Jostain chatista löysin "elämäni miehen", kirjoiteltiin ja tutustuttiin, rakastuttiinkin.. Sitten muutettiinkin saman katon alle, hän asui toisella paikkakunnalla ja tahtoi välttämättä muuttaa pois sieltä. Puoli vuotta meni kuin siivillä, sitten alkoi ongelmat. Mustasukkaisuuskohtauksia, että minulla on varmasti toinen mies. Oli turha kuvitellakaan että olisin saanut lähteä edes naispuolisten kavereideni kanssa yhtään mihinkään. Käytin kaiken energiani todisteluun, ettei minulla ole muita kuin hän, enkä muita olisi halunnutkaan! Minua vannoi rakastavansa, kaikki oli taas hyvin, mentiin kihloihinkin. Hän kävi entisellä kotipaikkakunnallaan töissä, viikonloput oli yleensä kotona minun kanssa. Sitten alkoi kaverit kotikonnuilla kutsua, kaverilla on auton laittoa ja muita hanttihommia joissa pitää viikonloppuisin olla mukana.. Kuitenkin joka päivä jollain lailla ilmoitti minusta välittävänsä. Siinä meni taas puolisen vuotta. Hän sai tekstiviestejä joita piti lukea salaa vessassa, tai jopa lähteä muka kauppaan että pääsi puhelimeen.. Tekstiviestillä sitten minut jätti, aamulla töihin lähtiessään toivotti minulle mukavaa viikkoa ja sanoi rakastavansa, kun illalla sitten tylysti ilmoitti että tämä olikin tässä. Mitä olisi pitänyt ajatella? Kierosti vielä jätti viestit luettavaksi, joista selvisi että hänellä ollut toinen nainen jo kuukausia, samalla kun minua syytti pettämisestä, mikä ei siis olisi käynyt mielessänikään! Monesti kysyin, että onko jotain kertomista, että nyt olisi parempi molempien kannalta jos puhuisi suoraan, osoittaisi edes jonkunlaista kunnioitusta kun vain sanoisi.. Mutta ei, ei ole mitään vialla. Oli sen verran suuri järkytys, että lääkityksellehän sitä tuon tapauksen jälkeen joutui, pitkäksi aikaa. Ja vaikka siitä nyt on jo kaksi vuotta, edelleen ajattelen häntä, rakastankin ehkä vielä. Osa minusta haluaisi hänet takaisin, mutta onneksi nyt jo osaa älytä miksi tuo ajatus on aivan järjetön.
Ei ole helppoa..
Johanna*
2853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... mulla vähän sama tarina. Tosin mulla ei tarinassa ollut miehellä toista naista (ei ainakaan että mä olisin tiennyt).
Mieheni oli kamalan mustasukkaisuuden lisäksi vielä hirveän itsekäs. Harvoinpa teki jotakin mun hyväksi, tai mun takiani. Lempparileffat telkkarista ei tulleet kysymykseen, jos se ei niitä halunnut katsoa. Jos menin kotiini katsomaan, heti tuli syytös että mulla on toinen mies. Ankaraa mökötyskuuria, jos lähdin kaverin kanssa johonkin (sinnekään en päässyt kuin ex-tempore-päätöksellä, josta ilmoitin miehelle, josta seurasi kerran se etten meinannut päästä sen luo edes sisälle).
Siinä joitain sekavassa tekstissä.
Ei voi kun pudistella päätä.
Sairaalloista mustasukkaisuutta.. Kerran olin lähdössä kaverini valmistujaisia juhlimaan, niin eikös heti syytelty että siellä on nyt se joku toinen mies. Otti jopa salaa avaimet laukustani ennen lähtöä etten baarista tullessani pääsisi takaisin kotiin. Luuli minua niin tyhmäksi etten lähtiessä tarkistaisi että onko ne mukana.. Vaan kyllä alkoi kummasti naama vääntymään kun sanoin että avaimet tänne. Puhelimeni se kävi ainakin kerran päivässä läpi, samoin kuin tietokoneella sähköpostit, huomasin vaan kun herjasi väärää salasanaa ja asiasta sitten kysyin. Onneksi sentään myönsi, mutta siitä saikin sitten kuulla kunniansa. Ja koko tämän ajan itsellään oli vaikka minkälaista säätöä ties kuinka monen naisen kanssa. Huomaakin varmaan etten ole tästä asiasta vieläkään yli päässyt, kyllä romutti itsetunnon pahasti tuollainen kynnysmattona eläminen. Kun kaikki oli minun syytä, siitä tarpeeksi usein kuuli, siihen alkoi sitten itsekin uskoa.. :(