Vihaan poikaystäväni äitiä. On aina todella kiltti, tekopyhä minusta.
Olen meinannut laittaa poikkikin äidin takia. Isä on minusta mukavempi, muttei sellainen kuin toivoisin.
Takana päin sanoo vaikka mitä ja pitää niin paljon kuria, kuin viisi vuotiaalle.
Tekee seurustelun todella vaikeaksi. En tiedä miten seurustella jonkun kanssa jonka äiti päättää vielä abina nukkumaan menoajasta ja joutuu valehtelemaan kun menee ulos. Äiti kielsi myös kerran menemästä ulos sateen takia! Hyvä ettei käske laittamaan kurahousuja päälle!
Kotona olen myös huomannut poikaystävän käyttäytyvän todella lapsellisesti, puhuvan äidille rumasti ja huutavan jos vaikka kalassa on ruotoja! Loppupeleissä ei ihme että äiti on tuollainen...
Muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Olen meinannut laittaa poikkikin äidin takia. Isä on minusta mukavempi, muttei sellainen kuin toivoisin.
Takana päin sanoo vaikka mitä ja pitää niin paljon kuria, kuin viisi vuotiaalle.
Tekee seurustelun todella vaikeaksi. En tiedä miten seurustella jonkun kanssa jonka äiti päättää vielä abina nukkumaan menoajasta ja joutuu valehtelemaan kun menee ulos. Äiti kielsi myös kerran menemästä ulos sateen takia! Hyvä ettei käske laittamaan kurahousuja päälle!
Kotona olen myös huomannut poikaystävän käyttäytyvän todella lapsellisesti, puhuvan äidille rumasti ja huutavan jos vaikka kalassa on ruotoja! Loppupeleissä ei ihme että äiti on tuollainen...
Muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tämähän on tampereen lähistöltä, eikös vaaan ?
ei lähelläkään tamperetta.
Ikää on varmaan 15.
muoti-ilmiö ja mää oon tosi muodikas ja siks munki tarttee vihata sellasta joka on anoppi tai tulossa anopiksi tai ollut anoppi tai jotain anoppii tai sellasta mää oon tosi muodikas
olet siis luultavasti aikas nuori ja voin sanoa, että kyllä se siitä aikuisena sitten lutviutuupi.
Itse olin 5 vuotta naimisissa miehen kanssa, jonka äiti vihasi minua yli kaiken...ja ero ei tullut anoppini vuoksi, joten kaikesta selviääpi.
luultavasti tämä ihastus ei ole edes se sinun lopullinen rakastettusi, joten älä ota paineita..
onneks en sanonu "abi" !
Tai sitte ette oo sen vertaa ees koului käyny et tajuisitte mitä se tarkottaa. Abi =abiturientti
Jos ette vieläkään ymmärrä niin kun on abi niin on 18-19 vuotias mikä ei ole sama kuin 15. Mutta niinhän sitä luulis et poikaystävä on 15 ku noin tiukkaa on kotona ja se mun pointti juuri olikin.
Ja ei ole niinkään ihastus kun kaksi vuotta seurusteltu.
sen ikäinen vielä joskus tarvitsee jonkinlaista ohjeistusta kotoa. en minä ainakaan voi sanoa, että olisin ollut silloin täysi aikuinen...
Mulla on muuten ihan samanlaisia kokemuksia yhdestä pojasta, joka oli ihan äitinsä ja isänsä tossun alla vaikka oli jo 18-vuotias.
Meidän seurustelu oli todella vaikeaa, koska poika joutui mm. kysymään vanhemmiltaan luvan kävelylle lähtemiseen ja minun tulemisen heille kylään.
Joskus poika sai luvan olla puoli tuntia ulkona. Tämä tarkoitti sitä, että 15 min meni pukemiseen ja hukassa olevien hanskojen, avaimien, takin ym. etsimiseen. Meille kävelyyn meni 10 min. Sitten kerettiin olla 5 min yhdessä ja poika lähti kotiin ja oli silti myöhässä.
Jos poika myöhästyi kotoaan 5 min sovitusta ajasta, sai hän kuulla saarnan. Useinmiten yhdessäolo piti suunnitella tarkkaan jo etukäteen. Poika oli niin pässi, ettei tajunnu suunnitella ite mitään. Minä olin yleensä se, joka tapaamiset suunnitteli.
Poika ei myöskään uskaltanut nousta vanhempiaan vastaan ja vaatinut esim. tunnin ulkonaoloaikaa tai pimahtanut siitä, ettei viittä minuuttia saa olla myöhässä. Pojalla on myös lellipenikka kaksoissisko, jota poikaystäväni piti auttaa milloin missäkin.
Joskus saattoi olla semmonen tilanne, että 5:ltä oli poikaystävän kotona ruoka. Mulla oli läksyjä ja omat puuhat kotona. Poikaystävä alkoi 4:ltä tehdä lähtöä meille, mutta ensin piti nostaa siskolle joku vaatelaatikko ylähyllyltä, sen jälkeen pukea, ettiä itelle sukat, ettiä housut, ettiä takki, ettiä hanskat, ettiä pipo, ettiä avaimet ja sitten vihdoin pääsi lähtemään.
Oli sitten meillä puoli 5:ltä, oltiin 15 min ulkona ja sitten poika lähti kotiin, ettei olis myöhässä ja sais noottia. 15 minuuttia! Muulloin me ei paljon nähty. Samaa koulua käytiin, mutta eihän siellä voi esim. puhua asioista välitunnin aikana.
Siis eihän tuosta mitään tullu. Kyllä se on niin, että miehen pitää eka katkasta henkinen napanuora vanhempiinsa ja sitten siitä on jollekki naiselle mieheksi. Kaikki on muuten niin vaikiaa.
Meilläki meni poikki. Mulla meni nimittäin lopulta hermot. Huusin poikakaverille ja sen äitille. Kaikki oli sekavaa ku olis halunnu olla sen pojan kanssa yhdessä, mutta ku niitten äiti varsinki oli semmonen diktaattori. Ja tuntui, että aina sai taistella niitten äitiä vastaan yksin. Se poika tuntui olevan aina äitinsä puolella ja ymmärtävän sitä eikä minua.
Minä olin kuvitellu meneväni sen pojan kanssa vielä naimisiinki ja hankkivan sen kanssa lapsia. Mutta toisin kävi.
Nyt olen 26-vuotias ja erosta on 8 vuotta. =) Sittemmin olen löytänyt paljon paremman miehen kuin se äitinsä helmoissa pyörivä vätys nössykkä.
Kerroin uudelle miehelle minkälaista elämä oli eksän kanssa. Uusi mies vitsaili, että pitäisköhän lähettää minun eksän äitille ruusuja, ku oli saanut meidät eksän kanssa eroamaan. Oli saanut itelleen hyvän naisen.
Me nähdään kuitenkin aika usein, useammin kuin muut parit täällä eli noin 4-5 kertaa viikossa. Joskus vietetään yhdessä todella pitkiäkin aikoja, viisikin tuntia aina välillä. Jos poikaystävä menee myöhässä (vain parikin minuuttia) kotiin ja äiti on kotona ja hereillä niin saa tietenkin saarnan. Eli sun exäs äiti vaikuttaa aika samalta, vaikkakin sun tilantees vaikuttaa vieläkin pahemmalta kuin mitä mun on.
"Poika oli niin pässi, ettei tajunnu suunnitella ite mitään. Minä olin yleensä se, joka tapaamiset suunnitteli." Meillä ei onneksi noin, suunnitellaan yhdessä ja joskus poikaystävä tekee yllätyksiä.
"Poika ei myöskään uskaltanut nousta vanhempiaan vastaan ja vaatinut esim. tunnin ulkonaoloaikaa tai pimahtanut siitä, ettei viittä minuuttia saa olla myöhässä." Mun poikaystävä on välillä liiankin ilkeä äidilleen ja huutaa. Kaikki meidän kaveripiiristä on huomauttanut hänelle tämän tavasta puhua äidilleen, mutta hän ei muutu. Kuitenkaan ei tietääkseni huuda vastaan saarnan tullessa.
Tuli myös mieleen, että illalla ei saa edes puhelimessa puhua miten haluaa, vaan äiti tulee aina sanomaan että nyt puhelin kiinni. Joutuu keittiöön hiipimään puhumaan kuiskaten. Ja äiti määrää myös milloin kone kiinni. Omakin äitini joskus kehottaa sulkemaan koneen tai puhelimen ja menemään nukkumaan, muttei meillä synny siitä hirveää riitaa eikä minun ole pakko tehdä kuten vanhempani käskevät vaan katson itse ja vastaan itse seurauksista, eli jos olen seuraavana aamuna väsynyt. Poikaystäväni onkin aina väsynyt ja ehkä hän tarvitseekin enemmän unta kuin minä.
"Pojalla on myös lellipenikka kaksoissisko, jota poikaystäväni piti auttaa milloin missäkin." Mun poikaystävällä myös vuotta vanhempi sisko, joka päättää kaikesta. Vanhempien lellikki.
"äiti varsinki oli semmonen diktaattori. Ja tuntui, että aina sai taistella niitten äitiä vastaan yksin. Se poika tuntui olevan aina äitinsä puolella ja ymmärtävän sitä eikä minua." Diktaattori on täydellin sana kuvaamaan häntä. Minunkin poikaytävä on äitinsä puolella ja hänestä tuollainen on normaalia !
Oletko pitänyt exääsi yhteyttä? Tiedätkö onko hän vieläkin vanhempiensa tossun alla?
Siis kakaroita te olette kumpikin vielä, abiturientit ei ole aikuisia vaikka kuvittelevatkin olevansa.
Molemmat asutte vielä kotona vanhempien leivissä, eiköhän se ole silloin se isä tai äiti, joka asioista määrää, kun niitten leipääkin syötte. Sitten kun on ne jalat siellä oman ruokapöydän alla, tehkää niin kuin tykkäätte. Jos äiti käskee laittaa puhelimen kiinni, niin oliskohan se kenties se äiti, joka ne puhelinkulutkin maksaa?
Tuonikäisten seurustelua pitääkin vielä rajoittaa, koulu on se pääasia. Kun vanhemmat kuitenkin vielä päävastuun lapsensa hyvinvoinnista kantavat, heillä se on valtakin.
Joo, oon pitäny yhteyttä. Se alkoi kotoa muutettuaan tekemään just kaikkea mahdollista semmosta, mitä se ei olis saanu kotona ikinä tehdä.
Lukion jälkeen se meni armeijaan ja alko polttamaan tupakkaa. Armeijan jälkeen lähti opiskelemaan kauas pois, alkoi ryyppäämään jatkuvasti, hommasi moottoripyörän, kasvatti vanhempiensa vihaaman pitkän letin ja osti intiaanihapsuisen nahkatakin, jota sen vanhemmat häpeää. =)
Sitä rataa se on jatkanu suunnilleen sen 5 vuotta lukion jälkeen ku viimeksi sen näin. Pari vuotta on nyt kulunut, etten tiedä mitä sille kuuluu.
Edelleen se on yhtä höperö, että ei muista yhtään mitään ja hukkaa kaiken. Huh, onneksi en oo enää sen kans yhessä.
En tiedä sitten minkälainen se on vanhemmilleen kotona käydessään. Tai pompottaako lellikkisisko vieläkin veljeään kaikenmaailman hommiin.
Ja joo, meilläkin oli just noin, että pojan mielestä oli ihan normaalia olla just äitinsä puolella riitatilanteessa eikä minun. Minusta siinä ei oo mitään normaalia. Varsinkaa enää 18-vuotiaana. =)
Silloin ku oltii vielä yhessä, pistin sen valitsemaan äitinsä ja minun välillä. Kerroin sille oletuksen, että oltais oikein naimisissa ja mulla ja sen äitillä tulis riita. Kumman puolella se olis: äitinsä vai vaimonsa. No, poika vastas, että äitinsä. =) Arvaa hermostuinko?
Minun poikakaveri ei tosiaa ollu yhtää inhottava vanhempiaan kohtaan, pikemminki päin vastoin. En sitte tiiä kuinka se sinun poikaystävän törkeä käytös vaikuttaa sen äitin määräilytahtoon. Eli määräileekö äiti ku poika käyttäytyy huonosti vai käyttäytyykö poika huonosti ku äiti määräilee.
En osaa kuvitella, että mun poikaystävästä tulis tollanen koska se on tosi tunnollinen ja menee kunnon kouluun (vanhemmilta tulee tietenkin pakotus kunnolliseen alaan mutta onneksi sentään valitsi alansa mielenkiintonsa mukaan).
Se harvoin juo niin paljon ettei pystyis kontrolloimaan itseään (vaikka menettääkin kontrollin nopeammin kuin muut sen kokoset pojat sillä ei oo tottunu juomaa).
Tosin se valehtelee paljon enemmän sen vanhemille kuin mä tai kukaan meidän kaveripiiristä. Mäkin valehtelin tietty joskus 14 vuotiaana mut oon oppinu et on parempi kertoo totuus, mut sen kohdal valhe taitaa olla parempi. Sen vanhemmat on myös ihmeen hyväuskosia, sillä se ei koskaan jää valhaistaan kiinni ! Kun taas mun ei auta ees koittaa, koska mun vanhemmat ei kato sormien läpi, ja valheest seuraa hirvee riita...
"Eli määräileekö äiti ku poika käyttäytyy huonosti vai käyttäytyykö poika huonosti ku äiti määräilee." Niin... Tohon mäkään en tiedä vastausta. Mä oon ehdottanu sille et se puhuis vanhemilleen kiltimmin, eikän 18-vuotiaana yleensä enää kauheasti riidellä? Välillä tappelevat isänsä kanssa oikein kunnolla niin että isä pitää poikaystävästäni kiinni tämän yrittäessä lyödä isäänsä. Itselläni ei ole veljiä, joten en tiedä kuinka normaalia tämä taas on... Siskolla ei mun tietääkseen ole niin kauheaa kuria, mutta onko se siksi että se on tyttö? Ja juuri vanhempien lellikki. Sisko ei tunnu koskaan sanovan mitään vanhempiansa vastaan, mutta toisaalta mitä sen tarvis sanoo ku se saa muutenkin kaiken periksi? Poikaystäväni sanoo, että sen vanhemmat vihaa sitä, mutta olen huomannut ainakin äidin katseesta, että rakastaa poikaansa. Se näkyy ihan selvästi. Isä yleensä aina pilkkaa kaikkea mitä hän sanoo, mikä on myös minusta outo tapa kasvattaa lapsia, vai?
Täytyy munki kysyä kumman puolella se olis jos mentäis naimisiin. Jos valitsee äitinsä niin johan on... Kaikki muut tosin tulee aina niin hyvin toimeen sen kans ja sanoo et se on tosi kiltti. Mäki pidin siit alust, oikeestaan vihaan sitä vaan sen hullun kurin takia ja sen takia mitä mun poikaystävä on kertonu siit mulle. Sillon ku ollaan yhdessä lomalla tai kavereitten kaa niillä, ni se on aina tosi kiltti ja juttelee on ns. nuorekas ja kiva ja urheilullinen ja tarjoilee ruokaa ja blablaa mut tosiasias se on tollanen peto ! Niin kaksnaamanen ku vaan voi olla!
Ja tuli muuten yks toinenki juttu mieleen, niil himassa se kulkee stringeissä aina ja kerran lomalla etelässä kun mäkin ja sen siskon poikaystävä oli siellä oli ilman bikinien yläosaa koko ajan ! En vois ikinä kuvitella, et mun äiti ois melkein alastomana mun poikaystävän edessä! Jos mä kuvittelisin päässä sellasen naisen joka pitää tosi kovaa kurii ni se ois sellanen vanha nutturapää jol on joku kauluspaita ja valee iho. Miten joku voi olla noin 'rento' ja samalla tollanen diktaattori?
Mä en haluis näyttää sille et vihaan sitä, vaan yritän tulla sen kans toimeen jos vaikka seurusteltaiski viel vähä pidemmänki aikaa. Mun mielest on vaan vaikeet esittää tolleen muitten edessä.. Ehkä mul on viel paljon opittavaa.
Mut miks joku pitää tollasta kuria?
Kurihan on elämään valmistamista, ei siltä suojelemista... Ja usein monista varmasti tulee juuri tuollaisia kuin sinun exäsi, eli ei kovin hyvin suojeltu jos se on kauhean kurin määränpäänä. Mä en ymmärrä miks vanhemmat tekee niin, sehän on loppupeleissä karhunpalvelus! mun mielest liika kuri on yhtä pahaks lapselle/nuorelle ku liian vapaa kasvatus.