Mieheni halusi jokin aika sitten olla yksin ja annoinkin olla 4 päivän ajan ja hain noina päivinä tavaroita pois,koska tätä on tapahtunut ennenkin ja en voinut tällä kertaa olla varma jatkuuko juttumme.Hankin myös itselle vuokrakämpän.Pääsimme kuitenkin mieheni kanssa asioista sovintoon.Mieheni yrittää nyt olla niin kilttiä,että.Pitäisikö minun vain lähteä asumaan omaan kämppään ja olla välittämättä miehen muuttumisesta.Kannnattaako tälläinen yhdessäolo,jossa ei voi olla varma mitä toinen seuraavaksi keksii? Mielipiteitä ja neuvoja otan vastaan,kiitos
Miten tekisitte
neuvontaa kaipaava
5851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinua harmittaa AIVAN takuuvarmasti myöhemmin jos jäät siihen. tuo käytös kertoo jo paljon sinun miehestäsi. tiedät sen itsekin.
keskity omaan elämääsi eläkä ala miehen pompoteltavaksi.
toinen asia on se, että jos olette tiiviisti yhdessä niin mies voi tarvita omaakin aikaa, ja kun saa sitä niin tulee takaisin. toisaalta ei se välttämättä tarkoita pahaa. mutta jos se on noinkin epämääräistä ja sinulle uuvuttavaa niin muuta omaan kämppään ja anna sen olla yksin ja kasvaa. eihän tuollainen sovi suhteessa.
Eipä tuo kovin vakuuttavalta kämppikseltä kuulosta, jos on jatkuva tarve saada olla hetkisen yksin.
Sinuna en enää jojoaisi toisen osapuolen mielenvaihteluiden mukana, vaan asuisin omaa kotiani ja seurustelisin sen tyypin kanssa silleen "vanhanaikaisesti". Ehkä sille syntyy ajan myötä luonnollinen tarve muuttaa lopullisesti yhteen, ehkä ei, mutta etpähän ole enää sen haihattelun armoilla tavaroinesi. Kumppanisikaan ei silloin joudu enää kantamaan syyllisyyttä siitä, että "häätää" sut aina kodistaan.
eipä tuosta taida tulla lasta eikä paskaa ku suoraan sanon.mene vaan yksinäs asumaan ukkos ei tosta muutu vähän aikaa on kunnolla ja sit alkaa taas sama rumba.elä usko kaikkee sen leperryksiä niissä miehet tuntuu olevan niin pirun taitavia että...
Lyö nyrkkiä pöytään ja sano, että se on nyt sillä tavalla, että valita pitää: joko mää tai sinkkuus!
Katot miten se reagoi pakottisiin.
Jos aina vaan joustat ja hyväksyt kaikki sen päähänpistot niin kyllähän se sitä ominaisuuttasi sitten hyväkseen käyttää.
Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa ja ratkaisin sen erolla. Ukko ei osannut tosiaan päättää haluaako olla varattu vai sinkku. En edes pistänyt sitä valitsemaan.. Sillä se ei olisi auttanu, hän oli niin umpikujassa.
Tein siis ratkaisun hänen puolestaan. Olkoot sinkku ja keskenkasvuinen ja tosiaan etsikööt vielä sitä, mitä haluaa.. Mitä sitä turhaan suhteeseen sellaisen kanssa, joka käytti huomaavaisuuttani hyväksi.. itse suostuin siihen, että nähdään kun hänelle sopii. Sitoutumiskammoisellehan se on suoranainen ihanne.
Tai tietenkin voithan kokeilla ahdistaa hänet nurkkaan. Sitoutumiskammoisiin pätee melko hyvin se, että sanot rakastavasi hirmuisesti ja haluat yhteistä tulevaisuutta suunnitella.
Näin se menee!! Mutta parhain olisi tosiaan ehkä erota.. vaikea sanoa... Punnitse! Haluatko tosiaan elää epävarmuudessa ja siten, että asia ahdistaa sinua.. Vai onko siinä ihmisessä niin paljon hyvää.. Mutta totta on, että tuo "oma aika" on erittäin häiritsevä tekijä, jos toinen ei sitä haluaisi.