milloin kerroitte lapsille

kerroimme sen lapsellemme, kun eropäätös oli tehty.
Ja me molemmat olimme silloin paikalla ja selitimme myös lapselle, että vaikka äiti & isä asuisivatkin tästä lähtien erillään niin silti molemmat rakastavat häntä ja hän tulee edelleen näkemään molempia. Ja selitimme hänelle myös, että hän tulee asumaan minun luokseni.

Mutta meidän, minun ja ex-mieheni, eromme olikin nk. kivuton ero - erossa ei ollut keskinäistä toraa tai muuta riitelyä.

Kyllä - mun mielestäni -lapselle on hyvä puhua asiasta, sillä kyllä hän näkee asioiden muuttumisen. Ja helpompaa hänelle on elää tietoudessa asiantilasta, kuin epätietoudessa.

Oikea aika kertoa lapsille on siinä vaiheessa kun te vanhemmat olette 101 % varmoja asiasta. Kun todella tiedätte miten teette. Lapsille on hirmuisen tärkeää, että vanhemmat ovat varmoja tekemisissään. Osoittamalla epävarmuuden 'ei meidän ehkä sittenkään kannattais erota', lapsetkin tulevat epävarmoiksi eivätkä enää luota tekemiinne päätöksiin.

Miettikää lasten asumis- ja elatusjutut valmiiksi, ja jättäkää siihen sellainen säätövara, että voisitte huomioda lastenkin toiveet, mikäli ovat realistisia. Etenkin jos teillä on uhkana ovien paukuttelu. Parasta on keskustella silloin kun lapset eivät ole paikalla. Mutta kun kerrotte lapsille, olkaa molemmat paikalla, ja älkää vaan silloin alkako riitelemään.

Tärkeintä on että kumpikin osoitatte välittävänne lapsista, ja että ette eroa heidän takiaan. Eli käytännön asioita ei kannata lapsille kertoa eron syyksi, vaan se että yhteiselämänne on mahdotonta, ette ole samaa mieltä mistään ja kaikesta tulee riitaa, tai jotain sen tapaista. Lapsi voi helposti ottaa itseensä, jos isä tai äiti kertoo olevansa väsynyt juoksemaan siellä ja täällä ja joka paikassa ja vielä lasten harrastuksissakin. Silloin lapsi voi kokea olevansa syypää äidin tai isän väsymiseen. Lapselle voi olla kova paikka kun tajuaa ettei enää mene illalla nukkumaan molempien vanhempien ollessa läsnä, eikä herää molempien touhutessa keittiössä. Lapsi ei ymmärrä kahden aikuisen välistä suhdetta, lapselle on vain riippuvuus kummastakin. Siksi heidät pitää vakuuttaa että tulevat saamaan mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia näihin askareisiin kummankin kanssa vuorollaan.

Lapsen vanhempina te kyllä tiedätte mikä on oikea aika juuri teidän lapsillenne.

Ei ainakaan ennenkuin on varmaa että ero tulee. Ja ehkä ne omat isoimmat itkut on kannattanut itkeä jo ennen sitä... Mielestäni siitä kannattaa kuitenkin kertoa jo hyvissä ajoin ennen toisen muuttoa pois kotoa. Lapselle on hyvä antaa aikaa totuttautua ajatuksen.

Toisaalta tuon ikäiset lapset kuin sinulla on, kuulevat ja ymmärtävät asioita enemmän kuin uskallamme myöntääkään. Oma poikani (eron aikaan 8v) paljasti tienneensä jo kauan ennen kuin kerroimme, mitä on tapahtumassa..

Pääasia on kai se, että mietitte yhdessä mitä aiotte sanoa, ja että se kertomistapahtuma on rauhallinen ja lapsella on mahdollisuus kysyä ja kuulla molempaa vanhempaa. Meillä kertomisen hoiti isä, koska minä en olisi siihen itkemättä pystynyt. Tästä isälle täydet pisteet, niin hyvin hän asian hoiti. Lapsen "kielellä" ja lapset huomioiden.

Muistelen että hän muistutti mm että
- ero ei ole missään nimessä lasten syytä, he eivät ole tehneet mitään väärää
- lapsilla on jatkossakin sekä äiti että isä jotka rakastavat lapsia, he vain asuvat eri paikoissa
- lapset saavat nähdä isää niin paljon kuin haluavat mutta jäävät asumaan tuttuun kotiin äidin kanssa
- isä ja äiti eivät voi asua enää yhdessä, emmekä palaakaan yhteen, mutta huolehdimme lapsista ja heidän tarpeistaan ihan kuin ennenkin

Tytön ainut kysymys asiaan liittyen oli että tuleeko isi katsomaan kevätjuhlaa tai viekö vielä harjoituksiin. Eli lapsi ajattelee asian hyvin konkreettisesti, omasta näkökulmastaan, miten se hänen elämäänsä vaikuttaa.

Poika kyseli, mihin isä muuttaa yms. Itse kertomistapahtuma meni hyvin rauhallisesti, asia konkretisoitui vasta muuton aikaan. Etenkin poika reagoi silloin vahvasti, itkeskeli iltaisin ikäväänsä. Mutta ajan kanssa sekin tasoittui, varsinkin kun sai nähdä isäänsä todella paljon.

Meidän tapauksessa isä on nykyään paljon enemmän läsnä lapsilleen kuin aiemmin. Silloin kun ovat yhdessä, hän todella omistautuu lapsille. Samoin perhe-elämä rauhoittui kun ei tarvinnut riidellä, eli ei ero ole aina lapsen näkökulmasta huono asia.