Minut jätettiin jokin aika sitten, ja sen nyt jo ymmärrän ettei paluuta entiseen ole. No se on posiviinen ajatus, tai ainakin uuden vaiheen alku tässä prosessissa. Mutta olo ei muuten kohene yhtään, itkettää vieläkin joka päivä, elämästä en saa otetta, tapaan uusia ihmisiä, mutta se on vain ajan tappamista. Yritän vain selvitä päivän kerrallaan, tulevaisuutta en jaksa ajatella ollenkaan. On niin helvetin tyhjä olo, eikä mitään millä sen täyttäisi. Jos nyt jäisin auton alle ja kuolisin, en edes panisi pahaksi, sellaiset on tuntemukset. Mistä saisin voimia löytää tarkoitus tälle elämälleni, täytyy olla jotain keinoja selvitä, muutkin on selvinny. Voi kurjuus.
Yhtä
kurjuutta
71169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miten ois jos alottasit jonkun uuden harrastuksen tai otat lemmikin josta on sulle seuraa tai keksit nyt ihan mitä vaan mutta kunhat et jää suruun kiinni. sun on vaan hyväksyttävä se mitä on tapahtunu ja jatkettava todella elämää. varmasti sulla on ystäviä tai läheisiä hankkiudu niiden seuraan ja varmasti ne sua jollain tapaa osaa piristää. ja heitä kertaheitolla kaikki itsetuhoset ajatukset mielestäsi! tsemppiä!!!
Sama täällä. Ahdistaa aivan kauheesti. Eron voin ymmärtää mutta ei se ettei hän välitä tippaakaan. Sairaus on syönyt elämänilon kokonaan ja sitten vielä tämä asia. Meni jo hiukkasen paremmin, mutta sitten tavattiin ja kaikki on taas yhtä helvettiä. Hän on kertakaikkiaan piru itse, jos annan hänelle tilaa niin hän lähestyy minua, jos tulen lähemmäksi niin hän tekee heti selväksi ettei halua olla kanssani tekemisessä. Ei ole yhtäkään kertaa kysynyt minkälainen olo minulla on, hokee vaan että sinulle menee varmasti hyvin. Pahus sentään, kädet tärisevät ja okentaa. En voi taas tehdä töitä.
Miksiköhän sut sitten jätettiin? Millainen teidän suhde oli? Ei kai yksi ihminen voi noin paljon sun elämääsi vaikuttaa?
Kumppanilta vaan loppui rakkaus, ei meillä ollu riittaa, alkoholia, eikä muutakaan. Jos oliskin ollut oikein hankala suhde olisin ollut valmiinpi eroon.
hyväksyttävä tapahtunut ja miettiä niitä tulevia pusuja jonkun kivan kanssa...jonkun paremman. menneisyyden vatvominen ei auta. ihmissuhteet on aina niin monimutkaisia ettei niitä selvitä mikään psykologi. Pahalta se tuntuu mustakin vielä...kohta viikko kun minut petettiin ja jätettiin keskelle kaaosta. mahassa edelleen möykky..ei sinne ruokaa mahdu paljoa..töissä vaikeaa..mut uskon et sielläkin pystyn jo ens viikol olee ok.
petetty ja jätetty.olo on hirveä.en nää mitään tulevaisuutta edessäni enkä haluaisikaan.koko elämä meni toisen mukana ja jäljelle jäi tyhjyys.en jaksa mitään, en kiinnostu mistään.en edes halua enää ketään muita.tekisin kaikkeni että saisin sen takaisin mitä meillä joskus oli mutta tiedän että se on mahdotonta.on niin voimaton olo.pakko hyväksyä se totuus että tulen viettämään koko loppu elämäni yksin.oksettaa.
Niin on samat ajatukset sulla kuin omanikin. Mistä se oksettava olokin tulee, ruuanvalmistus on yhtä tuskaa ja syödessä etoo. Mutta pakko on syödä ettei paino laske liikaa, sitten vasta heikolta tuntuukin.