Rakas anoppi, otan osaa ettei sinulla ole ollut helppo elämä. Usko huviksesi, ei ole ollut minullakaan. Ensi kerralla kun tapaamme, olisi ihan kiva ettet jaksaisi aukoa päätäsi asioista, joista et tiedä mitään. Kolmiomme on tavallinen vuokra-asunto ja itse olemme sen mieheni kanssa vuokranneet, kukaan ei ole puolestamme senttiäkään maksanut. Sääli että sinulla ei ole ihan yhtä uutta telkkaria kuin meillä, mutta kunpa et mankuisi sitä ääneen itsellesi vaihdossa :(. Tietokoneeni on kerätty vuosien varrella, niihin on säästetty vuosia. Nyt kun oma koneesi (kaupan kasaama) rikkoutui, olen kamala ihminen kun en anna sinulle tuliterää, tiettyyn käyttöön viriteltyä tilalle! Neuvoin sinua kyllä hankkimaan tietynlaisen koneen mutta ethän sinä kuunnellut...
Olen myös pahoillani siitä ettet pidä laittamastani ruoasta. Ruoanlaitto on rakas harrastukseni ja teen mielelläni kaiken itse alusta loppuun. Itse syötit pojallesi vain eineksiä ja hämmästelet tänäkin päivänä hedelmäkoria olohuoneessamme. Anteeksi että se kori oli viimeksikin pulloillaan satsumia, alennuksesta kun sain :(.
Jos vielä täytyy pyytää jotain tapoihimme liittyvää anteeksi, niin sitten sitä ettet ymmärrä elämäntapaamme. Hoidan kotona lastamme vaikka se vetää taloutemme tiukille (sinä anoppini tietysti luulet että elelen sukuni perinnöllä tms.), vaikka sinä päädyit aikanasi eri ratkaisuun. Saan myös äitiyspäivärahaa, jota ei edes maksettu aikanasi, joten olen mielestäsi varsinainen yhteiskunnan loinen.
Olisin oikeasti halunnut että tulemme toimeen, jutustelin aina mukavia ja toin kakkua kun pyysit käymään. Mikään ei kuitenkaan kelvannut, ensimmäisellä kerralla et voinut syödä kakkua kun yhdessä palassa oli pienenpieni jauhokokkare. :( En ole nähnyt sinun kertaakaan leipovan itse, mutta olet varmasti siinäkin parempi kuin minä...
Koska lopputulos näissä jutuissa on lähes aina se, että miniä on syyllinen, pyydän vaan anteeksi etten osannut olla sellainen ihminen jonka kanssa voisi harkita tulevansa toimeen. Luoja tietää että yritin..!
Olen myös pahoillani siitä ettet pidä laittamastani ruoasta. Ruoanlaitto on rakas harrastukseni ja teen mielelläni kaiken itse alusta loppuun. Itse syötit pojallesi vain eineksiä ja hämmästelet tänäkin päivänä hedelmäkoria olohuoneessamme. Anteeksi että se kori oli viimeksikin pulloillaan satsumia, alennuksesta kun sain :(.
Jos vielä täytyy pyytää jotain tapoihimme liittyvää anteeksi, niin sitten sitä ettet ymmärrä elämäntapaamme. Hoidan kotona lastamme vaikka se vetää taloutemme tiukille (sinä anoppini tietysti luulet että elelen sukuni perinnöllä tms.), vaikka sinä päädyit aikanasi eri ratkaisuun. Saan myös äitiyspäivärahaa, jota ei edes maksettu aikanasi, joten olen mielestäsi varsinainen yhteiskunnan loinen.
Olisin oikeasti halunnut että tulemme toimeen, jutustelin aina mukavia ja toin kakkua kun pyysit käymään. Mikään ei kuitenkaan kelvannut, ensimmäisellä kerralla et voinut syödä kakkua kun yhdessä palassa oli pienenpieni jauhokokkare. :( En ole nähnyt sinun kertaakaan leipovan itse, mutta olet varmasti siinäkin parempi kuin minä...
Koska lopputulos näissä jutuissa on lähes aina se, että miniä on syyllinen, pyydän vaan anteeksi etten osannut olla sellainen ihminen jonka kanssa voisi harkita tulevansa toimeen. Luoja tietää että yritin..!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kylläpäs kuulosti tutulta; aivan on niin kuin omasta elämästäni. Tilanteet ehkä vähän erilaisia - kuitenkin anoppini on sitä mieltä, että hän voi ottaa käyttöön meidän tavaroitamme.
"Mikä miniän-on myös minun" - menttaliteetti on ilmeisesti joidenkin ihmisten päähän jo hyvissä ajoin aivolohkoihin joutunut.
Miniä yrittää empaattisesti sopeutua anopin mielentiloihin ja yrittää ystävystyä kivimuurin kanssa - aivan turhaa. Paras kun jatkaa elämää ja on tapaamatta tuollaisia mieliharmeja.
Ymmärtääkseni anoppini luulee, että minun tulee kunnioittaa häntä, koska hän on 70-kymppinen. Mutta miksi sen tekisin - hän ei käyttäydy vähimmässäkään määrin ystävällisesti. Miksi hakeutuisin moisen autoritäärisen dinosauruksen seuraan. Jo ensitapaaminen oli selkäpiitä karmiva.
Olen varmaan terapian tarpeessa?
Anteeksi anopit...
ihmiset luulevat, että kun tulevat tiettyyn ikään, kaikkien pitää ruveta jeesustelemaan ja antamaan heille etuoikeuksia jne.
Joskus keskiajalla 70-vuotias oli varmasti kylän kummajainen, mutta nykyään... no, jos joku on yli 120v niin sitten ehkä voi antaa joitakin ylimääräisiä etuoikeuksia.
Toivonpa sinulle, että sairastut, joudut pyörätuoliin, vanhenet ja kuolet ennenaikaisesti!
Erittäin aurinkoista päivää vaan sinullekin, anoppi:)
Olen miniä!
Mahtava asenne sulla miniä, erittäin positiivinen. Kun ihmiset kertovat mielipiteitään anopeista, niin sinä miniänä toivotat näille kommentoijille aikaista kuolemaan. Tällaista toivotellaan, kun itsellä on paha olla, todella paha olla. Vai onko sinusta tämä normaalin ihmisen käytöstä?
Olen itsekin miniä, ja asenteeni on suvaitsevampi kuin sinun.
Vanhuksia halveksivasta asenteestasi huomaan, että sinulla se paha olo on ja et ole lainkaan suvaitsevainen.
Sinä kuvittelet itsestäsi aivan jotain muuta kuin olet.
Minä en ollut se, joka toivoi sairauksia, pyörätuolikohtalon, ja kuoleman anoppia kommentoiville. Eli kyllä, olen suvaitsevainen. En koskaan toivoisi tuollaisia edes pahimmalle vihamiehelleni, ja anoppi ei ole vihamieheni. Siihen vaadittaisiin tunnetta, jota minulla ei häntä kohtaan ole.
Kyse ei ole vanhuksista, vaan anopit yleensä ovat eläköityviä 60-vuotiaita. Mutta siedä sinä vain kaikkea anopiltasi, edellä näemme kaikki tuloksen, noissa toivotuksissasi.:)
Täältä ei tule sinulle heijastusta, vaikka miten yrität peilailla.
Ai taas tällainen peilikeskustelu? Meni kuule ihan hukkaan vakuuttelusi, koska kirjoitit tuon virkkeen.
Ihan voit vapaasti lukea minun viestistäni ihan mitä lystää, kunhan luet sen viestin, josta tämä kaikki purnaus alkoi. Kuten sanoin, minä en ole se miniä, joka toivottaa sairauksia, kuolemaa sun muuta mukavaa anoppia kommentoiville. Kyseessä ei ollut edes hänen anoppinsa, kaikkein huvittavinta asiassa.
Keskustelu jatkuu palstalla, ei se lannistu tuollaisista.
Miksi sitten roikut täällä jos ei kiinnosta?
Miksi yrität uhitella ja pelleillä täällä, että tänne ei kukaan kirjoittaisi? Miksi anoppi ja miniä - keskustelun pitäisi vaieta? Kyllä anoppi ja miniä - keskustelussa saa kirjoitella, et sinä päätä kuka tänne saa kirjoittaa ja kuka ei. Voisit hieman säädellä mitä päästät ruutuun. Pitäisi hiljentyä, koska sinä uhittelet täällä?
Mielestäni tosi törkeää uhitella jollain pyörätuolikohtalolla heti, jos anopista kirjoittaa. Sellaista sanoo ja kirjoittaa vain sellainen, jolle ehkä anoppi itse on sanonut niin.
Oikein hyvä asia, että olet miettinyt tuotakin asiaa oikein yön yli. Voit hautoa sitä asiaa yhä edelleen minun puolestani.
joka haluaa huomiota millä hyvänsä.
On täällä muita, jotka ymmärtävät molempia puolia, sekä miniöitä että anoppeja.
Ei mikään ole eikä saa olla iästä kiinni, vaan ihan kunkin omasta käytöksestä.
Rumasti käyttäytyvää ihmistä ei tarvitse kunnioittaa tai edes tapailla, on hän sitten 20 tai 100.
ei kunnioiteta.
Sinä, joka kirjoittelet ilkeyksiä: oletko tullut ajatelleeksi tätä?
Anoppini ei ole mikään vaivainen vanhus tms., vaan ihan hyväkuntoinen nelikymppinen. Yksi syy lisää, miksen ymmärrä hänen juttujaan...
Hih hih tämä palsta täyttyisi minunkin kokemuksistani... loputon aihe.
Anoppi tuli käymään, tutkaili eteisessä poikansa,mieheni, maalisia työvaatteita,
hypisteli niitä ja huokaisi hiljaa (niin että kuulin) :
... voi minun poika-raukkaani...
suomennos:
kamala laiska vetelä taidoton lapsellinen paskainen huonompi-kuin-minä ämmä joka ei saa maalitahroja pois kultapojuni paidasta.