Syrjäytynyt :(

salesta ni johan helpottaa. terv. kollega

..että työnteko on perseestä. Ratkaisu voisi olla lyhennetty työviikko, esim. 30 tuntia viikossa. Silloin jäisi muuhunkin aikaa kuin pelkkään VITUN työntekoon. Mutta valtiovalta ei tätä halua, koska verotulot pienenisivät ja hyödyttömille virkamiehillä ei olisi varaa maksella palkkoja. Tai olisi, jos sairaat ja vanhukset jätetään heitteille. Mutta niinhän tehdään nytkin..

"Ennen valmennusjakson aloittamista asiakas haastatellaan KÄTEVÄssä, jolloin sovitaan aloitusajankohta. Aloittaa voi parittomien viikkojen maanantaina non-stop –periaatteella. Jokainen asiakas asettaa omat tavoitteensa valmennusjaksolle projektityöntekijän kanssa tulomaanantaina. Valmennussopimukset tehdään neljän viikon periodeissa, valmennuksen kokonaiskeston ollessa yksilöllinen."

Lisätieto:
http://www.pdl.fi/yksikot/pilke.htm

Oikein kovasti sinulle voimia ja jaksamista!

Minulla on töitä vain pätkissä ja tunnen myös hyvin voimakasta häpeää työttömyyskausina. Minulla on hyvin voimakas halu pärjätä omillaan ja 50 vuotta iästäni ja fyysisesti vajaakuntoisena saan onneksi toteuttaa sitä omillaan pärjäämistä sikäli, että olen pysynyt myöskin ansiosidonnaisella.

Minun tapani jaksaa työttömät pätkät on tällainen, noudattaa säännöllisiä aikatauluja, fyysinen aktiviteetti päivittäin ja nettikirjoittelu. Ja netissä kirjoitan aina toisille kannustusta ja tsemppiä. Uskon vahvasti, että kun toivoin toiselle hyvää ja ajattelen jotain toista lämpimästi, se ikäänkuin vahvistaa minuakin. Sitä hyvää mieltä on mukava jakaa. Ja kaikella hyvällä on tapana lisääntyä, ihan samoin kuin ongelmillakin on tapana kasaantua.

Nyt on hyvin vaikeat ajat käsillä, kun on paljon työttömyyttä. Suomessa on hyvin paljon ihmisiä jotka voivat huonosti ja tarvitsevat apua.

Keskitysleireiltä psyykkisen terveytensä säilyttäneistä on tehty tutkimuksia, ja on löydetty sellainen seikka, että niillä joilla säilyi psyyke terveenä, auttoivat toisia. Ja samoin jos tapahtuu mitä tahansa vaikeuksia, niin se joka alkaa auttamaan toisia, voi mahdollisesti säilyttää mielenterveytensä.

Noihin seikkoihin siis perustan ajatusmaailmani, ja eräällä työttömyysjaksolla ilmaistöihin pakotettuna huomasin, että voin henkisesti hyvin kun menen ilmaistyöjaksoni tekemään hyötyä vapaaehtoisjärjestöön. Menin perastusarmeijan kirpputorille töihin. Ja siitä lähtien olen saanut oikeita töitä, kylläkin sijaisuuksia.

Suosittelen siksi sinullekin, aikataulutusta, fyysistä aktiviteettia päivittäin ja mitä tahansa jonkun toisen hoitamista. Esim. vapaaehtoistyö, koiran hoito tai vaikka vain kukkien kasvattaminen. Siis mikä tahansa asia, missä tunnet olevasi hyödyksi jollekkin, antaa sinulle itsellesi positiivista energiaa.

Kerro oliko ideani tyhmiä.

En usko tuon kirjoittamasi perusteella, että sinä
olet potentiaalinen syrjäytyjä.
Lähde rohkeasti jonain päivänä liikkeelle ja mene
paikan päälle paikkaan, minkä koet kiinnostavaksi.
"Junttaat" kyllä itsesi johonkin.
Jos jäät työkkäriin, ne luisuttaa sinut noilla
osoituksilla huonompaan ja huonompaan jamaan.
Rohkeasti vaan. Ei työttömyys ole sinulta pätkääkään riistänyt ihmisarvoa!

Et sinä missään kuopassa vielä ole, palkkakuopassa korkeintaan.

"Syrjäytynyt :(
Kirjoittanut: Apua minulle? 21.5.2007 klo 22.10

   2vuotta tullut täyteen työttömänä. Aika on kulunut todella nopeasti, vaikka se päivittäin tuntuukin välillä matelevan."

Minulla työttömyysvuosia on 10, joista pari vuotta olen ollut mihinkään johtamattomissa leluhommissa.

"Ikää mittarissa pian 32v."

Et siis edes vielä 35 vuotta, mikä on todelllinen eläkeikä työnhakijan kannalta.

"Työkkäristä satelee työhönosoituksia, Helsingin Kaupunki lähettelee palkkatuella paikkoja."

Sinä jaksat kiinnostaa heitä, heillä on toiveita sinun suhteesi ja miksi ei olisi?

Suomessa epätasa-arvo jatkuu hautaan asti. Työttömänäkin olet epätasa-arvoinen. Sinä olet eliittityötön.
Minulle kukaan ei viitsi enää lähetellä mitään työhönosoituksia. Ilmeisesti työkkärissäkin on jokin provikkasysteemi, että keskitytään sellaisiin joilla on jotain tsargoja työelmässä ja haudataan muut. Minulla ei ole edes tsargoja eläkkeelle.
Mutta pahemminkin voi olla. Voisin asua landella ilman keskustan jäsenkirjaa, minulla voisi olla nälkäisiä pentuja jaloissa. Kumpi lie pahempi, olla yh tai pyydellä taskurahoja puolisoltaan. Onneksi minulle tämä asia ei valkene.

"enkä käytä alkoholia kuin todella harvoin."

Työttömyys raitistaa.

"Puhelin pirisee, töitä olisi tarjolla haastattelujen jälkeenkin tulee myöntäviä vastauksia"

Oho!

"Eikä myöskään uutta naista ole vastaan tullut, en pahemmin ulkona käy muutenkaan, neljän seinän sisällä tulee oltua, ellei kauppareissuja lasketa mukaan."

Samanlaista minullakin. Yksin on paska olla. Ei ole oikein rahaa käydä missään eikä tavata ihmisiä.

"Kaikki uusi pelottaa."

Niin minuakin, mutta lohduttaa se ajatus, että tiedän mitä idiootteja töihin nykyään palkataan.

"Miten syrjäytynyt pääsee kuopasta pois?"

Raamatussa puhutaan ylösnousemuksesta. Ehkäpä Herra nostaa kuopasta ylös viimeisenä päivänä, kun Suomen herra on sinne kuoppaan sinut hommannut. Pistetään vielä sellainen murikka haudan päälle, ettet taatusti pääse ulos sieltä. Samalla tavalla haudataan tässä maassa syrjäytetytkin, joskin Paltamosta kuuluu kummia.

mene psykoterapiaan, ain niin kuka sen maksaa....?
on myös sellasia netin ja skypen kautta terapioivia maksaa 50e
elämänvalmunnusta ym.
ei ihminen jaksa yksin nousta.
olen 24 v takana pätkätyötä ja soviteltua päivärahaa.
en jaksa innostua työstä juurikaan.
et ole vanha! älä usko niitä kusipäitä. mene vaikka osa-aikatyöhän, aloita rauhallisesti, osoita että haluat töitä, kerro peloistasi, ehkä he tukevat. (mut ei saa kertoa liikaa)
ota soviteltua päivärahaa, osa-aika harjoittelua. Mitä tahansa.
lopeta valitus ja ajattele hyviä puoliasi, mikä sinua motivoi? mikä pitää sinua hengissä? jos toiveesi ovat ihan normaalit kuten työ ja perhe niin miksi et niitä saisi?

Mene hyvä mies töihin. Suurin osa noista "ongelmista" ratkeaa pelkästään sillä! Älä pitkitä työttömyyttä enää tarkoituksella, voi tulla vielä tilanne että ei ole mahdollisuuttakaan päästä töihin. Itse olin työttömönä n 8 kk ja otin vastaan ensimmäisen tarjotun työn, vaikka se ei ollutkaan minun ihannetyötäni. Sen avulla sain kuitenkin myöhemmin paremman paikan ja olen nyt töissä. pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja nousta tuosta suosta!