Se on jännittävää. Voi saada kaiken tai menettää kaiken. Toiset on voittajia taas toiset sitten on häviäjiä. Siihen voi jäädä koukkuun... Mutta taas jos häviää niin jossain vaiheessa tulee taas himo pelata uudestaan... ehkä silloin vois jo vaikka voittaa :) Ne jotka oppivat virheistään niin saavat kaiken!
Parisuhde on kuin pokeria
ALL IN!
5214122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ero vaan siinä, että kortit voi valita. Ja siinä tehdään virhe, että lähetää pelaa liian huonoil korteil.
Kyllä taitaa olla toisin päin. Kyllä meillä on valtaa valita oma elämänkumppanimme. En halua ajatellakaan ettenkö voisi valita täydellistä kumppania itselleni. Joskus hyvät alkukortit saattavat pelin edetessä muuttua roskakädeksi ja menettää kaiken kun laittoi All-in liian aikaisessa vaiheessa. Tarkoitus pokerissa ja parisuhteessa on rakentaa hyvä pohja, että riverillä on paras lopputulos. Mikäli kummatkin osa puolet parisuhteessa vaativat toisiltaan erittäin paljon saattaa lopputulos olla erittäin. Itse en halua jäädä surkuttelemaan suhteeseen missä en saa vastarakkautta, ymmärrystä ja todella rikasta seksielämää. Haluan itse osallistua kumppanini valintaan.
Ja miksiköhän tällä sivulla on nettipokerikoulujen mainoksia.
seksielämääkö?Voisiko sellaistakin olla?Tuskin kukaan mies yltäisi sellaiseen..
että jostain löytyy se TÄYDELLINEN ihminen. Mielestäni sellaista ei olekkaan...
On ikävää, mikäli ihmiset eivät ole valmiita yrittää löytämään henkilöä, jonka kanssa voi/haluaa jakaa kaiken. Huom! Kukaan ei ole täydellinen, mutta henk.koht. olen valmis yrittämään löytämään kumppanin rinnalleni, joka on MINUN tarpeilleni täydellinen. Sinulla orvokki76 tuskin on samoja haluja/toiveita/tavotteita kuin minulla (tai saattaa olla, mutta emme tule sitä ikinä tietämään, mikäli emme avaudu). Mutta ainakin ajatus maailmamme ovat todella erilaiset, mutta reaktiosi "Uskotko niin" kuulostaa, että olet vaiheessa kuin olisit mennettänyt uskon rakkauteen. Älä tee sitä. Sillä elämässä on todella vaikeita aikoja jokaisella, jolloin ajatuksiimme tulee mitä pimeimpiä mielikuvia. Tämän ei pitäisi sokaista meitä, ettemmekö olisi kykeneviä jatkamaan eteenpäin. Vaistoinkäymisiä tulee vastaan meistä itsestämme riippumattomista syistä, mutta meidän pitää olla vahvoja pääsemään niistä yli ja olla vastaisuudessa yhä vahvempi.
Lisäksi (off the topic): Mikäli toista ei miellytä toisen seura (suhteen lopussa tai alussa), toinen ei voi pakottaa toista jäämään, koska kukaan ei voi omistaa toista ihmistä ja hänen tunteitaan. Itse en ikinä kutsu henkilöä jota rakastan omakseni, koska en häntä omista. Hänellä pitää olla vapaus tuntea, mitä hän itse tuntee ja haluaa minusta tai omasta elämästään.
nyt tuo viestisi tarkoitettu jollekin muulle, kuin minulle. Olen siis tuo kyseinen suski76 nimimerkkinen immeinen, jolle vastasit.
elän itse todella hyvässä ja tasapainoisessa parisuhteessa ja avioonkin astumassa kesällä 2008. rakastan miestäni ja kaikki on hyvin...
????
Uhkapeluri-iskelmä on hyvin suosittu kuulijoiden mielestä. Mutta minä inhoan sitä sillä ei elämä ole tosiaan kokonaisuutena mitään uhkapeliä. Sehän on halventava ajatus kaikesta siitä hyvästä ja kauniista mitä suhteisiin voi liittyä. Jos peluri asenteella etsii suhteita, varmasti tulee pettymään mennen tullen. Parempi olla yksin kuin huonossa, raastavassa suhteessa. Usein luullaan ihastumista ja omistamisenhalua rakkaudeksi. Ei kaikki edes tiedä mitä oikea rakkaus on sillä jotkut ovat sulkeneet sydämensä siltä. Tai heillä ei ole onnea kohdata sitä koskaan.Harvinaisempaa on myös molemminpuolinen, oikea ja ikuinen rakkaus. Se on paras muoto ihmissuhteissa
olen itse valinnut, mutta kaveri on tosi itsekäs, iltaisinkin tuijottaa televisiota vaikka aamuun...siis makuuhuoneessa ja häiritä ei saa.tyly on muutenki. mahtaako olla joku toinen, olen miettinyt sitäkin, nii, et se siitä valinnasta
Itsekään en usko tosirakkauteen.. Kaikki on vaan peliä. Ja pelissäkään ei pysy loputtomiin voitolla, vaan siinäkin häviää ennemmin tai myöhemmin.
Hyvinkin samaa mieltä viimeisen kappaleesi tiimoilta. Kun äijäseni rupeaa avautumaan (humalapäissään, ja jonkin hampaassansa olevan kolon kutinan takia) erittäin tahdittomasti, siinä yleensä saa kyytiä minun sukuni ja minun kylmä ja etäinen olemukseni. Minä (selvempi osapuoli) yleensä kommentoinkin näihin "tosi" kypsiin purkauksiin sanomalla juuri näin: Kukaan ei ole pakottanut sua olemaan kanssani. Mut sittenhän se sanookin että tossa on ovi, ala painua. Mutta silloin kun pikkuilkimys herää tässä muuten niin korrektissa saivartelijassa eli asiamiehessä, niin yleensä logiikkaa saa etsimällä etsiä (humalatilan johdosta), tai sitten selvänä ollessa vihassa ei ole mitään kohtuutta. Olen sanonut monesti (molempien ollessa selviä) että opettelisi suhteuttamaan asioita ja reaktioita toisiinsa. EI voi saada suunnattomia raivareita jonkin pikkuasian takia eikä vastaavasti voi jättäytyä suurten ja yleensä selvittämättömien asioitten ulkopuolelle, aivan kuin ne eivät koskettaisi häntä ollenkaan. Hmmm...saakohan tästä mitään tolkkua..siis asiathan jää selvittämättä MINUN mielestäni, koska en ole ITSE osannut käydä niitä kunnolla läpi asianomaisten kanssa; vastaavasti toinen osapuoli ei tunne yhtä palavaa keskustelutahtoa (ja taitoa) samojen asioiden kohdalla minun kanssani. Toinen on enemmän järki-ihminen, minä tunneihminen. Sitten kun minä olen opetellut käyttämään loogista ajattelua, minua sanotaan kylmäksi ja etäiseksi. NO, tästä oppineena olenkin sanonut miestä etäiseksi ja kylmäksi, koska hän ei suostu ajattelemaan sydämellään ja irrottautua välillä aikuisuuden kirosta. Hän on itse sanonut että hän ei osaa muuttua, ja miksi pitää muuttua. Olen puhunut että viettäisi joskus aikaa YKSIN (ilman lähisukulaisiaan)ja opettelisi tuntemaan itseään. Jos haluaisi muutosta, niin tekisi sen ensisijaisesti ITSENSÄ takia, ei muitten takia. EI edes minun. Minä olen asunut yksin joitakin vuosia (ennen nykyisen suhteeni alkua)ja voin vannoa että teki hyvää MINUN persoonalleni/luonteelleni. Jos aikaa itsetutkiskeluun ei löydy edes tahtomalla, niin antaa sellaisen olla. Ja joko käydään yhdessä samaan suuntaan, mutta vähän eri polkuja pitkin, se ei tarkoita loppua, vaan eri näkökulmia - TAI poiketaan kokonaan pois poluilta ja etsitään omat suunnat. Meillä on sama suunta ja suurimmaksi osaksi yhteneväiset polut olleet vähän yli 10 v. Vapaus olla oma itsensä ja antaa itsestään toisellekin menettämättä itseään - siinäpä haastetta.
Ero pokeriin on se, että rakkaussuhteessa on voimakkaita tunteita mukana; ne ovat voimakkaampia kuin pokerissa - jossa tunne on voimakkaimmillaankin "vain" pelihimo.
Lisäksi oikeiden korttienkaan saaminen rakkaussuhteessa ei johda välttämättä toivottuun lopputulokseen. Ihmissuhteet ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin pokeri, jossa "vain" kortit ratkaisevat.
Voimakkain tunne on pelkästään pelihimo? Pokeriin kylläkin liittyy mitä erilaisempia ja erittäin voimakkaita tunteita. Syvä voittamisen ilo tai häviämisen katkera tuska ja välillä jopa raivo. Tiedätkö miltä tuntuu kun pelaa suurta pottia ja heittää kaiken peliin? Sydän hakkaa niin että henki pihisee ja adrenaliini jyskyttää. Tämän syystä peli lienee vaarallisen addiktoiva. Se on joskus jopa seksiäkin parempaa touhua. Näin on!
ollenkaan tuntemuksiasi, päinvastoin.
Mutta minä erotan rakkaussuhteen tunteet pokerin tunteista.
Joku väitti , että kortit saa valita. No ei! Kyl se on pelattava niil, jotka jaos saa. Siit eteepäin on siit kii, miten osaa pelata. Käyttääks järkeensä vai tunteitaan. Ja valitettavasti on nii, ett ne hävii, jotka pelaa tunteel, mut ne voittaa, jotka pelaa toiste tunteil. Jeps, jeps. Maaila on raadollinen paikka!
Olet ihana, PelimiesX, mutta kyllä kait se toisten tunteiden pelaamisella pelaaminen sentään on kiellettyä. Tai vois pelata, muttei paljastaa tekevänsä niin, kuten vaikka mainoksissa, vaikka jokainenhan sen tietää, muttei voi sille mitään, miten se vaikuttaa.
Ja kuka menisi kertomaan, täällä, kirjallisesti, sosiaalipornoa parhaimmillaan, ja kirjailijat, tv-ohjelmien tekijät, näytelmäkirjailijat, laulunsanoittajat saisivat ilmaista aineistoa.
Ja kuka sosiaalitantta luulee, että kertomisesta on hyötyä. Tai ongelmien näyttelemisestä. Tai klassisesta matkimisesta. Katin villat.
Ne jotka saavat kaiken, luulevat saavansa kaiken oppimalla ja esittämällä nöyrää niin että sahaavat toisia linssiin, mutta todellisuudessa - aivan toisten avulla - aivan omia ansioittaan!
Epärehellisin keinoin kun esittävät oppineensa jotain, näin se vaan kuulkaa menee se maailma. Mutta eihän nuorten kannata tällaista asennetta omaksua vaan oppia kantapään kautta, kuuluuko voittajiin vai häviäjiin! Juoniin vai niihin tyhmempiin.
Sinähän se sitten yllytät pelaamaan, aika hurjaa, mites ne jotkat häviävät kaiken. Eihän sellaiseen saa yllyttää.
Sairas asenne. Vain voittajalla on henkistä kanttia väittää tuollaista.
Eikä varmaan koskaan edes hetkeuta, että voittaa pelaamalla. Miksipä sitä surisikaan.
Vielä ihmisen, joka on minusta kiinnostunut ja minä hänestä. Yksin on parempi kuin epämiellyttävässä seurassa.
Molemmilla pitää olla melkein samanlaiset kortit, tai vähintään pelata niillä kuvapuoli ylöspäin, kortit pöydällä. Ässiä ei saa olla hihassa.
Kaveripiirissä jonkin verran sitä henkeä, että on ollut hienoa mennä naimisiin nuorena, pyöräyttää pari mukulaa ja pyyhkiä niiden takamuksia vuosikymmenen, jonka jälkeen ovat tajunneet ettei se ollutkaan mielekästä. Eräs koki jo avioeron. Odotuksista huolimatta olen tyytyväinen. Ei lapsia, eikä hangoittelevaa kaveria. Perinteisesti minun tapauksessa kaikkea lähestytään ympäristön toimesta arvostelulla. Tämäkin sinkkuilu on jotakin kykenemättömyyttä.
On hyvä pitää paria "akkaa" hihassa
Olihan minullakin tuollainen akka hihassa, mutta maailman-näkemys j atavat poikkesi niin kovasti ettei ollu järkevää jatkaa tapaamista.
se olekkin rikkaus, että jokainen tallaa tätä maankamaraa ihan omalla tyylillään..heh.
Itse lukeuduin varmaankin tuohon sinun katekoriaasi...nuoruuden juhlinut rankasti 21 tehnyt ensimmäisen lapsen, 24 mennyt naimisiin..27 eronnut...
Mutta tilanne tällä hetkellä se, että olen onnellinen tällähetkellä..kaksi ihanaa lasta ja 3 lapsipuolta ja upea avomies.
Eli meikäläisellä tuuri käynyt, vaikka normeihin lasketkin...
hyvää kesää =)
Olisikin noin. Muu maailma on asioistani niin kovasti kiinnostunut, että taidan elää loppuikäni yksin. Ei se visio mukava ole.
... omaa elämääshän elät. Eri asia jos yrität miellyttää muita omalla kustannuksellasi.
Siihen asti elän omaa elämääni kunnes ympäristö käy minun ja ystävieni päälle. Sen jälkeen elän yksin.
ympäristö käy sinun ja ystäviesi päälle sinun ihmissuhdekuvioidesi vuoksiko? Miksi ihmeessä?
Kun tulen eläkeikään, niin kirjoitutan Suomen pisimmän kirjan niistä "syistä". Lyhyt versio menee siten, että olen huono ihminen ja ennen kaikkea erinlainen. Synnyin jopa kyrpä korvassa. Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että pienen elämän kestänyt helvetti laittaa inhoamaan ihmisiä täydestä sydämmestä.
Mikäs susta tekee sitten niin huonon tai erilaisen? Eikös sen K:Kin saa nykyisin plastikkakirurgilla leikattua, jottei tartte korvasta kusta. No leikki sikseen. Älä nyt kuiteskaan kaikkia immeisiä inhoa. Ei kaikki sua ja sun tekemisiä ole kyttäämässä. Kornisti varmaan sanottu, mutta häntä pystyyn vaan.
Suomalaisuus on sitä, että pitää entisestä elämästä löytää itsestään ne viat ja tautoida ne persposkeen vaikka kumppanillakaan ei niin lujaa mennyt. Itse kukin on ajatellut hieman rauhoittuvansa ja aloittavansa alusta, mutta se parisuhdepeikko lymyilee jossakin. On siis helpompaa aloittaa siitä, että mitä toinen haluaa jos haluaa ja katsotaan sopivatko ajatukset yhteen.
Kyllähän täyskädellä on helppo hymyillä,mutta kannattaa muistaa,että joskus antaa toisen voittaa selvittääkseen mitä toinen tahtoo.Vasta kun todellinen luonne paljastuu,voi määritellä tunteet toista kohtaan,kaikki muu on käytännön järjestelyä ja itsesuojelua.Tuskin muutaman yhdessä vietetyn yön jälkeen voi puhuakaan pelin peluusta,siinähän vasta vaihdetaan pari sanaa intiimillä alueilla.Todelliset kusettajat pystyvät ajan kanssa ryöväämään puolisonsa niin,että puoliso ei huomaakaan,kun talo,lapset tms on mennyt alta ja itse jäänyt puille paljaille.Tällainen pelaaja on minusta ihminen,joka omistaa erittäin huonon itsetunnon ja jonka rakkaus on sama kuin suolaa haavoihin...joskus ihminen,joka ei osaa pelata,rakastaa siinä naivissa vilpittömyydessään enemmän kuin pelaaja pysyy rakastamaan koskaan,koska PELAAJA RAKASTAA PELAAMISTA,ei ihmisyyttä itsessänsä,eikä toista ihmistä.Jos pelaa,niin olisi hyvä pelata yhteiseen pussiin,koska maailmassa kyllä riittää vastusta ja silmään kusijoita.Minusta on äärettömän lapsellista pelata ihmisellä jota rakastaa,miksei voisi pelata niillä,joita ei rakasta,jos on pakko kerran pelata..ja niinhän se kai on.Ihmettelen suhdetta,jossa ei voi koskaan käpertyä kainaloon ilman,että taustalla on pieni viritelmä jostain laskelmoidusta kuviosta.Minusta se ei ole pelaamista,että tunnustaa realiteetit,missä on hyvä ja missä huono,ota tai jätä mentalitesmi...kaikki muut verkostot kuten suhteet,tulonlähteet,tietoisuus,taito tulee siinä kaupan päälle.En itsekään olisi suhteessa,josta en saa mitään,mutta en myöskään ole unohtanut sitä,että yksin tässä maailmassa ei pärjää ja rajat täytyy laittaa suhteen ympärille ja varjella suhdetta,ei nousta kilpaparrikadille puolison kanssa.
Monia varmasti naurattaa tämä rakkaus. Peliähän on monenlaista, myös rahasuhteita. Vaikuttaakin, että sinkkuus on kiellettyä.
.... mitäspä tuohon voisi lisätä. Mutta aina kai se menee noin, kai....
kaipa jokainen jonkun tarvitsee?
Tosin eikö nykyisin yhä useampi halua elää ja olla yksin.
Niin pitää tehdä kun hyväksi tuntee. Onhan yhteiskunnassamme terveys tärkeä asia. Mietinkin, että mihin perustuu niiden tyytymättömien pariskuntien olemassaolo.
varmaan siihenkin kun ei ole hyvä olla itsensä kanssa ja koko ajan hakee parempaa, luulee että syy tyytymättömyyteen on toisessa.
Mitä sitten tehdään kun ympäristö on sinun pankkikortissa kiinni kun toiset käyvät ameriikassa?
Ympäristö pankkikortissa kiinni...? Ei kai ympäristö voi tarttua sun pankkikorttiis :-).
Sama ihminen kun räplää pankkikortillani, niin puuttuu ajamisiini, asumisiini ja panemisiini.
Se on meidän mutsi.
pärjää yksinkin. eipä ole mielipahaa eikä muutakaan potaskaa.
Yksikin esim. ryyppäämällä ja hankkimalla morkkiksen.
Kun vallan käyttäjänä on kumallekkin "saman arvoinen" elementti välineen kuin raha niin se toimii aivan samoin kuin parisuhdekkin.
Siinä on myös tunteet välineenä ja ovat samanmoiset ja "arvoiset" kummallekkin.
Molemissa syntyy se niin sanoittu kilpailu ja tuolostavoite.
Puhutaan vapaasta mankkintaloudesta ja vapaista suhteista. Ne ovat ja toimii juuri samoilla elementeillä.
On valta,anneus,kilpailu,kosto,uhkamminen,vääryys,voitontavoittelu,alistus,juonikkuus, salamyhkäisyys,piilottelu,kieroilu,riskinotto, tavoitteena vaan saada itselle itsekkäästi sekä voittaa aina. Toinen ns: osapuoli, keinoja kaihtamatta.
Tunnesuhteessa on malli otettu molemminpuolin toisistaan ja ne "elättävät toisiaan" siis markkintalous tunnesuhteiden tämänpäivän vastuita ja sisältöä sekä tunnesuhteiden toimintakulttuuri ja sisältö elättää markkintaloutta kun molemissa on sama "tappamisenmeninki" menossa.
Se on laaja arvotyhjiö ja näköalattomuus yhteiskuntakoulutuksessa sekä ayteiskuntarakenteissa ja sitä kautta parisuhteissakin sekä niiden arvoissa sekä tarkoitusperissä.
Sinkkuus on täten ainut tavoiteltu olomuoto ja siinä ennenkaikkea se salasinkkuus kun on tunteet ristiriidassa vastuu inhimilliseltä puolelta toisesta ihmisestä ja siten saatava kunnioitus turvallisena kumppanina elämälle ja lapsille. Toinen vastakkainen tunne on se opetettu itsekekseisyys vastata vain itsestä ja rahalla saa kaikkea siis vastuuttoman vapaudenkin.
Moni miljonääri ja suurosakeomistaja sekä grynderi saa arvomaailmansa kuntoon vasta kun on velkasaneerauksen kautta haudanpartaalla tai terveys mennyt kokonaan. Sitten hän arvottaa muutkin ihmiset mutta mitäpä hän niillä arvoilla enää tekee kun sekin tili on jo tyhjä?!?
Samoilla linjoilla, osin. Parisuhdehan kiemuroineen (ei se ole aina tasapaksua yksitoikkoista eteenpäin soljumista, vaikka päällepäin siltä vaikuttaisi) näyttäytyy usein - taistelukenttänä.
Molemmille on annettu aseet, joita voi käyttää joko yhteisen suhdetoiminnan sujumisen kannalta, tai oman mielihyvän/edun kannalta. Monihan (yleensä nainen) osaa käyttää markkinatalouskommentissa lueteltuja taitoja hyväkseen ja pystyy myös loogisesti perustelemaan saadun hyödyn molemmille osapuolille, vaikka siinä olisi hyötynyt vain nainen.
Monesti mieskin hyötyy jos se nainen on vaikka ostanut miehelleenkin jotain eikä vain itselleen.
Ja ihan omasta aloitteesta.
Mutta tässäkin on yleensä eräs tärkeä yksityiskohta jota nainen hakee - jos ei kumppanilta saa. Rahalla saa.
Vallankäyttöä, tosin yksin, mutta tässä voi itse säädellä mihin haluaa rahan käyttää, ei tarvitse kysellä toiselta. Se tuntuu hyvältä jonkin aikaa.
Mielihyvää. Joku toinen ottaa sinut jonkin aikaa huomioon (kempparin miesmyyjä kehuu sinua ja kertoo kuinka juuri tämä tuoksu sopii persoonaasi, eikä edes tunne sinua, mutta kehut ovat ah niin ihania).
Suora toiminta on aliarvostettua. Eli asian esille nostaminen asiana muitten joukossa - ilman draamaa - vilpitön ja ennenkaikkea pelottava toteamus toiselle: Miten meillä menee juuri nyt? minua pelottaa, nyt ei oo kaikki kunnossa, kerro onko sinulla kaikki hyvin.
Tällaisia asioita mies tuntuu pelkäävän. Hänenhän pitäisi taata naiselleen turvallinen hyvä olo. Ja päinvastoin. Pelottaa vastata. Miksi se kysyy tuollaisia!
Mutta eihän mies näistä asioista tee aloitetta. Eikä ota esille. Ja syntyy kriisi. Mahdollisesti.
Siis naisen päässä.
Tottakai mul on kaikki hyvin. Onhan meillä kaikki hyvin. Miksi sä noin ajattelet. No kun mieleen vaan tuli että tää suhde hoitaa itse itseään. Ai ei vai. Älä taas jauha tota samaa. Mä en jaksa taas tätä jankkaamista.
No niinhän me keskustellaanki. Oot kun joku lapsi ku haluut kokoajan huomioo, kyllä aikuinen pärjää ilman et kokoajan tarvii olla toinen vieressä.
Anna pesää. No älä nyt raivoo. Mä luulin et kaikki on jo hyvin. Mitä ihmettä sä skitsoilet. Onks sulla taas jotain lapsuuden traumoja.
Mieskin osaa käyttää valtaa, mutta yleensä se sanoo sen ääneen ja reilusti käskyttäen, ei piilotettuna. Manipuloidakin se osaa, mutta voi väittää suurin silmin ettei edes tajunnut että se oli sitä. Eikä siis ihan oikeasti tajunnut!
Salamyhkäisyys on jotain aivan ihmeellistä. Asioita piilotellaan kumppanilta eikä niitä pidetä mainitsemisen arvoisina. Ne ovat siis merkityksettömiä pikkuasioita. Ei muittenkaan asioita levitellä vaimolle, joten niistäkään ei jakseta puhua. Enkä nyt tarkoita kaverin yksityisasioita vaan Kommunikointia. Kuten että, mitäs teitte mökillä poikien kanssa...tuleeko vastausta.. ...
aha no nyt tulee jotain...
Onko niillä tärkeysjärjestys. Niillä asioilla siis.
Mitä jaksan/viitsin kertoa tänään akalle vai puhuisko taas siitä skodasta jonka näin nettiautossa. Ja säästä. Löysin myös mukavan näköisen talokohteen netistä oliskohan se kiinnostunut siitä enpä nyt jaksa miettiä. Kerron jos se kysyy tai sit se vainoo mua taas nukkumaan mennessä. Voi jehna, sanon sit ku oon syöny, se puree kuitenki pidempään ja mul on kiire nettiin.
Jos se muuttamisesta pauhaaminen välillä hellittäis kun se näkee et muaki kiinnostaa. Joo, näinhän se menee...
Pakinointia pilkettä silmäkulmassa ja totuuden siemen pussissa.
Voi voi. Kamalaa seurattavaa tämä ihmisen ja elämän halventaminen. Luullaan, että ollaan niin viisaita, älykkäitä, eikä nähdä omaa typerää hedonistista pöhöttyneisyyttä. Kuvitellaan, että parisuhde on ikuista tunnehuippua ja onnea. Parisuhteessa tulee vääjäämättä eteen todellisuus, jossa suhteen eteen on tehtävä töitä ja toisen rakastaminen on enemmän tahdon asia. Avioliittoa solmittaessa ei kysytä "tunnetko, että rakastat tätä ihmistä?... vaan "TAHDOTKO?". Kun ihminen rakentaa elämänsä terveille arvoille ja toimii niiden mukaan saa suuria siunauksia niin parisuhteeseen, kuin muuhunkin elämään. Nykyisessä arvotyhjiössä pyöritään oman navan ympärillä ja juostaan kaiken turhan saastan perässä ja luullaan vielä olevamme vapaita!
Minen ainakaa jaksa taistella!
...kertakäyttökultturi menee??
Ettekö te hyvät ihmiset ymmärrä ettei elämä ole peliä?? Meillä kaikilla on tunteet mukana ihmis-suhteissa! Molemmilla osapuolilla!
Onko nyt vain sitten niin että "pullamössösukupolvi"
on jättänyt jälkeläisensä ihan oman onnen nojaan??
Ja tämä on seurausta siitä??
HUH..HUH..mihin tämä kaikki johtaakaan...?
puhetta verrata rakkautta peliin. Narsistille ihmissuhteet ovat peli. Hänellä ei ole aitoja syviä tunteita. Narsistille ihmiset ovat, jotta heitä voisi hyväksikäyttää. Ja se läheisin ihminen on lähde niinkuin muutkin. Seksin saaminen, mustasukkaisuuden kautta itsensä halutuksi kokeminen - läheisimmän provosointi milloin mihinkin suureen tunnetilaan saa tunteettoman narsun tuntemaan olonsa tarpeelliseksi.
En ole sairaampaa ketjun aloitusta nähnyt. Mutta aivan. Teitä pokerinaamoja on 2 % väestöstä.
Eikä teitä psykiatriakaan voi parantaa. Voi raukkoja.
Taisin tavata tuollaisen. "Narsistille ihmiset ovat, jotta heitä voisi hyväksikäyttää. Ja se läheisin ihminen on lähde niinkuin muutkin. Seksin saaminen, mustasukkaisuuden kautta itsensä halutuksi kokeminen - läheisimmän provosointi milloin mihinkin suureen tunnetilaan saa tunteettoman narsun tuntemaan olonsa tarpeelliseksi." Onneksi pääsin eroon. Toivottavasti kukaan ei enää lankea häneen.