syrjäytynyt, riippuen aika pitkälti siitä, minkälaisina näen muut ihmiset, mitä koen heidän ajattelevan minusta, kuinka paljon heitä on ja mikä on oma mieliala.
Itselläni on varmaan kaveripiirissä enemmän naisia kuin miehiä. Ne olen saanut koulussa ym. kun olen mennyt rohkeasti mukaan sellaisiin juttuihin missä on naisia, jopa enemmistö. Vain sosiaalisissa kanssakäymisissä syntyy uusia ihmissuhteita, eikä alku tarvitse olla kovinkaan kummoinen vrt. ryhmätyö. Mikäli koko elämäsi ajan hankkiudut vain sellaisiin tilanteisiin missä on miehiä, niin ei sinulla tule silloin olemaankaan naispuolisia kontakteja.
Tais mennä pointti ohi? Miten hommata niitä naiskavereita kun ei uskalla edes lähestyä naisia? Nekin harvat naiskaverit mitä nyt on ovat itse joskus lähestyneet minua. Ilmeisesti aloitteen tekevät naiset on nykyään äärimmäisen kiven alla.
Töissä on vaikuttaa olevan yks musta kiinnostunu muija (tai kuvittelen), mutta ei saatana kun sille ei vaan voi mitään ettei saa sille suoraan mitään suustaan sanottua. Jos siinä on muita työkavereita lähellä niin niiden kanssa kyllä juttua saa heitettyä, mutta sekin tympii kun siinähän olis oiva aasinsilta sillä muijallaki liittyä juttuun ja vähän avittaa hommaa mut ku yks vaan jököttää niinku mikäki mykkä.
Näköjään sinulla on jo naiskavereitakin jonkun verran. Itselläni ei hirveästi ole edes mieskavereitakaan, mutta uskottelen itselleni laadun menevän määrän edelle. Usein naistenmiehet ovat semmoisia pinnallisia ( mahtailevia) renttuja, että ei kiitos juttelua heidän kanssaan. Ja itselläni on yksi kaveri, joka vaikuttaa ystävystyvän suht helposti ihmisten kanssa, mutta silti hänelläkään ei naista ole (ja kokemusta naisista luultavasti vähemmän kuin minulla ja se jos jokin on vähän). Toisin sanoen sosiaalisuus ei aina ole takuu varma juttu saadakseen naisen.
"Töissä on vaikuttaa olevan yks musta kiinnostunu muija (tai kuvittelen), mutta ei saatana kun sille ei vaan voi mitään ettei saa sille suoraan mitään suustaan sanottua."
Minusta kukaan muija ei ole oikeastaan vaikuttanut olevan kiinnostunut, mutta muuten kyllä niitä kauniita tyttöjä/naisia on työpaikoilla riittänyt, mutta oma urpouteni on saanut heidät ajattelemaan vain paskaa minusta.
"Jos siinä on muita työkavereita lähellä niin niiden kanssa kyllä juttua saa heitettyä"
Ole siitä kiitollinen. Minusta et ole nimimerkkisi arvoinen. Itselläni tuossa läpän heitossa on todella suuri kynnys. Yleensä se riippuu TODELLA paljon omasta mielialasta ja siitä, onko joku tullut (joskus aikaisemmin) ensin puhumaan minulle. En osaa hengata porukoissa, joten pälättelen usein vain (sillä hetkellä) yksin olevien kanssa, jos silloinkaan.
"mutta sekin tympii kun siinähän olis oiva aasinsilta sillä muijallaki liittyä juttuun ja vähän avittaa hommaa mut ku yks vaan jököttää niinku mikäki mykkä."
Tuttu juttu, todella tuttu...vaikka olenkin täällä kirjoitellut, etten koskaan ole koittanut pokata ketään muijaa, niin se ei aivan pidä paikkaansa. Juttu on kuitenkin niin, että oikeassa elämässä kaikki "pokattavat" (vaikken periaatteessa suoraa pokausta tehnyt) ovat kieltäytyneet ja ainoastaan 1/3 heistä teki sen asiallisesti. Ja jos joskus harvoin olen jollekin muijalle jotain (vaikka jostain työasiasta tms.) puhunut, niin ainoastaan about 1/8 on antanut vastauksen asiallisella sävyllä/ruumiinkielellä (usein ilme on "mitä vittua/vittuuks mulle puhut/oo nyt hiljaa ku et oo cool ja sul ei oo tarpeeks statusta"). Se ei kohota itsetuntoa. Ja tuo mykkäkoulu on NIIN TUTTU JUTTU. Sitten joku sporttirenttu tekee kyllä aloitteen ja sen jälkeen tyttö kyllä unohtaa sinut nopeasti, mutta monenkaan renttukokemuksen jälkeen tyttö ei suostu tekemään aloitetta, koska on helppoa olla passiivinen ja silti "suosittu" (ainakin yhden panon loppuun asti/mies). Naisille elämä on helppoa...
Eli ei voi sanoa "paranna itsevarmuuttasi", koska ei sitä voi tyhjästä nyhjäistä.
Tee sitten niin, että olet epäitsevarma ja ylpeä siitä.
Itsellänikin on samanlainen tilanne niin kuin tuossa aloitusviestissä kuvailtiin. Eipä ole itsevarmuus oikein päässyt kehittymään positiivisten kokemusten ruokkiessa sitä.
Tosiaan aloitteen tekeminen on täyttä myrkkyä. Ei vaan pysty. Siis epävirallisissa tilanteissa, kun pitäisi luoda tuntemattoman naisen kanssa merkityksetön keskustelu tyhjästä. Tietysti jos joku tekisi minulle aloitteen, niin olisin sen jälkeen täysillä mukana. Mutta sellaista ei tapahdu kuin joka toinen vuosi. Osasyynä voi olla se, että minun kohdalla ujous vaikuttaa varmaan ylimielisyydeltä, kylmyydeltä, toisista piittaamattomuudelta tms.
Eli itse pitäisi tehdä aloite, mutta kun yhtään ei tulla vastaan. (Ei se metrin päähän seisomaan tuleminen vielä riitä, jos sen jälkeen ei olla näkevinäänkään.)
Kerran olin luennolla n. 120-paikkaisessa luentosalissa, jossa oli alle kymmenen läsnäolijaa, jotka istuivat parilla ensimmäisellä rivillä. Itse olin salin takaosassa ja keskellä riviä. Yleensähän ihmiset jättävät tietyn "hajuraon", kun tyhjiä paikkoja riittää. Naiset minuun ainakin kolme metriä. Mutta tällä kertaa aivan tuntematon nainen tuli ihan siihen viereiselle paikalle, vaikka tosiaan tyhjiä paikkoja olisi ollut joka suuntaan. Olisiko minun pitänyt tehdä jokin keskustelun avaus, tikusta asiaa? Nainen ei kuitenkaan osoittanut olevansa millään tavalla tietoinen olemassaolostani.
"Naiset minuun ainakin kolme metriä. Mutta tällä kertaa aivan tuntematon nainen tuli ihan siihen viereiselle paikalle, vaikka tosiaan tyhjiä paikkoja olisi ollut joka suuntaan. Olisiko minun pitänyt tehdä jokin keskustelun avaus, tikusta asiaa? Nainen ei kuitenkaan osoittanut olevansa millään tavalla tietoinen olemassaolostani."
että miehellä on joku kuudes aisti, jonka avulla hän "tietää" ketä kannattaa pokata, vaikkei mitään muita ulkoisia kiinnostuksen merkkejä näkyisikään. Ja näyttäisi siltä, että pelimiehillä sellainen on!
Mutta hei! Tämä on Suomi ja suomalaiset naiset kyllä tiedetään. Tasa-arvo on oikeuksien suhteen ok, mutta velvollisuuksia miehet joutuvat edelleenki hoitamaan paljon enemmän kuin naiset. Jos mies ei niitä hoida (koko helahoitoa), niin hän saa "haistavitun" päin naamaa.
Edelleenkin painotan sitä, että suomalaiset ovat muutenkin perusluonteeltaan ujoja (tosin jollakin kieroutuneella tavalla), joten muualla normaaliksi koetut säännöt eivät päde täällä. Jossain jenkeissä naisilla on enemmän (sosiaalista) munaa kuin keskiverto suomalaismiehellä, joten päättele sitten siitä...
"Mutta hei! Tämä on Suomi ja suomalaiset naiset kyllä tiedetään. Tasa-arvo on oikeuksien suhteen ok, mutta velvollisuuksia miehet joutuvat edelleenki hoitamaan paljon enemmän kuin naiset...
Edelleenkin painotan sitä, että suomalaiset ovat muutenkin perusluonteeltaan ujoja (tosin jollakin kieroutuneella tavalla), joten muualla normaaliksi koetut säännöt eivät päde täällä. Jossain jenkeissä naisilla on enemmän (sosiaalista) munaa kuin keskiverto suomalaismiehellä, joten päättele sitten siitä..."
Tuntuisi olevan asiaa! Myös se, että esim. Jenkeissä naisilla on enemmän sosiaalista munaa.
Olisiko tuolla asenteellasi naisia kohtaan jotakin tekemistä sen kanssa, että naiset eivät todellakaan halua sinuun tutustua? "jakorasia" renttujen kanssa ollut epätoivoinen tyttö"tavara sen mukainen".Eli haluat kauniin neitsyen joka ei ole ennen sinun tapaamistasi puhunut muille miehille.Ihan hyvä ettet ketään tapaa niin ei ainakaan mene geenisi eteenpäin..
Jes! Löytyihän täältä yksi järkevä ihminen!
"Olisiko tuolla asenteellasi naisia kohtaan jotakin tekemistä sen kanssa, että naiset eivät todellakaan halua sinuun tutustua? "jakorasia" renttujen kanssa ollut epätoivoinen tyttö"tavara sen mukainen"."
Katsos, täällä nimettömänä palstalla on helppo avautua ja tuoda ilmi sielunsa sisintä. En todellakaan livemaailmassa kulje naisia kohti syljeskellen, irvistellen ja huoritellen, joten kerrohan mistä ne naiset tietävät mitä minä ajattelen?
Niin, olen katkeroitunut surkimus. Tämähän on yleensä niiden kommentti, jotka eivät tiedä yhtään miltä se alkaa tuntumaan kun ei ole elämässä yhtäkään positiivista kokemusta vastakkaisen sukupuolen kanssa.
"Eli haluat kauniin neitsyen joka ei ole ennen sinun tapaamistasi puhunut muille miehille."
Kalahtiko kalikka? Minkä minä sille voin jos omaat myös löysän pillun. Enkä minä neitsyttä kaipaa, mutten kaipaa kyllä mitään täyttä lutkaakaan.
"Ihan hyvä ettet ketään tapaa niin ei ainakaan mene geenisi eteenpäin.."
Tarkoituksenani ei olisi muutenkaan lisääntyä vaikka naisen saisinkin, nimittäin en voi sietää kersoja. Jotkut ovat vaan niin saatanan typeriä että tekevät kakaroita väkisin (koska niin "pitää" tehdä), vaikkei geeniperimä tai kasvatustaidot ole edes välttällä tasolla.
kun dissaa kaikkia ujoja, jotka kirjoittavat faktaa asiallisesti. Eli siis väitit juuri, että kukaan ujo mies ei ole järkevä. Sitä et voi enää ottaa takaisin, vaikka kuinka kirjoittelisit. Mitään perusteluja et ole kertonut, eikä tuo sinun idolisikaan tehnyt muuta kuin vittuillut (ja liioitteli ja luultavasti vääristeli totuutta). Onneksi meillä ujoilla miehillä on sentään käytöstavat, toisin kuin teillä luolamiehillä. Tietääkseni joitakin tyttöjä voi ihan syyllä kutsua jakorasioiksi, koska ihan loogisesti voi sanoa, että kun rasiaa jakaa paljon, niin on jakorasia. Ja poika voi olla jakopistoke, jos nussii jokaista kaksijalkaista.
Hei, sitten kun te "järkevät" ihmiset opitte pääsemään joskus eroon tuosta ujojen miesten dissaamisesta ja vahingonilosta heitä kohtaan ( opitte argumentoimaan ja huom! vittuilu ei ole argumentointia!), niin tulkaa sitten takaisin kirjoittamaan. Vaikka henkisesti keskenkasvuinen mies saakin kypsää miestä helpommin pillua (olen tutkinut tämän), niin ei se oikeuta häntä häiriköimään kypsien miesten keskusteluja.
""..." on idiootti kun dissaa kaikkia ujoja, jotka kirjoittavat faktaa asiallisesti."
No joo, asiallisesti, mutta ei faktaa. (älä vaivaudu kommentoimaan)
"Eli siis väitit juuri, että kukaan ujo mies ei ole järkevä. Sitä et voi enää ottaa takaisin, vaikka kuinka kirjoittelisit."
No ei sitten.
"Onneksi meillä ujoilla miehillä on sentään käytöstavat, toisin kuin teillä luolamiehillä."
???
"Tietääkseni joitakin tyttöjä voi ihan syyllä kutsua jakorasioiksi, koska ihan loogisesti voi sanoa, että kun rasiaa jakaa paljon, niin on jakorasia."
Totta.
"Ja poika voi olla jakopistoke, jos nussii jokaista kaksijalkaista."
Ei, miehet ei voi olla "jakopisteitä"(??) se ei vain toimi niin.
"Hei, sitten kun te "järkevät" ihmiset opitte pääsemään joskus eroon tuosta ujojen miesten dissaamisesta ja vahingonilosta heitä kohtaan, niin tulkaa sitten takaisin kirjoittamaan."
En mä dissaa ujoja miehiä, dissaan vaan teiän ajattelutapaa. Mistä lähtien on ollut coolia olla epävarma itsestään? Täällä saa juuri sellaisen vaikutelman. Tuntuu kuin te kilpailisitte siitä kuka on epävarmin itsestään. Ottakaa selvää mitä voitte tehdä asialle. Ei ole kovinkaan kauaa aikaa kun olisin itse voinut kirjoitella samoja juttuja tänne kun te kirjotatte. Mä sain tarpeekseni epävarmuudesta ja tein asialle jotain.
se taitaaki mennä jepa.
Harmittaa ettei netti oo todellisuutta, ois ollu kiva nähdä sutki nii sit voisin vähän lohdutella ja auttaa jotenki sinua ja näin.
Mutta mutta hyvää yötä
"Harmittaa ettei netti oo todellisuutta, ois ollu kiva nähdä sutki nii sit voisin vähän lohdutella ja auttaa jotenki sinua ja näin."
Menee vähän off topic, mutta netti on oikeastaan tosi lähellä aitoa ja rehellistä todellisuutta. Täällä voi nimettömänä kertoa, kirjoittaa ja vaihtaa mielipiteitä asioista, joista ei "oikeassa elämässä" toisten ihmisten kanssa kasvotusten tulisi puhuttua. Myös oma mielipide on helppo kertoa, kun ei tarvi välittää siitä menettääkö kasvonsa.
Uskomatonta miten aikaisemmin ennen internetin keskustelupalstoja on tultu toimeen. Kenen kanssa pystyi juttelemaan avoimesti tällaisista asioista kuitenkaan satuttamatta ketään henkilökohtaisesti? Missä saattoi purkaa pahaa oloaan ja ahdistusta heikolla hetkellään?
Miesten itsemurhatilastot ovat tulevaisuudessa varmaan kauniimpia kuin aikaisemmin, kun kaikkea tuskaa ei tarvitse patouttaa sisäänsä.
Itsevarmuus auttaa vain heille, joilla on substanssi eli perusta kunnossa. Ja tuo perusta on ulkonäkö. Itsevarmuus ei muuta syntymässä saatuja kasvoja.
Jos komeaa ulkonäköä ei ole, niin vaikka mies katsaa naista häpeilemättömän itsevarmasti hymyillen silmiin, se herättää naisessa vain inhoreaktion.
Sama vaikutus on suoremmallakin toiminnalla, eli naisen jututtamisella tai tanssittamisella. Vaikka olisi kuinka itsevarmaa, niin ei rumannäköinen kiinnosta. Aina löytyy komeampi ja useimmat heistä ovat yhtä lailla itsevarmoja.
Jos on komea mies, silloin itsevarmuuden kasvattamisesta on hyötyä, muuten ei.
Ainoa tilanne, jossa itsevarmuudesta voisi olla hyötyä rumemmallekin miehelle, on naisen puolustaminen itsevarmasti joltakin fyysiseltä uhalta (esim. päällekarkaukselta). Tosin epäilen, että ei sekään kiitollisuutta syvempiin tunteisiin johtaisi.
Väärin.
"Jos on komea mies, silloin itsevarmuuden kasvattamisesta on hyötyä, muuten ei."
Kauneus on katsojan silmissä. Jos mun kaveri sanoo, että joku tyttö on ruman näkönen, niin se voi olla minun mielestä kaunis..etc
Mä olen saanut tarpeekseni omasta ujoudestani, joten ajattelin korjata asian. Ei tästä tule muuten yhtään mitään! Ei se ole todellakaan helppoa muuttaa sitä mitä on ollut viimeiset kymmenen vuotta, mutta ainahan sitä voi yrittää, pieniä askeleita kerrallaan.
En todellakaan ole aina ollut ujo, joten on aika etsiä palaset ja alkaa kokoamaan.
Ujous on voitettavissa, joko omin voimin tai terapiassa.
Ulkonäköään on vaikeampi muuttaa. Ja vaikka kauneuskäsitteet ovat jonkin verran liukuvia, eivät esim. pienet silmät, pienet leukaperät ja särmättömät kasvot miehellä ole tuskin kenenkään mielestä komeat.
Mutta menestystä sinulle kadotetun itsevarmuutesi restauroinnissa.
Se onnistuu kyllä, ja on sitäkin helpompaa jos et ole aina ollut ujo. Jos olet ollut joskus varmempi/sosiaalisempi, niin sulla on jotain mihin palata. Palaset löytyvät kyllä, kun siihen on itse valmis.
Itse olin ollut aina ujo, ennen kuin menetin ujouteni. En muista tarkkaan miten muutos tapahtui tai milloin se tapahtui. Jossakin vaiheessa havaduin siihen, että sisäinen kuvani ei enää vastannut ulkoista kuvaa joka muilla oli minusta. Pidin itseäni ujona, sulkeutuneena yms. MUTTA ulkopuoliset eivät jakaneet käsitystä. Tämä oli hämmentävä havainto, johon havahduin monta kertaa. Yleensä sanotaan, että muutos lähtee sisältä, mutta taisin muuttaa itseni ulkoa käsin.
Itsetuntojutut eivät olleet ongelma, sillä olen aina ollut monissa asioissa taitava. Taitavuuden ja hallitsemisen tunteen voi siirtää monille muille alueille. Ja ihminen voi jatkuvasti oppia ja kehittyä kunhan pitää kiinni omasta uteliaisuudestaan.
Palaan hetkittäin vanhaan, mutta harvoin. Nautin yksinolosta ja rauhasta, mutta saan energiaa sosiaalisesta elämästä. Saan ihmiset viihtymään seurassani. Luulen että moni ujo, joka tykkää olla omissa oloissaan, voi käyttää sitä hyväkseen myöhemmin. Hänen ei ole pakko olla riippuvainen muista, vaan voi olla vahvasti itsenäinen.