Miten selviän tästä ikinä. Oli poikaystävän kanssa hirveä riita ja sitten poikaystäväni tappoi itsensä. Tuli sanottua todella pahasti. Miten jaksan, miten jatkan elämääni ? Poikaystävän sukulaiset syyttävät minua, eivät suoraa syytä, mutta kuitenkin syyttävät vaikka eivät sitä ääneen sanokkaan....En kestä ? onko kellään ollut samaa tilannetta. Kertokaa miten selvisitte ?
Miten selviän ikinä
poikaystävä teki itsarin.
71517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oli hänen omansa. Kyllähän ihmiset riitelee, ja välillä voidaan sanoa pahastikin. Älä syytä itseäsi. Hän päätti itse asiasta. Karkeasti sanoen: jos kaikki tappaisivat itsensä ison riidan jälkeen, olisi väki vähissä. Voi olla myös muita asioita vaikuttamassa, joita et ehkä tiedäkään.
Toivottavasti saat asiassa vielä vertaistukea. Voit mennä myös keskustelemaan asiasta psykologin tai jonkin muun ammatti-ihmisen kanssa. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan, että pääset jatkamaan elämääsi.
ihan tavallistahan se on että sitä riidellään ihan normaalissa elämässä.. tullee sanottua kaikenlaista jota ei ees tarkoita mutta on ikävä asia että toinen lähtee ettet sopinut.. minä menisin haudalle yksinään ja pyytäisin anteeksi rakkaalta ja antaahan se..välittäähän se sinusta eikä halua sinun oman tunnon tuskissa kitua ..RAKASTAA se sua silti..rakastaa varmasti
Otan osaa! En jaksa uskoa että riitanne olisi kuitenkaan ainoa syy hänen ratkaisuunsa! Täytyyhän taustalla olla muitakin syitä, jotka eivät johdu sinusta.
Voimia sinulle!
Niin vaikeaa kuin se nyt onkin tajuta niin sinä ET ole vastuussa hänen teostaan!
Toivoisin että menet vaikkpa terveyskeskuksen mielenterveyspuolelle juttelemaan näistä asioista, tarvitset ammattiauttajaa!
Minä sain sieltä paljon apua poikani kuoleman jälkeen.
Menet elämässä eteenpäin...hetket kuluvat, päivät, viikot, kuukaudet...Nyt on vaikeaa mutta se helpottaa, ihan varmasti.
Mene sinne terkkariin nyt!!!
Jep. Osaan myötäelää tuon, koska olen monet kerrat miettinyt, että "mitäs jos noin kävisi"..?
Että riideltäisiin ns. "viimeinen riita" ja sitten jotain - kolari, joku muu onnettomuus, mitä tahansa...!
Lohduttaudu kuitenkin sillä, että "kaikella on aikansa ja paikkansa" ja poikaystäväsi olisi todennäköisesti kuollut joka tapauksessa juuri silloin kun kuoli - riidan kanssa tai ilman.
Sua ei saa kukaan syyttää.
*halaus*
Olimme, minä 18v ja hän 19v, kun hän hirtti itsensä.Nyt olen 40-vuotias ja 22 vuotta olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että löin "viimeisen naulan hänen arkkuunsa".En ole kertaakaan edes käynyt haudalla,enkä tiedä mihin on haudattu mutta toivon pystyväni joskus löytämään sen ja viemään sinne yhden punaisen ruusun.Mutta kun kirjoitin, että viimeisen, tarkoittaa se sitä, että hänellä oli taakkaa jo takanaankin varmasti paljon, eikä voinut olla henkisesti terve, kun teki niin.
En vain sanonut pahasti, vaan jätin hänet ja patsastelin puolialastomana toisen kanssa hänen nähtensä ja kadun sitä patsastelua yhä, joka ikinen päivä.En ole kertonut ikinä kenellekkään mutta olen selvinnyt ja perustanut perheenkin.En kadu sitä jättämistä kuitenkaan, sillä olen varma,että hän olisi jossakin vaiheessa kuitenkin tappanut itsensä ja jos hänellä olisi ollut lapsia, olisivat jääneet isättömiksi.Trauma siitä jää mutta sen kanssa selviää, vain aika auttaa ja se, että asuu ihan muualla.Mutta jos käyn kotonapäin (hän oli naapurin poika), niin joka ainoa kerta katson paikkaa, jossa hän kuoli.Joka ainoa kerta puuta, jossa hän tykkäsi istuskella.Olen lymynnyt "kiven takana" Jumalaa piilossa mutta jo kauan sitten olen kohdannut Jumalankin.Auttaa todella, kun vaihtaa maisemaa ja aika myös.