Kertokaapa rehellisesti, että olenko huono ihminen ja jos olen, niin miksi? Olen perusvelvollisuuteni suorittanut, koulumenestys on ollut heikomman luonteista, joskaan jatkuvan jankutuksen jälkeen ei moinen edes kiinnosta. Vanhemmillani on yritystä ja rahaa, mutta olen aikuinen ja elän omaa elämääni. Olen työttömänä, mutta työelämässä aina asiani hoitanut. Minkä aasinsillan löydätte minun ja vanhempieni tekemisten välille siten, että joudun boonuksena muulle elämälle ottamaan vastaan heidän murheet ja ympäristön halveksunnan tai erityiskohtelun?
Kertokaapa
Luuserille
4347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos et suoranaisesti elä (työkköriä ei lasketa)vanhempiesi tai muiden sukulaisten ja kumminkaimojen rahoilla niin asia ei kuulu heille pätkän vertaa. Olet itse valintasi tehnyt jos tyydyt vanhempiasi alhaisempaan "elintasoon". Itse kärsin tosin vakavista terveysongelmista (elinsiirto) mutta muuten tarina tuntuu tutulta, vituttaa varsinkin eräs sukulainen joka katsoo oikeudekseen arvostella laiskaksi vaikka olen maannut alle 25 vuoden ikään enemmän sairaalassa kuin muu lähisuku yhteensä... Jos ei se työttömyys tunnu kuitenkaan siltä mitä elämältäsi haluat niin ala miettiä jotain sellaista mitä oikeasti haluaisit tehdä tulevaisuudessa. Onhan sinulla sitten aikaa toteuttaa itseäsi eikä tarvitse kuunnella kenenkään neuvoja kun apu ja ymmärrys on ollut tuota luokkaa. Kyllä näitä lukemaan kehottajia tässä maassa riittää, ikäänkuin opiskelu onnistuisi ilman mitään mielenkiintoa.
Sukulaiset ei pidä muuta marinaa kuin lukemisista. Itse en ole halukas lähtemän nykyopiskeluun, jossa luetaan itsensä lääkäriksi ja tehdään kuolemaan johtavia hoitovirheitä enemmän kuin liikennekuolemia on yhteensä. Rahasta saattaa marista autokorjaaja, joka epäonnistumisen jälkeen laskuttaa kymmenenkertaisen määrän ja toteaa, että luulee tietävänsä mistä rahani on kotoisin. Kuluttaja-asiamies ei tietenkään puutu. Autokorjaajn mukaan minun tulisi pummata rahaa kotiväeltä ja ostaa uusi auto. Että näin.
En ihan noin mustavalkoisesti nykylääkäreiden tekemisiä, hoitovirheet ovat kuitenkin "tekevälle sattuu" -juttuja, tekemistä ja kiirettä nykyään riittää. Tänä päivänä lääketiede on sillä tasolla että parennetaan sellaisia sairauksia jotka 20-30 vuotta sitten johtivat AINA potilaan kuolemaan. On tiettyjä erityisryhmiä kuten elinsiirtopotilaat, diabeetikot, syöpäsairaat ja vaikkapa dementiaa sairastavat joiden hyväksi oli vaikea tehdä mitään puoli vuosisataa sitten. Nyt kun heidän elinaikaansa (minä mukaanlukien) on saatu jatkettua tilastojen valossa merkittäviä määriä, kuormittavat he kuitenkin terveydenhuoltoa loppuikänsä keskivertoihmistä enemmän lääkityksistään ja muista erityisongelmista johtuen. Kaikki tämä lääketieteen kehitys on tietysti johtanut siihen että tavallisen terveyskeskuslääkärinkin on tiedettävä koko ajan enemmän ja enemmän, vaakakupissa painavat jatkuvat säästöpaineet erikoissairaanhoitoon lähettämisessä, lääkityksissä yms.
Autonkorjaus on nykyään aivan toinen ääripää. Siellä siirretään kokonaan virhevastuu asiakkaalle, mikäli jotain hajoaa purettaessa tai korjattaessa niin asiakas maksaa nämä ylimääräisetkin osat. Ei tule korjaamo millään lailla vastaan, kiistää vain kaiken.
Pitää paikkaansa, että terveydenhuollon asiat ovat muuttuneet ja autonkorjaukseen liittyy paljon ammatti rahastusta. Se ei silti selitä sitä, että miksi jokaiseen tekemisiini liitetään muiden raha-asiat ja ammatit. Kaipa se elämä on tätä mitä se on juuri siksi, ettei ole saanut elää omaa elämää.