Miksi ihmeessä toinen jota rakastaa, jättääkin yhtääkkiä sanomatta järkevää syytä, lähettää viestin että älä soittele ja unohda mut! ;((
Miksi?
elämä kaatui
4934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ei se rakkautta ollutkaan, vaan harhakuvaa oman sisimmän. Suuria odotusia, johon toinen antoi turhia lupauksia..harkiten tai tietämättään. Ehkä hän tunsikin sinua kohtaan jotakin, pienen hetken...mutta sydän janosikin jo muualle...kuin etsien sitä, joka omassa maailmassa kirkkaana loistaa...
Voimia siul...oikia rakkaus on pyyteetön ja vilpitön ja ken sen löytää...voi kokea suuren onnen....Rakkaus odottaa sinuakin, mutta ellet sie häntä löydä...silloin hän tulee luoksesi :)
Jos olikin varattu ihminen. Itse rakastuin varattuna varattuun ja päätin lopettaa koska olisi liian monta kärsijää ollut...
Nyt mietin ja kaipaan jokainen hetki vaikka oma ukko vieressä. Tosin hänellä paha alko-ongelma eikä rakkauttakaan enään ole. Lapset ainoa syy miksi olen niin heikko lähtemään. Heille iskä on kuitenkin iskä.
...kovin sydäntäni...tuoden muistoja omasta, rakkaudettomasta liitostani. Paljon oli petosta, omanarvon riistoa, tuskaa ja pahin kuitenkin oli yksinäisyys, jota liitossani koin. En edes muista kuinka monta unetonta yötä vietin miettien kohtaloa, jonka edessä olin neuvoton ja tuskainen. Itkin usein itseni uneen, toivoen ihmettä...luottaen kuin pienilapsi hyvyyteen. Ainut mikä piti miut koossa oli kaksi lasta, joita rakastin ja rakastan edelleenkin, hyvin paljon...olivathan he miun elämäni yksi toteutunut haave.
Rukoilin ja toivoin ihmettä tapahtuvaksi ja niin tapahtuikin...sain varmuuden siirtyä elämässäni eteenpäin, ottamalla riskin ja lähtemällä liitosta. Samalla sain myöskin tuntea ihmisten julmuuden, kuinka eronneita naisia kohdellaan...Ja kuinka suku painostaa suhteen jatkamista, vaikka väkivallan merkit näkyivätkin.
Olin siis yksinhuoltaja, silmätikku ja uhkakin...pienen kylän mustalammas. En tiedä mistä voimia sain, kaikkea sitä vastaan taistella, josta miul ei ollut kokemusta...
Kuinka vaikia onkaan erota...onhan luvattu rakastaa elämän loppuunasti. Mutta olen onnellinen, että tuonki päätöksen tein itseni ja lasten vuoski...Rakkaudeton liitto on helvetti, turhuuden tyyssija, yksinäisyyden mustakehto. Nyt erosta jo 11v reilusti, lapset isoja, hyvinvoipia ja terveitä. Ihmisten parjauksista ja panetteluista huolimatta, heistä kasvoi valoisia, onnellisia nuoria. En voi muuta kuin ristiä käteni ja kiittää taivaanisää, tuostakin hyvästä.
Toivon siulle rohkeutta ja suuria voimia...Elämä aivan liian lyhyt tuhlattavaksi, liittoon josta ei saa kuin murhetta. Lapset kuitenkin, näkevät ja vaistoavat vanhempiensa pahanolon...
Kaunista kesää siul T: Senja
taaksensa jättää, sen edestään löytää.
Anna ajan kulua ja katso mitä tuleman pitää.
Äkkipäätökset saattavat olla joskus vääriä, kun niitä ei ole harkiten tehty.
Mutta älä sinä ota yhteyttä. Tiedän, että se vie ihan älyttömästi voimia. Sitä helposti myös keksii tekosyitä viestin lähettämiseen.
Mutta mitä vähemmän otat yhteyttä, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla tulevan olemaan tulevaisuudessa. Jos miehen haluat, toimi näin.
Jos sitten ei enää myöhemmin kiinnostakaan, mitä menetät? Sinä et ollut se, joka lopetti suhteen.