Siinähän se kysymys onkin, mitä mies haluaa? jos joku voisi antaa miehen näkökulman tähän probleemaan.
Eli, elämme kaukosuhteessa, näemme suht usein silti. yhdessä vuoden verran, ja nyt yhtäkkiä mies etääntyy (johtuu ihan työmäärästä, ei ole toista naista) ja alkaa pelkäämään tulevaisuutta.
Ko.miehen ensimmäinen pitkä suhde, sanoo että rakastaa,ajattelee joka päivä minua MUTTA pelkää ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta (juurikin varmaan välimatkan ja aikapulan takia) muttei halua sitäkään tilannetta että muuttaisin toiseen maahan ja jos menisikin huonosti, niin että hän (muka)olisi pilannut elämäni.
huh, kyllä on mieli maassa kun kuulee näitä asioita, olin niin onnellinen aikaisemmin. nyr elän pelossa että milloin se jättää :( olen kuitenkin menossa näkemään ensi viikolla, sitten kai se selviää.. pelottaa ja ahdistaa :(
kertokaa nyt joku mitä tähän voisi keksiä ratkaisuksi, tai ettei ahdistaisi niin paljon..
Eli, elämme kaukosuhteessa, näemme suht usein silti. yhdessä vuoden verran, ja nyt yhtäkkiä mies etääntyy (johtuu ihan työmäärästä, ei ole toista naista) ja alkaa pelkäämään tulevaisuutta.
Ko.miehen ensimmäinen pitkä suhde, sanoo että rakastaa,ajattelee joka päivä minua MUTTA pelkää ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta (juurikin varmaan välimatkan ja aikapulan takia) muttei halua sitäkään tilannetta että muuttaisin toiseen maahan ja jos menisikin huonosti, niin että hän (muka)olisi pilannut elämäni.
huh, kyllä on mieli maassa kun kuulee näitä asioita, olin niin onnellinen aikaisemmin. nyr elän pelossa että milloin se jättää :( olen kuitenkin menossa näkemään ensi viikolla, sitten kai se selviää.. pelottaa ja ahdistaa :(
kertokaa nyt joku mitä tähän voisi keksiä ratkaisuksi, tai ettei ahdistaisi niin paljon..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mun on paha mennä sanomaan mitään.. kyseenomaisesta tilanteesta mulla on henk.koht. kokemuksia sen verran, että miehen epäröidessä hän ei ole siis varma oletko hänelle "se oikea", jonka vuoksi ikäänkuin pitää vain varalla. Voi olla kuvioissa toinen nainenkin.
En haluaisi pelotella! Mutta, mielestäni tulee luottaa vaistoonsa.
En sitten tiedä onko vain klishee, että jos oikeasti toisesta välittää niin ei tulisi kyseenalaistamaankaan yhteistä tulevaisuutta.
Toisaalta pelko tulevaisuutta kohtaan on ihan normaalia ko. tilanteessa.. Mutta paha mennä sanomaan.
-nöpö-
Toisen miehet tahtovat yhtä ja toiset toista. Aivan kuten naisetkin. Ei kannata jakaa ihmisiä sukupuolen mukaan, sillä yksilölliset vaihtelut ovat todella isoja. Kaikki me olemme ihmisiä, joilla on tarve olla toisen lähellä ja tuntea, että olemme hyväksyttyjä ihan omana itsenämme. "Isketäessä" eli etsittäessä epätoivoisesti parisuhdetta on moni valmis muuttumaan sellaiseksi, että kelpaa toiselle.Näyttelijän lahjat ovat kovilla ja epäonnistuminen voi lopettaa parisuhteen. Olisi alettava jälleen kerran nolla pisteestä. Pidemmän päälle tila eli "ei omana itsenään olo" alkaa rasittaa. Kun eteen tulee korttien näyttö, eli aitous "tällainen minä olen -en supermies vaan tavallinen talliainen, moni mieluummin pakenee kun näyttää nahkansa. Siinnäpä toinen miettii miksi? Alun perinkään sellaiset "ei aidot" suhteet oikein onnistu.Vaatii rohkeutta olla oma itsensä ja ellei sitä ole ollut, niin suhdehan on perustunut toisen osapuolen toiveiden mukaiseen roolisuoritukseen, Tämä on yksi näkökulma asiaan. Toivottavasti saat myös muita.
Seuraava ajatus pätee kaikissa ihmissuhteissa "Kukaan ihminen ei voi tuottaa Sinulle pettymystä. Olet vain asettanut hänelle liikaa odotuksia." Ihmissuhteissa on muistettava ettei toinen ihminen tuo onnea vaan parhaiten onnistuu kahden itsensä hyvin tuntevan ihmisen elämän yhteen sovittaminen. Sellaisesta suhteesta molemmat saavat lisää omaan elämäänsä.Molemmat antavat suhteeseenaivan yhtä paljon ja säilyvät omana itsenään.
Tuo on taivaan tosi pettymyksistä.
Ihminen pettyy vain omiin odotuksiinsa. Eli niihin, mitä mielikuvia on luonut toisen ihmisen suhteen. Näin se menee. Eli muistakaa, pettymys tulee siis siitä, mitä odotatte toiselta. Ei siitä, mitä toinen todellisuudessa on.
Täten pettymys on itseaiheutettua suurimmaksi osin.
-nöpö-
Vaikka tuntuu pahalta se mitä seuraavaksi sanon niin uskon että se on parasta ikinä mitä voit tehdä. Jätä hänet. Miksi? Koska hän on aivan selvästi ilmaissut kantansa, siis ettei "uskalla". Ei rakkaus perustu siihen että uskaltaako vai ei, sitä ei edes ajattele moista vaan sitä tekee lähes kaikkensa että pysytään yhdessä ja yleensä se ei ole edes järin vaikeaakaan. Pääset tuskastasi nopeimmin ja parhaiten kun lopetat sen itse, eli jätä hänet jo tänään. Ehkä julmasti sanottu mutta sehän on vain minun mielipiteeni. Ja uskon että näet miehen reaktiosta jotain hänen tunteistaan sinua kohtaan eli miten hän suhtautuu siihen kun ilmoitat ettet jaksa enään ja haluat jatkaa elämääsi yksin.
Se hajottaa sinun sydämesi hetkeksi ja jäät toki suremaan ja kaipaamaan mutta sinulle on olemassa tuolla jossain ihminen, mies johon rakastut ja joka ei pelkää sinua ja yhteistä tulevaisuuttanne!
Kaikkea hyvää!
Näin on näreet! Itse olen ainakin ihmissuhteissani sillä asenteella, että jos toinen epäröi se ei johda mihinkään. Epävarmuus on pahinta, mitä suhteessa voi olla. Toki riippuu siitä, mitä suhteelta odotetaan. Jotku kun vain lyöttäytyvät yhteen mitään sen kummempaa suhteelta odottamatta.
-nöpö-
Kiitos kommenteista, voikun se olisikin niin helppoa..
Edellisen jätin 4 vuoden seurustelun jälkeen, vähän samasta syystä (oli myös muita isoja syitä) mutta juurikin se ettei tämä ole parantunut miestä vaihtamalla ainakaan.
Onkohan ongelma sitten itsessäni, mikä minussa saa miehet pelkäämään.
En todellakaan voi olla varma etteikö toista naista olisi, mutta luotan siihen ettei ole.
Mitähän vielä.. kannattaa miettiä, mitä haluat. Kuinka suuri asia tuo epävarmuus suhteessanne on? Ja mikä pahinta, aiheuttaako se epävarmuutta ja ahdistusta miehesi lisäksi myös teissä molemmissa. Jos näin on, niin ei se johda mihinkään.
Niin, koskaan ei voi tietää kuka on ketäkin varten. Ihmisen on vain etsittävä ja jatkettava elämää ennakkoluulottomasti mitään pelkäämättä.
Ei sinussa ole mitään ongelmaa. Älä ota tässä uhrin asemaa. Yhtälailla, voisithan sinäkin olla tässä tilanteessa siinä asemassa kuin miehesi. Meitä on niin monenlaista ja jos on kahden ihmisen tulevaisuudesta kysymys, ei ole niinkään helppoa.
Jättäminen ei ole helppoa. Mutta mieti sitä ahdistuksen määrää, minkä ko. tilanne teille aiheuttaa ja mieti sitä helpotusta, mikä siitä koittaa, kun suhteen päättää.
Mutta, jos haluatte olla onnellisia, valitkaa se tie, mikä siihen johtaa. Joskus se satuttaa, joskus se ei. Valinta on teidän!
-nöpö-
niin ja vielä se, että ollaan nyt sovittu että mennään elämää päivä kerralla eteenpäin ja niin ei ahdistaisi tulevaisuus niin paljoa. Olemme nuoria (24) ja kyllä minuakin pelottaa tulevaisuus. Mutten ole itse kyseenalaistanut sitä etteikö suhde voisi kestää. no mutta, pääasia että saan juteltua ihan face to face asiasta kohta - on lopputulos sitten mikä hyvänsä.
itsellä alkaa olemaan jaksaminen loppu, melkein olen vain vihainen että kaikki miehet tekee samoin :(
Joo, olen huomannut, että miehet tekevät samoin.. mutta enpä yleistäisi. Teen ehkä itsekin niin. Koskaan ei voi olla varma. Ja elämä on elämää. Mieli muuttuu, tavoitteet ja päämäärät muuttuu.
Päivä kerrallaan eläminen suhteessa on erittäin ja erittäin erittäin raskasta. Tiedän! Mutta, se että sanotaan elävänsä päivä kerrallaan on vain hätävara, kun ei vain pysty tietämään mitä haluaa.
Naisena teen palveluksen ja päätän suhteen siihen, jos päivä kerrallaan eläminen alkaa mättää. Ei sitä pidä pelätä. Jos ei toimi, niin kukaan ei sitä tosiasiaa voi muuttaa. Itse itkin paljon suhteeni aikana. Itkin jätettyäni, mutta se itku helpotti. Enää ei tarvinnut itkeä miehen perään.
Elämä kuitenkin voittaa ja elämäntilanteeseen sopeutuu. Jos on tullut riippuvaiseksi toisesta ihmisestä, on se pahaksi sitten erotilanteessa tottakai. Ja toiseen kiintyy.
Jutelkaa ja kekustelkaa suhteenne tulevaisuudesta. Ja muuten, tämä on vain muiden mielipide. Olkoon se teidän päätettävissänne.
-nöpö-
haluatko sitoutua mieheen, joka ei tiedä haluaako sitoutua.. :O