Olenkohan vain yksi, joka on huomannut omalla kohdallaan tämän asian. Olen huomannut, että internet ja seurnahaku-pavelut ovat tuhonneet elämäni jollain tavalla.
Olen jo vuosia pyörinyt gallerioissa yms. Huomaan, että samat ihmiset roikkuvat siellä vuodesta toiseen. Siis seuranhakumielessä.
Itse pidän itseäni kuitenkin hyvänä ja aitona ihmisenä, ja olen joutunut useasti ns. pintaliitäjien uhriksi. Tai ehkä itsekin olen ollut pintaliitäjä, mutta nyt haluan oikeasti elää elämää sellaisena, kuin se kuuluisikin. Jos haluaa jonkun oikeasti ns. löytää, ei se voi tapahtua netin kautta.
Nyt aijon oikeasti elää oikeaa elämää, enkä lähteä enää mukaan yhteenkään ns. seikkailuun internetin kautta siinä uskossa, että se johtaisi mihinkään. Samat ihmiset, vuodesta toiseen siellä seuraa etsivät. Samat EPÄTOIVOISET ihmiset. Minä heitän epätoivon nyt hulluuden kaivoon ja keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle oikeasti niitä, joissa on järkeä.
Onko joku muu siis huomannut tämän saman?
Olen jo vuosia pyörinyt gallerioissa yms. Huomaan, että samat ihmiset roikkuvat siellä vuodesta toiseen. Siis seuranhakumielessä.
Itse pidän itseäni kuitenkin hyvänä ja aitona ihmisenä, ja olen joutunut useasti ns. pintaliitäjien uhriksi. Tai ehkä itsekin olen ollut pintaliitäjä, mutta nyt haluan oikeasti elää elämää sellaisena, kuin se kuuluisikin. Jos haluaa jonkun oikeasti ns. löytää, ei se voi tapahtua netin kautta.
Nyt aijon oikeasti elää oikeaa elämää, enkä lähteä enää mukaan yhteenkään ns. seikkailuun internetin kautta siinä uskossa, että se johtaisi mihinkään. Samat ihmiset, vuodesta toiseen siellä seuraa etsivät. Samat EPÄTOIVOISET ihmiset. Minä heitän epätoivon nyt hulluuden kaivoon ja keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle oikeasti niitä, joissa on järkeä.
Onko joku muu siis huomannut tämän saman?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ensinnäkin sanon suoraan ettei näihin netissä oleviin seuran hakijoihin ole mitään luottamista.itelläni ei ole kokemusta mutta kaverilla oli ja joutu karvaasti pettymään.tapas yhen äijän netin kautta ja olikin ihan kaikkee muuta ku kerto netissä itestään.luonne oli kaikkee muuta mitä kerto netissä ja sun muuta paskaa mättäny joten ei kannata luottaa yhtään...
Joo, näin se menee.. Jännää vain, että minäki, joka olen tosi sinisilmäinen ihminen, olen roikkunut useita vuosia netissä seuranhakumielessä. Kysyin vain miksi? Vastaan itselleni, että siksi, koska olen ehkä halunut vain hakea seikkailua. Mutta kuitnekin siten tuhonnut itseäni..
Tein lopun siitä.. sillä tosiaan. Ei näihin ole luottamista. Aijon nyt alkaa elää täysiä ilman internettiä ja sitä epätoivoa niissä.. Sillä suurin osa seuraahakevista hakee vain jotain täydentämään sitä tyhjyyttä (niiku ehkä iteki), se joka se joku on ei juuri ole väliä. Kunhan vain tarpeeksi saa kalastettua itselleen.. Mutta, kun sitten tulee tunteet peliin.. on jo myöhäistä. On tuhoontuomittua.. :( Ei kannata! Harmillista, etten ole ainoa.. ja kovin moni ei edes tajua lopettaa sitä.
Eikö tuntuisi aika hullulta ajatella ettei yhdenkään nimimerkin takaa löytyisi aitoa, toisesta välittävää, rakastavaa ihmistä? Uskon että teeskentelijöitä ns. pintaliitäjiä löytyy internetistä, mutta löydät niitä takuulla aivan kaikkialta missä liikutkin. Kysymys lieneekin siinä millaisiin piireihin eksyt pyörimään.
Minä tutustuin nykyiseen avopuolisooni sattumalta erään chatin kautta, enkä ole koskaan ollut näin onnellinen. Kyllä sen tietää jokaisella solullaan kun oikea ihminen ilmaantuu vierelle -tapasitpa hänet sitten kadulla, illanistujaisissa, tai netissä.
Minäkin tapasin erään chatin kautta miehen, joka tuntui välittömästi sielunystävältä. Hänkin sanoi ihastuneensa. Tiedän yhä, että olen häntä odottanut koko ikäni, "tunsin hänet jo ennenkuin olin tavannutkaan". Mutta, mutta, tuli kaikenlaista...mies on ehkä liian kiltti, tavallaan. En halua tässä sen yksityiskohtaisemmin kertoa mitä tapahtui, mutta erosimme ja olemme yrittäneet uudestaan pariinkin otteeseen.
Totta tuo kun kirjoitat, että sitä tietää jokaisella solullaan kun oikea ihminen ilmaantuu vierelle. Niinhän sitä tietää, mutta entä se toinen ? Voiko olla varma siitä, että hän on samalla lailla varma ?
Netissä on helppo olla kuka vaan, netissä on helppo etsiä aina parempaa, kiinnostavampaa. Netti on liiankin helppo paikka etsiä seuraa. Moni jää koukkuun nettiin. Ja täällä liikkuu kaikenlaisia tapauksia.
Tämä minun "tapaukseni" on pysynyt ystävänä. Tiedän hänen pyörivän netissä. Saattaa hyvinkin olla vielä, että hän haluaisi minut takaisin vielä joskus. Mutta en osaa enää luottaa.
Hienoa että olet löytänyt hyvän ihmisen, toivon todella että hän on aidosti oma itsensä, eikä tule yllättäen mitään yllätyksiä. Hyvää Jatkoa Teille !
Se todellinen ihmissuhde punnitaan vasta kun tavataan ja tutustutaan oikeasti. Netissä voi saada vähän osviittaa ihmisen ajatusmaailmasta - tai ainakin siitä, minkälaisena toinen sen haluaa tuoda esiin. Sen mielikuvan varaan ei kannata rakentaa paljonkaan unelmia. Jos aidosti etsii itselleen kumppania, sen voi kyllä netin kautta löytää. Uskon myös, että aito ihminen voi kohdata täällä toisen aidon ihmisen. Parhaimmassa tapauksessa kohdalle voi osua suorastaan helmi, jonka kanssa esim. chatissa löydetty yhteinen sävel jatkuu live-elämässä samanlaisina sulosointuina. Nimimerkillä: Kokemusta on.
Siinähän se onkin: jos yhteyden tunne ei ole yhtä voimakas molemmilla osapuolilla, voiko silloin sanoa löytäneensä "sen oikean?
Oletteko koskaan nähneet miehen kanssa kasvotusten? Nettisuhteet nuupahtavat usein omaan mahdottomuuteensa mikäli ei nähdä ja tutustuta ihmiseen itseensä, ilman mitään roolia, jonka taakse kätkeytyä. Minä kutsuin nykyiseni kylään jo päivä sen jälkeen kun olimme jutelleet ja siitä lähtien olemme käytännössä asuneet saman katon alla. Siinä oppii kyllä hyvin pian näkemään millaiset tarkotusperät toisella on, puhumattakaan onnesta tiedostaa kumppanista välittömästi myös ne huonotkin puolet. Uskon häneen ja meihin.
Mutta voiko tosiaan koskaan olla aivan varma? Olen itsekin useinkin alkanut seurustelemaan, tuntenut vetoa, myös torjunutkin ihmisiä netin avustuksella, mutta myös itse arjessa. Mistä minäkään voin loppupeleissä tietää kuinka tosissaan avopuolisoni on kanssani? Tähän minäkin nostaisin esille luottamuksen toiseen, ennenkaikkea omaan itseensä ja rakastettavuuteensa. Tiedän että aika näyttää ja elämä vie. Aina ei kaikki suju suunnitelmien mukaan, mutta aina löytyy jostain voimaa ponnistaa takaisin jaloilleen.
Luottamus on parisuhteen elinehto. Älä milloinkaan ala suhteeseen jos sinua vähänkin epäilyttää. Loppupeleissä ei koskaan voi luottaa aivan täysin kehenkään muuhun kuin itseensä, joten luota vaistoihisi -ne eivät koskaan vie sinua harhaan. Mies johon kerrot tutustuneesi vaikuttaa jo tältä lukemalta epäkypsältä sitoutumaan? Jos hän on kiinnostunut, mutta ei anna sinulle mitään varmuutta mistään. Arvelen että aina kun näytät vihreää valoa, hän torjuu sinut, mutta kun olet vähällä luovuttaa, kiinnostatkin taas enemmän kuin mikään muu? Löydät parempaa heti kun aika on oikea.
Toivon myös sinulle hyvää jatkoa ja paljon onnea etsintöihisi! Olet takuulla onnesi jo ansainnut. :)
On se joo.. seuraa ei oikeasti ole edes vaikea saada tosielämässäkään. Pitää vain olla positiivinen asenne..
Itse olen tavannut netin kautta erittäin monen montaa onnenonkijaa.. Joku on ettinyt vakavaa, joku s-seuraa, joku parisuhteessa oleva on taasen halunnut ns. salaseuraa, joku jotain mitä ei tiedäkään. Joku vain ystävää. Niin montaa. Mutta kun summaan nämä ihmiset, jokainen tai ainakin 80% on niistä ollut masentuneita, passiivisen elämänasenteen omaavia ihmisiä, joista suurin osa:
A. pyörinyt omissa maailmoissaan (netti, jossa useat varalla olevat ihmiset)
B. puhunut eksistään ja ikäänkuin hakenut vain laastaria epätoivoonsa
C. ei tiennyt mitä etsii
D. onnettomia "luusereita"
E. valehtelijoita
F. seksiseuran etsijöitä
G. vakavan suhteen etsijöitä, jotka tulee mielestäni lempata heti (sillä kukaan ei voi ensitreffeillä hakea kauhean vakavaa)
H. satunnaisia onnenonkijoita
I. pyörittävät ja treffailevat useita ihmisiä
J. kumppaninsa pettäjät
Tässä listaa.. tosiaan, olen tavannut useita ihmisiä. Tiedän, etten itsekään ole ehkä ollut kovin fiksu lähtiessäni tähän peliin mukaan. Mietin, miksi lähdin.. Kai vain seikkailemaan ennakkoluulottomasti.. Nyt aijon olla se aito ihminen, joka olen ja tosiaan etsiä elämää netin ulkopuolelta.
Mielestäni olen nähnyt nyt tarpeeksi sen maailman puolia.. Ja kasvanut siten ihmisenä. Olen menettänyt myös sydämeni ja antanut pakit monelle. Usealle olen hävinnyt vain savuna ilmaan. Muutama on kadonnut minulta ja antanut minulle kenkää. Muutamalle on kemiat osuneet yhteen.
Kokenut niin paljon, että mittani on tullut täyteen. Ehkä olen siis itsekin ollut vain epätoivoinen onnenonkija, josta ei lopulta ollut mihinkään.
Itse omaan positiivisen asenteen, mutta elämäntilanteeni on varsin kiireinen. Mutta, en enää tuhlaa aikaani seuranhakuun netistä.
Niin oksettavaa kuin se onkin!!
itse löysin elämäni naisen eräästä chatistä! =)
ollaan kihloissa ja lapsikin on...kumpikaan ei tosin etitty seuraa vaan ainoastaan kirjoiteltiin ja väiteltiin useamman viikon. kunnes sattumalta tuli puheeksi, että mistä päin Suomea ollaan ja yllätyimme kumpikin huomatessamme asuvamme samassa kaupungissa alle 4kilometrin päässä toisistamme! ;)
ja kumpikaan meistä ei TOD ollut epätoivoinen tms...
eli eipä kannata yleistää, vaikka sulla olisikin ollut pelkkiä huonoja kokemuksia.