Olenkohan vain yksi, joka on huomannut omalla kohdallaan tämän asian. Olen huomannut, että internet ja seurnahaku-pavelut ovat tuhonneet elämäni jollain tavalla.
Olen jo vuosia pyörinyt gallerioissa yms. Huomaan, että samat ihmiset roikkuvat siellä vuodesta toiseen (myös siis minä). Siis seuranhakumielessä.
Itse pidän itseäni kuitenkin hyvänä ja aitona ihmisenä, ja olen joutunut useasti ns. pintaliitäjien uhriksi. Tai ehkä itsekin olen ollut pintaliitäjä, mutta nyt haluan oikeasti elää elämää sellaisena, kuin se kuuluisikin. Jos haluaa jonkun oikeasti ns. löytää, ei se voi tapahtua netin kautta. Tai ei onneansa sieltä voi löytää.
Nyt aijon oikeasti elää oikeaa elämää, enkä lähteä enää mukaan yhteenkään ns. seikkailuun internetin kautta siinä uskossa, että se johtaisi mihinkään. Samat ihmiset, vuodesta toiseen siellä seuraa etsivät. Samat EPÄTOIVOISET ihmiset (myös minä siis). Minä heitän epätoivon nyt hulluuden kaivoon ja keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle oikeasti niitä, joissa on järkeä. On nimittäin säälittävää pitää messengerissään satoja ihmisiä, joista osaa ei ole edes tavannut. Ja elää niin, että ruinaa kuvien perusteella. Näille suhteille ei voi ennustaa hyvää. Tosin tiedän, että varmasti joillain tämä toimiikin. Itse meinaan olin jättänyt jo tämän taakseni, kun aloitin suhteen miehen kanssa. Siis poistin tunnukseni ja kaikki turhat ihmiset mesestäni. Mutta tämä ihminen ei halunnut tehdä samoin eikä siis polttaa kaikkia siltojaan takaaltaan minun vuokseni.
Onko joku muu siis huomannut tämän saman? Vai kuvittelenko vain?
Olen jo vuosia pyörinyt gallerioissa yms. Huomaan, että samat ihmiset roikkuvat siellä vuodesta toiseen (myös siis minä). Siis seuranhakumielessä.
Itse pidän itseäni kuitenkin hyvänä ja aitona ihmisenä, ja olen joutunut useasti ns. pintaliitäjien uhriksi. Tai ehkä itsekin olen ollut pintaliitäjä, mutta nyt haluan oikeasti elää elämää sellaisena, kuin se kuuluisikin. Jos haluaa jonkun oikeasti ns. löytää, ei se voi tapahtua netin kautta. Tai ei onneansa sieltä voi löytää.
Nyt aijon oikeasti elää oikeaa elämää, enkä lähteä enää mukaan yhteenkään ns. seikkailuun internetin kautta siinä uskossa, että se johtaisi mihinkään. Samat ihmiset, vuodesta toiseen siellä seuraa etsivät. Samat EPÄTOIVOISET ihmiset (myös minä siis). Minä heitän epätoivon nyt hulluuden kaivoon ja keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle oikeasti niitä, joissa on järkeä. On nimittäin säälittävää pitää messengerissään satoja ihmisiä, joista osaa ei ole edes tavannut. Ja elää niin, että ruinaa kuvien perusteella. Näille suhteille ei voi ennustaa hyvää. Tosin tiedän, että varmasti joillain tämä toimiikin. Itse meinaan olin jättänyt jo tämän taakseni, kun aloitin suhteen miehen kanssa. Siis poistin tunnukseni ja kaikki turhat ihmiset mesestäni. Mutta tämä ihminen ei halunnut tehdä samoin eikä siis polttaa kaikkia siltojaan takaaltaan minun vuokseni.
Onko joku muu siis huomannut tämän saman? Vai kuvittelenko vain?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa etsiä elämä netin ulkopuolelta.
Onneks olkoon oot ensimmäinen jolle kirjoitin DD.
Netti on vaan hupia varten, elämä oottaa ulkopuolella, Meikä ei tääl viihy ainoostaan huuhaa puolella, suosittelen!
Joo, kiitos siitä, että olen eka jolle kirjotit :) liittyen suhteisiin ja tunteisiin.
Näinhän se menee joo.. joskus sitä sortuu epämääräiseen paremman toivossa, ainakin tosiaan silloin, kun ei ajattele järjellä. Netti tosiaankin on vain hupia varten.
Jos haluaa ottaa vakavasti, on elämä tuolla netin ulkopuolella.
Tästä lähtien ajattelen järjellä. Että näin on näreet! Olkoon siitä sitten hintana se, että elän sinkkuna lopun elämääni. Se ei kuitenkaan paljon maksa.. kuin että menettäisi toivon kokonaan seikkailemalla internetin seuranhaussa.
en pahemmin ole seuraa netistä hakenut, koska kyllä sen aika äkkiä huomas, että yhtä tyhjän kanssa se on. Enkä mä kelvannu kellekään omana itsenäni. Mikä rehellisesti sanottuna vituttaa.
Positiivisena asiana on sanottava, että kavereita olen saanut netin kautta, lähinnä foorumeitten, mut niissä onkin ihmisiä, joilla on jo valmiiks joku yhteinen kiinnostuksen kohde.
kenellekään kelpaa? ;)
Sulla on ihan räväköitä mielipiteitä, pidä vaan lippu korkealla. Huumorintajusi on ainakin sellainen, että mulle kelpaisit. Jos Kokkola olis lähempänä, niin hieroisin ehdottomasti lähempää tuttavuutta.
t. sivustaseurailija
huuhaa palstaa, jätä rämpiminen sinkku palstalla ja tule pitämään kanssamme sinne hauskaa.
Olen huomannut sen kauan sitten. Itse laitoin ilmoituksen takaisin treffeihin kun en vieläkään ketään ole löytänyt, mutta en ole epätoivoinen enkä luuseri. Kerran pari vuodessa pääsen ehkä treffeille ja vastassa on useimmiten ollut hapanta naamaa näyttävä nainen joka ei sitten tiedäkään mitä haluaa. Ikävä että näin on, en nimittäin haluaisi käyttää yhtään aikaani tuommoiseen hakemiseen. Siksi en enää aio itse ottaa yhteyttä naisiin, odotan että he ottavat yhteyttä.
Kuvani ja tietoni löytyvät profiilista, en rupea enää tuhlaamaan yhtään päivää tuntemattomien kanssa kirjoitteluun tai tapailuun turhan takia. Profiilini lähtee sitten lopullisesti pois kun jonkun löydän, joko netistä tai livenä. Livenä onneksi näkee suoraan minkälainen henkilö on kyseessä, aika harvoin vain rohkeus riittää puhutella tuntemattomia ihmisiä. Onneksi rohkeuttaan pystyy sentään kehittämään eikä tarvitse alkoholiin turvautua. Jonain päivänä lähitulevaisuudessa iloitsen vielä siitä että pystyin siihen kun muut yhtä jyystävät paikallaan netissä eivätkä tiedä mitä haluavat.
On se joo.. seuraa ei oikeasti ole edes vaikea saada tosielämässäkään. Pitää vain olla positiivinen asenne..
Itse olen tavannut netin kautta erittäin monen montaa onnenonkijaa.. Joku on ettinyt vakavaa, joku s-seuraa, joku parisuhteessa oleva on taasen halunnut ns. salaseuraa, joku jotain mitä ei tiedäkään. Joku vain ystävää. Niin montaa. Mutta kun summaan nämä ihmiset, jokainen tai ainakin 80% on niistä ollut masentuneita, passiivisen elämänasenteen omaavia ihmisiä, joista suurin osa:
A. pyörinyt omissa maailmoissaan (netti, jossa useat varalla olevat ihmiset)
B. puhunut eksistään ja ikäänkuin hakenut vain laastaria epätoivoonsa
C. ei tiennyt mitä etsii
D. onnettomia "luusereita"
E. valehtelijoita
F. seksiseuran etsijöitä
G. vakavan suhteen etsijöitä, jotka tulee mielestäni lempata heti (sillä kukaan ei voi ensitreffeillä hakea kauhean vakavaa)
H. satunnaisia onnenonkijoita
I. pyörittävät ja treffailevat useita ihmisiä
J. kumppaninsa pettäjät
Tässä listaa.. tosiaan, olen tavannut useita ihmisiä. Tiedän, etten itsekään ole ehkä ollut kovin fiksu lähtiessäni tähän peliin mukaan. Mietin, miksi lähdin.. Kai vain seikkailemaan ennakkoluulottomasti.. Nyt aijon olla se aito ihminen, joka olen ja tosiaan etsiä elämää netin ulkopuolelta.
Mielestäni olen nähnyt nyt tarpeeksi sen maailman puolia.. Ja kasvanut siten ihmisenä. Olen menettänyt myös sydämeni ja antanut pakit monelle. Usealle olen hävinnyt vain savuna ilmaan. Muutama on kadonnut minulta ja antanut minulle kenkää. Muutamalle on kemiat osuneet yhteen.
Kokenut niin paljon, että mittani on tullut täyteen. Ehkä olen siis itsekin ollut vain epätoivoinen onnenonkija, josta ei lopulta ollut mihinkään.
Itse omaan positiivisen asenteen, mutta elämäntilanteeni on varsin kiireinen. Mutta, en enää tuhlaa aikaani seuranhakuun netistä.
Niin oksettavaa kuin se onkin!!
Sanotaanko, että suurin osa etsii netistä salaista s-seuraa.. sillä mielellä suurin osa siellä liikkuu. Kovin moni ei ole vilpittömästi liikenteessä.
Masennus kai ajaa tosiaan etsimään onneaan. Ikävintä on se oravanpyörä, kun masentunut istuu kotoolta käsin jutellessa mesetutuilleen tietämättä oikeasti, kuinka elämässä tulisi elää. Sitten tapaa ihmisiä ja luulee olevansa niin kaikkitietävä. Sitten sama jatkuu yhtä epätoivoisesti. Siinä ei ikäänkuin jaksa panostaakaan mihinkään suhteeseen. KUN TIETÄÄ SEN SEURANSAANNIN HELPPOUDEN!! Kuka kaipaisi nurkkiinsa lojumaan ketään, joka voisi PAHIMMASSA TAPAUKSESSA viedä sydämen. Kun sen seuran saa niin helposti ja taas helposti uudelleen ja uudelleen.
Mä oon varmaan liian vähän aikaa käyttäny nettiä ja treffipalstoja seuran etsimiseen ku mun kokemukset on ollu ihan samanlaisia niin "tosielämässä" kuin netissäkin tapaamieni ihmisten kanssa- mistään ei ole tullut mitään, miestä ei ole kiinnostanu tarpeeksi, mua ei oo kiinnostanu tarpeeksi jne... en koe siis netin olevan yhtään poikkeus näis asiois.
Pääsääntöisesti kyllä ihan ok porukkaa on netissä pyörinyt ku on joitakin tavannu, kahvilla käyty ja höpisty joutuvia ja sit ollaan nähty uudestaan tai sitten ei. Ihan niinkuin ihmisten kanssa joihin olen törmännyt alunperin vaikka baarissa, salilla, laivalla jne...
Hahaa, ja sit on niitäkin joiden kans on synkannu ja pitempääkin ja käyny ilmi se silläkin on ollu profiili netissä.. Eli ihan samoja ihmisiä ne on kaikkialla ympäriinsä.